Juhlat ja merkkipäivät
- Ketjun aloittaja herne
- Aloituspäivämäärä
Simakateus (en nyt löytänyt tähän hätään yhtään sellaista kateellista hymiötä 
! Mun simat jäi tekemättä sen sokerihomman takia, uuden rasituksen tulos oli ihan normaali, samoin kotimittaukset, mutta katsotaan nyt, suostuuko lääkäri lopettamaan niitä sokerimittauksia.
Koska tämän viikon mittaukset on joka tapauksessa mittailtu, ajattelin huomisen ultran jälkeen etsiä jostain käsiini pullon mahdollisimman hyvää ja kotitekoisen oloista simaa. Ei sama juttu kuin itse tehty, mutta parempi kuin ei mitään.
Huomenna ajattelin lisäksi viritellä vähän serpentiiniä pojan iloksi ja huomenna tai perjantaina käydään ehkä sitten vielä pallo-ostoksilla. Tuskin se meilläkään kyllä ehjänä säilyy
! Mun simat jäi tekemättä sen sokerihomman takia, uuden rasituksen tulos oli ihan normaali, samoin kotimittaukset, mutta katsotaan nyt, suostuuko lääkäri lopettamaan niitä sokerimittauksia. Koska tämän viikon mittaukset on joka tapauksessa mittailtu, ajattelin huomisen ultran jälkeen etsiä jostain käsiini pullon mahdollisimman hyvää ja kotitekoisen oloista simaa. Ei sama juttu kuin itse tehty, mutta parempi kuin ei mitään.
Huomenna ajattelin lisäksi viritellä vähän serpentiiniä pojan iloksi ja huomenna tai perjantaina käydään ehkä sitten vielä pallo-ostoksilla. Tuskin se meilläkään kyllä ehjänä säilyy
Hauskaa vappua myös meiltä! Huomenna puhaltelen parit ilmapallot mitä viime vuodesta jäi :) ja tarkoitus olisi myös paistella munkkeja. Koska meillä ollaan sokeriniuhoja edelleen, neiti saa maistaa sokeroimatonta munkkia, mutta simaa tuskin tullaan tarjoamaan. Itsehän aion ryystää sitä kyllä hyvällä halulla, jos vain onnistui yhtä hyvin kuin viime vuonna.
Meilla taalla on aitienpaiva jo nyt tana sunnuntaina. Tarhasta sain tuliaisiksi valokuvan minusta ja pojasta, ja se kuva oli kehystetty vihreisiin raameihin ja siina oli koristeena punainen leppakerttu. Ja tietysti siina luki onnittelut ja pojan nimi. Ei tuota poika ole itse tehnyt tietenkaan, mutta olihan se kiva yllatys. Lisaksi kavi ilmi, etta he olivat pyytaneet miehelta aikaisemmin valokuvan, jossa mina ja poika olemme yhdessa. Mies ei ollut kertonut asiasta mulle mitaan...
Sen kummemmin en lahjoja edes halua, ja olen sanonut miehellekin, etta unohtaa kaikki lahjat ja kakut. En ma halua mitaan koruja tai hajuvesia tai vaatteita, joista en kumminkaan tykkaisi ja kaikki jaisi vain nurkkiin pyorimaan...
Toivottavasti sunnuntai menee ihan rentoutumisen ja ulkoilun merkeissa... :)
Sen kummemmin en lahjoja edes halua, ja olen sanonut miehellekin, etta unohtaa kaikki lahjat ja kakut. En ma halua mitaan koruja tai hajuvesia tai vaatteita, joista en kumminkaan tykkaisi ja kaikki jaisi vain nurkkiin pyorimaan...
Toivottavasti sunnuntai menee ihan rentoutumisen ja ulkoilun merkeissa... :)
Meillä on kanssa semmoinen diili että äitien- ja isänpäivinä ei ostella lahjoja. Ekoina toki ostettiin "pysyvät lahjat", mutta nyt jatkossa ei enää ostella. Käydään ulkona syömässä ja jotain herkkuja voi toki olla / muuta pientä hemmottelua kotioloissa. En näe myöskään mitään tarvetta keksiä aina vaan uusia lahjoja seuraavat kymmenet vuodet, tärkein lahja on kuitenkin se oma lapsi ja perhe 
Ai niin, en vieläkään oikein ole sisäistänyt sitä, että nykyisinhän sitä ollaan äitienpäivänä niiden juhlittavien joukossa :)
Me ollaan normaalisti käyty mun mummojen luona äitienpäivänä ja samalla nähty omaa äitiäni (miehen perhe ei ole viettänyt äitienpäivää millään tekstarionnittelua kummemmalla), mutta kun mummoistani aika jätti viime syksynä, niin nyt ei ole oikeastaan mitään suunnitelmia. Varmaan käydään kuitenkin minun vanhempieni luona, äitini synttärit ja äitienpäivä kun osuvat samalle viikolle.
Minusta mukavaa olisi syödä vaikka hyvä kotibrunssi ja saada kukkia, mies taas on aina kukkien kanssa vähän sellainen, että mieluummin toisi niitä muulloin kuin "pakollisena" päivänä. En vaan muista, milloin niitä kukkia on viimeksi tuotu, oli "pakollinen" päivä tai ei
miehet...
Me ollaan normaalisti käyty mun mummojen luona äitienpäivänä ja samalla nähty omaa äitiäni (miehen perhe ei ole viettänyt äitienpäivää millään tekstarionnittelua kummemmalla), mutta kun mummoistani aika jätti viime syksynä, niin nyt ei ole oikeastaan mitään suunnitelmia. Varmaan käydään kuitenkin minun vanhempieni luona, äitini synttärit ja äitienpäivä kun osuvat samalle viikolle.
Minusta mukavaa olisi syödä vaikka hyvä kotibrunssi ja saada kukkia, mies taas on aina kukkien kanssa vähän sellainen, että mieluummin toisi niitä muulloin kuin "pakollisena" päivänä. En vaan muista, milloin niitä kukkia on viimeksi tuotu, oli "pakollinen" päivä tai ei
miehet...
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Hei, kohtahan sitä on 2-vuotispäivät. 
Itse aion mennä pitkälti samoilla tarjottavilla kuin viime vuonna, sitten voi sanoa että se on jo perinne. Lisäksi aion kyllä tehdä toisen kakun, kun löysin niin hyvän juustokakun ohjeen, ja ehkä ostan vaan jotain karkkeja tai pikkuleipiä. Vieraatkin on samat kuin viime vuonna, tosin ajattelin kutsua tytön ainoan kaverin, eli naapurin pojan. Vielä ei tarvitse erillisiä kaverisynttäreitä, onneksi. 
Itse aion mennä pitkälti samoilla tarjottavilla kuin viime vuonna, sitten voi sanoa että se on jo perinne.
Lisäksi aion kyllä tehdä toisen kakun, kun löysin niin hyvän juustokakun ohjeen, ja ehkä ostan vaan jotain karkkeja tai pikkuleipiä. Vieraatkin on samat kuin viime vuonna, tosin ajattelin kutsua tytön ainoan kaverin, eli naapurin pojan. Vielä ei tarvitse erillisiä kaverisynttäreitä, onneksi. Minä jo mietin mitähän sitä leipoisi synttäreille. No kakku tietysti, ehkä sitten voileipäkakku kun minä nyt vaan teen niin järjettömän hyvää voileipäkakkua 
sitten jotain hyydykekakkua voisi tehdä lisäksi. Karjalanpiirakoita ehkä toiseksi suolaiseksi. Saapa nähdä mitä muuta sitä keksii.. T. nimim. Syöminen on ihanaa. :)
sitten jotain hyydykekakkua voisi tehdä lisäksi. Karjalanpiirakoita ehkä toiseksi suolaiseksi. Saapa nähdä mitä muuta sitä keksii.. T. nimim. Syöminen on ihanaa. :)Me emme ole viela edes sopineet kemujen ajankohtaa. Kuulostaa varmaan julmalta, mutta asia ei tunnu enaa niin hohdokkaalta ja suurelta kuin viime vuonna 1-v. synttareiden alla. 
Lisaksi poika on edelleen niin pieni, ettei ymmarra asiaa, ei osaa odottaa jannityksella, ei osaa vaatia lahjoja. Tarkoitan, etta tuolla taaperolla ne suurimmat synttarielamykset ovat viela edessa pain tulevina vuosina... Nyt voi ottaa viela iisisti...
Luultavasti kutsun pari omaa kaveriani ja mies ehka oman kaverinsa puolisoineen, kai. Kaikki ovat aikuisia. Mitaan kaverisynttareita ei tule, silla pojalla ei oikeastaan edes ole kavereita. Muuta kuin tarhakaverit, joitten vanhempien kanssa vaan tervehditaan. Mun vanhemmat eivat ole tulossa, kuten 1-v. synttareille. Puhuivat, etta tulevat vasta joulun jalkeen uudeksi vuodeksi ja ovat silloin pari-kolme viikkoa. Siina on loppiaisjuhlia ja alennusmyynnit, jonne menenkin ihan mielellani aitini kanssa. Miehen sukua ei ole kutsuttu. Tai miksi olisikaan, kun emme edes tieda, koska juhlat ovat. Ja koska kyseessa on kuitenkin pienimuotoiset kahvittelut, niin on ihan sama sanoa, ettei mitaan juhlia edes ole, koska he ymmartavat juhlat tapahtumina, joihin tunkee ihmisia ovenkarmit heiluen.
Lahjaa en ole viela edes ajatellut. Tuntuu, etta pojalla on jo kaikkea roinaa niin paljon. Mun oma mielikuvitus ei edes riita keksimaan, mita sille voisi hankkia, joten luultavasti plarailen lelukauppojen nettisivuja edes jonkin idean saamiseksi. Ei mitaan suurta ja hintavaa kuitenkaan. Kakku on kuitenkin pakko olla, ja siina kaksi kynttilaa!
Lisaksi poika on edelleen niin pieni, ettei ymmarra asiaa, ei osaa odottaa jannityksella, ei osaa vaatia lahjoja. Tarkoitan, etta tuolla taaperolla ne suurimmat synttarielamykset ovat viela edessa pain tulevina vuosina... Nyt voi ottaa viela iisisti...Luultavasti kutsun pari omaa kaveriani ja mies ehka oman kaverinsa puolisoineen, kai. Kaikki ovat aikuisia. Mitaan kaverisynttareita ei tule, silla pojalla ei oikeastaan edes ole kavereita. Muuta kuin tarhakaverit, joitten vanhempien kanssa vaan tervehditaan. Mun vanhemmat eivat ole tulossa, kuten 1-v. synttareille. Puhuivat, etta tulevat vasta joulun jalkeen uudeksi vuodeksi ja ovat silloin pari-kolme viikkoa. Siina on loppiaisjuhlia ja alennusmyynnit, jonne menenkin ihan mielellani aitini kanssa.
Miehen sukua ei ole kutsuttu. Tai miksi olisikaan, kun emme edes tieda, koska juhlat ovat. Ja koska kyseessa on kuitenkin pienimuotoiset kahvittelut, niin on ihan sama sanoa, ettei mitaan juhlia edes ole, koska he ymmartavat juhlat tapahtumina, joihin tunkee ihmisia ovenkarmit heiluen. Lahjaa en ole viela edes ajatellut. Tuntuu, etta pojalla on jo kaikkea roinaa niin paljon. Mun oma mielikuvitus ei edes riita keksimaan, mita sille voisi hankkia, joten luultavasti plarailen lelukauppojen nettisivuja edes jonkin idean saamiseksi. Ei mitaan suurta ja hintavaa kuitenkaan. Kakku on kuitenkin pakko olla, ja siina kaksi kynttilaa!
Meidän potentiaaliset synttärivieraat asuvat niin kaukana, että juhlitaan varmaan vasta pari viikkoa pojan synttäreiden jälkeen, kun siskoni perhe tulee käymään. Lisäksi varmaan varsinaisena synttäripäivänä koitetaan järkätä jotain kivaa ohjelmaa oman perheen kesken. Kaverisynttäreitä mekään ei pidetä, kun ei niitä kavereita vielä ole. Puoliksi minäkin olen helpottunut, puoliksi taas koen pientä sääliä ja syyllisyyttä siitä, ettei pojalla ole yhtään kaveria (koska mutsi ei saa vietyä sitä minnekään).
Siskon perhettä varten laitetaan varmaan normikahvittelut ja kakut + suolaiset. Luultavasti porukalla, koska he ovat meillä yötä. Salme, jos on vinkata hyviä voileipäkakkureseptejä niin kuulolla ollaan! :) Itse kun teen aina sitä luottohyvää mutta samaa vanhaa versiota.
Siskon perhettä varten laitetaan varmaan normikahvittelut ja kakut + suolaiset. Luultavasti porukalla, koska he ovat meillä yötä. Salme, jos on vinkata hyviä voileipäkakkureseptejä niin kuulolla ollaan! :) Itse kun teen aina sitä luottohyvää mutta samaa vanhaa versiota.
Ai niin, lahjoja mietitään täälläkin. Haluaisin pojalle sellaisen potkupyörän (tai mikä sen oikea nimi on?), mutta vuodenaika ei ole paras mahdollinen. Mietin myös jotain kivaa taulua pojan huoneeseen(kaipaisin seinille jotain), vaikka valokuvasta teetettyä. Ei ehkä se jännittävin lahja tuonikäiselle, mutta poika tykkää kuitenkin katsella aina kuvia ja voisi olla kiva muisto aikuisena, jos taulu olisi vaikka jostain sellaisesta kuvasta, missä poika touhuaa leikeissään koirien kanssa tms.
Leluja minäkään en halua hankkia, niitä tulee ihan tarpeeksi sukulaisilta...
Leluja minäkään en halua hankkia, niitä tulee ihan tarpeeksi sukulaisilta...
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Poju saa lahjaksi traktorin / rekan/ trukin / auton tai minkä tahansa vastaavan härvelin. On käynyt erittäin selväksi, mikä pikku miestä kiinnostaa... ei mitään hirveän tyyristä, rikki se on kohta kuitenkin.
Sitten puuhailen taas pienen valokuvakirjan. Huomaan, että ei ole tullut otettua pojasta yhtä paljon kuvia, kuin ekana vuonna. Mutta eiköhän noista joku katsaus saada aikaan :)
ei mitään hirveän tyyristä, rikki se on kohta kuitenkin.Sitten puuhailen taas pienen valokuvakirjan. Huomaan, että ei ole tullut otettua pojasta yhtä paljon kuvia, kuin ekana vuonna. Mutta eiköhän noista joku katsaus saada aikaan :)
Tuo Herneen idea valokuvasta tehdysta taulusta, jossa on tietty paivamaara ja vaikka joku mietelause/hassu runo takana, on muuten aivan loistava idea. Lapsihan voi sitten vieda sen mukanaankin, kun muuttaa omaan kotiin isompana. :)
Meilla on yks valokuvakirja jo taynna. 500 kuvaa, ei sen enempaa. Varmaan 100 kpl on viela puhelimella sellaista, mita ei ole edes kehitetty, esim. pojan kesalomakuvia. Ma tykkaan enemman vanhanaikaisista valokuva-albumeista kuin jostain koneelle, cd-levylle tai muistitikulle tallennetuista kuvista.
Taman keskustelun kirvoittamana otin miehellekin esiin synttareiden paivamaaran ja niita me vietetaan vasta sunnuntaina 1.11. Menee melkein kaksi viikkoa varsinaisen syntymapaivan yli. Kun tulimme pojan kanssa ulkoa, yllatin miehen puhelimesta kutsumassa joitain ihmisia synttareille. Nyt kaduttaa, etta ylipaansa otin asian esille.
Ma en vain millaan jaksaisi taas stressata siivoamisesta ja tarjoiluista.
Meilla on yks valokuvakirja jo taynna. 500 kuvaa, ei sen enempaa. Varmaan 100 kpl on viela puhelimella sellaista, mita ei ole edes kehitetty, esim. pojan kesalomakuvia. Ma tykkaan enemman vanhanaikaisista valokuva-albumeista kuin jostain koneelle, cd-levylle tai muistitikulle tallennetuista kuvista.
Taman keskustelun kirvoittamana otin miehellekin esiin synttareiden paivamaaran ja niita me vietetaan vasta sunnuntaina 1.11. Menee melkein kaksi viikkoa varsinaisen syntymapaivan yli. Kun tulimme pojan kanssa ulkoa, yllatin miehen puhelimesta kutsumassa joitain ihmisia synttareille. Nyt kaduttaa, etta ylipaansa otin asian esille.
Ma en vain millaan jaksaisi taas stressata siivoamisesta ja tarjoiluista.
Ja naita minulta pimitettyja suunitelmia tippuu lisaa. Kutsutulla perheella on poika, joka on meidan poikaa vain jotain viikon vanhempi ja kaksi muutakin lasta. Ja me kuulemma olemme lupautuneet menemaan taman toisen pojan synttareille ensin heidan kotiinsa! Uff, ma ole niin huono lasten kanssa. Enhan ma hallitse edes omaani. 
On kyse miehen tyopaikalla siivoavasta paraguaylaisesta naisesta, jota ma itse olen tavannut lapsineen ehka 2-3 kertaa ihan sattumalta jossain ulkona. Kyseinen nainen oli samalla osastolla kuin ma synnarilla, silla han oli kotiutumisen jalkeen tuotu sinne jonkun ongelman takia takaisin. Itse en edes nahnyt hanta siella, mutta mies kavi viemassa sille joitain mehuja ja croissantteja. Mies on nyt saanut kovan paahanpinttyman, etta meidan pojan tulee olla niiden pojan kaveri ja vuoron peraan lahettelevat sen naisen kanssa wassapilla kuvia poikien tekemisista. Viime kerralla puistossa poika repi sita toista tukasta, joten tama kaveruuden laatu lienee mielenkiintoinen... Koitan olla miettimatta niita kolmea remuavaa lasta kotonani, oman termiittini lisaksi.
Ajattelin suosiolla ostaa pahvi/muovi lautaset, lusikat ja mukit. Eihan se ymparistoystavallista taida olla, mutta paasee itse helpommalla ja ei ainakaan mene omat lautaset yms. rikki.
Lisaksi jannittaa, etta miten kun tanne hyokkaa joku lapsilauma, niin miten poika suhtautuu siihen, etta kaikki kolme ovat hanen ikiomien, rakkaiden, lelujensa kimpussa??!! Voin vain kuvitella, mika huuto siitakin tulee.
On kyse miehen tyopaikalla siivoavasta paraguaylaisesta naisesta, jota ma itse olen tavannut lapsineen ehka 2-3 kertaa ihan sattumalta jossain ulkona. Kyseinen nainen oli samalla osastolla kuin ma synnarilla, silla han oli kotiutumisen jalkeen tuotu sinne jonkun ongelman takia takaisin. Itse en edes nahnyt hanta siella, mutta mies kavi viemassa sille joitain mehuja ja croissantteja. Mies on nyt saanut kovan paahanpinttyman, etta meidan pojan tulee olla niiden pojan kaveri ja vuoron peraan lahettelevat sen naisen kanssa wassapilla kuvia poikien tekemisista. Viime kerralla puistossa poika repi sita toista tukasta, joten tama kaveruuden laatu lienee mielenkiintoinen...
Koitan olla miettimatta niita kolmea remuavaa lasta kotonani, oman termiittini lisaksi.Ajattelin suosiolla ostaa pahvi/muovi lautaset, lusikat ja mukit. Eihan se ymparistoystavallista taida olla, mutta paasee itse helpommalla ja ei ainakaan mene omat lautaset yms. rikki.
Lisaksi jannittaa, etta miten kun tanne hyokkaa joku lapsilauma, niin miten poika suhtautuu siihen, etta kaikki kolme ovat hanen ikiomien, rakkaiden, lelujensa kimpussa??!! Voin vain kuvitella, mika huuto siitakin tulee.
Mekin vietetään pojan synttäreitä pari viikkoa "myöhässä", koska koiranpennut on sisällä siihen asti eikä tänne saa ottaa vieraita niin kauan kun ovat sisällä. Noin kolmeviikkoisina ne laitetaan totuttelemaan tarhaan ja sitten voidaan pitää synttäritkin. Onneksi poika ei tosiaan ymmärrä vielä että synttärit vietetään myöhässä.
Porukka on meillä aina sama, tarjoamisissa yritän kehitellä jotain muuta kuin viime vuonna, mutta saa nähdä mitä saan aikaiseksi. Äiti on onneksi luvannut auttaa näissä.
Meilläkin on lahja aivan hakusessa. Kaikki myös kysyy toiveita, ja se on aina niin vaikea sanoa! Joitain vaatejuttuja olen sanonut, ja loput menee varmaan lelulinjalle. Isäni hommaa pojalle potkupyörän, niin pääsee vielä vähän kokeilemaan sitä ennen talven tuloa. Uskon että poika innostuu siitä kun on sellainen hurjapää :)
Porukka on meillä aina sama, tarjoamisissa yritän kehitellä jotain muuta kuin viime vuonna, mutta saa nähdä mitä saan aikaiseksi. Äiti on onneksi luvannut auttaa näissä.
Meilläkin on lahja aivan hakusessa. Kaikki myös kysyy toiveita, ja se on aina niin vaikea sanoa! Joitain vaatejuttuja olen sanonut, ja loput menee varmaan lelulinjalle. Isäni hommaa pojalle potkupyörän, niin pääsee vielä vähän kokeilemaan sitä ennen talven tuloa. Uskon että poika innostuu siitä kun on sellainen hurjapää :)
Lahja mietityttää täälläkin. Yhtään lelua en haluaisi lattialle pyörimään, vaatteet voisi olla ihan järkevä idea mutta jotenkaan en osaa ajatella yhtään mitä neiti tarvisi tai tulevaisuuteen, minkä kokoinen neiti tulee olemaan ja milloin. Minkälainen on herne sinun luottohyvä voileipäkakku? Minä teen myös aina samaan tapaan omasta mielestäni hyviksi havaituilla täytteillä, hyvin on uponnut myös muille. :)