Juhlat ja merkkipäivät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja herne
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mua myös ärsyttää jotkut vieraat, jotka eivät yhtään katso mitä niiden lapset tekee. Mulle esim. ei ole ok, että meidän sängylle mennään. Tämä on ihan tyhmä päähänpinttymä, mutta olen pienestä asti vihannut sitä, että joku istuu mun sängylle. Se on mun omaa aluetta, syvästi henkilökohtaista. Mun mielestä vieraitten eikä niiden lasten ei edes tarvitse mennä meidän makkariin, ja sitten kun menevät niin mua risoo ihan hemmetisti. No, tämä on ehkä omien korvien välissä. :oops:

Mun sisko sanoi, että rupesi aika pian piilottamaan osan lastensa leluista, kun tiettyjä lapsia tuli kylään. Kuulostaa ehkä vähän tylyltä, mutta teen itse samaa. Esim. se tytön unipupu on niin rakas, tärkeä ja henkilökohtainen, etten todellakaan anna muitten lasten ottaa sitä. Ja kun meidän tyttö ei osaa vielä jakaa lelujansa eikä iän puolesta pysty sitä vielä ihan heti oppimaankaan, niin olen kokenut paremmaksi piilottaa ne tärkeimmät ja siten välttää riitoja. 2-vuotiaalle on ihan turha selittää, että pitää antaa muittenkin leikkiä sun autollasi. Ja toisekseen kyllä lapsellakin saa olla jotain omaa. Mun mielestä.

Mutta toi pusuhomma, WTF??? :wideyed:
 
Vastaisuuden varalle makuuhuoneisiin pitaisi hommata lukot. Ja sinne suurin osa leluista ja muista tavaroista, joihin ei saa koskea. Vessan kayttoa ei tietenkaan voi estaa, mutta vessaan ei tarvitse jattaa kuin vessapaperi, saippua ja kasipyyhe.
Ma en tykkaa siitakaan, jos joku ronkii meidan laakekaappia tai hygienia/pesutuotteita.
Ylipaansa toivoisin lapsivieraiden vanhemmilta itseltaan enemman tilannetajua ja kieltoja.
Tuntuu niin tyhmalta kieltaa jotain vierasta lasta. Tai alkaa vahtia vierasta lasta. Lisaksi nama kyseisten lasten vanhemmat eivat edes ole mitaan mun ystavia, vaan kaikki tuttukavereita miehen kautta. Mun omilla ystavilla taalla ei edes ole lapsia.
Ma nyt yritan paasta yli tasta synttaritraumasta. :wtf: Oli pojalla kuitekin hauskaakin. Poika oli niin haltioissaaan, kun varsinkin hieman isommat lapset ottivat leikkeihinsa mukaan ja poika sai huomiota toisilta lapsilta.
 
Eikös se ole aika itsestäänselvyys että vanhempi edes vähän katselisi sen mukulansa perään kyläpaikassa, ettei tarvi joka paikkaa mennä tonkimaan..? Itsestä on tosi ärsyttävä tunne, jos kylään tulee lapsivieraita ja vaistomaisesti miettii mihin se nyt meni, mitä tekee, ottaako jotain jostain.. (Taidan olla vähän nipo.) Henkilökohtaisesti en kyllä ymmärrä sitäkään, miksi lapsen pitäisi pussata toista suulle, oli sitten lapsi tai aikuinen. Toki jokainen tavallaan, meillä pussaillaan lapsia vain poskille ja neitikin veikkaa pussatessaan pussaa aina poskelle.
Ihanaa silti, että pojallasi on Littlered ollut kuitenkin hauskaakin. Se kai se juhlien päällimmäinen tarkoitus on. :)
 
Ma nyt olen lahinna helpottunut, etta koko homma on ohi. Minun mielesta poika ei olisi edes tarvinnut mitaan kaverisynttareita viela tassa vaiheessa. Oikeastaan miehen aloitteesta juhlat paisuivat sellaisiksi kuin ne nyt oli. Minulle olisi ihan hyvin riittanyt ne mun omat ystavani puolisoineen, joiden kanssa olisi voinut vain rentoutua ja jutella...

Nyt jai harmittamaan sekin, etten saanut annettua omille ystavilleni tarpeeksi huomiota juhlien aikana vaan miehen kaverit lapsikatraineen sossivat kaiken. Esim. synttarilaulu piti laulaa ainakin viisi kertaa, jotta kaikki paasevat mukaan. Jokaisen laulun jalkeen piti taputtaa, hakata poytaa ja tomistella jaloillaan lattiaa (anteeksi naapurit).

Lisaksi nuo synttarit eivat tuntuneet senkaan takia samalta kuin viime vuonna, koska mulla ei ollut omia vanhempiakaan paikalla kuten viimeeksi. Lisaksi miehen perhettakaan ei ollut, silla he asuvat kauempana, toisessa kaupungissa. Ei silla, etta miehen sukulaisten lasnaolo olisi yhtaan parantanut tilannetta.

Ja kaiken huipuksi me unohdimme ne vieraslahjapussukat, ns. kiitoslahjat, kokonaan. Onneksi oltiin ostettu reilusti karkkia ennen juhlia. Karkkikulhoon jaaneet karkit sitten pussitimme minigrip-pusseihin ja sellainen jokaiselle tenavalle mukaan.
Taman voisi lisata siihen laiskan mutsin vinkkilistaan. :p

Me muuten kavimme ennen pojan synttareita sen toisen pojan kemuissa, joka on meidan poikaa jotain viikon vanhempi. Heilla oli itse askarrellut pussukat glitter-koristeilla ja siella joku pieni lelu sisalla. Jotenkin minulle se koko idea kiitoslahjapussukoista on melko vieras...

Mutta hyvin me vedettiin kaikesta huolimatta. :)
 
Uaah Littlered.. Meillä oli vieraita lauantaina vielä enemmän mutta lapsien vanhemmat tietävät/ovat tottuneet että komennan kodissani sekä omaa että vieraiden lapsia. Näin ei vieraista tule harmaita hiuksia. Jokuset olivat jopa helpottuneita että pidin jöötä heidänkin pilteille. Lelut joista tuli riitaa katosivat kirjahyllyn päälle, kuppikakut käsissä vaeltavat komensin pöytään syömään ja kaikenlaisiin muihin hullutuksiin puutuin välittömästi enkä odotellut että lapsen oma äiti viitsisi/ huomaisi puuttua.
Tämän tuloksena sotku ei ollut mitenkään erityinen ja vieraiden lähdettyä poika kantoi kiltisti tiskejä koneeseen ja leluja paikoilleen (uhalla että roskiin menee kaikki lattialle jääneet).
Kuitenkin huokaisin syvään helpotuksesta että syntymäpäiviä vietetään vain vuoden välein..
 
Uh Littlered, sympatiat. Mä kuulun näissä jutuissa nipomutsien kerhoon :grin Minusta vanhemman velvollisuus on paimentaa jälkikasvuaan (toki myös juhlien emäntä saa niin tehdä, onhan kyseessä oma koti), en halua ketään istumaan sänkyni päälle ja tapaan myös piilottaa tietyt pojan leluista - kuten juuri ne rakkaat unilelut - lapsivieraiden saapuessa.

Joskus vuosia sitten (kun itsellä ei ollut lapsia) mietin, miksi ihmeessä lasten synttärit järjestetään niin usein jossain mäkkäreissä, hoplopeissa sun muissa. Alan hiljalleen ymmärtää...
 
Puikula onkin kunnon emanta. :happy: Ma en vain yksinkertaisesti hallitse vieraita lapsia, varsinkin jos niita on paljon pahanteossa. Hallitsenkohan aina omaanikaan? :rolleyes:

Seuraavat juhlallisuudet ovatkin sitten jouluna. Ja tietysti ihan perheen kesken. Aion olla uhkarohkea ja laitan joulukuusen lattialle. Viime vuonna se oli viela korkealla ruokapoydan paalla seinaa vasten (on pienehko kuusi) ja silloin ei ollut ongelmia, silla poika ei pahemmin kurotellut poydalle, ei harrastanut viela kiipeilyakaan.
Nyt varmaan repisi koko komeuden lattialle, joten sen on ihan sama olla omalla jalustallaan lattialla jo valmiiksi.

Odotan joulunaikaa jo senkin takia, etta omat vanhempani tulevat tanne joulun ja uudenvuoden valipaivina. :) Kerrankin on oikein kunnon fiilista valmisteluissa, kun tietaa, etta paikalla on muitakin kuin me.
 
Meillä menee joulu ihan uusiksi. Viime vuodet olemme viettäneet sukujoulua miehen veljen perheen ja anopin kanssa. Se on ollut kätevää, koska esim. ruokien laittamista on voinut jakaa. Nyt ollaan sitten omalla porukalla luultavasti vielä osittain purkamattomien muuttolaatikoiden seassa, mulla alkaa työt jouluun alussa enkä tiedä miten paljon jaksan joulua laittaa. Luulen olevani tosi väsynyt töiden jälkeen (en tiedä kerroinko, että pääasiallinen työskentelykieleni on ruotsi?) joten voi olla että tästä tulee vähän köyhä joulu ruokien suhteen. Välipäivät olen töissä, mies ottaa vapaata ja ovat tytön kanssa kotona. Äidilleni lupasin, että menemme paikan päälle katsomaan joulurauhan julistuksen, ja äiti voi sitten yrittää bongata meidät telkkarista. Äidille se on todella, todella tärkeä perinne, ainoa vaan, että itse vihaan sitä. En tiedä miten kestän sen paikan päällä, kun pitäisi vielä näyttää hartaalta ja tärkeältä. :confused: Että sitten kun näette todella kyllästyneen ja kärsivän näköisen naisen siellä, niin se olen minä... varsinkin jos se nainen juoksee ylivilkkaan taaperon perässä. :oops:
 
No niin ja taas toisten harmit saa mut nauramaan, anteeksi siitä Latteäiti. Me katsotaan joulurauhan julistus joka vuosi televisiosta mitä syvimmällä hartaudella (enemmän tai vähemmän nauraen ruotsinkielistä osuutta) ja mietimme usein kuinka ihmiset viitsivät vesisateessa seistä siellä.. Sympatiat siis sinne. Älä kadota muksua, paikalla näyttäisi olevan aina tosi paljon porukkaa.
Joulu on aina vietetty vanhempieni luona, olen tosi turha keittiössä ja kauhulla ajattelenkin jos ja kun vanhemmistani aika jättää. Onkohan meillä kinkun ja rosollin lisäksi mitään muuta...
 
Uh, onneksi meillä sattunut lähipiiriin vanhempia, joiden muksut paljon rauhallisempia ja käyttäytyvät hyvin :"D tosin vaikuttaa varmaan että nuorinkin vieras oli yli 3v :p
Meillä tuskin joulua paljon laitetaan, en muista oonko maininnu mutta itse vihaan joulua.. Täysin sietämätön juhla, mutta ipanoiden takia suostun kestämään sen. Kun olin lapseton, jouluaattoon kuului kontti olutta ja kapakkakierros...
 
Meilläkin on nyt juhlittu synttäreitä. Saimme yllätysvieraiksi vanhempani, tein pienen kakun ja puhallettiin kynttilät. Lisäksi mies kävi hakemassa heliumpalloja, joita poika rakasti. Ihan pienimuotoisesti mentiin, viikon päästä tulee siskoni kylään joten keitämme varmaan vielä toiset synttärikahvit :)
 
Meille tulee sittenkin ISO lattiakuusi. Vaikka poika terrorisoisi sita sydamensa kyllyydesta niin tulee siita huolimatta. :happy:
Ma olen jo kauan haaveillut isosta kuusesta sen minimallisen poytakuusen sijaan. Sellaisesta, minka saa oikeasti koristaakin, laittaa valot ja kaikki.
Nyt vain menee hermot Ikean kanssa. Ostin sellaiset led-valot, joissa on 24 lamppua ja niihin erikseen sellaiset koristeet, jotka tulevat lamppuihin "varjoiksi". Ja helkkari vasta kotona huomasin, etta siina pakkauksessa oli vain 12 "varjoa" eli olisi pitanyt ostaa kaksi koristepakkausta!
Nyt sitten lauantaina katsoin etukateen netista, etta niita on varmasti jaljella (keskiviikkona oli vain muutama kappale, kun ostin sen ekan pakkauksen) ja netin mukaan niita oli meidan kaupungin Ikeassa yli 6 kpl. Sitten kun ma menin sinne niin ne olivatkin loppu. :mad: Meilla ei ole Ikean nettikauppamahdollisuutta tai edes varausmahdollisuuta. Nyt jatin niitten nettisivuille puhelinnumeroni eli laittavat mulle tekstaria, kun niita tulee takaisin varastoon ja tietty kyttaan nyt niitten nettisivujakin.

Ei vaan millaan jaksaisi tammosta ylimaaraista stressia tyonteon ja taaperon kaitsimisen lisaksi. Eilen Ikea oli niin taynna, etta mun piti jonottaa ainakin vartti, etta paasen parkkipaikalta pois motarille. Ja eilen ma jatin pojan Ikean leikkiparkkiin tunniksi! Hieman huolestutti, etta ottaako ne sita sinne vai sanovatko liian pieneksi. Siella oli isot kyltit, etta lapsen pitaa olla vahintaan 95cm, jotta paasee leikkiparkkiin. Meidan poika ei ole viela niin pitka, mutta ihan heittaen meni sinne! :grin Siella se tati vaan otti mun tiedot ylos. Ja kun annoin hanelle puhelinnumeroni niin han napuutteli sen omaan kannykkaansa ja soitti mulle kokeillakseen, etta mun puhelin varmasti toimii ja siina on halytysaani paalla! :grin:grin Kuulemma jotkut vanhemmat eivat kuule puhelintaan, jos tulee tarpeen soittaa heille... Hieman kylla huolestutti sekin, kun siella parkissa oli joitain 6-8-vuotiaitakin, ettei poika jaa niitten jalkoihin, mutta ei tyyppi ollut moksiskaan. Kun hain pois, niin oli telminyt siella niin, etta niskakin oli marka. Parempi tuokin, kun roikottaa mukanaan vastahakoista, kiljuvaa kakaraa... Poika ei kuitenkaan halua istua karryissa enka ma voi katsoa mitaan rauhassa, jos se roikkuu kadesta tai katoilee ihmismassaan.
Sain onneksi hoidettua monta asiaa samalla kaynnilla, mutta viela uupuu niita himputin koristeita. Oikein hermostuttaa palata sinne, mutta mun on vain pakko menna niitten koristeiden takia ja jos mies sattuu olemaan duunissa niin sitten on otettava poika mukaan. Huh.
 
Tadaa, ja sain laitettua joulukortit. Tanakaan vuonna ei tullut otettua mitaan tonttukuvia pojasta. Valitsin puhelimesta ihan peruskivan kuvan kotoa, missa pojalla on ihan vain huppari paalla. Olkoot. Teetin niista kopioita ja laitoin korttien mukana.
Kuitenkin minulla on aika paljon sellaisia jo hieman vanhempia sukulaisia, jotka eivat ole aktiivisia nettimaailmassa, joten ma olen laittanut joka vuosi paperikuvan. :)
 
Me olemme joulunpyhinä tänä vuonna sukuloimassa, joten kotiin ei pahemmin joulua laiteta. Muutama joulukortti lähtee ja pojulle on pari lahjaa jo tilattuna. Lähinnä tämä joulun aika menee herkutellessa, vauhtiin on jo päästy torttujen ja piparkakkujen ja kinkkusiivujen kanssa :wink

Ylimääräiset vapaat ovat todella tervetulleet. Syksy on ollut paikoin kiireinen ja tosi raskas tämän pimeyden vuoksi. Joten itse ainakin odotan joulua. Ja uutta vuotta ja kevättä...:grin
 
Äh, älkää puhuko joulukorteista. Olen väkertänyt joulukortit käsin jo 25 vuotta ja ideat käyvät vähiin. Tänä vuonna teen kortteja joissa jäbän käsi ja sormissa tonttu-ukot lakkeineen ja partoineen. Ikävä kyllä perinne on että teen niitä myös äidilleni sen 50 kpl ja vielä omia 30 päälle. Ja tietysti sukulaisille jotka saavat äidiltäni kortit, saavat sitten minulta erilaiset. Elikä 80 + 15 korttia käsin joka joulu. Tämä on vaan hiukan mennyt vaikeaksi kun en koska vaan voi vetäytyä niitä rauhassa tekemään.. Onneksi on lapsella isä joka auttaa ja valvoo..
Kaikki lahjansaajat myös odottavat että teen heille käsin oman ammattialan lahjat. Onneksi heitä pettyneitä ei tänäkään vuonna ole paljoa, töitä niin paljon muutenkin etteihän siinä sukulaisia paljoa ehdi huomioimaan, mennään osaksi ostetuilla...
 
Latteäiti, minäkin vihaan askartelua. Nyt kuitenkin kävi niin, että päässä napsahti jokin ja löysin itseni jo lokakuussa askarteluliikkeestä ostamasta korttipohjia. Ja toissapäivänä hain vielä loput korttitarpeet. Nyt ovat siis tekemistä vaille valmiit (toisin sanoen jäävät varmasti tekemättä tänäkin vuonna).
 
Me tehtiin pojan kanssa eilen piparkakkutaikina, tänään paistetaan piparit. Toinen on ihan liikkiksen innoissaan, siivosi jäljetkin vielä samalla innolla. Ja hämmästyttävän huolellisesti.

Kumma juttu muuten, miten sanojakin tulee, kun motivaatio on kohdallaan. Meidän enimmäkseen omaa kieltään puhuva lapsi äänsi sanan "piparkakku" erittäin hienosti :grin
 
Olen huomannut, etta minusta on tullut tosi kriittinen pojan lelujen suhteen nyt kun mietin joululahjaa.
Kaikessa on jotain vikaa, kuten:

"Ei mitaan isokokoista tilarohmua."
"EI KIITOS ROMUJA."
"Ei luoja taas legoja."
"Tuo menee pojan otteilla heti rikki."
"Liian muovista."
"Ei todellakaan enaa mitaan, mista lahtee musiikkia tai muutakaan piippausta."
"Ei se kuitenkaan osaa kayttaa tuota oikein, liian vaativaa."
"Liian vauvamaista."
"Tuo nyt on joku trendimerkki, jolla vain rahastetaan vanhempia. Pyh en mene halpaan"
"Tuon se nakkaa apinanraivolla seinaan"
"Superhero/action/robotti/transformeri-miespoika, apua!"
"Kaikkea on jo liikaa, suurin osa sohvan alla."
"Huh huh, kuinka kallista."

Kuitenkin haluan jotain ostaa. Poika on saanut meilta vanhemmilta joka joulu yhden lelun. Ma olen sen aina valinnut ja aina olen pyrkinyt valitsemaan jonkun mahdollisimman kestavan ja mieluisan, joka ei jaisi tusinaleluksi.
 
^ Sama täällä, paitsi tuskin itse edes ostan yhtään varsinaista lelua, niitä tulee sukulaisilta kuitenkin. Ja just niitä romuja tai sellaisia, jotka on tarkoitettu esim. 5-vuotiaille ja siitä ylöspäin. Ärsyttää jo etukäteen.

Vaikka olen sellainen ärsyttävä jouluihminen, niin lahjat eivät ole se juttu muutenkaan. Yritetään pitää minimissä, vauvoille hommataan varmaan unilelut, poika taas saa luultavasti liukurin ja jonkun kirjan, kun niistä tykkää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top