Jouluntaikaa 2011

Huh, tunnen starletin tuskan tuosta odottelusta... Kuljetusfirmat on kyllä just tollasia ärsyttäviä venkuloita! Mutta miten sun kävi, saitko pakettia tai edes soittoa?

Ja teidän joulunvietto kuulostaa siltä, että ei siitä tarvii ees puhua! Meillä mies varmaan ei myöskään näistä puhelis, mutta tää jouluhörhö kun haluaa ja vaatii ;) Anoppi on kyllä samanmoinen joulunrakastaja, että ihmekös, jos miehellä on pinna tässä 29 vuoden aikana oppinut kiristämään...

Ja niin... rakas ystäväni Maarinen, ei oo rouvia tässä taloudessa ei! Ja jos oiskin, niin Koo ei ois se perheen sukunimi ;) Mutta tästä aiheesta saapi käydä lueskelemassa ja nauramassa tän mamman tuskailuille tuolla Hääkuumetta -pulinaboxissa! Tämäkin aihe tuossa aikanaan lähti kytemään nimenomaan huokaillessani ihastuksesta katsellessani palstaystävämme, Kiiran-äiti Saparon kauniita hääkuvia ja tunnelmia! Hänen kanssa heidän kihlauksensa jälkeen asiasta höpöteltiin, ja koitti vielä lohdutella, että vuosia se vei senkin mieheltä tää asia esiin nostaa ja sormukset ostaa... Harmi vaan, että heillä yhteisiä vuosia takana on just yhtä monta kuin mulla ja mun avokkaallani. Pöh, hääkuume, sellainen mulla on ja kova! Mä niiiiiiiiiiin haluisin vaan päästä suunnittelee nekin bileet! Innostun mistä vaan, mistä saa hössöttää! ;)

Tänään olen pohtinut, että tarvitsen Joonalle vihdoin ne taaperovaljaat, oli taas sellasta toimintaa herralla... Ja sitten ihan viattomasti vaan pohdiskelin, että kuinkahan laitonta olis yhdistää sellainen sähköshokkipanta siihen? ;) Vai pitäiskö ihan ensteks kokeilla jotain eteerisiä rauhoittavia öljyjä...

Nyt meen herättää ton naperon. Oltiin päivä taas Halipossun tuvassa leikkimässä ja keräämässä hyvää mieltä äitiin ja poikaan (mun mielestä on maailman parasta, että Joona ja Aleksi on ihan tosiaan bestiksiä, sanan kaikessa syvyydessä! <3) ja kotiin tulo vähän viivästyi ja samoin kävi päikkäreille... hupsista hei, mutta kerrankos sitä ;)
 
Öh no kyllä se paketti tuli klo 15. Kun oisin tajunnu että tuovat autolla jossa on peruutusääni, niin ei ois tarvinnu hermojaan menettää. Mies oli vähän pahana, kun oli paketti lommoilla eikä ollut kantohihnoja, mut minä olin jo tarkistanut työntämällä sormeni pakettiin, että tyhjää oli vastassa eikä missään helissyt. Eipä oo uskallettu avata pakettia, ei viitti pilata tätä iltaa jos sieltä jotain ikävää löytyy. Se on tosiaan odotettavissa, kun tähän mennessä mikään ei ole tullut täysin ehjänä perille. Tiedättekös, me tilattiin UPOlta kodinkonepaketti ja kolmessa viidestä laitteesta oli huomauttamista. Että se siitä UPOn laadukkuudesta, vaikka myyjä sitä kehukin. Oli meinaan viimiset UPOn koneet tähän taloon.

En oo koskaan käyny joulukirkossa (ellen sitten ihan pienenä, en muista) enkä muissakaan vastaavissa tilaisuuksissa. Oiskohan aika mennä vai kuvittelenko liikoja? Ei oo sitten lukioaikojan tullut minkäänlaisia joululauluja laulettua (omaa yksinäistä hoilotusta ei lasketa). Mietinpä vain, kuinka tyttö laittas purnaukset päälle, kun kuulis vieraan laulun. Yritin hänelle tänään laulaa TonttuTorvista (sen mitä siitäkin muistin), niin kyllä oli taas EIEIEIEIEI. Nissepolkka on ihmeesti sopinut hänen korvilleen, mutta siinähän vilahtelee tuttuja sanoja (esim. hiiri, puuro)

Nyt tulee tyttö kylvystä, pitänee häippästä ottamaan hänen vastaan (kun mä osaan sen homman paremmin, HÖH). Mä voisin ihan mielelläni viettää vapaaillan itseni seurassa juovuttamalla itseni teellä ja tryffeleillä. Heippa.
 
Tänään saapui kuusi taloon.  Eilen sen jo kävin ostamassa mutta en iltasella enää jaksanut ryhtyä sitä laittamaan.  Ihana kuusentuoksu leijailee :)  Poika oli tolkkuna seuraamassa operaatiota "Siinä kuusi!  Siinä kyntti!  Possu, possu, pukki, pukki!"  Minä laittelin koristeita kuuseen ja poika levitteli niitä lattialle.  Kävi sitten varovasti ihailemassa kuusta ja koristeita, vähän niitä piti sieltä käteenkin ottaa, eihän nyt kiiltäviä palloja voi sinnekään jättää!  Helpommin tää on toistaseksi mennyt kuin viime jouluna.  Sillon se kahjo konttaaja oli koko ajan kuusen kimpussa ellei leikkialuetta rajoitettu olohuoneeseen.

Täällä ollaan joululauluja veisattu vain jouluradion tahtiin ja vähän sähkö"pianoa" pimputellen.  Mä niin haluaisin oikean pianon, ei tolla markettivehkeellä saa kauniita säveliä aikaseksi!  Mutta kukkaro ei anna myöten piano-ostoksille eikä sille olis täällä kämpässä oikein paikkaakaan.  Netistä olen vaklaillu noita Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksia mutta meillä ei tosiaan lapsia uskaltaisi ottaa mukaan ettei menisi huudoksi ja juoksuksi.  Ja melkein kaikki tilaisuudet on siihen aikaan kun pitäisi olla lapsia nukuttamassa.  No ehkä ensi vuonna.  Niin joo, tänään saatiin kyllä laulaa ja leikkiä joululauluja päiväkodissa.  Se oli mukavaa!

Jo voi rähmän rähmän rähmä!  Näyttäisi tuo nuorempi lapsi olevan allerginen myös kananmunalle.  Tai näin siis itse päättelen kun nyt taas polttelee syödessä ja nostattaa jopa näppylää iholle :(  Kun nyt ei muuta tulisi!  Kananmunakin on melko helppo jättää ruokavaliosta pois mutta jos tähän lisäksi tulee vielä viljoja tai soijaa jne, niin alkaa mennä melko vaikeeksi ruokapolitiikka!  (Ja siihen loppui myös meikäläisen pipari- ja torttumässäily)
 
Venlan synttärit vaan saitte järkättyä hienosti ja luovasti, vaikka meni ne sähköt ja vedet. Onpahan mitä muistella :) Kuva on kyllä ihana, tyttö on niin tärkeänä ja valmiina. MInunkin mielestäni Venla vaikuttaa isommalta kuin ikänsä puolesta on. Suloiset pitkät hiuksetkin vielä!

Tunnelmalliset lauluillat kuuluvat jouluun, vaikka en sellaisia olekaan harrastanut kodin ulkopuolella kuin työssä. Kotona olen hoilotellut cd:n tahtiin Sinatran ja muiden mukana vielä toistaiseksi. Ja Valolle tip-tap, siitä se pitää.

Kuljetuksen odottelu on kamalaa, samanalainen odottelut oli meilläkin kesällä, mutta selittivät kyllä ja syykin oli hyvä. Olivat jumissa landella ;D

Moonin pikkuiselle tsemppiä allergioiden kanssa. Niin, ja imettävälle äidille myös. Kerrassaan rasittavaa salapoliisityötä, jota ei kuitenkaan voi sivuuttaa. Eikös ne onneksi mene vuosien mittaan ohi tai ainakin helpota? Voi tuota kuusen ihastelua, on siinä ihmettelyä. Meille tulee vasta aattoaamuna. Saavat isä ja poika lähteä kuusenhakureissulle kellarivarastoon.

Sanna sai päätettyä kuusen värin! Jiihaa :D Mielenkiintoinen valinta. Siniset lamppunne sopivat mainiosti. Kaveriksi MariMint karkkeja? Minä joskus mietin koristelevani kuusen vain lampuilla ja paperikarkeilla, sellaisilla joulumaisilla kultaisilla, hopeisilla jne. Vaan kun en niitä voi itse syödä, niin jäi. Olisiko ollut parin päivän jälkeen enää mitään jäljellä tuon miehen jäljiltä?
Joonakin muuten näyttää isolta pojalta jo ja ymmärrän hyvin miten niitä uusia lukuja aina odottaa kuin kuuta nousevaa.

Meillä kävi Valon mummu, äitini, kylässä parin yön verran. Olen täällä monesti todennut, kuinka olemme vain niin erilaisia, että kaksi yötä on maksimi viettää saman katon alla. Valo on ihan myytyä miestä mummun seurassa mikä on tietenkin ihanaa. Siksipä nielen kaiken mitä meinaa päästä suusta ja ottaa rennosti. Kummasti vain pään ympärillä nauha kiristyy, vaikka mitään suurta aihetta siihen olisikaan. Yksi harmin aihe  on äitini äänen käyttö. Valon huoneen vieressä on meidän tv-huone/olohuone ja siinähän tämä kailottaa kovaan ääneen kun poika koittaa saada unen päästä kiinni. Tai kyynärpäällään tökkää sohvankulmalta satukirjapinon kolisten lattialle. Silloin päästin vahingossa "Mitä *****a sä teet!! Harmitti jälkeenpäin, koska noin voi vaan sattua, eikä siinä mitään. Tausta vaan kun on mikä on, tulee reagoitua sitä vasten kaikkeen. Joka tapauksessa olemme kutsuneet hänet jouluksi meille ja eiköhän siitä kiva tule, kun ottaa asiat alalleen.

jaha ja virkkuut tai jotkut kätösiin NYT.

P.S. Meidän Ökö on alkanut ylpeänä kakkaamaan vallan pönttöön viikon aikana. Saadaan ihastella taputtaen joka tuotosta, mutta on se sen väärti. Onnistumisen ilo näkyy kasvoillaan. Että semmosta.
 
HYVÄ VALO! Taputuksia täältä helmasuomestakin sinne keskeisemmälle maalle! Pönttökakoille kannattaakin vähän taputella! :)

Ja jaa, miksei nuo namit tosiaan kuuseen sopisi valojen kaveriksi? Tosin ei kyllä varmaan mun kuuseen, ne ei siellä kauaa tosiaan säilyis :D Mä kyllä jo suunnittelin, että voishan sitä ens jouluna laittaa kuusen jo adventtina, sitten kuuseen roikkumaan ne 24 pientä "joulukalenteripussukkaa" ja lapsi sais aina samaarataa nostaa koristeen paikalleen... vähän vielä ajatustasolla, mutta onhan mulla koko vuos aikaa tuumailla! Hihih, Sanna se elää jo joulua 2012 mielessään! ;)

Niin ja koitahan Pranametri käyttää hyödyksi äitisi läsnäolo! Jos alkaa oma kuuppa kiristää, niin mitä jos keittäisitte kahvit tai glögit tai teet tai jotain termariin, ja ottaisitte miehen kanssa laatuaikaa kaksin? Eikös siellä taloyhtiöllä oo saunakin, josko se joulusauna lämpeis? Ja äitisi varmasti tajuaa myös pysyä poissa sun varpailta :)

Starletti, voisin lämpimästi suositella keskiyön joulumessua... se on jotenkin aivan ihanaa. Kristitty mä kyllä oon, mutta en mitenkään uskonnollinen, mutta se keskiyön joulumessu on vaan jotenkin sellaista laatuaikaa omien ajatusten parissa. Harmi vaan, että tällain äiti-ihmiselle se ei kaiketi ole se parhaiten toteutettavissa oleva idea.

Moon, voih, munaton ja maidoton yhdistelmä ei kyllä oo kovin kiva.. mutta senkin kanssa kyllä selviää :) Ja siis meinasitkos, että pipari- ja torrumässäily jää jo näillä, vai sitten viljojen kanssa? Kun mä nimeonomaan käsitin yhden mammakaverin puheista, että ainaskin joulutortut (kun jättää vaan voitelematta, tai voitelee vedellä) passais niiden tyttöselle, joka on siis myös maito-muna-allergiasta kärsivä...
Ja oih! Teillä on jo kuusi pystyssä! IHANAA! Me päästiin viime jouluna Joonan kanssa kuusen suhteen vähällä, ei se ees pahemmin sinne yrittänyt.... nyt on sit tasa isänsä oma syy, jos Joona tuota pehmoista tekokuusta käy sörkkimässä, ei siinä oo pistäviä neulasia pitämässä lasta loitolla. Hmph!
 
Moon, jos soija-allergia ei oo varmistunut, niin soijajauhoista ja vedestä voi tehdä ainakin munamaidon korvikkeen. Piparitaikinan voi tehdä munattomasti, googlella löytyi monta ohjetta. 
 
Moikka kaikille piiiitkästä aikaa! Täällä huuteloo siis Riikka33, jos kukaan enää muistaa. En ole päässyt vanhoilla tunnuksilla enää aikoihin kirjautumaan, joten olen vain kuulumisianne käynyt lueskelemassa välillä.

Maarinen sinä se kirjoitat aina niin ihanasti, kirjoituksiasi ilo lukea!

Kaikille vauvansa saanneille myöhäiset onnittelut ja odottajille onnea matkaan! Synttärisankareille ONNEA!

Moonin pienokaisen vaivat jotenkin saivat muistumaan meidän nuorimmaisen(nyt 1v. 3kk) itkut mieleen. Meillä siis vauveli huusi 7 kk ja siinä käytiin läpi kaikki mahdollinen, allergioista ties mihin. Itse olin pitkään maidottomalla jne. Ihan yhtä tyhjän kanssa! Kukaan lääkäri ei kuunnellut meitä, kun sanoimme epäilevämme refluksia. Ravattiin kunnallisella, yksityisellä, päivystyksessä jne. Elämäni rankinta aikaa. emoticon Viimein kohdallemme osui lekuri joka oli kauhuissaan, kun lapselle ei oltu edes kokeeksi annettu refluksilääkettä, kun niin selkeät oireet. Meidän pelastus oli; mahtava lääkäri; Losec Mups ja Prepulsid!

Teidän pienokaisen oireet vaan kuulostaa kovin tutuilta. Meidän tytöllä verikokeissa selvis myös muna-allergia, mutta ei olisi ollut selitys tytön 7kk itkuille.

Anteeksi, kun tungin tänne joukkoonne. :)

Kaikkea hyvää jokaiseen torppaan!
 
Tervehdys pitkästä aikaa, rakkaat mammaystäväni! Mut saa nyt ihan oikeasti jo haukkua kivenrakoon, julmettu minä, kun en ole tänne palstalle ehtinyt! Häpeän... Koulussa kurssit ovat jo ihan loppusuoralla: vikan kurssin vika luento on huomenna. Enää yksi aine, ja sitten se julmetun gradu kirjoittamatta. Huu!

Paljon onnea kaikille meidän pienille synttärisankareille! Valo, ja Venla ainakin ovat jo täyttäneet mahtavat kaksi vuotta. :) Meillä vielä lauantaihin saakka odottelua, ja sitten Benjamininkin suuri synttäripäivä koittaa. Haluaa kuulemma nallekakun. Minä haluaisin tehdä junakakun, mutta Benjaminin mielestä se on yäk. Nallekakku! Okei, ei muuta kuin suunnittelemaan sitten... 

Ja Hennasille onnea pienen pojan syntymän johdosta! Ihanaa!

Kahlasin tämän joulukuun pinon läpi tässä aamulla. Joulujuttuja, joulujuttuja! Minäkin ilokseni huomasin, että jouluradio kuuluu täällä Hollannissakin. Kivaa fiilistellä suomalaisten joululaulujen kanssa. :) Kävin pari viikkoa sitten suomalaisen merimieskirkon joulumarkkinoilla hakemassa luumihilloa, eli torttuja minäkin meinaan tehdä, kunhan vaan ehdin. Ja itsetehty piparitaikina odottaa jääkaapissa, tänään leivotaan Benjin kanssa! :D Saa nähdä mitä siitä tulee. (Eilen oli jo tarkoitus leipoa, mutta itse en ollut ihan kuosissa eilen, kun multa poistettiin kaksi viisaudenhammasta, ja jomotus oli melkoinen. Tänään jo parempi olo.)

Joulukuusta meille ei olla vielä hankittu, mutta mies on sitä mieltä, että ennen lauantaita se haetaan, jotta saadaan nätimpi asunto kun vieraat tulee. :D Meille tulee oikea kuusi. Harkitsin aluksi tekokuusta, kun inhoan sitä kun ne neulaset tarttuu tähän kokolattiamattoon kiinni vuosikausiksi, mutta sain peloteltua itseäni mahdollisilla muovikuusen PVC-höyryillä, joten se aatos jäi sitten siihen. Ostetaan sitten pienempi kuusi isoilla neulasilla, niin on helpompaa siivota. 

Ja sitten: mun sisko tulee poikaystävänsä kanssa meille perjantaina! Jee!!! Ihan parasta! Lähdetään ensi viikon keskiviikkona Pariisiin pariksi päiväksi neljästään (minä, mies, sisko ja sen poikkis), ja Benji lähtee oman kanssa junalla meidän joulunviettopaikkaan Eymoutiersiin. Me mennään sinne sitten perässä, ja vietetään joulu siis miehen sukulaisten kanssa siellä Ranskanmaalla.  

Öh, mitä muuta. Benjin kuulumista vähän: hän on jo aika iso poika, ja käy itse potalla kakalla ja pissalla. Praniksen perheen tapaan täälläkin taputellaan jokaiselle tuotokselle. :D Kakka on iloinen asia. 

Benjin hampaiden määrästä mulla ei ole harmainta hajuakaan, kun sinne suuhun ei saa yleensä kurkkia. Hammaslääkärissä ei olla vielä käyty, mutta ilmoitin Benjin just lastenhammaslääkärin asiakkaaksi, ja nyt odotellaan vaan kutsua tarkastukseen. Neuvola on vasta 17.1., vaikka aika varattiin jo heinäkuussa! Täällä on neuvolat hiukan täynnä!

No niin, nyt on pakko mennä siivoamaan keittiö, ja sitten alkaa leipomispuuhat!! Palailemisiin!! 

emoticon



 
Ailime mahtavaa kuulla sinusta ja perheestäsikin! En aio haukkua, tuletpahan taas kun kerkeet. Onpa ihanaa että sisko tulee jouluksi siippoineen. Kyllä joulun tuntua tuo sukulaiset, jos siis heidän kanssaan tulee toimeen ;) EI muuta kuin lykkyä pyttyyn gradun rutistukseen ja siunattuun loppuun asti. Tule uudestaan! Se muinoin luvattu kahvilähetystarjous on edelleen voimassa, jos loppuu kesken. Muistaakseni oli kyse kahvista, jota sieltä ei saa? Hui, mitkä neuvolajonot, ihan käsittämätöntä. Voiko sinne edes soitella, jos olisi jotain mielen päällä vai onko käännyttävä yksityisen puoleen?

Riikka/Ammanda myös, tervetuloa takaisin! Sekaan sopii:)

SAnna juuri näin me teimme kun mummu kävi kylässä, otimme ja lähdimme viimeisille jouluostoksille. Hoituivat liian nopeasti, kun Valon perusduplopaketti löytyi heti (80 osaa/24,90). Keli oli surkean räntäinen, eikä houkutellut kävelylle, joten kirjaston kautta kotiin. Kahviloissa tuntuu hassulta istua keskenään, lehden lukemiseksi menisi, kuten kesällä kävi.Vähän siinä harmittelimme tilaisuuden menettämistä, mutta pääsimme edes poikkeamaan.
Ei huono idea laittaa kalenteri kuuseen, päivä kerrallaan! Olet kyllä sopivasti aikaisessa sen suhteen :) Mutta pääsetpähän käyttämään joulukoristeiden alennusmyynnit hyödyksi.

JOS täällä tarvitaan vinkkejä maidottomiin ja munattomiin syötäviin, niin kysyä passaa. Olen ollut maidoton jo yli 15 vuotta (ja edelleen hengissä) sekä munatonta ruokavaliota harjoittanut useita vuosia, tosin en enää. Mikäli soija käy, esim juuri leivonnaisten voiteluun sopii mainiosti soijakerma.

Jaaha. Joulu on reilun viikon päästä ja laatikot odottavat valmistajaansa. Perunalla aloitetaan.
 
Voi perseperseperseperseperse.... ja anteeksi. Mun valmistujaismekot tuli, ja ne on molemmat liian isoja!! Eikä väritkään oo ihan just sitä, mitä olin ajatellut... kyllä ne violetti ja sininen on, mutta ei sillä tietyllä värisävyllä, mitä olin halunnut. Ei ne pahalta onneks näyttäneet mun iholla, mutta silti... aaaaargh, mitä mä nyt teen?! Vedänkö vaan liian ison mekon päälle ja toivon, ettei kukaan näe mun käsivarsien alle, että siellä pussittaa ikävästi? Liehuhelma pelastaa paljon, ja sen osalta ei näytä pahalta.... ähpuh, harmittaa! Onneks en noiden kokotaulukkoa kuunnellut, koska sen mukaan mun ois pitänyt ottaa vielä 2 kokoa isompi, kuin mitä nyt otin, kun mittanauhan kanssa tuossa tuumailin... Ja kaiken lisäks mun tukkakin on aivan väärän värinen ja ihokaan ei nyt oikein toimi... puuh, ei tuu mitään!
 
Byäääh! Mikä itkujen päivä, minulla! Jalassa takiainen joka sano kaikkeen EI! Ja joka ei missään nimessä itse usko kun sille sanoo EI! Tortut paloi uunissa ja eilen ostettu jouluvalo on säälittävän pieni... minä odotin että 40 lamppua on hulppea valoketju! Mutta se onkin ihan mitätön narunpätkä.... byääääh! Taatelikakun käärin kelmuun ja suren sitä vasta jouluna jos sekin on paska.

että SANNA!!! Voin jakaa tuskasi kauan odottamistasi mekoista! Hyppää bussiin mä ompelen ne pienemmäksi. Tai älä sittenkään, saattaisin pilata ne lopullisesti tällä tuurilla...

päivän pelastus tuo kadonneiden lampaiden paluu! Ailime ja RIIKKA/Ammanda!
Kyllä me sinut muistetaan Ammanda! Hyvä, että teillä saatiin oikea lääkitys pikkuiselle! Tosi hyvä! Ja mitä onko sun vauva muka jo vuos ja päälle?

Ailimen joulunviettosuunnitelma oli kuin olisi katsonut kauniin elokuvan! Joulunalus päivät Pariisissa!! Super, super romanttista! Ja poika rohkeasti junaan! Niin sitä pitää!
 
Ai niin... ja VEnla meinasi sytyttää tulipalon! Olen antanut sen "leikkiä" "turvallisesti" kynttilöillä, että polttaisi edes kerran sormensa ja jättäisi ne rauhaan... Tossa eteisen pöydällä on pari pientä tuikkua joihin se saa puhaltaa....

Noh, sitte rupesi kummasti haiskahtamaan palaneelta... Ajattelin etä ne perhanan tortut vielä pöydällä käryää lisää. Vaan kuinkas ollakaan TYTTÖ SEISOO ETEISESSÄ KÄDESSÄÄN PALAVA PANNULAPPU. ILMILIEKEISSÄ!  "Kato äiti, apua.." sopertaa pienen pienellä äänellä!

Oli vissiin polttanut se kynttilä ja tällä teräväpäällä oli synynyt ajatus! Voi vieno!!! Onnes ei käyny pahemmin!
 
Voi Venla ja tulipalo!  Ehkäpä se yritti kutsua äidille päivän piristykseksi salskeita palomiehiä?  Onneksi ei pahemmin käynyt!  Ja kurjalta kuulostaa maarisen päivä muutenkin.  Jotkut päivät on vaan ihan tuhoontuomittuja :(

starletille kiitos tosta munamaitokorvikevinkkauksesta!  Mä sitä olinkin jo ehtiny pähkäilemään että millähän sen tosissaan korvaisi.  Soijamaitoa olen käyttänytkin ja siitä en ole havainnut tytön oirehtivan vielä ainakaan.
Piparitaikinaa en jaksa alkaa väkertämään itse, syököön poika nuo piparit mitä jo on leivottu.  Tortut ahmin sitten mielenosoituksellisesti kaikki kerralla ennen munatonta (hahhahaa) elämää, ne kun olin ehtinyt jo voidella munalla.  Seuraavan satsin valelen sitten soija- tai kauramaidolla.  Kaurakerma on muuten aivan loistavaa tavaraa!  Siitä en aio luopua ruuanlaitossa vaikka maito pannasta vapautettaisiinkin.  Suosittelen lämpimästi sitä muillekin, todella täyteläisen makuista!  Jopa meidän lassesievinen (jälleen kerran), joka on kerman, voin ja suolan järkkymätön ystävä, on ollut ihan innoissaan tosta kaurakermasta :)

Ammanda, muistan kyllä sinut täältä forumilta :)  Kivaa että oot palannut!  Musta tuntuu että meillä noihin refluksioireisiin on ollut iso helpotus jo tolla ruokavaliolla.  Gavisconia käytetään myös, joskin esim. tänään annoin vaan nyt ennen nukkumaanmenoa kun tuntui muuten olevan hyvä päivä.  Ensi viikolla on nelikuislääkäri ja ajattelin siellä tuosta lääkityksestä puhua.  Toi Gavisconhan nimenomaan vain hoitaa oiretta eikä siitä pidemmän päälle ole iloa joten joku just protonipumpun toimintaan vaikuttava lääke olis ehdottomasti parempi.  Minkälainen tilanne teidän pienokaisella on?  Vieläkö vaatii säännöllistä lääkitystä?

Isot taputukset muuten kaikille pottailijoille ja pyttyilijöille!  Toivottavasti meilläkin vielä opitaan nuo hommat!  Potalla istutaan kyllä ahkerasti mutta nyt ei ole pitkään aikaan mitään sinne lirahtanut.

Ja lirahduksesta tulikin mieleen...  Minkälaisia määriä teidän lapsukaiset juo päivässä?  Kun tuntuu että meillä on poika koko ajan pyytämässä maitoa ja melko reippaasti sitä juokin.  Ruokapöydässäkin meinaa helposti käydä niin että joisi vain ja sitten tulee itku jos koittaa saada ruokaa väliin ja mukia kerjää takaisin...  Ehkä tuo on vaan innoissaan kun nyt on nokkamukistakin luovuttu.

Pienempi kutsuu...
 
Sanna, jos oisin sinä, palauttaisin ne mekot. En haluis juhlii kädet tiukasti alhaalla vain sen takii, ettei tehtaat osaa tehdä oikeen mallisia ja kokoisia vaatteita. Ja vaiks toiset ei huomais mitään, ni mää itte tietäsin, että kaikki ei oo kohdallaan. Mutta, sinähän et ole minä ja mulla on välillä omituisia päähänpinttymiä. Kerran tilasin HM:ltä neuletakin, hinta 2,90 e, ja palautin sen, koska oli aivan kammottava päällä (sain rahat takaisin). Ja hiukset...ne vissiin voi värjätä...tai niin olen ymmärtänyt vaikken kampaaja olekaan enkä muotivirroista mitään ymmärrä.

Tulipalot...tyttö on tosi kiinnostunut, kun takkaan laitetaan tuli. Sit huomas Uppo-Nallen pöydällä sellasen vanhanaikasen öljylampun jossa oli pieni liekki. Ja kun sytytin kokon pellolle, ni voi sitä tuijotusta kun tuli lumosi hänet. Ja pannuhuoneessakin ne liekit elävät pesässä. Eläviä kynttilöitä meillä ei oo täällä ollu eikä hetkeen tulekaan kun nuo kissatkin täällä riehuvat. Ne on kukin polttanu viiksensä, mut eihän se hyppimistä vähennä. Mut jos nuo tulitikut joskus alkavat liikaa kiinnostaa, niin saapi sitten raapia niitä koko puntillisen yhtäsoittoo. Ehkä se sitten muuttuis tympeäksi hommaksi. 
 
:)))) Mun silmissä kuulostaa siltä, että starletin kasvatuskeinot on sellaisia perinteisiä. Että jos jää kiinni tupakasta, niin siitä vaan naama vihreenä polttelemaan ihan koko aski kerralla!
Mutta siis niin... ei auta mekkoja palauttaa. Se putiikki myy sen takia huokeahkoilla hinnoilla laatuvaatetta, että eivät ota omaksi riskikseen sitä palautusta. Palauttaa saa ja tuotteesta saa rahat takaisin, mutta silloin menettää ne postikulut (ja tietysti jo Suomeen päin niiden saamiseksi maksetut postikulut siitäkin). Eli eipä jäis tuosta mekon hinnasta takasmaksettavaa kuin joku 30e - ja koska tiedän, että siitä saan omat takaisin sen fb-kirpparilla myymällä, niin ei oikein oo tosiaan sitten järkeä palauttaa. Oon vaan niin pirun pihi, että en halua satasta tähän mekkoon satsata, koska tiedän mun kropan muuttuvan taas aivan totaalisesti, kun pääsen tästä pullaa mussuttavasta kotiäidin roolista eroon... eli jos ostan nyt sopivan kokoisen, niin sille mekolle ei tuu enää toiste käyttöä. Toinen vaihtoehto on ottaa pari kokoa liian pieni tuolta kaapista ja nykästä se päälle, kovin kaunista ei ehkä oo sekään :D
Ja juu, tukan saan värjättyä ja ihollekin kaiketi on jotain väritystä saatavilla, jos siltä tuntuu. Kunhan nyt taas tuo edellinen postaus oli sellaista turhamaista maailmantuskaa omilta harteilta jaettavaksi kaatava ;)

Riikalle MOI! Tervetuloa! Mä tossa pohdiskelinkin, että noinkohan sä kaikkosit sitten uhkailuides mukaan oikeasti koko palstalta... vai muistanko aivan väärin, että sellaisia uhkauksia sateli, kun koko palsta tökki? Jos niin oli, niin saanen lohdutella, että taas toimii, ja hyvin toimiikin! :)

Ailime, noniin! Sinua se on jo odotettukin! Että hyihyi vaan! Vai pitäiskö sanoa HAUHAU ja osoittaa kivenrakoa?
Niin tai näin, ihana kun oot taas täällä! <3 Ja teidän joulusuunnitelmat kuulostaa ihanalta... oijjoi! Toivottavasti kuvia näemme täällä tai toisaalla! ;)
Ja hurraat opintojen tulevalle etenemiselle! Jos mä sain omat opinnot päätökseen, niin kyllä se saat sinäkin! :)

Maarinen. Oijjoi. Mutta ihailtavaa järjenjuoksua Venlalla kuiteskin, että sentäs sitten patalaput! Sehän ne äitiäkin auttaa kuumiin asioihin! Mä oon kans käynyt taistelua, että pitäiskö opettaa tuo laps jo tänä jouluna siihen, että kynttilöitä palaa myös sellaisissa paikoissa, mitä me ei ehkä ihan 24/7 vahdita, että Joona ei sinne mee. Ruokapöydässä ja korkealla kynttilät saa olla ja Joona niistä tykkää, mutta kosketusetäisyydellä ei vielä toistaiseks oo niitä pidetty...

Moon, on taidettu tätä tuskailla yhdessä ennenkin, mutta myös Joona juo vaan aivan julmetun paljon! Onhan se nyt herraisä hirveää olla sanomassa lapselle, että ei, ei enää juotavaa sinulle, et tarvitse! Vesi tai maito, kumpi vaan käy... muitahan juttuja tuo ei vielä oo päässytkään maistelemaan luvallisesti. Maito on rajoitettu nykyään päivässä vain tiettyihin hetkiin (ruokailut, ennen ja jälkeen yö- ja päiväunien, jos tahtoo), eli sitä ei enää kulu kuin vajaa litra Joonan mahaan päivässä... Vettä siihen päälle riippuen vähän päivästä, mutta toisinaan sitäkin saattaa kyllä useampi desi tai jopa litran verran mennä! Pitäiskin joku päivä ehkä vähän tarkkailla! Mutta ruokaan se ei oo meillä toistaiseks vaikuttanut, mä en enää edes anna Joonalle heti ruokailun ajaks sitä maitoa siihen. Saa vasta, jos pyytää... Lapsena meidän perhepäivähoitaja antoi meidän juoda vasta ruoan jälkeen, mulle se oli aivan täyttä kidutusta! Edelleenkin nyt aikuisena mulla on oltava juotavaa ruokaillessa, ja sitä kuluu sellanen nelisen desiä syödessä sitä maitoa äidinkin masuun! Mies taas on luonteeltaan sellainen, että se yleensä ei juo ruokailun yhteydessä, maksimissaan sen jälkeen.... muuten sitten litkii sekin vettä kyllä aikamoisia määriä.
 
Maitoahan pitäs mennä se puol litraa päivässä. Meillä vaihtelee kauhiasti. Joskus riittää 1,5 litraa viideksi päiväksi, joskus menee melkeen litra päivässä. Maito ei oo häirinny koskaan tytön ruokailua, enemmänkin se ruoka häirii maidon juontia. Vettä tyttö juo harvakseltaan, mutta ehkäpä sitä nestettä tulee sitten tarpeeksi marjoista ja hedelmistä.

Patalaput oli tytölle tärkeitä sillon hampaantulovaiheessa. Jyysti ja imeskeli niitä sen verran, että tuli nekin pestyy moneen kertaan. Nyt isompana tyttö on kiinnittänyt huomiota, että minä käytän patalappuja aina juodessa ja syödessä. Niinpä hän sitten ruokapöydässä nappaa minulta lapun ja laittaa sen lautasensa tai maitomukinsa alle. Pienet roiskeet ei mee lattialle eikä kädet palele kylmästä maidosta. Fiksu likka, äitiinsä tullut  
 
Starletti, jos pissaa tai märkiä vaippoja tulee useampi päivässä, niin eiköhän se niitä nesteitä riittävästi saa. Ja jos maitoa menee juomamuotosena vähempi, niin antaa sitten enempi jotain muuta maitotuotetta :)

On tää äitiys kans yhtä ihmettelyä, kun sitä huomaa pohtivansa, että saako tuo lapsi nyt liikaa vai liian vähän sitä ja tätä ja tota... Jos vaan tajuis katsoa omaa lastaan, niin äkkiä huomais, että sillä on elämä kyllä aivan reilassa! :)

Me leivottiin eilen illalla pipareita. Tuli aika hienoja! Ihan siis valmiista taikinasta, olipa vielä sen verran näppärää taikinaa, että se oli paketissa neljänä levynä! Eli ei sellaista isoa mönttiä, jonka sulamiseen menee yks puol päivää... (Hah, ehkä tää ei oo mikään huippu-uutuus, en vaan tiedä, et oonko tän vuostuhannen puolella koskaan edes leiponut pipareita!) Joona ja isi teki yhden levyn ja äiti loput kolme... ekan pellillisen poltin, roskiin kippasin, vaikka kaipa ne ois vielä ollut jotenkin syöntikuntoisia... Mutta tuosta kilosta taikinaa riittää kyllä yks pellillinen vaikka roskiinkin heitettäväksi :D
Illalla sitten tuhersin koristuksia niihin yksinäni... heh, tuli aika psykedeelisiä! Kuvaushommat oli vähän pois huomiosta, joten meillä on pari kuvaa Joonasta piparimuottien ja suu täynnä taikinaa kanssa ja sitten parit kuvat niistä koristelluista pipareista. En siis tajunnut kameraa ottaa esille siinä vaiheessa, kun pojat niitä pipareita muoteilla painelivat.

Ja lopuksi vähän kissan hännän nostamista; sain juuri arvostelun opinnäytetyöstäni. NELONEN! (Ja asteikkohan on siis 1-5 ;)) JIHUU! Hyvä minä!
 
HEI vaan minun oma rakas maailmani ja  ihmiset siellä! Eilinen tosiaan meni ihan tuherteluksi . Mieskin sen tajusi , että akka muuttuu idiootiksi yksinään parissa päivässä! Sain tänään auton ja pääsin IHMISTEN ilmoille!

KUULIN kylillä, että meidän metsässä on SUSIA! Tai viis kilsaa tonne - tohon suuntaan! Koiratarhalla, pihapiirissä , valon ja varjon ja kunnan rajalla, jolkotellut eilen kaksi sutta.... Eipä tarvi ihan heti meidän äidin illalla yksi ulos nenäänsä pistää! Onhan tuossa tuota aarniometsää ja kansallispuistoa ja suonlaitaa, että meniskö ne sinne????? Joulunviettoon! Täydenkuun aikaan on susilla lysti jolkottaa pitkiä matkoja.... pois täältä pois pois pois.....

OSTIN lisää jouluvaloa pihaan.... kohta kuulkaas taivaskin loimottaa naapuripitäjään asti, kun meidän mamma vähän virittelee valoketjuja! Laitan tuommosen modernin valopyramiidinin portaille havukoriin. Kerättiin eilen Venlan kanssa metsästä havuja. Tyttö touhusi kuin vanha tekijä! Ihmeellistä! Taitaa olla sillä verissä tuo kauneuden taju, koska kontallaan ja rähmällään mättäällä huuteli vaan että, kerätäää oksia koristeeksi, jooko?

SEKOSIN kaupassa! SAtuin osumaan leluale - 40% osastolle! HURAAA; JIPIIIIIIII.....
Päästin Venlan tarkoituksella kipittämään hylyjen väliin ja kuinka ollakaan SE osui ihan oikean kohteen luokse! KEINUHEVOSET! "Ihahaa .ihaaaa"- laulu alkoi välittömästi! Vaihtoi hepasta otiseen ja minä koitin tiirailla, että kummasta se enempi tykkää! Toivoin salaa että se tykkäisi siitä isommasta ja NÄTIMMÄSTÄ! Oli siinä ja siinä, ettei tullut vä´hältäpiti tilanne..oisin pian joutunut kahden satulan loukkuun! Sain vaivihkaa kammettua SUUREN pahvilaatikon  ostoskärryihin ja houkuteltua ipanan KARKKIOSASTOLLE osatamaan PiparMinttu-keppejä kuuseen..... tip ja tap*!  Meillä on nyt pukinkonttiin suuri, ruskea, ihana kiikkuheppa ja kuuseen NIITÄ karamelleja!

Venla kysyi ulkona, että "jäikö se heppa kauppaan"? ööööö...." tota tota..jäi, koska joku muukin varmaan haluaa katsoa sitä, että onko se varmasti HYVÄ! "Ja sepitin uskottavasti tarinaa, kuinka nyt täytyy kirjoittaa joulupukille, että kaupassa olisi tosi hieno heppa, josta Venla tykkäsi?!??! ( voi että mua jännittää....)

Joulupukkihan on meillä sellainen tapaus, että se on totta näin: jouluna aikuiset ja lapset leikkivät sellaista leikkiä, jossa joulupukki tuo kaikille lahjoja! Ja koska sadut tuntuvat mukavilta, niin tätä satua laikitään aina jouluna yhdessä. Ja satu tuntuu aina todelta..niinkuin "olipa kerran se ja se.."  Näin minä sepitin isommillekin lapsille pukki-viisauden ja on kuulema ollut nerokasta! Sanovat he vieläkin! (Meillä kun niitä naamiais-leikkejä oli sillon tuon tuosta muutenkin.)

Oho..olipas omaan napaan! Mutta KAURAKERMA sai suun napsamaan!Täytyy vissiiin kokeilla, kerta sievinenkin maiskuttaa!
 
Maarisen joulusatu saa ansaitsemansa kruunauksen jo reilun viikon päästä! Ihanaa! Venla varmasti menee aivan sekaisin, ihanaa!

Meillä kans odotellaan samanmoista riemua, kun Joona näkee aattoiltana sitten, että ei se Biltemasta kassoille saakka raahattu junarata jäänytkään autoon loukkuun... samoin se on mun suureksi riemastuksekseni kuolannut lelukirjasta JUST sitä yhtä Duplon poliisiasemasettiä, minkä sattumalta löysin ihan pilkkahintaan uutena, avaamattomana pakettina kirppikseltä! Taitaa tää äitikin vähän sitä odotella... ;)

Muuten joulusta meni vähän maku, kun äitini soitteli eilen. Kertoi antaneensa kaikki joulukoristeet pikkusiskolleni, koska tämä on viimeinen joulu Talossa... hmph. Ei siis tule olemaan kuusta tai koristeita meidän aatossa lahjojen aikaan - kotona onneks on se feikki kuitenkin odottamassa ja joulupäivänä saadaan sitten ottaa "uusi aatto" appilassa, kun sovittiin, että vielä tänä jouluna voidaan avata lahjat myös siellä... Mua vaan hämmentää, että nyt meidän eka yhteinen perhejoulu ei olekaan täydellinen. :'(
 
Hehee, ihanaa kuulla ettei suinkaan ole ainoa joka pääsee siihen lapsuuden joulufiilikseen kiinni joululahjaostoksilla ;)  Tai siltä ainakin kuulostaa teidän leluostokset.  Ite tykkään ihan älyttömästi katella kaikkia ihanuuksia näille pienokaisille ja siinä touhussa tuppaa vähän karkaamaan mopo käsistä...  Sen sitten huomaa kun raivaa päivän leikkejä kun niitä leluja on vaikka muille jakaa!  Sitä riemua on vaan niin ihana katsoa kun lapsi avaa lahjaa tai näkee jonkun uuden ihanan lelun.  Ennen omia lapsia sain jo kokea tätä lapsenmielistä riemua niin itsessäni kuin lapsissa kun ostin iltapäiväkerhooni uusia leluja :)

Hurjalta kuulostaa muuten noi sudet!  Niinpä ne tuntuu leviävän vähän joka kolkkaan.  Meilläkin siellä anoppilan liepeillä on niitä susia, ahmoja, karhuja ja ties mitä muita mörköjä.  Niin se anoppi sanookin että häntä hirvittää käydä yksin marjassa syksyisin.  Niin hirvittäisi muakin.  Toivottavasti jättää sudet maarisen rauhaan!

Mä ostin sieviselle viime vuonna joululahjaksi semmosen jalkahierontalaitteen.  Poika sen löysi sohvan alta joku päivä sitten ja leikki sillä.  Nyt se ei ole sitä saanutkaan ottaa kun ei kerran lelu ole ja sepä aiheuttaa ihania itkupotkuraivareita useita kertoja päivässä.  Se on pienestä kiinni.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top