Jouluntaikaa 2011

Voi että mua vaan jaksaa aina huvittaa tuo Moonin ukkosievinen! Ihanaa ja vallatonta! Tietääkö herra itse, millä nimellä sinä häntä täällä kehut?

Minä taas odotan omaani vaihteeksi kotiin. Pitkiä nämä päivät on tuon lapsosen kanssa kaksin. Onnes tää päiä oli jo ihan mukava, verrattuna moneen moneen muuhun päivään!
Venlakin juttteli vielä sängystä isilleen puhelimessa ja kertoi että "oli mukava päivä!"

Sain tehtyä piparitaikinan ja sitä ihanaa valkoista piparitaikinaa. Nyt meillä odottaa kaksi taikina pötkylää huomista päivää jääkaapissa. Valkoisiin pipareihin pistin mausteeksi manteli-aromia. Ainakin taikina oli hirmisen hyvää! Normipipareista jäi nyt puuttumaan kardemumma, mutta pisti maustepippuria pikkusen enempi ja raastoin tuoreta inkivääriä. Sekin taikina oli ihan namia!

SANNA PARKA! Miten sun mutsi voi tehdä tuollatavalla!!!!!! Minä olisin ihan hirveän pettynyt! Eikö siis lainkaan koristeita??? voi voiv voi... Mutta saahan sitä kattauksella ja kynttilöillä loihdittua suloista juolutunnelmaa, jos haluaa. Ehkäpä se äippä oli ajatellut, että tulee liikaa tunnelmaa ja vielä itkukin tirahtaa, jos vanhojen koristeiden äärellä tunnelmoidaan "viimeistä kertaa"? hm.

Pranametri.... sinäkin taisit hautautua sinne keittiöösi tuoksuja tekemään! Joko on pottuloota valmis? Imelletty? Mitäs muita laatikoita emäntä siellä loihtii? Sulla on kanssa varmaan vaikka millä mitalla herkkuja pöydässä. (kerta osaat niitä kaalikääryleitäki tehdä) Ja tuota noin... sinun äitisi! Eikös ole kamalaa, kun huomaa aikuisiällä, että itse kivahtaa mutsille ja vieläpä ASIASTA!

Moonille vielä ... meidän muksut pienempänä osti kanssa anopille sellaisen jalkahoito vehkeen. Jalkakylpylä. Ja silloinen kuopus oli kait ekaluokkalainen niin se meni murjaisemaan kuusen juurella suureen ääneen, että "mammaaaa, me ostetiin sulle semmoinen jalkojenpesukone! Että sinun on helppo pestä jalat!" (mammalla oli ruhtinaallisesti ylipainoa ja liikkuminen kovin rajoittunutta ja jaloissa kaikenmaailman haavaumia sen painonvuoksi.) sillon vähän hävetti! Anoppi mulkoili ja me muut koitettiin olla tirskumatta...Mutta itse laite oli menestys!

* LELULAHJOJEN OSTAMINEN ON KIVAA! Onnes osaan nykyään pysyä kohtuudessa ja tuumia järkevästi! Tuo kiikkuheppa vaan oli niin LÖYTÖ!

* SUDET: Haluan pois näiltä kulmilta! Tuli nyt illalla semmonen olo, että eihän tässä uskalla edes torppaa oven kautta tuulettaa. JOS se susi vaikka sisälle ponkaisee :D Tuuletin sitten yötä varten tuolla takapihan ikkunoilla, kun ne on ns. toisessa kerroksessa. Aika naurettavaa varmaankin, mutta yksin ollessa sitä iltasella alkaa kuvittelemaan kaikenlaista! huhuuuu...

...tulis jose mies kotiin.... Taidaan pätkästä itselleni palan HK-lenkkiä iltapalaksi! Öitä, elli tule vielä asiaa!
 
Ho hoi! Ei suinkaan se susi teitä kaikkia syönyt jo?

Mun eilisilta olis päättynyt lempeästi jos olisin käyny vaan nöyränä nukkuun. Laittelin tänne kynttilöitä ja odotteli sitä isäntää. Sitte se tuli. Läjäytti huushollin kirkkaaksi sähkövalolla ja tuijotti niska kumarassa nettiin. Ryysti siinä samalla lihasoppaa ja murusteli kahden neliäön alueelle ruisleipä. Oli hiljaa ja luki sitä hemmetin iltasanomaa. Minä koitin sisristellä jo hämärään tottuneita simiä ja siemailla viiniä. Vieressä. En taida enää valvoskella, jos mun odottelu on ihan "turhaa". Ois ensi syöny ja jutellu mun kanssa ja roikkunu vasta sitte keksenään siellä  netissä.... vali vali vali... Tottakai ihminen on väsynyt kyn se tekee 16h töitä, mut mä ainakin kaipaisin naamakumppania.. vali vali vali. Vaimo ruikuttaa! (enhän mä yleensä ruikuta, ainakaan kovin usei)

Ostin tänään hieman lisää leipomistarvikkeita. Kaikki oli jotenkin loppu. Vehnäjauhoja myöten. Viimeiset pöläykset karistelin pussinpohjalta illalla piparitaikinaan! Miten ne kaikki loppuukin aina yhtä aikaa?

Ja sitten mua siinä reissussa rupesi eräs kirppari houkuttamaan.... Houkutti siinä määrin, että panin auton eteen parkkiin ja marssin siään! LÖYSIN käsin virkatun kauniin, upean, romanttisen.... sängynpeitteen 15€! JA neljä erikoisen kaunista viinilasia a 1€/kpl.... ja sitä ja tätä ja tota- Pian oli kärry täynnä kamaan.. siinä muistin että k.o. paikassa ei taida kortti kelvata. (Olin myymälän puolessa välissä.) Kurvasin lasteineni kassalle. Jep- MAKSAKAA KÄTEISELLÄ, KIITOS! noloa nolo noloa... jouduin siihen kassalle jättämään hm..jotakin....Lopulta arvoin kahden kynttiläjalan kanssa. Että otenko molemmat vai jätänkö sinne. Otin vain toisen ja käteiset, 25€ , riittivät justiinsa. Taskun pohjalle jäi kakskyt senttii.... ehehhe!
 
Moon, Joonan mielestä se jalkahierontasysteemi on kans ihana, yhtä ihana kuin helmitaulu! Aina välillä itseä ällöttää, että tuo toisten jalkahierontarullia käsillään näpertää... :D Vaikka ehkäpä ne oman mummin tai anoppilan väen jalkapohjat nyt ei ihan hirveitä sienitauteja kanna? (Tai ainaskin tietäisin sen ;)) Mulle muiden jalkapohjat on vähän sellainen ällötysasia, tai siis hyvin hoidetut ja kauniit jalat ei ällötä, mutta just vanhojen ihmisten tai nuorempienkin aikuisten hoitamattomat, koppuraiset jalat... juuyök. Tosin omani ovat aivan hirveässä kunnossa myös, että ehkä pitäis olla vaan hiljaa :D)
Maarisen anopin jalkakylpylästä tuli mieleen, että minä kinusin jalkahieronta-ammetta kans exältä, ja sellaisen sitten eräänä jouluna sain. Hah, niin perus, että sitä on ehkä kymmenesti käytetty... saiskohan siitä mitään hintaa käytettynä, tuollahan se lojuu vaan pölyjä keräämässä kylppärin kaapissa! (Vai pitäiskö ahkeroitua sen käyttämisessä? Se täyttäminen ja tyhjentäminen on vaan niin tylsää hommaa.... jos se ois aina käyttövalmiina vaikka sohvapöydän alla vesineen kaikkineen :D)

Susijuttuun mun kans piti kommentoida, että hui hui! Mä oisin siellä varmaan ihan vauhkona! Kesällä 2001 näin ekaa kertaa elämässäni ketun! Olin edellistammikuussa syntyneen kummityttöni hoitajana Vihdissä, ja olin saanut lapsen yöunille ja istuskelin kesäillan hämyssä tupakkaa poltellen terassilla puhumassa puhelimessa... Ja sitten pomppasinkin vallan haipakkaa kirkuen sisään, varmistaen, että olen ovet lukinnut ja ikkunat on säpissä, johan siihen vauvakin tietysti heräsi. Olin aivan paniikissa koko yön, en uskaltanut vauvaakaan ulos laittaa nukkumaan. Seuraavana päivänä sitten tuli neidin vanhemmat kotiin ja kerroin tästä kauhukohtaamisesta heille edelleen ihan vauhkona. Hepä naureskelivat mulle, kaupunkilaistytölle, että hölmöhän mä olen, ei se kettu sieltä aikuisen ihmisen kimppuun hyökkää, ja tuskin sellaisella taajama-alueella kenenkään muunkaan kimppuun... Jepjep. Minä kun olin vaan katellut Nils Holgerssonia ja saanut traumoja siitä ketusta. Oli mun silmissä siis vähintään yhtä vaarallinen kuin sudetkin, että hyppäisi ikkunasta sisään ja varastaisi vauvan.

Niin ja Maarinen, mun vanhemmilla (tai muulla perheellä) ei oikeastaan ole ihan yhtä intohimoinen suhtautuminen jouluun kuin mulla... meillä ei siis koskaan ole sellaista kiiltokuvajoulua vietetty bioperheessä. Eli äitini ei todellakaan ole sitä suuremmin ajatellut, että kuusta tai koristeita jouluun tarvitsisi... he elävät sen jouluruoan takia, minä sen kaiken muun ja ruoka on mulle ihan sivuseikka. Joten kun siskoni puhui haluavansa ensimmäiseen omaan kotiinsa joulukuusen ja muita juttuja, niin äitini sitten lupasi ne omat vanhat romppeensa nurkistaan. Talohan kuitenkin pitäisi tyhjentää, ja äitini tuskin niitä 120 neliön tavaroita tulee mahduttamaan sellaiseen 40-60 neliön luukkuun. Senpä takia siis minäkin niitä mun omia lapsuuden aarteita olen sieltä joutunut tyhjäilemään...
Ehkä mun ihan oma moga, kun olen saanut vanhempani ja sisarukseni joulusta ahdistumaan, koska minä olen sen kaiken hössötyksen innoissani aina ajoissa aloittanut, ja se mun into on tainnut saada kaikki muut kääntymään siihen joulustressiin!

Maarinen, ehti väliin. Mä niin tunnen ton tuskan, kun itse koittaa valvoa ja toista odottaa kotiin, kun se lopulta sitten saapuu, niin homma menee just noin... ja sitten itse turhautuneena kömpii peiton alle, ja toinen kehtaa kysyä, että hiertääkö joku. Että niin!
Etenkin nyt, kun päivät on "tuomittu" viettämään pienen ihmisen ehdoilla, niin jotenkin nää kaikki sitten eskaloituu ja sitä toista ihmistä oikeesti tartteis! Eikä sitä osaa ajatella, että toinen on just kans ollut antamassa itsestään aikuisten ihmisten keskellä sen 110% ja haluis vaan hetken hengähtää rauhassa kotona...
 
Oooooh, Sanderson... juurikin noin! Voiskohan se susi hypätä ikkunasta sisään?
 
Kerran mulla on naapurin kiimainen koira  seläntakaa nostanut tassunasa liedenreunalle. Heittolainen, kun huusin! Oli kaunis kesäpäivä ja paistelin rauhassa kyljyksiä. Tuvan ovet selällään ulos saakka ja penskat päiväunilla.Koira ponkaisee sisään ka isännän elkein nostaa tassut pihvipannun viereen... 
 Aattele, jos oikeesti se sSUSI tuolta kalliolta tänne sisään ovesta.... Ei kai? Sen tiedän että mäyrä tässä pihapiirissä öisin touhuaa. Sillä on pesä kalliorinteessä ... ehkä sata metriä meidän ovesta. Joskus aamulla näen sen lyllertävän tuolla kuusikossa. Ja eikös mäyräkin ole metsiemme PIENPETO?



 
Ja mä en sitte ite kirjota noita kirjoitusvirheitä. Se on joku toinen tonttu joka tunkee tähän väiliin. Tai mun konevanhus, joka ei ihan kaikkia komentoja ota tosissaan. Selittää tämä!

 
Heippanderit!
Kirjoitin eilen pitkän pätkän ja katosi väärällä näpäytyksellä olemattomiin. En uudestaan enää jaksanut alkaa.

Susia en tahtoisi omiin pihanurkkiin, vaan milläpä niitä estät tulemastakaan. Vaikka olen luonnon ystävä ja suojelija hengeltäni, niin silti soisin jonkun susia jossain säikyttelevän, kun liian tuttavallisiksi rupeavat. Luin, että sota-aikaan, kun miehet oliat suurimmaksi osaksi rintamalla, ryöstäytyi susikanta käsistä ja tulivat nälissään taloja liki nappaamaan milloin karjaa, milloin koiran. Ennen sotia niitä oli isäntä säikytellyt ja röyhkeimmät pääsivät päiviltä. Nyt ei saa tappaa ainuttakaan ilman lupaa, vaan uskoisin, että ihan joka tapauksessa ei lupia kysellä. Perhettään puolustaa luvattakin, jos on tarpeen. Silti, jokainen susi ei tule kimppuun, eikä vie edes sitä koiraa. Hiipii vaan talon nurkalla ja näet vain jäljet, etkä koskaan itse sutta. Koitahan Maarinen kestää hermoinesi. Ihan varmasti olivat vain läpikulkumatkalla, kunnon jouluvalot karkottaa ne lähimailta ;)

Pottulootat pakkasessa ja porkkanat tein tänään perään. Vielä lanttulaatikkoa ja muut taitaa jäädä aattoon, kun väsään jotain höystettä juureksista ja vaikka tofusta sopivin maustein. Rosolli kuuluu meidän pöytään myös ja muut tykötarpeet herneineen ja sienisalaatteineen. Jälkkäriksi taidan tekaista suklaamousset. NAM! Jokin kuivakakku maistuisi myös.

Harmi kun unohdin jo eiliset jutut.

SAnnaa piti onnittelemani ainakin! Hyvä nelonen, hurraa! Ja mekot jos harmittaa, niin sinä nettivelhona myyt ne ja ostat sopivampaa. Suuri harmihan se on, kun mielikuvissa kaunis mekko muuttuukin epäkelvoksi, sitä kun näkee itsensä vaate päällä hymyilemässä ja pokkailemassa. Jouluihmisenä varmasti harmittaa karumpi joulu, kuin ennen, mutta joulu se on kuitenkin ja tunneherkkä vielä, koska viimeistä kertaa olette kotitalossa. Varaahan nessuja hihaan ;)

Keinuheppa! Minäkin haluun! Valo tykkäisi myös. Ehkä joskus, kun kohdalle osuu. Ei meilläkään leluja ole riesaksi asti annettu kertyä ja hyvä niin. Ei leluja enää arvosteta, jos niihin kompastuu ja laatikoita alkaa olla vino pino. Tutut tekivät niin, että osa leluista oli varastossa ja osalla leikittiin. Kun laatikot vaihdettiin, oli taas "uusia" leluja käsissä.

Minulla todettiin mykoplasma ja miehellä myös. Saimme kumpikin parin viikon antibioottikuurin. Jos se nyt lähtisi kiusaamasta! Johan tässä on podettu enempi ja vähempi jo ties kuinka kauan.

Nyt on piparitaikina sulamassa taloa varten. Valon kanssa leipastiin pikkupipareita toissapäivänä vai eilen aamulla, en muista, mutta kivaa oli ja taikinan syömiseksihän se meni.

Mitä vielä? En muista enää. Ei mene enää raskausdementian piikkiin, kun vielä on ihan lahopää, eikä mikään pysy mielessä hetkeä kauempaa.

Juu, äitiäni käytimme Valon hoitajana sen verran, että poikkesimme viimeisillä jouluostoksilla miehen kanssa. Keli ei suosinut ja kahviloissa emme keskenään osaa istua, joten kipin kapin kotiin ja uusi yritys toiste.

No ni. Huomenna jatketaan. Heippa :)

 
Heippahei!

Maarinen, tuskinpa se susi ihan niin röyhkeäksi ois oppinut, että ihan sisään saapuis... jos niitä siellä laumoittain pyörisi, niin ehkä se sitten ei malttais vastustaa ruoan tuoksua, mutta harvinaista taitais se susien kotiin saakka saaminen olla... Ehkä se tuli vaan kattelee, että missäs kaikki se valkoinen kylmä töhnä on, jota yleensä täällä talvisin löytää! Nyt ei oo ku kylmää ja märkää... vai vieläkö siellä teidän nurkilla sitä lunta oli?

Pranametri, kiitoksia onnitteluista. Olo on kyllä mainio :) Mekkoja ei tuohon hintaan täältä kotisuomesta tunnu löytyvän, joten katotaan nyt, mitä sitä päälleen tempaisee. Siskoni tilas samalla itelleen mekon ja hitto kun näyttikin hyvältä se päällään! Mur! Mun juhlat, ei saa sisko viedä huomiota! ;) Ei vaan, sille se sallittakoot.
Ja ei tuo joulu tuolla äidin luona mulle sen suurempia niiskauksia aiheuta, vaikka kuinka ois viimenen... sehän ei siis ole mun kotitalo. Mun kotitalossa on monta rappukäytävää, hirveydessään mieltä lämmittävä harmaa betonirappaus, jonka röpelöistä pintaa pitkin oravat ja rotat pääsivät kiipeilemään. Tuo mun vanhempien rakentama talo on vaan mielipahaa :D Se rakennettiin siis vuostuhannen päätteeksi meidän kesämökkitontille! Ja alta kaadettiin se rakas kesämökki, joka oli suvulla kulkenut vuodesta toiseen... Eihän nyt helsinkiläiset voi Espooseen muuttaa, mökille!! Siltä musta tuntui ja hammasta purren kävin yläasteeni siellä. Sitten ilmoitin, että soronoo, tää lähtis takas kotiin! Asuttelin mummini kämppää, mummi kun oli hiljattain vasta eläkkeelle jäänyt ja kierteli pitkin etelä- ja itänaapuria paljon. Ylpeyteni jouduin niellä sitten kun tän mieheni tapasin ja tänne Espooseen jouduin takaisin... tänne maalle! Moon ja Halipossu jakaa tän mun tuskan asiasta ainakin, että naurakaa vaan muut, en oo yksin ;)
Surku kyllä tulee sitä tonttia, sen historian tunteneena... Tuolla seudulla siis on alunalkaen ollut tilallinen nimeltä Emmi Vehas, joka on sitten myynyt tiluksensa. Mun mummini isovanhemmat sen on sitten ostaneet kesätilakseen (hekin kun olivat paljasjalkaisia stadilaisia, ja olihan se näppärää, että kesämökki oli maalla meren äärellä, mutta silti riittävän lähellä) ja tontilel rakennettu sellainen kaunis ihana oikea vanhanajan saunarakennus, kertalämmitettävällä takallaan. Mökki oli muokattu hyödyntäen vanhoja junanvaunuja! Isosta tontista riitti jo jossain vaiheessa puoliks jaettavaksi (tästä aiheesta mulla ei ole kovin paljon tietoja) ja lopulta kun mun mummini ainoana lapsena peri omat vanhempansa, niin hälle omistukseen jäi tuo kolmen talon rakennusoikeudet omaava hulppea tontti paikalla, joka tätä nykyä on kuulemma yksi Espoon halutuimmista pientaloalueista! Ja sitten tuli 90-luku ja mun vanhempani ryhtyivät suunnittelemaan muuttoa maalle, alkujaan tarkoituksena oli rakentaa mun enoni kanssa paritalo siihen tontille. Eno kuitenkin vetäytyi hankkeesta ja niinpä paikalle kohosi tuo nyt vanhempieni unelma. Unelma, joka lopulta taisi olla liikaa kolmen lapsen kiireiselle vanhemmalle ja josta isäni sitten muutti tän vuostuhannen alussa pois... Nyt kun meidän sisaruskatraasta viimeinenkin on muuttanut pois kotoa, on meidän vanhempien sitten vihdoin mahdollista kunnostaa tontti lopulliseen silaukseensa ja tehdä viimeiset viimeistelytyöt, jotta talo voidaan myydä. Eli talosta viis, mutta tontin myynti surettaa... tosin eipä siitä talon mukana myydä kuin puolet, se puoli "alatontista" jossa saunarakennus nyttemmin varastonvirkaa toimittavana ja kylpemiskunnottomana möllöttää jää edelleen mummini haltuun, toistaiseksi...

Noniin, siinä päivän nostalgia-annos! Eihän se seutu enää ole entisellään, natiiveja siellä taitaa olla kahden talollisen verran, kaikki muut ovat vanhentuneet ja talot myyty vieraille suvuille nekin.

Pranametrille ja miehelle tsemppiä mykoplasman selättämiseen! Huh, kauhutarinoita siitä kuullut pitkin syksyä... kumma tauti, toivottavasti teidät tajuaa nyt ab-kuurin voimin jättää!

PS. Täällä alkoi sataa jotain rännän ja lumen välimuotoa, ohhoh!
 
Hei, moi!

Voi parahin Pranametri! Ehkäpä tälläkin kylällä on  mieht liikaa "rintamalla" kun metsän eläimet pyrkii pihapiiriin...... Ja MYKOPLASMA teilläkin! Eikös Valo sitten mitenkää oireile?
 
Mies epäili että MINÄ olien meillä se taudin kantaja, koska "selvisin" sillä kolmen viikon röhällä. Sillä itellän on ollu jo neljä köhää ja kaksi lääkekuuria. JA ette usko.. Venla yskii taas. Yskii kuin hukkuva myrskyssä! Aamupäivällä rupesi posket oudosti rusottamaan ja nyt on köhä päällä!

Tosin tuolle puskee sinne taakse alas hampaita, että saattahan tuo limaisuus nyt olla siitäkin. Ja se nopea poskien rusotus..

Isännällä kyllä epäilen keittiötohtorina, että tupakin poltolla on kovasti osansa jatkuvaan röhään. Vaan eihän se sitä ite myönnä. Inhottava vaan ite esim yöllä vieressä kuunnella kun isäntä rohisee ...lailla viemäriverkon se viimeinen mutka vantaalla....yök. syvästi. yök.

JOULU se lähestyy ja lähestyy! Mulla tuli vissiin kaikki ostokset tehtyä. Vieläkin myhäilen sille keinuhevoselle! Ja isoille sisaruksille piti heti soittaa ja puhua savonenglantia, että mitä pikkusisko saa joululahjaksi! Kaikki isot oli sitä mieltä, että siinä onkin sitten lahjaa koko katraalle! Mimosalla tuli ITKU! Onnenkyyneleet pikkusiskon ilosta! 

Kyllä mä silti jotain kaikille laspsille annan... ja mies saa lahjansa myös! Vaikka kyllä ei toisillemme mitään aateltu antaa, mutta olihan mun pakko.... Nim. Se on aina puhunu  miten niillä lapsena oli olohuoneen pöydällä enkelikello. Äidin aarre! Venla hoksasi sellaisen kaupan hyllyllä ja minusta tuli taas höperö..... Eihän se mikään "oikea" lahja ole, mutta sellainen, josta saattaa syntyä vuosien saatossa meillekin jotain tärkeää. Ja kun miehen äiti eikä isäkään enää ole näissä jouluissa, niin siksi... (nyt itkettää)

Täällä musta maa saa taas lunta! Aika ihanaa! Paitsi miehen mielestä, jolla olisi tienvarressa muutama pölli pihaan ajettavana. Miten lie sinne jääneet?
 
Mykoplasmasta. Valo ei oireile millään lailla, joten ei sitä testeihin ole viety. Onneksi on se sentään säästynyt. Antibiootit tuntuvat olevan tujua kamaa, koska mies sammahti sängyn pohjalle aamulla uudestaan Valon ja minun lähtiessä pihalle. Minä en meinannut jaksaa työnnellä rattaita ylämäkeen kotia kohti, joka lihas hervottomana. Mutta kyllä tämä tästä :)

Toivotaan, että Venlaa vaivaavat vain tulevat hampaat, eikä mikään muu. Peukut pystyssä!
Se keinuheppa on oikea lahja, kun se kaikki saa iloiseksi. Loistava löytö ja miten ihanaa jouluna nähdä, kun Venla sen paketista purkaa esiin :)

Kiitos historiikista, Sanna. Teille siis jää sukuun vielä pala rakasta maata, jolle joskus löytyy hieno käyttötarkoitus. Harmi, että talossa on ikäviä kaikuja muistoista ei niin onnelliselta ajalta, mutta jotain lämmintä näen siinä, että kuitenkin olette siellä kaikki koolla ennen myyntiä.

Paistoin eilen illalla piparkakkutalon osat ja tänään koristelin Valon osallistuessa vain koristeiden syöntiin. Aion kokeilla, josko sen jo saisi kasattua. Tänä vuonna näin päin. Viimeksi kasasin ensin ja vasta sitten koitin liimailla sokeritöhnällä koristeet paikalleen. Vinkkinä muille kokemattomille talonleipojille: myynnissä on muovimuotti, josta saa kerralla puolet osista. Ei väänny, eikä taivu. Toki "hukkapaloja" jää jonkun verran, mutta olen kokenut toimivaksi. Eikä katoa mikään osa, kun kaikki on samassa levyssä.

Täällä ripsii räntää, vaihteeksi veden sijaan.
 
Hohhoijaa, jo on ollu taas niin kova väsy päällä etten ole saanu aikaseksi edes kirjotella.  Nyt pitää silti ihan ekaksi hehkuttaa että meidän tyllerö on vihdoin oppinut nukkumaan päikkäreitä!!!  Jee!  Aikasemmin siis valvoi päivät putkeen ja huusi sitten kun oli niin väsynyt.  Nukahtamiskoulutus tuottaa siis tulosta :)))))  Jee!  Ja varmaan asiaa helpotti myös se että lapsentahtisesta ruokailusta luovuttiin (sen refluksin takia siis) ja alettiin pitää ruoka-ajoista kiinni.  Päikkäreillekin löytyi siis sopivat välit.  Jee!  Tätä lisää!

Mykoplasma.  Vai se pahamaineinen tauti on pranametrin perheen riesana!  Toivottavasti ne lääkkeet puree ja pääsette vihdoin tervehtymään!  Ja toivottavasti Valo siltä välttyy kokonaan.  Hienoa että saitte sen diagnoosin vihdoin, siitä se parantuminen alkaa!

Mä tein piparitalosta tänä vuonna laiskanversion eli ostin "elementtitalon".  Semmosen missä oli valmiit palat jotka piti vain liimata ja koristella.  Aion tehdä niin jatkossakin, mulla kummittelee mielessä mun kaaosmaiset piparitalotalkoot jossa palaset muutti muotoaan jo uunissa ja seinät romahteli ja sokeritahna rikkoi pursottimen...  Mä en vaan osaa :D

Ja niin, meilläkin tuntuu kaikki aina loppuvan yhtä aikaa kaapista niin kuin maarisen leipomistarvikkeet.  Meikit loppuu meikkipussista aina yhtäaikaa.  Puurohiutaleet, joka laatu siis, loppuu yhtäaikaa.  Mausteet ja liemikuutiot loppuu yhtäaikaa.  Huoh.

Ihailen muuten sitä kuinka moni taapero on saanut osallistua joulunvalmisteluihin ja leipomuksiin.  Mä en ole vielä uskaltanu poikaa päästää näihin hommiin.  Enkelikelloa on yhdessä kyllä ihmetelty ja ihasteltu ja kuusen koristelussa se pyöri ympärillä ja levitteli ympäriinsä niitä koristeita.  Mutta itse kuusi se on semmonen juttu mihin ei saisi koskea, toki vähän saa käydä ihailemassa ja sivelemässä koristeita.  Ehkä mä rajotan liikaa kun poikaparka komentaa jo itseäänkin vaeltaessaan ympäri taloa.  Kuuluu semmosta hiljaista "Ei kokke, ei kokke" -mantraa.  Poika reppana.
 
Sunnuntai on lepopäivä! Lapsi päiväunilla..myöhäisillä ja isi lähti töihin.....

Leivoin eilen illalla Venlan kanssa aika läjän pipareita. ruskeita ja NIITÄ valkoisia! Hups hups.. olihan tuo kiireistä touhua! Sai aika valppaanan olla, ettei toisesta päästä "liukuhihnaa" pässyt palamaan, kun toisessa päässä taikinaa levisi ja jauhoa pöllysi pitkin lattia. Ja mikä ylevintä, aika terhakkan piti olla, ettei olis alkanau aikuiselta menemään maltti! 'kuvitelkaa ja kokeilkaa, te jotka ette ole vielä taaperon kanssa leiponeet! Aikuiselle henkisesti hyvin kasvattava kokemus! Itse en muistanutkaan! Tässä yhteydessä vosi sanoa, että aika oli kullannut muistot! Mutta mainittavaa on, että sopu säilyi! Ja illalla me tytöt ihan kaksin saunottiin ja pestiin vehnäjauhoa pois tukasta!

Sanna! Se sinun kotitalon tarina on kovasti pyörinyt mielessä! Sanomatta vaan on jäänyt, etä toivotn teille sinne joulupöydän ääreen ikimuistoista joulua. Rauhaa ja iloa! Että voitte kiitollisena jättää kodin seunät seuraavalle perheelle antamaan turvaa ja onnenhetkiä. Ja uusia muistoja! Eihän sitä tiedä, vaikka sinun kertoma tarina jäisi elämään tulevan perheen keskuuteen!  Joko olet päättänyt mitä tapahtuu puvullesi? Minulla olisi yksi todella taitava ompelija Vantaalla, joka vois pukusi korjata, mikäli haluaisit? Ja  varmaan niitä taitoja löytyy sinunki lähipiiristäsi. ...

Moon. Meillä tuo EI SAA KOSKEA, on aika riesa juttu. Kuusi laitetaan vasta aattona. Nyt annoin tytölle pari omaa kuusenkoristetta ennakkoon. Toivon ,että se saa toteuttaa itseään tämän viikon varrella niin paljon, että itse joulukuusi saisi sitten olla rauhassa. Toivotaan siis näin... tuntuu olevan aika tempperamenttisä sorttia tämä iltatähti!

Lisää EI SAA KOSKEA-juttua. Ne kankaiset, itsetehdyt tontut loppuivat. Ja nyt olen laittanut esiin tuommosia kaskyt veee.. ikäsiä massa-tonttuja! Grrrr.. jouluniloa! Tyttö ei anna niitten olla rauhassa. Kuskaa niitä pitkin taloa MUN asetelmasta ja kasailee omia KÖKÖSTYKSIÄÄN sinne sun tänne! Päivällä isi kielsi, että ei saa koskea... Niin johan perhana, täällä lentää suurehko kipsipukki olohuoneen halki. Kolauttaa kipsipäänsä puusohvan kulmaan ja pyöriä kolkattaa sen sohvan alle! En tienny kummalle olisin räyhänny... lapselle, vai sille että LUULIN sen VanhanKauniin Koristeen hajonneen. Tyttö pinkoi eteiseen ja minä konttasin sohvan alle. Kumpikin säilyivät "ehjänä" ilman huutoa! Nyt Venla sitten IRVISTELEE sille pukkipololle. näyttää kieltä ja tökkii sitä kumoon sormella. Se taitaa inhota tai jopa pelätä sitä , en tiedä! ( tämmönen tarina taas)

PIPARIKAKKUJEN KORISTELU. Sehän on kamalaa puuhaa oikeasti. Mulla menee se sokerimassa aina jotenki läjään. sitä pursuaa likaa tai liian vähän. Ja kun pitäisi tulla siroa kaunista koukeroa, niin ihan varmasti tulee semmoine tuppurainen ja pätkivä kuravana. joo. Vaikka kuinka koristelisi ennne talojen kasausta, niin loputulos näyttää kolmen promillen huppelissa tehdyltä. hm. Sempä takia kannattaakin ryhtyä koristelemaan vasta parin glögi lasin jälkeen, että voi syyttää jotain muuta, kuin itseään!

.. ja niin.. nyt siirryn blogia päivittelemään. Taidan illosesti kopsailla sinnekin osan näistä tarinoista, koska lukijakuntaan kuuluu muutama "ulkopuolinen" :D
 
Väsyneet heipat koko päivän sisällä olleilta!

Valon nokka ja silmät vuotaa solkenaan, ulkona satanut enemmän ja vähemän koko päivän, joten ei olla ulkoiltu. Huomenna on PAKKO. Valolla on energiaa räästä huolimatta. Laulaa taskulamppu mikkinä ja kiertää pientä kotiamme ympäriinsä vauhdilla. Sorkkii joka paikkaa, haluaa kaikkea ja HETI, on äänessä, kaipaa huomiota. Eli on koko ajan joka paikassa ja herätti minut jo puoli kuudelta. En ole ottanut päikkäreitä vaan paistoin lanttulaatikkoa.

Kyllä, hermoja kasvattavaa leipoa naperon kanssa. Saa tosissaan muistuttaa itseään että tämä on kivaa ja nyt vaan tehdään vähän toisin.

Voi tonttuparka ja Venla kanssa. Milläs näitä estää tapahtumasta, kun ei koko ajan voi olla lapsi silmän allakaan. Valo on ihastunut ompelemiini jouluisiin, pehmoisiin sydämiin, joissa on ripustusnauha. Niitä roikottaa ympäriinsä ja ripustelee mihin pystyy. Vau! kuuluu aina kun jotain jouluista uutta tulee esiin. Kuinkahan sen tekokuusen kanssa käy, kirppiksellä oli jo tiputtaa koristeita.

Maarisen piparitehtaan voi nähdä silmissään. Jauhoa pöllyää, Venla kutreineen vipeltää siellä sun täällä auttamassa. Teillä tehdään joulua :)

Piparkakkutalosta, jonka eilen koristelin, on jo syöty parhaat palat. Minä varauduin siihen jo illalla ja ihailin valmiiksi. Aamulla nuo perheen miehet ottivat asiakseen purkaa sen syömällä. Sitä vartenhan se on tehtykin. Onko kellään vinkkiä siihen, miten estää piparin pehmeneminen koristeltaessa tai ylipäänsä pöydällä nököttäessä? Aika nihkeää on nyt jo syötynä..

Ei saa koskea on jotenkin turhauttavaa, kun tuntuu että koko ajan saa olla kieltämässä muutenkin nykyään. Älä kaada maitoa pöydälle, älä lapa ruokaa pöydälle, älä hakkaa mopin varrella, puupalikoilla lattiaa/patteria, älä huuda, älä nipistä, ole aloillasi kun puetaan, ei saa koskea läppäriin/kännykkään!!. Koitan aina ensin löytää positiivisemman lähestymistavan ( te mieluummin näin, ota nätisti, tuo tähän jne) aina vaan ei ole aikaa tai huomaa itse. Uhmaa saadaan päin naamaa päivittäin, joka välillä menee jo huvittavaksi, kun Valo sanoo ei vaikka tarkoittaisi joo. Aamulla kuulin, kuinka Valo lelulleen höpötti herätessään: Hijjaa, shh, Abba ukkuu. Tarkoittaa isäänsä, häntä sanonut Abbaksi jo pienestä pitäen, napattuaan puheesta sen sanan. Olihan se silloin helpompi kuin isi. Nyt Valo huutaa meitä milloin mammakis ja abbaksi, isiksi ja äidiksi tai etunimillä.

Että voin hyvin kuvitella kuinka Moonin poika hokee että ei saa koskea :) Suuret taputukset pienemmän päiväunille ja sen suomalle levolle, tapu tapu! Onneksi apu löytyi.

Näin tänään.
 
Heimoi!

Oi miten söpö kuva Venlasta on vaihtunut tuonne äitinsä avatariksi! :))
Mites se Venla-neiti muutoin, iskikö räkis vai hampaitako ne posket rusotteli?

Moonin tavoin minä en enää piparitaloa ehkä kuitenkaan ala taikinasta rakentamaan.... ne valmiit elementit on vaan niin näppäriä, plus että se on sen verran pahaa, ettei hinku syömiseen ole kovin suuri ;) Kaiken lisäksi se ei pehmene, joten propsit siitäkin ;)

Hurraat myös Moonin talon paranevalle päivärytmille, kun neitikin sen myötä päikkäreille malttaa! Ja esikoisen maltti komentaa itseäänkin kielletyistä paikoista! Mulle tosin riittäis, jos Joona edes äidin kieltäessä viitsis ymmärtää, että ei on ei... hmph. Nauratti muuten sen taaperotalo-blogin ipanan maailmankäsitys, että kaikki on hänen, tai ainakin hän haluaisi niin uskoa. Se kuulostaa hyvin samalta, miltä meidänkin touhut.... usein sen Jennin juttuja lukiessa tuleekin sellainen olo, että kirjoittaakohan se nyt kuitenkin meidän elämästä?! :O

Maarisen keramiikkatontun lentelystä tuli mieleen, että äidin joulutavaravarastoissa on ollut monia ihania joulukynttilökoristeita! Pitäiskin kysyä, et onko nekin päätyneet siskolleni. Siellä on muutama, millä on tarina... hellyttävimpiä lienee ne kynttiläpukit, joilta isoveljeni on ahneuksissaan käynyt purasemassa nenän tai hiippalakin :D Ja tästä aiheesta yleinen kysymys; eli miten teidän naperot suhtautuu aitoihin kynttilöihin? Siis silloin, kun niissä ei ole liekkiä? Kun Joonan mielestä kynttilät on tarkoitettu syötäviksi... se siis kaivertaa kynsillään sitä steariinivalosta ja syö. Tästä johtuen meillä ei ole kynttilöitä edes liekittä alakorkeuksissa... ehkä palavana se jättäis ne rauhaan, sitä ei ole vielä tosiaan kokeiltu, että toimiiko homma "valvomattomana".

Taaperon kanssa leipominen on mun mielestä lähinnä hassunhauskaa, koska Joona ei aiemmin ole syönyt sitä taikinaa, vaan se kauhoo ja nuoleskelee sitä tarttumapinnaksi leviteltyä jauhoa! :D Piparitaikinaa se oppi syömään, koska isänsäkin sitä kahmi suuhunsa, eli ehkäpä seuraavalla kerralla ei leipominen ole niin leppoisaa. Tosin harvoin Joona on mukana ollut, yleensä kun leivon vaan sellaisia juttuja, mihin Joona ei niin voi osallistua... leipäkone kun hoitaa suuren osan työstä ja sämpylät olen leiponut itsekseni, kun teen niitä aina vaan sen yhden pellillisen kerrallaan, pullaahan mä en leivo....
 
Päivä pulkassa, melkein.

Tuota tuota... Venla ei enää yski. Posket punottaa ja nokka vuotaa. Nyt sille nousi hieman lämpöä ja nukahtaminen oli aika ärsyttävää venkoilua. Hampaat ne taitaa olla... toivottavasti! Ja samoin kuin siellä PRANAMETRIN tuvassa, täällä tuntuu riittävvän virtaa ihan hirmuisesti. Oikeen juosta jolkottaa taloa ympäriinsä. Tässä talossa kun on joka huoneessa, vanhaan tapaan kaksi ovea, niin että pääsee pinkomaan kunnolla!

Joulua teemme kyllä... nyt olisi tarkoitus isännän kanssa  istua aikuisittanin pieni ilta. Omien pikkujoulujen merkeissä. (ekas tää posatus vaan pois alta) Viini on jo lasissa ja kynttilät pöydällä. Ja juustot pilkottu lämpeemään..... nam,.

PIPARIKAKKUTALO pysyy pikkusen kuivempana kun se tunkee täyteen serlapaperia tai pumpulia tai sitä vessapaperia ... brutaalisti! Ja tavis piparit ilmatiiviiseen purkkiin. JA jos tekee sen koriste-valkoisen itse, niin kannattaa tehdä tomusokeri/munanvalkuais seos ja jättää koko vesi pois. Sillon se mössö kovettuu nopeemmin eikä luovuta kosteutta siihen mökkiin. Ilmankosteus on sitten jo toinen asia....

KYNTTILÄT saa meillä olla rauhassa. Tätänykyä myös ne pikkuiset siinä alapöydällä. poppa piti siis oppia itse! Jeeeeee! "palamattomat" kynttilät saa myöskin olla. Meillä kun on nuuita ympäri vuoden, niin ei ne varmaan siksi ole mitenkää erikoisen kiehtovia. Keittiön puulieteen tuo joskus yritää "avuksi" jotain sytykettä tunkea....


... jottaihan mulla vielä oli, mutta siirryn nyt tuohon tarjoilu osastoon. Moi!
 
Tässä meidän perheen joulukortti teidän perheille, ettei pääse unohtumaan viikon varrella.

Kaikille iloista, rauhallista, lapsellista, maistuvaa, tuoksuvaa ja tuntuvaa joulua<3 Kanssanne on ollut ilo rupatella tämäkin vuosi, kiitos teille jokaiselle<3
 
Jahas.... hävisköhän se viestin sen siliän tien? :O

Tuossa siis tuumailin, että oikein kivannäköinen joulu-Valo siellä kurkkii! Ihanaa joulua myös teidän perheelle ja suuret kiitokset tästäkin vuodesta! Toivottavasti ensi vuonna ei kato käy yhtä tiuhaan tahtiin täällä palstalla, mitä tänä vuonna on käynyt...

Maarisen ja miehensä iltaa ihastelin myös! Tuumailin, että joskos tuo oma mörökölli suvaitsis joskus myös samanlaista iltaa viettää. Ehkä sen täytyy ensin kasvaa aikuiseksi ja luopua konsolipeli-illoistaan ;)

Ja sitten ehdin myös kertoa, että ystäväni kävi tuossa kylässä tuomassa mulle pukuja sovitukseen juhlia varten. Numeerisesti oltais samankokoisia, mutta valitettavasti meillä on pituuseroa ainaskin 15cm... Joten eipä auta, hänen mekot oli mulle aivan liian lyhkäsiä, kun mä en hirveästi pidä polvistani, niin tahdon mekon olevan vähintään polvimittainen.
Mallailin muutkin omat mekkoni ja päädyin lopulta siihen, että pakko se on kait laittaa se pallomahan peitoksi 2009 ostettu kirkkaanpunainen mekko! Ja toivoa, että se ei liian jouluisa ole...

Ja sitten taaperojuttuja. Joonaa olin tuossa laittamassa nukkumaan ja hääräsin keittiössä vielä, kun ipana tulee kertomaan, että jalassa on pipi. Hölmöläinen nosti "väärää" jalkaa mulle näytille ja totesin vaan, että ei siellä mitään ole. Sitten ihmettelin, että mitäs kastikeroiskeita täällä on pitkin lattioita... tarkemmin tsekattuani ipanan koivet huomasin sen kantapäästä valuvan aivan solkenaan verta! Eikä mitään tietoa, mistä se oli jalkansa auki saanut?! Autoa tarjosi selitykseksi poika itse, mutta en kyllä ymmärrä, ei noi autot niin teräviä ole, että tollaista haavaa saisi vaikka päälle astuisi... Koitin vähän aikaa paperilla kuivailla, mutta verta vaan tursui, ei se mikään pahannäköinen haava ollut, mutta aika omituinen. Onneksi mummo oli tuonut Salama-laastareita juuri pari viikkoa sitten! Eikun isolle pojalle laastaria jalkaan ja unille! Joona vaan oli eri mieltä ja laastarinhan se repi heti sängyssä pois ja huusi äitiä uudestaan pipiä puhaltelemaan. Verenvuotokin oli tyrehtynyt, joten jätin ipanan vaan uinumaan, täytyy katsastaa kantapää uusiks sen herättyä. Omituista kerrakseen silti!
 
No voi Joonan jalkaa :(  Toivottavasti syy löytyy, että voitte sen mahdollisesti eliminoida tai siirtää sivuun jos tuntuu että on tarvetta. Laastari on apu meillä lähes kaikkiin kolhuihin, vaikka sitä ei kauaa sormessa pidetäkään.
Vanhassa vara parempi, kun juhlamekkoja sovitellaan. Hyvä tuuri kun kotoa löytyi vielä juhlavaa päällepantavaa ja jouluisakaan punainen ei näihin aikoihin haittaa ollenkaan. Se mekko on kaunis, eikä lie kovin pidettykään, jos olen oikein ymmärtänyt.

Maarisen pikkujoulut omassa kodissa ja oman miehen kanssa vaikuttavat hemmottelulta, hienoa, että te osaatte järkätä toisillenne aikaa ja omaa kivaa. Mitenhän saisi omansa kanssa jotain vähän spesiaalimpaa iltaa? Nyt ei olla edes herkuteltu, kun joulu tulossa ja sitten mätetään kaksi käsin hyvällä omalla tunnolla ;D Muutenhan syödään aina sopivasti, kun miehen kolesterolirasitus suvun puolelta on otettava tosissaan huomioon ja hänellä se ruokavalio on auttanut.

 Illalla kun Valon saa kipattua punkan pohjalle, sitä on niin tyhjä olo äänekkään, vilkkaan ja täyden päivän jäljiltä. Mistä nuo ipanat saa virtansa?! Tänäänkään ei oltu puistossa, mutta kaupungilla kuitenkin ja ruokakaupassa, kun satoi. Nyt alkoi lasten ohjelmat ja se onneksi vielä hiljentää vähäksi aikaa. Tuntuu että parivuotias kaipaa välillä ihan hirveästi huomiota. Ellei muuten, niin pitää osoittaa kuuntelevansa tai katselevansa toisen touhuja.Olenko nyt sitä "paskamutsi" materiaalia, kun tv saa hoitaa vähän aikaa? ;)
Kun on itse vielä puolikuntoinen, on välillä voimissa keräämistä, mutta onneksi parempaan päin ollaan menossa.

Toivon muiden muassa, ettei kato käy ensi vuonna tämän vuoden tahtiin, tai meistä on joku yksinään täällä pälpättämässä.
 
Iltaterveiset meidän nurkasta! Koko päivä menny tuon saunaosaston joulukuntoon laittamisessa. Ja sitte piti vielä ikkunoitakin alkaa pesemään.... levotonta meininkiä!

VOi Joona parka! Selvisikö se reiän aiheuttaja sitten koskaan? Aika syvä kolo siellä kantapäässä ollut kerran verta on noinkin paljon tullut!!! huh.  Ja sinun mekostasi vielä... Kuule, näytät super ihanalle siinä punaisessa 09 mekossa! Väri pukee sinua täydellisesti! NÄin on!

Praniksen tupaan sanomista...... oi ja voi se piparitalo-epiosodi! Minä olisin pillahtanut itkuun ja raivoon, jos minun talooni olisi kajottu ennen joulua! Tapanina saa vasta napsia..... Ja samoin täälläkin tuvassa tuntuu tuolla ihmisen taimella olevan virtaa ihan hirvittävästi! Puhua pälpättää taukoamatta! Taukoamatta! PAristi ole kivathanut, että ole nyt hetki hiljaa, jooko! Se sanoo nöyrästi joo ja kysyy heti, että ÄITI MIKÄ TÄMÄ ON????? pläääh! Ja osoittaa jotain oksankuvioo tai tiskirättiä tai ovenkahvaa......

Eilise tillanistujaiset kuulosti kyllä ihanalle, mut ei nää paskiaiset ja väsyneet mitenkään romanttisesti osaa olla. Kunhan nyt ees silmäkkäin istuttiin puheissa. Tämä päivä menny vähän kreissä tunnelmissa. Isäntä on jollakin vedenjakajalla valintoineen eikä oikeen jaksa tätä mun ja Venlan kauheeta menoa.

jassoo... minä puikahan nyt tytön kanssa sinne jouluiseen saunaan ja saunatupaan. sytytän sinne kynttilät ja laitan joululaulut soimaan. Ja rauhoitun tähän iltaan!
 
Iltoja taasen täältä konvehtirasian äärestä!

Mä koitin tänään olla superreipas ja heittää possufileen hyvissä ajoin uuniin, että ehtisin sitten itsekin syödä... no pirulainen, eihän sen sisälämmöt nousseet millään vaadituille lukemille! Possun kylkiäisiks oli vaan pakastealtaasta kalastettuja kasviksia ja lohkopottuja, paskamutsilasta päivää ;) Joona nälkäisenä kävi varastamassa useammankin potun pellin päältä kun minä odottelin lihaa kypsyväksi. Vaan ei niin ei, ja itellä kiire poltteli jo kantapäitä! Lopulta jouduin toteamaan miehelle, että ruokkii sitten vaan itsensä ja lapsensa, minä lähden tyttöjen glögi-iltamiin. Siinä sitten kiireessä nappasin kaupasta kolmioleivän matkaan ja tuolla hirveässä tuuli-räntämyräkässä sitä koitin popsia juostessani metrolta Hertsikanrantaan... On siinä joku ohittanut ihminen kenties ajatellut, että hulluks tää nykypäivän meno mennyt, kun nuori nainen joutuu lounasleipänsä kiireellä kipittäen syömään myöhään iltapäivästä :D

Mutta ihanat ja parhaat tytöt tuikkasivat mulle höyryävän glögilasin nenän eteen, tarjosivat essua vyötäisille ja kaulinta käteen. Olis kuulemma ruvettava karjalanpiiraita pyörittelemään! Eihän siinä, ihanaahan tuollainen tyttöjen kesken touhuilu ja samalla juoruilu ja kikattelu on. Ja aivan hirveä himo tuli vääntää kotijoulupöytäänkin piiraita! Noms! Siinähän se ilta meni, kunnes oli taas kauhealla kiireellä kotiinpäin jouduttava, että pääsee miekkonen töihinsäkin ajoissa...

Mekkoasiaan kauniista kommenteistanne kiitoksia ystävät ihanat! Punainen se joo sopii jouluun ja mekkokaan ei oo inflaatiota joutunut kokemaan liika käytöllään, oiskohan se kahdesti jossain päällä ollut! Eli enköhän mä sen keskiviikkona päälle nykäise, josko mummi sitten ehtis niitä uusia tilattuja vähän kaventaa ennen tammikuun bileitä.

Joonan kantapäähän ilmestyneen reiän aiheuttajasta ei ole edelleenkään tietoa! Ja minä myös mietin, että saa kantapäähän aika kovasti osua, että siitä niin kovasti verta tulee! Mutta eihän tuolla pikkutassulla vielä ole samanlaista kovettumakerrosta nahan päällä, että ehkäpä se helposti ilmestyy... päikkäreiden jälkeen olin siis sen päivällisen kimpussa, enkä ehtinyt tuota tsuumailla sen enempää.

Minä myös olen kyllä illalla aika kaikkeni antanut, kun nappulan saan petiin! On se päivä sellasta tohinaa täynnä, etenkin kun tuo ulkoilma ei houkuttele tuntitolkulla siellä energiaa kuluttelemaan... Että Pranametri sulla sentään sairaus on vetänyt voimat kortille, mutta täällä tää yksi äiti kyllä antaa lapsosen viettää ehkä liikaakin aikaa tuon telkkarin eessä, ihan ilman mitään lieventäviä asianhaaroja! Se on vaan liian helppoa saada oma aamupala ja kahvikupponen kitusiin, kun lapselle keksii joku muu edes hetken verran viihdykettä.. Tosin tämän vastapainoksi on taas ilahtuneena huomioitava ihan ääneen, että Joona on taas alkanut viihtyä enempi ja enempi omissa leikeissään omassa huoneessaan! JESH! Että hurraa joulu ja äidiltä lapasesta lähteneet lahjahankinnat - tiedossa on vaikka mitä kivaa uutta ihmeteltävää, sitten sitä voi tosiaan vanhoja karsia tuolta pois ja tehdä vähän vaihtareitakin joskus.

Mulle kerrottiin tänään, että ens viikolla on mun ja Joonan synttärit. Ups, olin jo unohtanut, että nekin on niin pian! Enkä kyllä millään sisäistä tuota jouluakaan... Josko sitä huomenna tuuppais kuusta nurkkaan kasaan!
 
Heippis, pikakurkkaus tänne puolelle!
Ihan semmosta ilouutista tulin kertomaan, että meijän perhe täydentyi marraskuun loppupuolella ihanalla pienellä pottunokkaisella pojalla! :)
Synnytys kesti vaan 5 tuntia, ponnistus 10 minuuttia. Vähän toista kun Ellin synnytyksen 12 tuntia ja tunnin tuskainen ponnistusvaihe..
Synnytys siis laskettiin alkaneeksi aamulla neljän aikoihin, seitsemältä oltiin sairaalassa ja olin siinä vaiheessa 5cm auki. Pääsin saliin heti hengittämään ilokaasua ja ennen kahdeksaa sain taivaallisen ihanan spinaalin. Siihen loppuikin kivut! Vähän ennen yhdeksää tuntui että vauvahan tulee itsestään ulos, niin sain alkaa ponnistamaan. 9:03 muutaman ponnistuksen jälkeen sain pojan syliini, pienen ja pullean! 48cm oli pituutta ja 3810g painoa. Ei repeämiä, ei viiltoja eikä muitakaan hankalia juttuja.
Nyt vähän reilun kolmen viikon jälkeen olo on mahtava, ei satu minnekään ja painokin laskee itestään.
Kokemus oli ihana, hyvä mieli jäi viimesestä synnytyksestä. :) En olis ikinä uskonu sanovani synnyttämistä mukavaksi, enkä uskonut että näin nopeasti voi toipua.
Mun blogissa on kuva pienestä, linkki siis tuossa alla. :)

PS: onko tälle porukalle fb-ryhmää? Oonkohan kysyny ennenkin? Siellä tulee pyörittyä niin paljon enemmän kun täällä, niin ois kätevä höpötellä siellä puolella enemmän. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top