Jouluntaikaa 2011

Voi sitä Venla-neitoa! Vieläkös kuumeilija korvaansa valittelee? Eikös ne herkästi komenna uusiks lekuriin, jos tulehdukseen ei ookaan olleet oikeat tropit...

Mä en noita linnanjuhlia kattonut sitten ensinkään. Viimeistelin sitä mun epäonnen opparia! Olin jäänyt odottelemaan, että saisin niiltä kahdelta kielitietoiselta ystävältä kommentit opparin kieliasusta. Laittelin tekstaria saatuani Joonan unille, molemmat vastas, että huomenna ehtis! Voi apua, huomennahan ei ehdi! Mulla pitää olla se paperiversio huomenna kourassa, kun klo 9.15 marssin tekemään kypsyyskoetta! Toinen kaveri sitten kuitenkin lupasi tarttua pikimmiten toimeen ja sain kuin sainkin kielenhuoltoa sillekin hössäkälle... Ja hyvä niin, johan siellä oli ihan pölhöjä tekstisokeuskohtauksia ja muita lapsuksia!
Sitten eikun printtaamaan... ensin taistelin tuota pdf-muotoon, jostain syystä sen sellaiseen piti saada. Meinasin jo soittaa paniikkipuhelin Bunnille, jolla tuota alan ammattitaitoa ois ollut. Lopulta mies taisteli mun puolesta (ja mä taistelin vuorostani apinan kanssa...) ja saatiin homma kuosiin. Ja sitten tulostamaan! Tulostin varoitteli koko aika, että mustetasot vähenee, ja väheni vähenemistään. Sivun 41 se sylkäs vielä ulos, mutta viimeiset sivut aina -66 saakka jäi sinne printterin muistiin, mustehan se meni loppumaan! Arvatkaa vaan, paniikki iski ihan totaalisesti ja olin jo itkua vääntämässä. Pohdin ja soittelin ihmisiä läpi, että kuka tässä vois nyt vielä muka auttaa tähän hätään! Halipossu lupasi yrittää, josko heillä sen verran mustetta heruis että saatais sivut ulos. Siinä ootellessa mun rakas ystävä soittaa ja vuodatan sen kaiken tuskan sille, se lohduttaa ja sanoo, että senkus marssin hänen äitinsä luokse ne loput ulos ottamaan! Sen äiti siis asuu tuossa ihan toisella puolen tätä meidän pitäjää! Joten eikun toppahousut jalkaan ja mars matkaan! Epäonneksi siinä vaiheessa oli ihana HP ehtinyt myös jo saada ne sivut mulle printattua, joten turhaa työtä teki hän :'(
Mutta nyt on vaadittavat sivut läjässä, huomenna se kypsäri ja sit enää tutkintotodistusta anomaan ja opinnoista palautetta antamaan. Jiihaa! Ja tämän jälkeen en myöskään enää oppariturinoillani teitä raivostuta ;) (Siis sikäli kun se läpi menee, sehän tästä vielä puuttuis, että oisin kirjoittanut aiheen vierestä, eikä sitä hyväksyttäis!)

Maarinen sai pihaan valkeuden ja kuvakin on tosiaan kaunis! Starletille vinkiksi, että taitaapa tuo kuva tosiaan Maarisen pirtistä olla, siellä rouva kun on ihan ammattilainen näissä sisustus- ja somistusjutuissa :)

Lumesta ei oikein voi vielä täällä meillä puhua, joku pikkuruinen mössökerros tota valkosta töhnää tuolla on, mutta ei siitä kyllä edes pikkuruista palloa aikaansaisi.

Mutta kaunista itsenäisyyspäivän iltaa vielä jokaiseen pirttiin! Mä koitan saada puserrettua tän stressin aivoista ulos, josko unikin maittais! Huomenna pitkä päivä edessä, kasin jälkeen poistun ja ennen kymppiä palaan vasta takaisin... töitä ois köyhän mentävä tekemään :)
 
Meillä oli linnanjuhlat auki 2 minuuttia ruotsinkieliseltä kanavalta. Rupesin ettimään suomalaista versiota ja jämähdettiin kattomaan dokumenttia Lauri Tähkästä. Tyttö halus syliin, kun musiikkia alko kuulumaan ja taputti käsiään yleisön mukana. Meillä oli aikoinaan DVD-soittimessa Kotiteollisuuden levy ja tyttö kävi sen itse laittamassa päällä ja kun ekat rätinät kuulu, niin kauheella kiireellä tuli että äiti ota syliin tanssimaan ja sit tanssittiin muutama kappale sylikkäin ja joskus jopa irti toisistamme. Että ei sen enempää kattottu pukuloistoa. Mies totes kiukkusena kun niitä vieraita esiteltiin, että eipä sinne koskaan kuuluteta esim. "Tässä tulee Töysän Siwan kassa Liisa kirkuvan punaisessa liehupuvussaan..." Mua on ihmetyttänyt monina vuosina se, että kuinkas nuo vieraat sitten seuraavana aamuna jaksavat nousta töihin kaikenmaailman jatkojen jälkeen. Ainiin, ehkä niiden ei tarvi käydä töissä joka päivä tuossa kastissa.

Meillä rupee tuo keittiö nyt valmistumaan ja toiveissa on että jouluna ois valmis. Ei oo valkosta täällä (paitti katossa miehen mieliksi). Hän aikoinaan sano, että mun pitää sit hillitä sitä värinkäyttöä täällä kun yhdessä eletään, vaan enpä ole hillinnyt eikä mies enää oo hirveesti purnannutkaan kun on tainnu värit natsata hyvin hänenkin makuunsa. Mulle nuo värit on ruvennu tulemaan vuosi vuodelta tärkeemmiks ja taitaa tyttökin niihin olla kotiutunut, kun mökin ulkovessassakin hyvin viihty kesällä (seinissä valkosta ja tummansinistä, lattia vaaleensininen). Musta ei taitas kuitenkaan olla sisustussuunnittelijaksi, kun tekisin suunnitelmat oman mieleni mukaan ja mun mieli kun on värien puolesta aivan erilainen kuin monen muun. Kalustuksen puolesta olen hyvin askeettinen. Musta tuntuu, että mä voisin viihtyy vaiks luostarissa aikas hyvin (siis ottaen huomioon sen, mitä olen telkkarin välityksellä kyseisistä paikoista nähnyt).

Ainiin, lisäänpäs vielä tähän kun tuo kouluaihe täällä on esillä. Sillon kun tein opinnäytetyötä ja lähetin sen koululle kielenhuoltoon, niin opettaja oli sitä lukenut puoleen väliin ja merkkaillut korjattavia juttuja. Sit lopun saisin itse korjailla. Siismitähäh? Pitäshän sen nyt olla selvää, että ei niitä omia virheitään nää. Tulee vaan mieleen, että onko opettajat ylityöllistettyjä vai laiskoja?
 
Hei vaan!

Täällä leivotaan. Tälläkertaa tulossa syntymäpäiväkakkua! Toinen versio. Ensimmäinen kärähti ja jäi littanaksi! Tuo uusi uuni  toimii aivan eritavalla kuin mun tähänastisiata uuneista mikään. JA kuulin vasta muutama päivä sitten, että täytekakupohjaa ei saa paistaa kiertoilma-toiminnolla!  silti se meni ihan päin mustookolloo.... Ajattelin että öeivon nuo pohjat tänään valmiiksi. JA huomena ois THE PÄIVÄ! Juhlitaan kylläkin vasta perjantaina, mut huomiseksi vien perhekerhoon ihan pienen kakaun! IHAN PIENEN. Neljä munan pohjalla ja paistankin pienessä puurokattilassa..... Peukut pystyyn!

Starletti... jep. Meidän makkarista tuo kuva on otettu eilen aamulla. Valotusten kanssa oli hiukan jänskää, kun on tollanen perus digipokkari,  mutta onnistuihan tuo! Ja tykkään kuvailla kuivailemalla... Oon tehny töitäkin sillä alalla, kuvausjärjestelijänä mainospuolella. Tiedäthän, kun varjojen pitää mennä noin ja noin..ja esim kynttilän liekkien pitää olla tietyn laisia...ja tietyssä paikassa... Mutta itse kohde, sen pitää alunalkaen olla kaunis. Paljastetaan nyt sitten salaisuus, että kyllä, olen sisustaja oikealta ammatiltani. Ja kun täällä kotona häärää kaiken päivä..siirtelee tavallisia tavaroita edestakaisin, niin kai sekin jotain sisustamista on. kotihoidon tuella, kun ei juuri muuhun pysty.. Mutta pukki saisi tuoda lahjaksi kameran....Se siitä.

Sanna.... taas minä hengästyn! Voi tuota sinun armotonta tuuria! Onneksi on ystäviä ja mies, joilta saai hädän hetkellä apua! Ja loppulta kaikki kohdallaan! Huh! JA eikös ole kummallista, että kaikki tuo hässäkkä kasautuu juuri viimeiseen iltaan ja viimeiseen hetkeen. Periaatteessa kun aikaa olis ollut! Kaikki tuo on täällä taiteilijoiden talossa kovin tuttua! Mä oon joskus jopa taksilla vieny miehelle nuotteja keikalle, kun sillää on ollu laput HUKASSA...... ja lähteä on pitänyt. Esim. perjantai iltana Vantaalta Porvooseen piti taksille heittää melkeen satanen.. Ihan pikkusen oli hiki, kaikilla!

LUMISADE jatkuu! Venlan kuume laski kokonaan yön aikana! Mikähän ihme sekin oli? (kop Kop kop) Ja aamupalan jälkeen sanoin tytölle, että MENNÄÄNKÖS ULOS? Eipä tarvinnut kahtakertaa käskeä. Tuo hyppi saparot hulmuten tasajalkaa toppavaate läjän päälllä ja karjui että HURRAAAAA! JES JES! Pulkka tietenkin kaivettiin pihavarastosta! Ja makeä laskettiin..... IHNAAA oli se että tuo osaa nyt liikkua! hihi Se sa oman pulkkansa itse mäenpäälle. Minä vaan seisoin siinä ja huutelin vauhtiaaaa!!!

Hm..mitenköhn se Pranametrin itsenäisyyspäivä sujui? Oliko paineista? Eikös teillä mies tykkää tosissaan hiljentyä kyseiseen juhlaan?

JA Moon... poika ja mies taas talossa! Maistuuko arki? Oliko ihan ajälleennäkeminen, vai olisitko laittanut sakin samantien takaisin ;)

..... vielä viis minuuttia ja tuo toinen täytekakku-pohja on valmis.... toivottavasti kunnolinen! tuo Tuoksu kyllä lupaa paljon....
 
Hulppeaa! Kakku onnistui! huokaisen minä,

Ja Starlettiki oli ehtinyt väliin! LauriTähkää milläkin sitten katsottiin välissä. Mies tosin eka yritti, että kuka tämmöpä paskaa kattoo. Minä siihen, että katotaan nyt vaan, kun eihän sitä voit tietää millainen näkökulma missäkin dokumentissa on! Lopulta se vissiin oli ihan Ok, koska ei pahemmin kommentoinut. Paitsi, että viulisti vetää vuositolkulla epävireisellä saundilla .....

VÄREISTÄ! Mä olen kanssa ollut aina värifriikki! Mun ekä oma YKSINÄISEN aikuisen naisen koti eron jälkeen oli RÄISKYVÄ! Punaista, keltaista, vihreää, lilaa...Ah! Keittiö oli ihan sairaan makee, kun siellä oli myrkynvihreät kaakelit.... Keltaisissa tapeteissa punaisia omenoita ja puna/kelta ruudulliset verhot. tummanruskea jyhkeä ruokailuryhmä ja takorautaiset kynntiläkruunut.... siellä kodissa oli TUUHEA tunnelma! TÄnne yrtiän kovasti taikoa samaa fiilistä tuonne saunatupaan, kellarikerrokseen.... Ja alunperin oli tarkoitus, että nyt pelkistetään... että beesiä ja valkoista erisävyissä... mutta..jotenkin mulle pesiytyy noita värejä....Ei pääse pantteri pilkuistaan! Makuuhuone on ainoa, jossa tuo rauhallinen valkoine on saanut paikkansa! Asiakkaille oli IHANA yrittää tarjota värejä ja vielä ihanampaa, kun sitte välillä sai "tahtonsa" läpi ja esim. vetästiin makkariin tiukkaa Intialaista oranssia..vastoin kaikkia fengshuita.....

Ok. Ja takaisn muihin hommiin....
 
Minäpäs se olen ollut ahkera ja kahlannut jo 47 sivua Huutonetin hattuja ja lapasia. Etin tytölle sellaista...hm...ruskeaa tai ehkäpä vaaleaa...silmätaukireväyttävää ihanaa luomusta...päähän ja jos samaa sarjaa löytyy ni lapasetkin kelpais. Vaan jäänee löytämättä kun tyttö on käytävä herättämästä 3 h päiväunilta että saa sen illallakin nukkumaan. Mies tässä yks ilta viisasteli, että pitää jättää tytöltä päiväunet kokonaan pois että tulee uni illalla. Hm...minäpä en suostu luopumaan iltapäivän rentouttavista yksinolohetkistä.
 
Se on kuulkaa ohi nyt! Oppari palautettu kaikesta maailmankaikkeuden vastaiskuista huolimatta ja kypsärikin tehty! Tosin hiki meinas tulla, ja vähän ehkä itkukin, kun kypsäriä kirjoittaessa tajusin aivan liian monta asiaa, mitkä jäi siinä itse opparissa kirjoittamatta... Noh, eipä siitä viitosta enää syksyn jälkeen unelmoitukaan saavansa, joten hyvä näin.

Kävin suorittamassa joululahjashoppailuita, ja se ainoa, mistä olin oikeesti iloinen (eli Halipossun nuorimmaisen, mun kummipoikani) lahjan ostaminen olikin tuskaisaa! Ja ei, ei siis löytänyt! Ohje oli ostaa jotain kivaa vaatetta koossa 86, mutta mieluummin bodytyyppistä ratkaisua kuin paitaa. Koko helvetin Isossa Omenassa ei ollut tossa kokoluokassa kivoja bodeja! ÄH! Jatkan yrittämistä siis toisaalla...

Starletti, ai kuin tuttu tunne tuo, että antaa lapsen nukkua mieluusti ne 3h päikkärit - ihan vain saadakseen itse aikaa itselleen!
Ja hurraat teidänkin pian koittavalle valmistumiselle, sen keittiön nimittäin!
(Ja onpa omituista, että opettaja ei ole kokonaisuudessaan sitten opinnäytteelle kielenhuoltoa tehnyt, jos joutanut aloittamaan! Meillä ei kielenhuoltoa oppareille edes tehdä, ne on omalla vastuulla... lehtorikin vaan kuittas yhdessä viestissään "Tarkista vielä kielioppi. Ei siellä kyllä mielestäni juuri korjattavaa ollut". Että kiitti vaan :D)

Venlan eka pulkkamäki"reissu" kuulosti myös kivalta! Jee! Meillä ei muuten pulkkaa vielä olekaan, eikä tuota lasta kaiketi voi vielä yksinään sillä Stigallakaan laittaa laskemaan? :D Tai se vauvapulkka on edelleen varastossa, mutta eihän silläkään saa laskea mäkeä... kait se ois se ahkio hankittava, niin pääsee äitikin kyytiin - isi luonnollisesti saa toimia vetojuhtana! :D

Tää ois taas töissä (ja kyllä, starletti, täällä on taas tylsää ja hiljainen hetki ;)). Oli miljoona asiaa hoidettavana ja juostavana ekaan kahteen tuntiin ja nyt oon tässä jo ainakin puol tuntia istunut kahvimuki kourassa ja surffannut... Et jos niiden teinien kanssa on tylsiä hetkiä, niin on näiden kehitysvammaistenkin kanssa... kiva käydä ohjaajana ruinaamassa, et eiks joku vois lähteä mun kanssa vaikka kävelylle tai mitä tahansa muuta tekemistä :D
 
Värejä ja sisustusratkaisuja!  Voi kun mullakin olisi silmää!  Osaan kyllä sanoa jos joku asia ei mua miellytä mutta en välttämättä keksi mitään tilalle.  Höh.

Pulkkamäkeen mielisin minäkin.  Onhan tuota valkosta jo sen verran maassa että käytiin tänään hakemassa pulkka Tarjoustalosta.  Semmonen perinteinen.  Mietin sitä että jos yksi riittäisi alkuun.  Pojallahan on semmonen selkänojallinen vauvapulkka, joskos sitä pystyis vielä siinä nyhtämään.  Tyttö taas ei vielä voi siinä istua joten se perinteinen ahkio olis enempi sitten vauvan vetämistä varten.  Ehkä joudumme silti toisenkin hommaamaan.

Miesväki tosiaan kotiutui eilen.  Tulivat sen verran myöhään että pojan sai laittaa suoraan iltapuurolle ja nukkumaan.  Ei iltapimeällä havainnut uutta keittiötään mutta tänään kyllä.  "Oih!" hihkaisi se innoissaan ja riensi ihailemaan sitä lähempää.  Tänään on sitten keitetty ja paistettu ja katettu ja ja ja.  Ihanaa :)  Ja reissussa oli poika oppinu kamalasti uusia sanoja.  Alkaa tulla jo kohtuupaljon kahen sanan lauseitakin.  Järisyttävää!  Ja eihän tuo ollu kuin muutaman päivän pois kotoa!

Huomasi tosiaan ton miesväen tulon.  Loppui linnan pukuloisto ja vaihtui ralliin.  Ja tänään taas ilmestyi selän taakse kyttääjä kun vihdoin pääsin forumille "rauhassa"....  Gaaaaah!
 
... ihan yks juttu vielä... Paketoin justiin Venlan 2-vuotis lahjan odottamaan aamua sen syöttötuolin viereen. Joulupaperiin H.C.Andersenin satuja. On sitten pidemmäksi aikaa iloa! muut vieraat tuo kuitenkin kaikkea "lapselle" sopivaa. Mutta Venla kyllä kuuntelee mielellään satuja, että jännä nähdä miten nuo klassikot otetaan vastaan....

Mies aikoo vielä koristella kakun. Oli ihan itse ostanut koristeeksi vaaleanpunaisia sydämmiä ja valkoiset kakkukynttilät.....
 
Mitenhän tolle TIKKERILLE käy kun tulee tää keskiyö... ja mittari täyttyy?

MOONIN tupaan vielä myötätunnon tuuletukset...joku niitä miehiä näissä naisten turinoissa kiinnnostaa :D JA sielläkin alkaa sitten poikasella olemaan jutuntynkää! Eiks ole kiva? Saa juttuseuraa ja kommunikointi helpottuu huomattavasti! noinhan sen kehityksen jsut huomaa, kun joutuu viettämään hetken erossa!

ok. Hyvät yöt!  JAniin..SANNALLE vielä onnea opiskelun päättymisestä!
 
Maarinen, tuossa se näyttää Venla tuulettelevan tickerissään ja alla teksti "Our toddler is 2 yrs old. Hbd!"

ELI ONNEA VENLA! Tää valvo ihan tähän saakka nuokkuen täällä ruudun takana, että oisin heti ekana huutelemassa onneja! <3
 

Hei!

Oi..minun lapseni näkyy vielä tikkerissä! Kiitos Onnitteluista SANNA! Ihanaa, että valvoit ja jaksoit katsoa, että tuo tikkerin ipana ei karkaa..... :D

H.C.Andersen ja hänen satunsa! Voi luoja! Kirjahan oli jumy menestys! Kuvat selattiin siinä aamupalapöydässä ennen kerhoon lähtöä. Päiväuni saduksi luettiin "Ruma Ankanpoikanen"! Aika pitkiä nuo sadut olivat, mutta hyvin tuo jaksoi kuunnella. Mielenkiito säilyi ensimmäisen tarinan loppuun saakka. Sinne se sitten nukahti kirja kainalossa. Oma, Uusi Syntymäpäivä-satukirja!

Minä itse en  muistanut, että tarina olis ollut noin synkkä. Mua alkoi itkettämään, kun ruma ankanpoikanen joutui kaltoin kohdelluksi. Ja sitä riepottelua tuntui kestävän sivu tolkulla! Mutta lapset kuntelevat satuja ihan eri intressillä kuin aikuinen. Lapsi luottaa ja tietää, että kaikki päättyy hyvin. Uskomaton elämisen taito! ( esikoinen on täällä , ja justiin puhuin hänen kanssaan aiheesta.)

KERHOSSA tarjottiin synttärikakkua, jonka isi oli yöllä täyttänyt ja koristellut. Sitte tuolla kerholla on tapana laittaa kultakruunu päivänsankarin päähän ja pukea ylle punainen viitta! Siihen sitte tuolille istumaan ja kaikki kuorossa laulaa PALJON ONNEA VAAN! Oh..ja Venlaa taisi hiukan jännittää. Tärkeänä istui piirissä, suu mutrulla ja myhäili.

... Vähän vielä omaan napaan... meille tulee siis nuo isommat sisarukset kukin omilla tavoillaan juhlan viettoon. Kummisetä tulee huomena. Kummitäti ilmoitti, ettei tule.. ( älkää koskaan pyytäkö pariskuntia kummeiksi yhdessä, jos ne sattuu eroamaan, eivätkä siis pysty olemaan samoilla juhlilla...) Ja ja... huomiseksi luvattu kunnon lumimyräkkää.. Joten olemme tulilla! Puhallamme saippuakuplia nuotion ylle ja isi lupasi savustaa possua. ...  Ja lauantaille olis  luvassa ne kyläyhdistuksen pikkujoulut. Sinne pitäisi viedä ensi tyttö esiintymään, ohjata se lasten ohjelma. Esiintyä kait itsekkin. Meidän isi on kuulema pukki ja loppuillasta MINÄ joudun vetämään joulukaraokea... (että semmoinen kyläyhdistys!) Että jos mua ei täällä näy PÄIVITTELEMÄSSÄ, niin tiedätte että pientä puuhaa riittää!!!!

Täytynee uutta tikkeriä sitten alkaa väkertämään.... VAUVA ON KAKSI VUOTTA!

****

Ps. KÄVIN SIIRTÄMÄSSÄ BLOGIINI sen kauniin syntymätarinan kahden vuoden takaa. JA itketin itseäni lisää! :)

 
Lämpimät onnittelut kaksivuotiaalle Venlalle<3<3<3!

Muistan, kuinka tuskallisena Maarit odottelit Venlaa maailmaan silloin pari vuotta sitten. Ja nyt ollaan jo tässä. Ihka oikean, elävän ja omatahtoisen ipanan kanssa. Suloisia synttäreitä ja kaikkia niitä juhlia, mitä teillä nyt on!

Sannan hikihetket sekä posti/kauppareissulla, että tulostaessa saivat täälläkin sydämen sykkimään hermostuneesti. Voin hyvin kuvitella sen tukaluuden siellä kaupassa ja kipaista kotiin vian lähteäkseen heti pois. Huhhei. Vaan nyt on kaikki takana edessä vain juhlamekon valinta! Siis, että kumman niistä ihanuuksista laitat minäkin päivänä päälle ;)

Maarisen sisustelun ihanuutta minäkin ihailen ja mielessäni kuvittelen kaikkea kaunista jota virittelet kotiinne. Meillä on vaiheessa, edelleen. Ensi viikolla taidetaan saada vihdoin pora lainaan, verhotankoa pariovien eteen ja hyllyjä seinään ja peilejä kanssa, jippii! Ei mitään kiirettä ole pidetty asian kanssa. Myös päätösten teko sisustuksen nimissä on minulle vaikeaa. Tuo olisi kiva, mutta jos sittenkin noin vaiko ei... Päättämättömyys saa aikaan sen, että mitään linjaa ei ole.
Onneksi Venlan kuumeilu meni synttäreiksi ohi.
 Ihmettelit mikä meidät aikuiset saa vain hiljaa inisemään, vaikka tekisi mielikin laulaa loilottaa sydämen kyllyydestä, kuten kotona. Oma arvioni on ,että suoritamme. Se vie nautinnon koko touhusta. Pitäisi olla hyvä ennen kuin uskaltaa avata suunsa, ettei vaan joku kuule kun ei ääniala riitä!Suomessa suoritetaan, arvioidaan, mitataan jne. TUlisiko kammo koulun musiikkitunneilta?  Pienillä lapsille ei onneksi sitä harmia vielä ole, sitä lauletaan vaikka keksityllä sävelellä ellei oikeaa muista tai tiedä.

Meikäläinen pääsi eilen lääkärin pakeilta suoraan verikokeeseen ja keuhkokuvaukseen, vaan toistaiseksi tulokset eivät ole paljastaneet mitään lääkkeillä hoidettavaa. Mykoplasmatestin tulokset saapuvat vasta 15. päivä. Panadolia tarpeen mukaan, oli lääkärin ohje toistaiseksi. Tainnut vaan jäädä tauti päälle tai tulla toista toisen perään, ihme juttu. Eipä silti, eipähän ole vakavaa :)

Uhmaikäisten protesteista tunnen suurta myötäeloa. Niin meilläkin. Uskon ja toivon, että ei tämä enää tästä voi pahentua. Meillä asuu alle metrin mittainen totaalikieltäytyjä, joka sanoo EI ennen kuin on ehtinyt tajuta mitä tarjotaan tai mitä kysytään. Lounasruokailu on niiiiin rasittava, aarhg. Ensin Valo kieltäytyy tulemasta syömään, vaikka on varmasti jo nälkä. Sitten alkaa jo väsyttääkin ja tilanne etenee usein niin, että minä tuon ipanan pöydän ääreen ja kohta kiikutan isin viereen sohvalle rauhoittumaan ja sitten otetaan uusiksi. Yleensä se auttaa, kun ei anna riehua tai kiljua pöydässä tai vaatimassa kaikkea muuta syötävää kuin sitä mitä on tarjolla. Kun ekan lusikallisen saa alas, menee seuraavat vauhdilla. Se mikä on turhauttavaa edelleen, on se, että Valo ei millään söisi itse muita lusikkaruokia, kuin jugurttia. Minun pitää syöttää tai tulee taas kiljumista. Tässä oli jo aika, jolloin halusi itse syödä kaiken. Jos on vinkkejä, niin mielellään otan vastaan!

Yöllisiä höpinöitä kuului Valon huoneesta toissa yönä, jolloin oltiinkin pari tuntia hereillä. Valoa ei vaan nukuttanut. Ihan tyytyväisenä se jutteli pehmoilleen ja luetteli aakkosia. Muutaman kerran kävin peittelemässä uudelleen ja vimpalla kerralla Valo osoitti kattoon ja sanoi siellä olevan ukko. Ilmeisen kiva ukko, koska sille hymyiltiin.

No nyt teki mieli piparinpaistoon, oli niin kiva kuva pikku-leipurista :)

Linnanjuhlia katseltiin arvostellen jonkun aikaa, mutta eihän se aina tunnu hohdokkaalta. Mieskin on vähän isänmaallisuudestaan antanut myöten Suomen itsenäisyyden ollessa jo vähän kyseenalainen EU:n käskyläisenä..

Valkeaa joulun odotusta kaikkialle, täällä tulee räntää.
 
No myöhäisiltaa taasen!

Touhua on päivässä taas ollut, nyt silmät ristissä, mutta halusin tulla vielä tähänkin päivään viestiä napsuttamaan... :)
Ollaan oltu kuulkaa joulushoppaamassa ihan olan takaa, ja ainahan se on yhtä nautinnollista ton tahtoikäisen kanssa. Joko se tahtoo ostostella itselleen tai sitten se tahtoo juosta vapaana... Mukana olleet Inari 11kk ja Leo 1v 2kk olivat vähän sentään rennompaa shoppailuseuraa ;)

H.C.Andersenin ja Grimmin sadut on kyllä itsellekin piirtyneet mieleen ei-niin-lapsiystävällisinä. Niistä saa loistavia sadutuspohjia teineille, mutta pientä lasta etenkin Grimmit kait voi jo pelottaa... Mutta tiettyjä klassikoita sitä silti on ihanaa lukea, joten mun sydäntä lämmitti kuulla Maarisen ja Mimosan tuumailut asiasta. Ja tottahan se varmaan on, pienet elää ne jotenkin aivan eri lailla! Satukirja on kyllä loistolahja aina lapselle!

Kummit pariskunnista ei tosiaan oo aina se kaikista paras vaihtoehto... vaikka sit toisaalta siinä tulee pohdittua, että suuttuuko se toinen, jos ei pyydä. Ja jos pyytää vaan toista, niin kumpaa niistä rakkaista ystävistä muka sitten pyytäis! Toivottavasti kuitenkin Venlan kummitäti löytää sen oman keinonsa olla Venlan elämässä, eikä kokonaan katoa kuvioista!

Mua naurattaa, että kaikki puhuu kauniista valkoisesta maisemasta... Joo, ei oo täälläkään, ei edelleenkään :D Josko tuo viikonlopun myräkkä sellaista sitten jo toisi?
Katselin uutiskuvaa siitä tulevasta myrskystä, aikamoista meininkiä ollut tuolla toisella puolen Eurooppaa sen kanssa! Huh!
 
O-ou! Se on kuulkaa nyt semmonen meininki palstaystävällämme, että kuulemma vedet meni!! Oooooo, jännää!

Mutta kuulkaa, ei oo kyse raskautensa loppusuoralla (tai tietääkseni edes alkusuoralla ;)) olevista ystävistämme, vaan Maarisen tuvasta myrsky on kuulemma katkonut sekä vedet että sähköt. Siellä myräkän keskellä ovat ja ihmettelevät elämää. Mua niin hihitytti tää oma nokkeluuteni, kun vauvapalstalainen lähettää tekstaria, että sähköt ja vedet meni myräkän keskellä, hihi!

Me oltiin kanssa pihalla puistoilemassa taas kera Halipossun ja poikien, ja Joona se ei sitten tykkää tuosta liukkaudesta yhtään. Hmph. Sylissä ois vaan roikkunut tai keinussa istunut, mutta ärsyyntyi kun ei osannut liukkaalla jääpeitteellä kävellä ja luntakaan täällä ei tosiaan vielä ole, että siitäkään voisi mitään rakentaa... vallan masentava keli siis lasten puolesta!
Myräkkää se on täälläkin, pirun kova tuuli, mutta lunta ei vielä näytä tulevan. Ehkä senkin aika vielä koittaa ja huomenna päästäis mekin jo veryttelemään lumitaitoja?
 
Vai meni vedet :D  Nojoo, ei ole hauskaa se että on ilman vettä mutta hyvin jymäytetty!  Juu'u, meillä oli kerran Lohjalla asuessa sama tilanne, sähköt poikki liki 10h ja kun vedet tuli omasta kaivosta sähköpumpulla...  Siinä oli sitten vessanpöntötkin pois pelistä, onneks ei ollu mitään mahaongelmaa.  Tai lapsia.  Nytkin meillä tulee vesi kaivosta mutta pumppu vissiin toimii naapurista käsin kun ei ole veteen vaikuttanu sähkökatkot.  Ainiin, olihan meillä vesi poikki tossa elokuussa.  Kivaa oli kahden vaippaikäsen kanssa yrittää sitten kakkapyllyjä siivota kosteuspyyhkeillä.  Itkua tihrustin synnytyshormoneissa ja soitin miehelle raivopuheluita kuinka tällasesta talosta on muutettava pois HETI!  Ei olla muutettu :)

Tänään pistäydyttiin avoimessa päiväkodissa.  Pieni sairausloma siis sieltäkin pidetty, yleensä pyrin menemään kerran viikossa.  Mukavaa vaihtelua kotona nököttämiselle.

Huomenna ois tarkotus käydä vauvan kanssa uimahallissa.  Vielä ei olla saatu uintiryhmään paikkaa mutta sehän ei estä itsenäistä pulikointia :)  Etenkin kun posti toi tällä viikolla ihkaoikean uimamekon!  Meillä isi vaati että tytön on saatava tyttöjen uikkari, mun puolesta olis saanu riittää isoveljeltä perityt uimahousut.  Nyt on siis housujen kaveriksi mekko.

Kyllä muuten on taas lunta tulvillaan raikas talvisää!  Meidän miesväki käy korkkaamassa pulkkakauden sillä aikaa kun me tytöt ollaan uimassa.  Tai saas nähä päästäänkö me tosta pihasta edes mihinkään, meillä on pieni mäkilähtö tohon tielle ja päivällä jo kauppaan lähteminen oli vaikeeta kun oli lunta niin paksusti.  Piti peruuttaa pihaan takasin ja ottaa kunnon vauhdit samalla kun toivoi ettei muita autoja tule.

Kohta se ois vissiin sauna valmis.  Ja sen jälkeen mua odottaa ihan oikea siideri :)
 
Vedet meni, hehheheee, hyvä läppä Sanna! Vaan harmi Maarisen kannalta :( toivottavasti asian tila korjaantuu pikapikaa, haja-asutusaslueella asuneena tiedän, että mitä vähemmän taloja johdon varrella, sitä hitaammin sähköt tulevat. Ruuhkaisemmat menevät edelle. Lycka till!

Jouluostoksilla naperokatraan kanssa? Miksi? ;D Aina ei voi toki valita seuraansa. Joko Joona on kiinni kaikessa kivassa mitä näkee kaupassa? Valon kanssa ei parane jäädä ihastelemaan mitään. Ei tuo omaksi halua, mutta jäisi leikkimään.

Satukirjat ovat ihania. Minulla oli niitä jo ennen Valoa. H.C. Andersenin kootut ja visuaalisena arvostan eritoten laadukasta ja sadunomaista kuvitusta. Joskus käteen osuu kummallisesti kuvitettuja kirjoja, jotka eivät houkuttele lukemaan. Minäkin allekirjoitan sen, että lapsi kokee sadut eri lailla. Omasta lapsuudesta on jäänyt mieleen mm. Villijoutsenet. Tunnetteko? Sadussa pitää tytön kutoa paidat nokkosista veljilleen, eli siinä on julmuutta, jota ei ensin lapselle lukisi, mutta minä rakastin tuota satua ja sitä kuinka sadussa aina selvitään ja paha saa palkkansa. Myös merenneito alkuperäisessä muodossaan on kaunis satu, vaikka aina oli kidutusta kuulla, kuinka neidon jalat särkivät niiden muututtua pyrstöstä hänen toiveestaan. No nyt menee ihan nyyhkyttelyksi, koska satu on niin romanttinen ja kaunis :'( Saduissa voi tuntea laajan kirjon tunteita turvallisesti sanovat ammattikasvattajat (mikä nimike!)

Valkoisen maan vielä ollessa vähän kesken, voi tietty ikkunoihin askarrella niitä ikiperinteisiä silkkipaperihiutaleita ja kiinnitysvinkkinä käsisaippua. Hiukan kostuttaa kulmaa vedellä, tai nestemäistä ottaa tipan hyppysiin ja sipaisee paperin nurkkiin ja länttää ikkunaan. Ei mollota sinitarrat läpi ja pois saa helposti. Ikkuna toki pitää pyyhkiä jälkeenpäin.

Koskas aletaan tukkia palstaa joulukorttikuvilla? :)

 
No laittakaahan parit joulukorttikuvat sitten tulemaan! :)
Meillä sellaisia ihmeitä ei oo jakaa... :(

Mutta voisin kenties jakaa kuvan Joonan elämän ensimmäisestä tortillasta! Aikaa tästä on kait jo kuukauden päivät, mutta eipä tarvii taas hetkeen kokeilla. Kuva onneks otettiin heti ekana, niin siinä se näyttää oikein hyvin sujuvalta! ;)

Moon, voin kuvitella teidän söpön pikkuneidin keimailemassa uimamekossaan! Hauskaa uimareissua! Mut onko siis tosiaan teilläkin muka oikeesti lunta, missä pulkkailla? Meillä sitä kyllä satoi, oisko parhaimmillaan ollut sentin kerros maassa, mutta hetihän tuo suli pois - siis ihan tunneissa. Näyttäis mun edellisestä viestistä olevan 7,5h, sen jälkeen alkoi lunta tuiskuttaa ja nyt tosiaan jo ihan musta maa taasen.

Pranametri, no joo, Joona ei siis oo pätevää joulushoppailuseuraa, tai mitään muutakaan shoppailuseuraa.. Kuten aiemmin kerroinkin meidän parin viikon takaisesta biltema-budgetsport-sotka-reissusta? :D
Mutta siis tuo Leo-poika vanhempineen asuu Kotkassa ja äitinsä vaan sai päähänsä hypätä kera ipanan autoon, kun poitsun isä oli ajamassa Kotkasta Lohjalle. Äiti ja poika jäivät Itäkeskuksessa poies ja olivat seuraa vailla. Mä lupauduin lounasseuraks ja shoppailuturneelle Joonan hermojen mukaan (mikä lopulta tais tarkoittaa kolmea vai neljää kauppaa sillain oikeesti ajatuksella tutkaillessa ;)) Ja tuo Inari-neitokainen äiteineen asuu täällä meidän nurkilla (ollaan siis kaikki 3 äiskää opiskelukavereita, sattumalta nää lapset näin samanikäisiä ;)) ja hänet houkuteltiin siis samaan porukkaan. Leo ja Inari äiteineen jäivät shoppailemaan oikeasti, kun minä ja herra Uhmistuhmis poistuttiin kotia kohti hermojen mentyä.

Jaan myös Praniksen tuskailun tuosta satukirjojen rumasta kuvituksesta. Yök! Isi ostanut Joonalle pari sellaista ihan susirumaa (samoin mun makuun se äitiyspakkauksessa tullut lorukirja on vaan ruma), mutta hittovie kun tuo lapsi niistä tykkää! Onneks osaan ne jo ulkoota, ei tarvii sivuja paljon katella ;)

Joulukuusijuttuja vielä vähän. Kun mä bongasin nyt sitten räikeän pinkin ja lilankin kuusen bauhausin mainoksesta! Awesome! Mä niiiiiiin voisin nähdä sen pinkin kuusen mun kodissani! Harmi, että täällä meidän kodissa ei oo ihan sellaista, että pinkkiä kuusta tänne voisi tulla, vaikka mies naureskellen jo antoikin mulle luvan... Taitaa tosin tuntea mut turhan hyvin ja tietää, etten mä sellaista ois kuitenkaan tänne raahaamassa ;)
 
Onnea joulukuisille pienokaisillemme!! Meilläkin juhlitaan maanantaina!

Enpä ehdi tässä muuten itsestäni ilmoittelmaan tai kommentoimaan teän kirjotuksia mutta äkkiä kerron että me muutetaan huomena, JEE! Omakotitaloon, ihan hillitön haikea ja epätodellinen olo, vau!!? Onkohan tää totta?

Ihania joulunpyhiä kaikille, tässä vaiheessa en tiedä kuinka kauan  nettipimentoni tulee kestämään joten siksi nämä toivotuksen jo nyt!! Palaan kuulolle... jossain vaiheessa!!
 
No kappas! Onnea Rinkku ja perhe uuteen kotiin! Kuulostaa siltä, että unelma-asumus on löytynyt?! :)))
 
Sannakoo:  Täh?  Niinkö paikallisia nää sääilmiöt on?  Täällä oli edelliset lumet tallella, ne sentti tai pari mitä tuli aikasemmin tällä viikolla ja nyt tuli varmaan 5-10cm ihan lyhyessä ajassa.  Tosin toi tuuli varmaan ne snögät vie jonnekin mennessään.  Mun äitikin Helsingistä raportoi lumimyrskyä.  Merkillistä!

Mä muuten kanssa kattelin kuusia Bauhausin mainoksesta, mutta niitä luonnonkuusia.  Mulla on edellisvuotisia neulasiaki n vielä tallessa tuolla listan välissä ja kaapin alla mutta uusi on saatava :)
 
Takaisin
Top