Jouluntaikaa 2011

Keskustelun 'Laskettu aika joulukuussa 2009' aloitti SannaKoo, 1 joulu 2011.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. starletti Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Höh, jotenkin surkee olo kun ketään missään näy.
  2. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    Mä oon kans tääl käyny kyttäilee, et joko väki ois malttanut palata linjoille... Ollut tuskaisan rajut 3 päivää, kun ei olla ulkoilemaan ehditty. Tänään ois sitten ollut lämmin ja aurinkoinen ihana sää, ja heti aloin suunnitella piiiiiiiitkää ulkoilureissua, kunnes tajusin täällä olevan ulkonaliikkumattomuussuositus... Eli myrskyn takia poliisi oli kehottanut pysyttelemään sisätiloissa. Rankkaa tolle pienelle termiitille! Onneks paljon uusia leluja viihdykkeenä, mutta niitä tutkimaan on vaadittu koko aika joku aikuinen, ja tuo tahtois hypätä lelusta toiseen n. 5min välein! Haastavaa, kun pitää sit kasailla metritolkulla junarataa tai isoja duplolinnoja ees takas laatikkoon ja esiin... lopulta junaradat oli Joonan huoneessa, duplot olohuoneessa ja eteisessä iso parkkitalo :D
  3. starletti Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Meillä meni eilen sähköt neljäksi tunniksi. Ei kai se yleisesti oo pitkä aika, mut mulle ensimmäinen kokemus asiasta. Olin aikas rauhassa, vaan mies siinä hyppi seinille että talo kylmenee, pakastimet sulaa, ei voi keittää kahvia ja hän ei mee töihin ennen ku saa hankituksi agrikaatin lämmitystä varten. Kaiken huipuksi mies oli saada slaagin, kun anoppi ilmoitti että nyt he tulee käymään. No eivät sit tulleet, kun mies sai ympäripuhuttua että täälä on kylmä ja pimeetä. Ois vissiin munkin pitäny hermoilla hänen kanssaan. Tyttö söi ruoaksi kylmiä perunoita ja huoneenlämpöistä kanapataa pilttipurkista ja tais olla ihan tyytyväinen taskulampun valossa. Sähköjen palattua sit äkkiä pannukakku uuniin ja teetä ja kahvia kiehumaan. Mut on se kyl aika paha tilanne, kuinka riippuvaisia ollaan sähköstä. Meille ei tulis ees lämmintä vettä. Mut mikäpäs tässä, kun ulkona oli +5'C. Viime vuonna oli -30'C ja metri lunta.

    Oon välillä miettinyt, että mikähän se on oikeaoppinen tapa leikkiä lapsen kanssa. Tyttö haluaa aina, että hänen kanssaan leikitään legoilla. Pitääks mun rakentaa ja selittää, vai antaa hänen rakentaa issekseen? Jos en leiki vaan katselen, tyttö tulee syliini istumaan ja leikkii siitä. Jos minä rakennan, tyttö tuijottaa mun tekeleitä eikä tee itse juuri mitään. Jos legoalusta on täynnä paloja, tyttö saattaa heiluttaa vain yhtä palikkaa. Jos alusta on tyhjä, niin tyttö ottaa pari palikkaa ja leikkii niillä. Mä koen jotenkin syyllisyyttä siitä, etten keksi rakentaa mitään hienoa. Sit vaan laittelen palikoita päällekäin miten sattuu ja tyttö saattaa loikkia legolehmän tai -ukkelin kanssa mun palikoiden päällä. Mutta HEI....täähän kuulostaa leikkimiseltä...
  4. Amppunen Hyväntuulinen höpöttäjä

    Heippa,

    en ehtinyt ja ehtiessäni muistanut tulla toivottamaan hyvää joulua teille! Toivottavasti vietitte suloisen aaton yhdessä rakkaiden kanssa <3
    Itse olimme mummolassa, meitä oli siellä 15 henkeä joulua juhlimassa eli melkoinen tohina!! Poika sai elämänsä ensimmäisen karkin, äidin mielestä oli hyvä syy se sallia kun se reippaasti haettiin joulupukilta ihan itse, keltainen kettukarkki :) Leluja tuli koko vuoden tarpeiksi, onneksi vaatettakin. Brio-varastot on hyvin täynnä :) Saatiin myös hieno musta pikkumersu pojalle. Potkittava versio. (Bobby car mercedes, jos joku on hienoa ja KESTÄVÄÄ potkuautoa vailla ;)

    Sää on todella masentava. Itäsuomessa satoi aatoksi lunta (ihanaa!) mutta täällä kotona on tuulinen kevätsää auringonpaisteella. YÖK. Harvoin auringonpaiste masentaa, mutta nyt kyllä se saa maiseman näyttämään entistä hullummalta...

    Täällä kaikki mukavasti, lapset kasvaa niin että kohina käy ja uutta vauvaa haaveillaan kovasti :) Pieni ikäero toiminut niin huipusti että vielä kolmaskin tässä menisi hyvin ja pääsisi samaan jengiin jatkoksi. Ja saisi jatkaa kotona <3 Mutta katsotaan nyt.......

    Pojat lopetti imuroinnin joten pitää vissiin minun siirtyä lounastouhuihin, halaukset kaikille <3
  5. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    Amppu, mulla meni ihan kylmät väreet lukiessa, että teille se kolmaskin vauva jo "kelpais"! Ihanaa! Oon ihan tosi iloinen kuullessani, että kaikilla se pieni ikäero ei kaada koko elämää ihan helvetiksi ja ei ois molemmat vanhemat ihan loppuunpoltettuja ja varaamassa jo aikaa pistää piuhoja poikki. Mutta en kyllä ihmettele, että just teidän perheellä se on sujunut noin hienosti! :) (Ja kiva muutenkin taas teistä kuulla! <3)

    Starletti, meillä kans legot tuntuu olevan enempi sellainen, että äiti ja isi rakentaa ja Joona siinä sitten leikkii niillä hahmoilla ja autoilla... Ihan tosi harvoin Joona jaksaa niitä ite pinota, etenkään nyt noita duploja! Quattroilla se toimi välillä, että se ite rakenteli torneja, mutta yleensä se käskee muut rakennuspuuhiin. Sama ton junaradan suhteen! Muutaman pätkän kiskoa laittaa ite, sitten komentaa jo muita hoitamaan sen sen puolesta... Mä oon aatellut, että meneehän se näinkin, se oppii katsoessa ja hiljaksiin se alkaa sitten innostua varmaan siitä rakentelustakin?

    Maariselta tuli myös viestiä, että ovat siellä jo toista päivää vailla sähköä ja vettä.... Että terkkuja vaan kovasti kaikille :)
  6. Pranametri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Iloista joulunjälkeistä aikaa itse kullekin.

    Jouluaatto päivineen meni rauhallisesti ja hujahduksessa. Äitini oli lopulta kolme pitkää päivää meillä ja melkein sai ovesta kammeta että lähti... Melkein. Oli kivaa ja Valo ihan onnessaan ,kun mummun huomion sai täydellisesti. Yksi päivä menin Valon huoneeseen näiden kahden siellä leikkiessä. Huomattuaan minut, Valo tarrasi hihasta kiinni, osoitti sormi suorana kohti keittön ovea ja sanoi: Keittiö! :D Just joo.

    Minä se sain parhaimman lahjan ikinä jouluna, oman iskuporakoneen joka uppoaa vaikka metalliin plus sataa reikää varten tarpeet! Nyt menee hyllyt seinälle, ne jotka jo kesällä ostin.

    Pitkiä päiviä on täälläkin vietetty kun ei ulkoilu ole onnistunut joka päivä. Sentään ei meiltä ole ulkona liikkumista kielletty, mutta sateeseen ei viitsi lähteä kastumaan. Voin kuvitella miten Joonakin on mennyt lelujensa kanssa, onneksi tosiaan on pukki tuonut uusiakin.

    Jos hyvä lastenmusiikki on mieleen, suosittelen Soili Perkiön ja Hannele Huovin levyä Karvakorvan laulupurkki. Valo on ihastunut siihen saatuaan lahjaksi ja sitä jaksaa aikuinenkin kuunnella, vaikkei mitään hevisaurusosastoa olekaan.

    Kaverisynttäreitä en vielä ole edes harkinnut Valolle. Ehkä kun niitä osaa pyytää? Jollain on ainakin ollut sellainen sääntö. Meillä ei tosiaan niitä kavereita vielä edes ole, joten jää odottamaan senkin puoleen.

    Jokohan sinne Hämeeseen on sähköt tulleet?

    Ja sitten vielä yksi juttu ;)
  7. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    PRANIS!!!!!!!!!!    !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!


    EIIIIIIH!!! IHANAA! ONNEA!!! Ihan superihanaa! <3
  8. Pranametri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Kiitos, Sanna<3
    No vähän alussahan tässä vielä ollaan, mutta pakkohan minun teille oli kertoa :) Jos nyt oikein laskuria käytin, niin elokuun lopulle menisi laskettu aika.

    Ny ei ehdi enempiä. Kauppalapun tekoon ja ulkoilemaan. Maailmanmatkaajaveljeni tulee tänään käymään. Emme ole tavanneet 7 vuoteen.
  9. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    Sun on nyt Pranis laitettava Maariselle tekstaria! Se varmasti haluaa tietää, eikä kaiketi vieläkään pääse tänne! :D

    Mä näin viime yönä aivan hölmöjä unia, kun luin ton sun viestin vikoina asioina siinä illan touhuissa... Jostain syystä sun piti saada synnyttää helikopterissa ja soitit mun miehelle, että voisko se lähteä kuskiks! :D Tämän enempää en unesta muistakaan...

    Toivottavasti vauva siis jaksaa ainaskin seuraavat 30+ viikkoa, niin voidaan sitten lähteä miehen kanssa helikopterilennolle, siinä tilanteessa mä lupaan toimia kätilönä! :D

    Voi vauvoja, aivan ihanaa! :) Määki haluuun ;)
  10. Pranametri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Hahhhaa Sanna mikä uni! Se olisikin synnytysten synnytys ja tervetuloa vaan, jos helikopterireissuksi menee. Laitoin kyllä Maariselle viestin juuri tuostä syystä, että saa uutiset tuoreeltaan :)
    Sieltä tuli tänään takaisin että edelleen kynttilän valossa elävät. On se rankkaa varmaan pitemmän päälle, vaikka kuinka ottaisi huumorilla tunnelmoiden.

    Jep jep. Valo on leikkinyt vauvaa pari päivää. Konttaa ja itkee :D
  11. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    Ite en kyllä osais ees kuvitella, että mitä se ois ilman sähköjä ja vettä... huh. Oisin varmaan jo majoittautunut jonnekin tutuille! :D

    Tosi monellahan oli nyt noita vuorokauden-parin sähkökatkoja, ja ilmeisen kurjaan vaiheeseen, kun oli syksyn mittaan kerätty pakastimet täyteen satoa ja passelisti jouluherkut täyttivät jääkaapin... ja kun lämpötilat on mitä on, niin eipä siinä sitten ihmeitä oo tehtävissä. Toivottavasti siellä Maarisen tupaankin ne sähköt pian siis palaavat!
  12. Moon Sukkela juttelija

    Tervehdys!

    Joulusta selvitty :)  Ihan oikea joulupukkikin kävi, poika ei sen syliin kyllä malttanut mennä mutta eipä se hirveesti sylissä viihdy muutenkaan.  Lunta oli reippaasti ja sekös citylasta hämmensi.  Tai city ja city, eipä täällä peltojen keskellä hirveesti cityelämää ole mutta eipä kyllä luntakaan.  Ei toi onneton osannu siellä hangessa kuitenkaan kulkea ja sekös otti päähän.  Joululahjoja tuli niin järjetön määrä että päätettiin jo ilmoittaa kummeille ja sukulaisille että synttärilahjaksi ei sitten leluja.  Mielummin joku yksi lahja johon jokainen laittaa muutaman euron.

    Ihan mukava reissu oli mutta rytmit heitti häränpyllyä ja etenkin vauvan kanssa oli sitten tuskaa noi nukkumiset.  Monta tuntia piti karjua taas yliväsymystä ennen kuin sai uni vallan.  Ison lahjan se tyttö silti äitille antoi kun VIHDOIN kelpuutti tutin.  Nyt on muutamat unet lutkuttimen kanssa otettu.  (ja väliraivo:  eikö toi äijä tullu taas selän taakse norkoamaan, kele!)

    Pranametrille ISOT onnittelut!  :)  Ihanaa!

    Ja maariselle toivon sähköjä mitä pikimmin!  Ei ole kivaa ilman :( 
  13. Taku81 Hyväntuulinen höpöttäjä

    Prana: ihanaa onnea teille :)

    Joulu oli ja meni. Aatto oltiin miehen vanhemmilla, joulupukkikin kävi. tällä kertaa vaan ei saatu ketään muuta niin mies oli pukki ja hän pelkäsi liikaa että lapset tunnistaa eikä puhunut lapsille juuri mitään. Eipä sitten lapset juuri noteeranneet koko pukkia, touhottivat vaan lahjojen kimpussa. Ihan hyvin meni lahjojen kanssa ettei älytöntä määrää tullu mitään leluja, vaikk tietty muutamia pieniä. Tytöt sai aika paljon tarroja, värityskirjaa, kyniä yms mistä kyllä varmasti iloa riittää. Kumpikin sai meiltä myös oikeat essut, kyllä kelpaa leipoa ja askarrella :) Lasten lumikolat oli myös kivat mutta harmi ku ei vielä ole päässy lapset testaan ku ei ole lunta, jos sitä pian tulis. ainut että aaton sitte pilas mun osalta se ku lapset söi iltapalaa ja Roosa oli jo ihan yliväsynyt ku ei ollu päikkäreitkään nukkunu niin sai raivokohtauksen ku ei annettu sen kaivella leipää lusikalla. Se tyyplillene raivokohtaus uhmaikäselle joka kesti aika kauan. Anoppi ei osannut suhtautua, ensin meinas laittaa käden Roosa suun eteen! Tietty mä heti sanoin että ei saa. Sitte kantoi Roosaa hetken ja rupes itte matkimaan Roosaa... kyllä oli niin lapsellinen tapaus että ei ole tosikaan... No ei menny kauaa ku mä sain Roosan huomion muualle ku sanoin että lähdetään kotiin ja huolehtii purkista ja pikkusammakoista niin kiukku unohtuikin siihen. Sitten sai kuulla anopilta että tuo tyttö ei ole normaalia, ei hänen pojillaan koskaan mitään uhmäikää ole ollu eikä kuullu että muillakaan ole, ihan kauhuissaan vaan päivitteli että roosa ei ole normaali. Meillähän ei Oonalla tollasta juuri ollutkaan mutta kyllä mun tietääkseni useimmilla 2-vuotiailla on uhmaikä ja raivokohtauksia. Nyt sitten heti pyörii vaan mielessä uskaltaako roosaa koskaan viedä ainakaan pitemmäksi aikaa viedä hoitoon jos saa raivokohtauksen ja anoppi ei osaa suhtautua, tuo käsi suun eteen kyllä tuntui pahalta onneks olin näkemässä ja kieltämässä.

    joulupäivänä mentiin mun äidille yöksi, sinne kun ajaa 1,5 tuntia aina ollaan yötä mutta kovin usein ei kylläkään käydä. Hyvät oli ruuat mutta äiti taas tapansa mukaan touhutti siivouksien ja ruokien kanssa ettei paljo ehtiny lasten kanssa touhuta mutta onneks aina meillä käydessään niiden kanssa leikkii yms.

    jouluruokia tuli syötyä neljä päivää ku omia syötiin jo aatonaattona niin kotona pistettiin loput suosiolla pakkaseen, syödään sitten joskus. kinkkua jäi mutta eilen laitoin sitä hernekeiton sekaan ja jos vaikk huomenna laittais pitsaan. Kinkku laitettiin meillä takan leivinuunissa, siellä onnistui hyvin mutta oli vaan pikkusen liian kauan ku paistomittari oli vähä epäselvä en nähnyt oikein koska ois pois pitäny ottaa. Meillä liesitasossa on nuo kosteusnäppäimet, hyvin niitä oppi käyttään mutta muut laitteet meillä ihan perinteisiä. Kiertoilma toiminto uunissakin on ja se on ihan hyvä ku lämpiää nopeemmi ja usein alotan paistamisen sillä ku tuntuu tehokkaamalta. ainut vaan jos joku pitempään oleva uunissa niin vaihdan sitten tavalliselle lämmölle.

    Mielenkiintosta tässä kirjotella ku Roosalla sormivärit ja tuntuu mielummi väriä vaan käsissään hierovan ku paperille laittavan vaikka näytin miten kuuluu. Oona maalaa nätisti vesiväreillä. roosa on kohta ihan keltanen, onneks en antanu muuta väriä :D
  14. Pranametri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Moi

    Taku kiitos! Ja anopille sellaiset terveiset, että uhma on täysin normaalia, jopa suositeltavaa, millä sitä muuten lapsi oppii käyttämään omaa tahtoa, oppimaan rajat ja käsittelemään tunteitaan. Minäkin olisin tilanteessasi epävarma pidemmästä hoidosta mummulassa. Kiusallinen tilanne. Onko anoppi sellainen, jolle voisi jutella asiasta vielä ja kertoa miten teidän perheessä tällaiset tilanteet hoidetaan? Kerrotaanhan muutkin kodin tärkeät toimintatavat jos hoitoon menee. Silti kiva, että jouluna olette nähneet kummankin mummulan väen ja muuten kaikki meni ok.

    Moonillekin kiitos onnitteluista. Olin Valon ollessa pieni, nihkeä lähtemään mihinkään yöksi juuri rytmien sekoittumisen takia. Emme muutenkaan mitään kyläluutia ole, onneksi. Kai sitä ensimmäisen kanssa oli muutenkin tarkka kaikesta ja vielä koliikki-itkujen jälkeen erityisen herkkä kaikelle itkulle ja vältti sen mikäli mahdollista. Onnittelut teille tutista!

    Kamala miten pitkään nuo sähköt useilta on olleet poikki! Varmaan on moni lapsiperhe evakossa. Maarisen perhehän tässä mielessä on koko ajan. Miten sitä kännykkäänsäkään lataa, jos ei sähköä tule. Onneksi siellä on puuhella sentään, mutta silti. Ajatuksissa olette<3

    Tuossa etusivulla oli juttu pitkään imettävästä äidistä. Siitä tuli mieleen meidän Ökö, joka kaiholla muistelee imetysaikaa. Ihan totta. Miehellä on kännykässä imetyskuva ja kun Valo sen näkee, sanoo hän: Tissi! Nammmmm. Siis vieläkin. Kerran kuvaa katsottuaan käänsi katseensa minuun ja maiskutteli suutaan hymyillen. Nyt se on usein leikkiessään puhunut tissimaidosta ja on menevinään nukkumaan ja hokee tissimaitoa :D Valo leikkii myös vauvaa ja konttaa pitkin lattioita tai kantaa pehmopupua, jonka nimesi Unnaksi, ja hoitaa kuin vauvaa. Juttelee tälle hellästi ja keinuttaa sylissä. Saas nähdä onko se oikea vauva yhtä mieluisaa seuraa sitten aikanaan. Onhan tässä vielä matkaa.
  15. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    No huh Taku, kyllä suurella osalla näistä parivuotiaista on joku uhma täysillä päällä tai vähintään aluillaan! Kaikillehan se ei toki tuu yhtä vahvana, mutta voisin kuvitella että erityisesti sisaruksia omaavilla se on vahvaa. Ja sitten on toki tää meidän tapaus hra Joona, joka vaan on aivan mahdoton ja koko aika tuntuu menevän vaan pahemmaks...
    Komppaan Pranista myös siinä, että mummilaan viedessähän voi kertoa mummille, että miten kotona ollaan toimittu mm. näiden uhmakohtausten kanssa. Tosin meillä myös erityisesti appilan väki tyytyy helposti vaan hyssyttelemään Joonan hiljaiseksi, eivätä oikein anna sille mahdollisuutta siihen tunteen harjoitteluun ja läpikäyntiin - mutta mä en oo sitä sillain vielä kokenut ongelmalliseksi, koska toisaalta tykkään että Joona oppii sielläkin myös sitä, että siellä on erilaiset käytänteet. MUTTA jos ja kun tää menee tästä vielä pahemmaks, niin toivon, että mummo ja pappakin alkavat sitten käyttää samoja jäähytekniikoita ja muita, mitä on kotona otettu käyttöön.

    Ja moit Moonillekin, kiva kun selvisitte suuremmitta traumoitta lumisesta joulusta ja lumessakävelyn hankaluudesta ;) Toivottavasti kotioloihin asettuminen palauttaa teillä myös rytmit!

    Mulla oli tänään ihana synttäriaamu, kun isi ja Joona olivat täällä hoitaneet aamuhommat kaksistaan. Mä heräsin ysiltä ja kuulin, että puuroastiat kilisee. Kun ne oli lopettaneet, niin huutelin Joonaa herättämään äiskää. Ja pian makkarin ovi avautuikin ja sieltä ilmestyi elämäni rakkaudet, pienempi niistä kantaen lautasta, jossa oli dallaspullaa ja omppulohkoja, sekä pieni ledikynttilä palamassa. Ällösöpöä ja ihanaa! <3 Meillä iskä ei siis tosiaan oo mitenkään kovin hyvä keksii tällaisia söpöilyitä, joten tällainen tosiaan teki vaikutuksen muhun ;)
    Huomenna on sitten Joonan päivä, sitä varten leivoin just kakun ja jouduin tekee vähän kokeellista leivontaa. Olin ostanut joulujälkkäriä varten tiramisu-rahkan, mutta sitä jälkkäriä ei ikinä tehty, joten se päätyi nyt tuonne kakkuun. Mä halusin siihen vielä jotain muutakin, ja kaappeja penkoessa päädyin heittää täytteen sekaan vielä mangososeen. Huomenna sitten maistellaan kera kummien ja mummien!
  16. Moon Sukkela juttelija

    Mummuista ja heidän toimintatavoistaan...  Ihan unohtuikin se maininta että anoppilassa meidän melkein 2-vuotias söi vauvamössöksi hienonnettua ruokaa ja joka ateria syötettiin, edes maitoa ei saanut itse mukista.  Potalla ei käyty kertaakaan.  Nyt sitten taas uulet tuulet puhaltaa kun kotona ollaan.  Tai vanhat tuulet itseasiassa :D  Yritän ajatella että maassa maan tavalla...  Mun vanhemmilla saa syödä porsastaa poika itse.  Eihän se muuten opi :)  Kerniliina on heilläkin maton suojana mutta itse saa iso poika lapioida ruokansa silti.

    Ja vielä muuten totesi anoppi senkin että kun hänen lapset oli pieniä, oli hän kolmen lapsen kanssa itekseen eikä muista että KOSKAAN olisi ollut vaikeaa.  Huokh.  Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.  Tokihan hänen lapsillaan on neljä vuotta ikäeroa niin että vanhin oli jo koululainen kun nuorin syntyi. 

    Meillä lähti just miesväki tonne sateeseen leikkimään.  Vihdoinkin se päältä "ajettava" iso kaivurikin pääsi ulos, isi oli pikkasen innoissaan.  Kävin äsken kurkkimassa pihalle ja poika viiletti siellä lapio kourassa kun isi sai leikkiä maanrakennushommia kaivurilla ja kuorma-autolla itekseen :D  Vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään ;)  Samaa intoa oli havaittavissa kun isäntä kokosi eilen joululahja-Stigaa.  Sitä ei kyllä varmaan pääse kokeilemaan tänä talvena ollenkaan :(

    Sannakoolla on siellä ihana juhlaputki kun on joulua ja synttäreitä ja uusivuosi ja valmistujaiset :) Ihanaa tuo miesväen söpöily!  Ihan kateeksi käy!  Oli varmaan siellä tippalinssissä synttärisankarilla!  Ja JOONALLE oikein hyvää synttäriä!

    Praniksen imetysmuisteloista tuli mieleen kun kaveri kertoi 4-vuotiaansa edelleen näpertävän itsensä iltaisin uneen äitin tissiä sormeillen :)  Heillä siis 2,5 vuoden imetys takana.
  17. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    Heheh, joo, Moonin kanssa samoja havaintoja täällä.. Isi 29.5v nuortuu kyllä telmimään ton apinan kanssa ja oikein nauttii, kun saa tekosyitä ostaa itseään miellyttäviä leluja! :D

    Mä tulin nopeesti vaan piipahtaa tässä leivonnan ohella... pitää vahtia, että koska noi muffet ois kypsiä! Tein elämäni ekaa kertaa marjamuffinsseja, ja luonnollisesti pakastemarjoista, kun niitä nyt oli tarjolla omassa pakkasessa (iski paniikki, että entä jos ei herkut kahvipöydässä riitäkään vieraille :D Saattaa olla taas vähän ylilyöntejä, vieraita ei kuitenkaan oo kuin kymmenen ja pari pientä lasta!) Joonalla taitaa olla kakat housussa, mutta enhän mä nyt voi tästä uunin vierestä lähteä... läppäri sylissä istun ja tuijottelen.

    Maariselta tuli viestiä, vieläkin ovat vailla sähköjä ja vesiä! Huh, aikamoista!

    Ja "tiitti" onnitteluista, sanoo Joona.
  18. Pranametri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Hyvää syntymäpäivää Sanna! Ihana herätys, voih, sitä näkyä et unohdakaan ihan heti. Ja pinnat kotiin miehelle myös, välillä ne väläyttävät paraatipuoltaan ;) Minullakin menee helposti överiksi leipomusten kanssa. valon synttäreiltä laitoin kaikille haluaville mukaan tarjottavia ja silti niitä syötiin pitkän aikaa.

    Meidän pikku-uhmailija taisi saada eilen kaupassa opetuksen, jonka vielä tänäänkin muisti, jihuu! Olin jo kassalla menossa, kun Valo päätti pinkaista hyllyjen väliin takaisin. Osa kamoista hihnalla en voinut enää lähteä perään. Valo piti katseluetäisyyden huudellesaan minua, mutta nätisti hoidin vain hommani ja heleästi toistin että tulee kassalle. Itkuhan toiselle tuli, kun ei äiti juossutkaan perään, mutta olen niin kyllästynyt siihen leikkiin. Kauppa on kuitenkin tuttu ja siihen aikaan lähes tyhjä ja pienikin vielä. Valo tuli lopulta nyyhkyttäen luokseni ja jatkoimme matkaa. Omaa sydäntä puristi, kun poika näytti pettyneeltä tai surulliselta, vaikea kuvailla, mutta itselleni tuli tunne, että toivottavasti Valolle ei jäänty oloa, ettei se äiti aina olekaan turvana :( Tänään Valo vain muisteli kaupassa kuinka tuli eilen itku ja kulki nätisti ja iloisena mukana.

    Moon niin ne on eri tavat mummoloissa :D Mielestäni täytyy antaa syödä itse jos tilanne vain sen sallii. Olen täällä harmitellut sitä, kuinka Valo taantui syömisen suhteen, en tiedä miksi, ei tykkää ainakaan sotkea tai inhoo kun ruoka tipahtaa lusikasta. Eli usein vaatii että syötän. Jotain tosi herkkua tai haarukassa pysyvää syö itsekin. En viitsi tehdä siitä liian suurta numeroa, vaan koitan rohkaista vaan syömään edes jotain itse. Uskon tilanteen menevän kuitenkin ohi, nyt vaan Valo tosiaan leikkii kovasti vauvaa ja on olevinaan ihan avuton omissa leikeissäänkin. Taitaa olla osa isoksi pojaksi kasvamista.

    Onnea Joonallekin jo nyt, iloisia synttäreitä!
  19. starletti Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Joo, kyllä ne miehet nuortuu leluostosten jälkeen. Tyttö sai isältään piirustustaulun joululahjaksi. Tyttö oli vähän ymmällään ja siinä isi heti vieressä neuvomassa. "Kato, näin piirretään, näin pyyhitään, tässä on tälläsii leimasimia, sit pyyhitään taas..." Mää jo vähän ärähdin, että anna tytön piirtää itse. Mies puolustautu, että ei hänellä oo koskaan ollu tämmöstä. Hmph...silti, aikuinen mies, ai vaan uutuudenviehätystä?...muistas nyt jatkossakin leikkii tytön kanssa.  

  20. hennas Puuhakas puhuja

    Moikka moi vaan kaikille!

    Ihan ensimmäiseksi Pranametrille suuren suuret onnittelut! Vauvoja kaivataan aina vaan lisää. ;-) Ampun suunnitelmat ja haaveet kolmannesta pienestä kuulostavat melkoisen rohkeilta. Huh, no ehkä se itselläkin puolen vuoden päästä voi tuntua taas samalta. :-) Meidän herrahan se tulee ensi viikolla jo kuukauden vanhaksi...

    Nyt kun muistan ja olen linjoilla, niin toivottelen jo etukäteen kaikille OIKEIN IHANAA UUTTA VUOTTA!!!  Jatketaan ensi vuoden puolella. Ei kai meitä kuitenkaan täältä vielä pois potkita, vai?! Ja paljon uusia vauvoja uudelle vuodelle, eikös. Meidän isukki on taas aivan myyty tuosta nyytistä ja ilmoitti jo, että ainakin yksi pitää sitten vielä "saada". Kyllä nuo miehetkin menevät ihan sekaisin vauvoista. :-)

    Sannalle onnittelut synttäreistä!

    Kunhan vuosi vaihtuu, niin menen hommamaan nettitikun, joten pääsen sitten toivottavasti useammin mukaan keskusteluihin.