Joululahja tulossa!

Kiitos kaikille kauniista sanoista.

Täällä googlettelen kummissani ja kauhuissani kuinka eri tavoilla lääkkeellinen tyhjennys on kullakin tapahtunut. Jotkut kierivät kuumas suihkussa tuntitolkulla tuskissaan, joillain ollut menkkamaista kipua, jotkut joutuvat uusimaan hoidon ja sittenkin vielä kaavintaan jne. Kirjo on todella laaja ja itse 'mielenkiinnolla' odottelen, mikä mulla on edessä vai onko tää muka tässä. Sellaisia alkusynnytyksen pieniä supistuksia on, ajoittain käyn lorauttelemassa vessassa ja mietin, että onko se istukka oikeasti isokin tässä vaiheessa. Toivottavasti säästyn suuremmilta tuskilta.

Ilokseni taas olen lukenut, että monet raskautuvat helposti tuulimunan jälkeen....kun vain saisin miehen samoille linjoille uudelleen:dance008
 
Onpas täällä paljon ikäviä uutisia, kovasti voimia anhe ja onnenkantamoinen! :hug013

Vaikka tuntuu nyt kamalalta iloita näiden uutisten jälkeen, niin minulla olisi positiivisia kuulumisia tämänpäivän nt-ultrasta. Näimme pikkuisemme polskivan iloisesti, vaikka hieman uninen hän ensin oli, kätilö joutui hieman herättelemään murusta :love017

Laskettu aika siirtyi muutamalla päivällä taaksepäin, eli Itsenäisyyspäivän murunen olisi tulossa meille :dance011
Eli tänään olen rv11+6. Vaikka näin tänään ihanan lapseni, silti on vielä keskenmenon pelko aika kova, luulen että se helpottaa kohdallani vasta raskauden puolen välin jälkeen, kun alkaa tuntea vauvan liikkeet paremmin (jos sinne asti raskaus kestää).

Alkuraskauden vuodoista on ollut täällä jonkin verran puhetta.. Itselläni niitä oli myös (nyt ei ole tullut 3 viikkoon mitään). Syynä saattaa olla etinen istukka, jonka kätilö sanoi minulla olevan tänään, mutta ei ole varmaa. Vuodot kyllä pelästyttää niin kovasti, ja monet itkut ne saa aikaan. Täytyy vaan yrittää meidän kaikkien luottaa siihen, että kaikki menee hyvin.:hug007
 
Onnenkantamoiselle halit ja toivotaan että mies on vielä samoilla linjoilla ja pääset ensi vuonna hoitamaan pikkuista
 
Suuret pahoittelut ikäviä uutisia saaneille :(

Osaiskohan joku kokeneempi vinkata mistä voisi olla kyse? Eilen nostelin painavia laatikoita ja "riehuin" muutenkin pidemmän aikaa. Siinä välissä aina välillä tonne oikeeseen alavatsaan tuli sellanen kummallinen, kiristävä ja vähän kipeä tunne. Meni sitten ohi pienellä etunojalla ja puhkuttamisella, mutta vähän kyllä jäi mietityttämään. Nyt tänään sama on toistunu muutaman kerran vaikka oonki ottanu ihan rauhallisesti. Onkohan kyse vaan kohdun kasvukivuista kun ei kai se nyt tässä vaiheessa voi supistaa? Sinänsä en usko, että mitään vakavaa ois tekeillä. Itsellä on sellainen epäilys, että kohtu ei oo vielä noussu häpyluun yläpuolelle kun sydänäänet ei kuulu eikä kohtua tunnu. Tämä siis ensimmäistä lastaan odottavan kokemuksella :D.

Nekkutikulle onnittelut hyvistä ultrakuulumisista :)
 
Onpas ikävää lukea tällaisia uutisia. Tippa tulee linssiin :sad001 Pahoittelut!!

Muiden surulliset uutiset lisäävät omaa jännitysmomenttia, kun ei todellakaan voi tietää miten tässä käy.
 
Voimia täältäkin huonoja uutisia saanneille :( mullakin nippailee ja vihloo jos kannan jotain raskaampaa tai otan välillä nuorimmaisen syliin mutta menee kyllä ohi.. luulen että ihan normaalia koita olla kantelematta mitään kauhean raskasta :)

Oma napaa.. itellä ollut kaks päivää niin että helpottanu paha olo mutta jos päästää vatsan tyhjäksi tai illasta aina viimistään se muistuttaa olemasta olostaan mutta ihanaa ollut kun pari päivää saanut olla oksentelematta :) Luulen kanssa että ulkoilma helpottaa.
 
Anhelle ja Onnenkantamoiselle surunvalittelut :( ja todellakin pistää pelottamaan,että mikä tämä oma tilanne on,kun ultraus vasta edessä n.3 viikon päästä. Itsekin kantelin tänään esikoista ja painavia kauppakasseja niin samalla lailla alkoi mullakin nippailemaan,niin tiesin että nyt pitää rauhottua ja olla kantamatta..

Toivottavasti meillä muilla ainakin pysyisi nappulat mukana ..ei ole kiva lukea surullisia uutisia,mutta toisaalta kohtalollekkaan ei voi mitään :(
 
Mulle lääkäri sanoi silloin varhaisultrassa että omalla liikkumisella et pysty tekemään mitään sellaista joka vaarantaisi sikiön/raskauden jotenkin. Siis tässä alkuvaiheessa. Toinen juttu sitten viimesellä kolmanneksella. Eli en usko että painavien tavaroiden kantelu voisi mitään aiheuttaa eli semmoisesta ei varmaan kantsi huolestua.
 
Ehkä elimistö on silleen fiksu, et sellasta mitä ei kannata, ei mukavasti pystykään? Et jos tulee huono olo niin kannattaa vähä huilata..
 
Muokattu viimeksi:
Palasin vielä kertomaan, että mun osaltani tyhjennys sujui aika vaivatta lääkkeellisesti, vaikka niistä hurjia juttuja netistä löytääkin. Itseäni ainakin helpotti lukea niistä netissä harvemmin näkyvistä hyvistä kokemuksista, osui sentään se sitten edes kohdalleni :happy119..Pieniä supistuksia, yhdellä parasetamolilla pärjäsin (buranat oli valmiina, muttei onneksi tarvinnut) ja saman päivän aikana näyttäisi, että kaikki tulivat. Kun menin illalla nukkumaan, tunsin, että jotain vielä, niin sellainen 15cm x 5cm istukka vielä lopuksi ehjänoloisena tupsahti pönttöön. Ja nyt seuraavana päivänä näyttää, ettei vuotoa juuri enää tule, vaikka sanoivat, että voi viisikin viikkoa vuotaa. Mietin vain että pitäisikö sili käydä ultrassa varmistamassa, että kaikki on ulkona, mutta kahtellaan nyt.

Itkettää ajoittain, jos ei ole tekemistä, mutta tuo ihana esikoinen pitää touhussa mukana ja arvostan hänen olemassaoloaan vielä entistäkin enemmän ( mikäli mahdollista).

Toivon vain hartaasti, että isäntä olisi menossa vielä mukana riskien peloista huolimatta (ikä), sillä mulla on jotenkin vain luottavainen tunne, että vielä onnistuisimme loppuun asti ja esikoinen saisikin sisaruksen. Tai ainakin se näyttää olevan ainoa ajatus, jolla saan pidettyä tällä hetkellä mielen edes jotenkin hyvänä. Kun ehti jo melkein kolme kuukautta ehtiä ajatella tulevansa taas äidiksi, niin ei siitä ajatuksesta helpolla pääse irti.

Mut voi siis poistaa listoilta :sad010


Hyvää jatkoa teille kaikille ja olkaa ihanista pikkuisistanne luottavaisen onnellisia!!

Koitin saada tuota tikkeriä pois, mutta sinne se taas ilmestyi. Kävin siis kyllä poistamassa tikkerisivuilla...
 
Onnenkantamoinen, kiitos että tulit kertomaan kuulumiset loppuun asti! Kiva kuulla että kaikki meni hyvin, jos näin voi sanoa... Tsempit miehen ympäripuhumiseen!!
 
Voi Anhe ja Onnenkantamoinen... :(
Voin nyt Onnenkantamoista omasta kokemuksesta lohduttaa, että 37-vuoden iästä huolimatta tulin keskenmenosta heti ensimmäisten kuukautisten jälkeen raskaaksi eli toivoa on (halaus ja tsemppiä sinne siis...)
Nyt itsellä on rv11+4 ja maanantaina siis se samperin nt-ultra. Olo on juuri sellainen, että ei siellä mitään elävää kuitenkaan ole...pessimisti ei pety. Ei yhtään ole sellainen olo, että olisi raskaana. Väsymys on helpottanut, rinnatkin tuntuu pieneltä ja vatsakaan ei turpoa päivän mittaan kuten aiemmin...häpyluun yllä on kyllä kova paikka, mutta kai siellä nyt voikin jo olla, kun ollaan näillä viikoilla...tuntuu vaan, että "heppu" on lopettanut kasvunsa ja...aivan älytöntä tällaisia miettiä, mutta kai toi tammikuun km painaa tuolla takana.
No, maanantaina tulen sitten jossain vaiheessa kertomaan miten meidän kävi ultrassa...mies ihanasti totesi, että "kävi miten kävi, olen sinun tukena". On ollut viimeaikoina paljon työmatkoilla, joten olen saanut olla yksin näiden ajatusteni kanssa...
 
Mistä olette ostaneet/tilanneet noita kotidopplereita? Tekisi mieli hankkia sellainen.
 
Itse ostin raskauskeijun sivuilta angelsounds- merkkisen dopplerin ja toimii tosi hyvin. Minuutin verran joudun etsimään ääniä, mutta sitten saadaan ne kuulumaan :) ja halvin doppleri oli..
 
Takaisin
Top