Joululahja tulossa!

Vessa-asioista vielä vähän mukavampiin....Torstaina on V I H D O I N K I N eka ultraääni ja silloin varmistuu ensimmäistä kertaa, onko masussa elämää :)!! Sitten voisin jo varmastikin siirtyä FB:n puolelle ja kertoilla jo töissäki asiasta.

Olen muuten Kaksplussassakin käynyt lueskelmassa, mutta en ole voinut ollenkaan sinne kirjoittaa. Onko jollain muulla ollut samanlaisia ongelmia siellä? Olen koittanut myös uudelleen kirjautua, mutta aina se herjaa, että viestini on spämmi.

Mutta nyt nukkumaan....innostuin raivaamaan lähes tyhjäksi meidän ulkovaraston, jota on onnettomasti täytetty roinalla jo muutaman vuoden ajan. Kyllä tuli hyvä olo, melkein taidan jopa muuttaa siihen varastoon :).
 
Tervetuloa uusille! :)

Mulla on viime aikoina ollut ihan kummallinen epätodellisuuden tunne tästä koko raskaudesta. Välillä ajattelen että olen keksinyt tämän kaiken. Mietin että aika huono tekosyy lihomiseksi laittaa mammahousut ja väittää olevansa raskaana... Ja lenkillä kun juoksu ei kulje tuntuu vain siltä että kunto on yhtäkkiä romahtanut ja tekee mieli vain itkeä. Tämä on ihan outo, miksi mun pää temppuilee? Olen sentään kaksi kertaa nähnyt ultrassa että masussa oikeasti on pikkuinen salamatkustaja.

Onkohan tämä nyt seuraus siitä että tulee raskaaksi "vahingossa", ettei ehdi odottaa sitä plussaa ja miettiä ja haaveilla? Ja kun viime kerrasta on jo 5 vuotta ja meillä on ollut miehen kanssa tässä välissä todella vaikeeta, perheterapia ja kaikkea, olen ehkä jotenkin assennoitunut ettei tule koskaan lisää lapsia. Ärsyttävä vain kun ei oikein pysty iloitsemaan, kun ei meinaa tajuta koko asiaa. :(. Mutta ehkä nää ajatukset/tunteet ovat ihan tavallisia/"normaaleja" näin alkuraskaudesta. Miten te muut? Tunnistaako joku tällaiset hassut ajatukset?

Raskausoireita löytyy taas ihan kiitettävästi joten ei pitäisi olla epäselvää että olen raskaana. Koko viikonloppuna olen ollut "huono äiti" kun on ollut niin kuolemanväsynyt. Lastenohjelmat pyörimään tv:stä ja mamma menee peiton alle nukkumaan päikkäreitä. Ja aamulla sama homma. Aamupala tytölle, telkkari päälle ja takaisin nukkumaan. Ei kauhean ylpeä fiilis, mutta kun ei vain jaksa olla ylhäällä. :sad001 Alavatsakin jomottaa taas. Kai ihan ymmärrettävää kun ajattelee että pikkuinen tulisi tuplata melkein pituutensa parissa viikossa. Viime keskiviikkona oli 2,5cm ja np-ultrassa vissiin jo jotain 5cm ja sen om reilu viikon päästä. Kai se jossain tuntuu sellaista kasvuvauhtia.
 
Nonii, eisiinä kauaa kestänyt, torstaina käytiin ekassa neuvolakäynnillä, ja tänään nyt tuli sitten Careasta kirje; ja aika ekaan ultraan äitiyspkl:lle ke 5.6 ja aikaisin aamusta, heti klo 7:45. :confused2 Sitä odotellessa, jännittää...! :happy119
 
Noniin, vähän paremmat fiilikset tänään. :) Ehkä toi typerä pää alkaa pikku hiljaa tajuta että kyllä tästä vauva tulee. Jotenkin tänään taas tuntuu siltä että hyväksyn nämä elämän ja kehon muutokset. Ehkä helpotti jo purkaa tänne ja parille kaverille nämä oudot tuntemukset. :laughing002

Olen viime syksystä käynyt välillä osteopaatin luona hoitamassa selkävaivojani ja tänään aamulla oli aika taas hoitoon. Tämä nainen sanoo että hän jotenkin "juttelee" hoidettavan kehon kanssa ja keho kertoo hänelle missä on jotain pielessä. Hän sanoi muun muassa että vauva on enemmän vasemmalla puolella vatsassa kun siellä oli enemmän jotain jumissa. Ja hän väitti myös että tietää/tuntee onko siellä tyttö vai poika! :scratch En kuitenkaan kysynyt kumpi, kun en vielä tiedä halutaanko tietää etukäteen. Hän sanoi että voin kysyä sitten joskus myöhemmin. Ihmeellistä ja mielenkiintoista.
 
Moikka! Mä liityn tänne kans :smiley-bounce012 Viime perjantaina kävin ultrassa neuvola hoitajan lähetteellä tarkistamassa kuinka pitkällä raskaus on, kun viimeiset kuukautiset olivat joulukuussa. Raskaustestejä tein vähän väliin ja kaikki olivat negatiivisia, plussaa näytti kuitenkin huhtikuussa! Minulla siis tooodella epäsäännölliset kuukautiset aina :/
Ultra tehtiin vatsan päältä ja viikkoja oli silloin 9+2 (tänään 10 :)). Laskettu aika on 18.12 :)

Pahoinvointia on ihan hirveästi! Mulla on matalat verenpaineet 50/90 ja huimausta ja sekavaa oloa esiintyy päivittäin, välillä puolet päivästä välillä koko päivän ja yönkin :( Syön kyllä tarpeeksi usein ja salmiakkiakin napostelen, muttei tunnu auttavan :( Kertokaa tehokkaita vinkkejä, kuinka saisin oloni edes siedettäväksi!

Tämä on siis toinen raskauteni, esikoinen on 2,5v <3
 
Mrs Q: Kuulostivat nuo sinun tunteet ihan tutuilta minun korviini. Mulla on etenkin kahdesta ekasta raskaudesta tullut joku ihme "alkuraskauden masennus". Surettanut vähän kaikki ja raskausoireista huolimatta ollut tosi hankala uskoa että olen raskaana. Ekaa raskautta yritettiin kauan ja toka alkoi ekasta kierrosta, joten itsellä ei ollut sinällään tekemistä sen kanssa kauan oli vauvaa toivottu. Parisuhdetta ja koko lastakin olen katunut aina alkuraskaudessa. Nämä tunteet ovat varmasti yhteydessä hormoneihin jotka meissä myllertävät. Toisaalta meidänkään suhde ei hirveän helppo ole ollut, varsinkin esikoisen synnyttyä eka vuosi oli aika kauheaa... Toivoin useasti olevani yksinhuoltaja - ei olisi tarvinnut tapella. No siitä on onneksi selvitty ja samalla ehkä jotain opittu.

Nyt tässä raskaudessa ei ole ihan vastaavia mollivoittoisia tunteita ollut, mutta sen sijaan olen ylitsepääsemättömän väsynyt yleensä lounaasta eteenpäin. Nukun päikkärit ja ilta menee koomassa. Ihmeellisen hyvin uni on vielä tullut siihen nähden että makaan melkein koko päivän. Tosin herään sitten jo todella aikaisin vilkuilemaan kelloa. Mutta sohvalla on illat tullut makoiltua ja poika on tuijotellut telkkua täälläkin. Luotan siihen että kuukauden päästä olen jo paljon virkeämpi.
 
Mrs Q sanoi:
Tervetuloa uusille! :)

Mulla on viime aikoina ollut ihan kummallinen epätodellisuuden tunne tästä koko raskaudesta. Välillä ajattelen että olen keksinyt tämän kaiken. Mietin että aika huono tekosyy lihomiseksi laittaa mammahousut ja väittää olevansa raskaana... Ja lenkillä kun juoksu ei kulje tuntuu vain siltä että kunto on yhtäkkiä romahtanut ja tekee mieli vain itkeä. Tämä on ihan outo, miksi mun pää temppuilee? Olen sentään kaksi kertaa nähnyt ultrassa että masussa oikeasti on pikkuinen salamatkustaja.

Onkohan tämä nyt seuraus siitä että tulee raskaaksi "vahingossa", ettei ehdi odottaa sitä plussaa ja miettiä ja haaveilla? Ja kun viime kerrasta on jo 5 vuotta ja meillä on ollut miehen kanssa tässä välissä todella vaikeeta, perheterapia ja kaikkea, olen ehkä jotenkin assennoitunut ettei tule koskaan lisää lapsia. Ärsyttävä vain kun ei oikein pysty iloitsemaan, kun ei meinaa tajuta koko asiaa. :(. Mutta ehkä nää ajatukset/tunteet ovat ihan tavallisia/"normaaleja" näin alkuraskaudesta. Miten te muut? Tunnistaako joku tällaiset hassut ajatukset?

Raskausoireita löytyy taas ihan kiitettävästi joten ei pitäisi olla epäselvää että olen raskaana. Koko viikonloppuna olen ollut "huono äiti" kun on ollut niin kuolemanväsynyt. Lastenohjelmat pyörimään tv:stä ja mamma menee peiton alle nukkumaan päikkäreitä. Ja aamulla sama homma. Aamupala tytölle, telkkari päälle ja takaisin nukkumaan. Ei kauhean ylpeä fiilis, mutta kun ei vain jaksa olla ylhäällä. :sad001 Alavatsakin jomottaa taas. Kai ihan ymmärrettävää kun ajattelee että pikkuinen tulisi tuplata melkein pituutensa parissa viikossa. Viime keskiviikkona oli 2,5cm ja np-ultrassa vissiin jo jotain 5cm ja sen om reilu viikon päästä. Kai se jossain tuntuu sellaista kasvuvauhtia.
Click to expand...

Mulla on aikalailla samanlaiset fiilikset,väsymys on laantunut tosin mutta tosi usein esikoiselle ruokaa ja piirretyt pyörimään ja nukkumaan jos nukuttaa tai välillä otan tytön kainaloon ja nukutaan molemmat,mutta sama fiilis myös tän raskauden suhteen..niin epätodellinen olo ja en oo ees ultrassa nähny vielä pikkusta (jos siellä mitään on...tai onko elossa) ,- just tällasii ajatuksia. Tänää neuvolassakii sanoin,että pitäisköhän mun uskoa pikkuhiljaa että olen raskaana kun on oireita ja 3 testiä sanoo positiivista..kyllä pitäisi,mut jotenki vaan puskee niitä negatiivisia ajatuksia päähän ! ois jotakuinkii 3 viikkoo ekaan ultraan..
 
Me käytiin toisessa ultrassa tiistaina jossa kaveri potkas ja huitoi ja kuultiin sydänäänetkin... Mutta silti taas tänään, vaikka on vasta torstai, alkaa epätoivo hiipiä... Vatsaa juu turvottaa, verta ei valu mutta ne epämääräset jotku vuodot oli pari päivää poissa ja nyt tuli takasin... Missäköhän vaiheessa pääkin tajuaa ja uskoo sen että tuola on joku... Vai pelkääkö se että nytkun sielä on joku ni se menee kesken??? Huomenna eka neuvola ja varmana tulee se kutsu sinne niskapoimu-ultraankin pian... josko sen jälkeen helpottaisi...
 
Mie häviän tästä porukasta, tänä aamuna np-ultrassa todettu keskeytynyt keskenmeno. Kaikille joulukuisille ihanaa odotusta!
 
Voi ei :sad010 tosi pahoillaan :crybaby2 Voimia paljon surussa!
 
Samat sanat, minäkin poistun. Tänään eka ultra (np), jota olin pitkään odottanut, luulin iloiseksi päiväksi. Viime yön oli eka kertaa vatsa vähän kipeä ja ravasin pissalla ja paperiin tuli aina tippa vaaleanpunaista. miehelle yöllä mutisin, että nyt vähän pelottaa. Aamusuihkussa tipotteli enemmän verta, muttei mahdottomasti. itkua pidätellen ja pahinta peläten ja jo uskoenkin menin ultraan, jossa ultratessakin vuosin ja mitään elävää tai sikiöä ei näkynyt, vain raskausjäänteitä. Ei tiedetä onko keskeytynyt keskenmeno vai tuulimuna. Itse uskon ja haluan uskoa jälkmmäiseen. ei ainakaan kovin pitkälle ole ehtinyt, kun mitään minivaavia en ole nähnyt ulos tulevan ja nythän sen olisi pitänyt olla noin 5 senttinen. Vähän helpottaa, kun ei ole tosiaan nähnyt mtään elävää todistetta, olisi varmasti raskaampaa 'synnyttää' minivaavi veren mukana. Nyt ajattelen, ettei siellä mitään ollutkaan.

Parhaillaan odotan, että supistukset alkavat ja kohtu alkaisi tyhjetä kunnolla. Sain lääkkeet polilta ja päivän saikkua.toivottavasti eivät ole kivuliaat ja kaikki tulisi kerralla ulos. Eniten toivon, että mies olisi valmis vielä hetken aikaa yrittämään, vanhoja kun ollaan. Esikoinenkin oli niin innoissaan. JOS vielä hyvin kävisi, niin menisin varmaankin varhaisultraan niin ei tarvisisi näin pitkään odottaa ja koittaisin olla keromatta esikoiselle ennnen kuin np- ultra riskeineen olisi selvillä.

Kovasti onnea ja hyvää jatkoa teille kaikille!!!!!

Voimahalit Anhelle!!!!
 
Vielä palaan...Se tässä harmittaa, kun ehdin jo ajatella olevan selvilä vesillä, kun oli näinkin pitkällä. Toisaalta olen 'iloinen' että tuli pientä varoitusta juui ennen ultraa, niin ehti hiukan varautua. Mutta itketty tässä silti tietysti ollaan pitkin päivää. Vaikka uskonkin luonnon hoitavan asiat niin kuin parempi on, niin silti surettaa, tietysti. Mulla oli muuten virtsatietulehdus juuri alkuraskaudessa ja antibioottikuuri, sekin on yksi riski.
Parempaa kevään jatkoa teille kaikille!!!!
 
Johan nyt on huonoja uutisia. Iso voimahali Ahneelle ja Onnenkantamoiselle!

Toivottavasti nämä huonot uutiset päättyisi tähän. Innolla ja kauhulla odottelen ensi keskiviikkona omaa ultraa...
 
Ahne ja onnenkantamoinen... mulla tuli kyyneleet silmiin... viimevuonna meillä juuri tuulimuna... tyhjennys sattui niin paljon että jos vielä siihen joudun niin sairaalaan kirjaudun... kerroin miehellekin teidän kohtalosta ja hänkin hiljeni täysin... toivon jaksamista ja paljon <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top