Jo nyt vihdoin muutaman rivin kirjoittelisi. Päivittäin aina vilkaisen tulleet tekstit, mutta en ole itse saanut aiaiseksi mitään...
Np-ultra oli pari viikkoa sitten ja siellä kaikki hyvin, mikä oli iso helpotus. Sen jälkeen on huomattavasti keveämmin mielin alkanut suhtautua odotukseet, vaikka toki matkaahan tässä vielä on. Ultrassa alussa pieni selkeästi nukkui ja muutama sydämenlyönti jo ehti jäämään väliin, kun kauhistuin liikkumattomuutta. Onneksi löytyi sydämen syke pian ja sitten jo liikkeetkin alkoi.
Ensimmäonen lääkärineuvola oli tällä viikolla, mutta eipä siellä ihmeempiä. Pari viikkoa sitten varsin nopeasti väsymys ja pahoinvointi alkoi helpottamaan ja nyt alkaa olla jo varsin normaali olo. Kuukauden verran kyllä olikin niin piesty olo, ettu uhhuh. Eilen illalla valvoin puoli yhteen asti, mikä tuntui pieneltä ihmeeltä, kun vielä pari viikkoa sitten nukahti väkisin ennen yhdeksää...
Mukava nyt päästä nauttinmaan tästä hieman seesteisemmästä vaiheesta.
Rakenneultra o varattuna yksityiselle heinäkuun puolivälissä, joten sitä odotellessa. Sukupuoli toivottavasti selviää siellä, mutta kun 4D-ultrasta on kysymys, niin eiköhän se selviä! En malttaisi odottaa. Vahvasti on jälleen poikafiilis, saa nähdä pitääkö intuitio yhtä hyvin paikkansa kuin viimeksi.
Muutaman kerran olen havahtunut ihan kun liikkeitä tuntuisi, mutta täytyy kai sen olla jotain ihan muuta vielä näin pienillä viikoilla. Esikoisesta taisin tuntea joskus 18.-19. viikon tienoilla, nyt siis 15. viikko menossa. Ja ekan kerran luulin tunteneeni jo pari viikkoa sitten...Lienee jotain ilmakuplia vaan...:)