Joululahja tulossa!
- Ketjun aloittaja hippo30
- Aloituspäivämäärä
Muumimamma, olin kirjottamassa sulle ohjeita et, laita linkki omasta facebook-tilistä rozien sähköpostiin ,mutten nyt löytänyt sitä tuolta kun äkkiä koitin katsoa... Mulle voi laittaa täällä yksäriin sen, niin etsin sen ja laitan sulle sitten kaveripyynnön facebookissa. Kun olet mun kaveri pystyn lisäämään sut ryhmän jäseneksi. Sen jälkeen poistan sut kavereista.
rozie
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mulle meiliin linkki omaan fb-profiiliin, lisään kaveriksi ja sitten ryhmään ja sitten poistan kavereista. Meitä on siellä jo 31 ja mukaan mahtuu. Osoite tetskui@gmail.com
Pieni paniikki tänään... pieni pisara verta paperissa... mutta tarkemmin tutkiessani asiaa, ei pisara ollut kohdusta, vaan on sitten alkuraskauden vatsakovuus tehny haavauman hanuriin... vettä juon paljon mutta muutkin kikat huomioidaan... anyone? Tämä jääkiekko ei yhtään helpota oloa :D
Nika
Jostain jotain jo tietävä
Poikanen?: Itse juuri saman ongelman kanssa tuskaillessani ajattelin aloittaa Vi-Siblinin, josko siitä olisi apua. Kuitulisät lienee se suositeltavin ummetuksen hoitokeino raskauden aikana, jos ei ruokavaliomuutoksilla pärjää... Vi-Siblinia saapi ilman reseptiä apteekista.
Saakohan sitä käyttää? Kun Vi-Siblin oli tehty pellavansiemenistä ja ne taas oli kiellettyjen listalla jonkun myrkyn takia, mitä niissä on.. en sit uskaltanu käyttää. (samaa ongelmaa) Levolacia tarpeen mukaan ja kuitupitoista ruokaa on koittanu syödä.
TMJ
Näppärä viestien naputtelija
Heippa hei ja aurinkoista Helluntaita kaikille! Mä löysin tänään meidän masuasukin sydänäänet kotidopplerilla ensimmäistä kertaa! 
Tosi tosi alhaaltahan ne vielä kuuluu mutta tasainen jumpsutus sieltä pienen hakemisen jälkeen kuului, n. 170 krt/ minuutissa oli pikkuisen syke. Voi tätä onnen määrää
Tosi tosi alhaaltahan ne vielä kuuluu mutta tasainen jumpsutus sieltä pienen hakemisen jälkeen kuului, n. 170 krt/ minuutissa oli pikkuisen syke. Voi tätä onnen määrää
rozie
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Minä olen tässä kans kokeillut doppleria aina välillä ja IHME JA KUMMA; tänään kuului pikkuruinen nopea syke En voi uskoa koska on vasta 8+2 mutta kyllä se vaan sitä oli :) Häpyluun päältä kokeilin nyt ekaa kertaa ja siitä se sitten kuuluikin. Olen kuullut että jotkut ovat saaneet jo näillä viikoilla kuuluviin mutta olen ollut kovin skeptinen koska useimmat sekoittaa oman sykkeen luullen sitä vauvan sykkeeksi, mutta näköjään se on mahdollista.
En voi uskoa koska on vasta 8+2 mutta kyllä se vaan sitä oli :) Häpyluun päältä kokeilin nyt ekaa kertaa ja siitä se sitten kuuluikin. Olen kuullut että jotkut ovat saaneet jo näillä viikoilla kuuluviin mutta olen ollut kovin skeptinen koska useimmat sekoittaa oman sykkeen luullen sitä vauvan sykkeeksi, mutta näköjään se on mahdollista.
TMJ
Näppärä viestien naputtelija
rozie: mä kans eka kuulin oman sykkeeni mut sit kun löytyi kyytiläisen syke niin kyllähän se selkeesti paaaaaljon nopeempi! Oma on jtn 65-70 luokkaa niin tuon kun laski niin tuli tosiaan se 170 lyöntiä minuutissa. Kyllä se vaan ihanalta kuulostaa Innolla odottelen nt-ultraa, ei olis enää kovin kauaa kun 4.6 se on meillä :)
Innolla odottelen nt-ultraa, ei olis enää kovin kauaa kun 4.6 se on meillä :)
Jade
Jostain jotain jo tietävä
Ilmoittaudun viimein mukaan joulukuun odottajiin. Moi kaikille! :)
Laskettu aika on 24.12. tai 25.12. Kirjaimellisesti siis joululahja tulossa! Mutta jos sitkeä kaveri on, päivänvalo nähdään ehkä tammikuun puolella.
Alkuviikot ovat olleet suurta jännitysnäytelmää, aika tuntuu matelevan äärettömän hitaasti. Toivon joka päivä, että aika kulkisi nopeammin eteenpäin ja raskaus olisi mahdollisimman pitkällä.
Ikävä menetys taustalla
4 vuotta sitten menetin pikku toukan 8. viikolla, ja se romutti elämäni aivan pohjalukemiin. En osannut arvatakaan miten iso kolaus keskenmeno voikaan olla. Yli 2 vuotta meni, ennen kuin pystyin puhumaan aiheesta itkemättä. Tapauksen jälkeen en halunnut miettiä lapsia tai lapsentekoa. Keskenmenon jälkeen parisuhteeni loppui ja koko elämäni muuttui totaalisesti. Suuri unelmani oli rikottu, ei ollut enää vauvaa tulossa, ei miestä, ei parisuhdetta. Hetki sitten olin ollut todella onnellinen ja meille oli tulossa vauva, yhtäkkiä kaikki oli poissa.
Muutin pois ja lähdin rakentamaan uutta elämää toiseen kaupunkiin. Suru ja kaipuu oli kova. Vaikka aika parantaa haavat, silti tämä kokemus kaivertaa vieläkin mieltä. Kaikella on tarkoitus, sanotaan. Niin kai sitten, olisin miehestä ehkä eronnut myöhemmin, ja olisin jäänyt varmaan yksinhuoltajaksi.
Uusi elämä, uusi alku
Nyt minulla on uusi mies, jonka kanssa ollaan oltu 2,5 vuotta yhdessä. Olen ollut hyvin levoton, enkä ole halunnut puhua perheenperustamisesta ollenkaan. Mies on halunnut vauvaa aivan suhteemme alkumetreiltä lähtien. Nyt viimein minä sain mielenrauhan ja halusin lasta hänen kanssaan. Neljännellä yrityskerralla onni potkaisi :)
Aiemman menetyksen takia olen ollut todella epäilevä ja varovainen. Pelottaa jatkuvasti, jos tämän pikkuisen menetän. En tiedä miten selviäisin siitä. Päivä päivältä varmuutta tulee lisää, ja uskoa tähän alkaa olla. Raskaus tuntuu erilaiselta kuin aiemmin. Mahassa on jo kumpua ja kaikki mahdolliset raskausoireet kulkevat mukana.
Miehen tuki on tärkeää ja olemme joka päivä innoissamme uudesta tulokkaasta. Toivon vain, että pääsen viikolle 13, jotta pelko menetyksestä häviäisi. Kaikkea ikävää voi aina tapahtua, mutta pakko yrittää ajatella vain positiivisesti ja nauttia tästä!
Laskettu aika on 24.12. tai 25.12. Kirjaimellisesti siis joululahja tulossa! Mutta jos sitkeä kaveri on, päivänvalo nähdään ehkä tammikuun puolella.
Alkuviikot ovat olleet suurta jännitysnäytelmää, aika tuntuu matelevan äärettömän hitaasti. Toivon joka päivä, että aika kulkisi nopeammin eteenpäin ja raskaus olisi mahdollisimman pitkällä.
Ikävä menetys taustalla
4 vuotta sitten menetin pikku toukan 8. viikolla, ja se romutti elämäni aivan pohjalukemiin. En osannut arvatakaan miten iso kolaus keskenmeno voikaan olla. Yli 2 vuotta meni, ennen kuin pystyin puhumaan aiheesta itkemättä. Tapauksen jälkeen en halunnut miettiä lapsia tai lapsentekoa. Keskenmenon jälkeen parisuhteeni loppui ja koko elämäni muuttui totaalisesti. Suuri unelmani oli rikottu, ei ollut enää vauvaa tulossa, ei miestä, ei parisuhdetta. Hetki sitten olin ollut todella onnellinen ja meille oli tulossa vauva, yhtäkkiä kaikki oli poissa.
Muutin pois ja lähdin rakentamaan uutta elämää toiseen kaupunkiin. Suru ja kaipuu oli kova. Vaikka aika parantaa haavat, silti tämä kokemus kaivertaa vieläkin mieltä. Kaikella on tarkoitus, sanotaan. Niin kai sitten, olisin miehestä ehkä eronnut myöhemmin, ja olisin jäänyt varmaan yksinhuoltajaksi.
Uusi elämä, uusi alku
Nyt minulla on uusi mies, jonka kanssa ollaan oltu 2,5 vuotta yhdessä. Olen ollut hyvin levoton, enkä ole halunnut puhua perheenperustamisesta ollenkaan. Mies on halunnut vauvaa aivan suhteemme alkumetreiltä lähtien. Nyt viimein minä sain mielenrauhan ja halusin lasta hänen kanssaan. Neljännellä yrityskerralla onni potkaisi :)
Aiemman menetyksen takia olen ollut todella epäilevä ja varovainen. Pelottaa jatkuvasti, jos tämän pikkuisen menetän. En tiedä miten selviäisin siitä. Päivä päivältä varmuutta tulee lisää, ja uskoa tähän alkaa olla. Raskaus tuntuu erilaiselta kuin aiemmin. Mahassa on jo kumpua ja kaikki mahdolliset raskausoireet kulkevat mukana.
Miehen tuki on tärkeää ja olemme joka päivä innoissamme uudesta tulokkaasta. Toivon vain, että pääsen viikolle 13, jotta pelko menetyksestä häviäisi. Kaikkea ikävää voi aina tapahtua, mutta pakko yrittää ajatella vain positiivisesti ja nauttia tästä!
Marsu_
Oman äänensä löytänyt
sama, ÄRSYTTÄVÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!Mun viestit tulee aina kahteen kertaan, ku eka ne ei meinaa lähtee millään ja sit ne yhtäkkiä lähtee aina kaksin kappalein...
MUllakin käy noin et tulee kahdesti, mutta jos painaa lähetä vastaus ja sit kattoo että oikeaan yläkulmaan tulee sellanen latauksen merkki ja oottaa hetken, ja sit vaan painaa päivitä sivu (F5 vaikka) niin teksti onkin tullut, vaikka näytti siltä että se ei lähtenyt.
Onnenkantamoinen
Vasta-alkaja
Mulla on kaikkea muuta kuin ummetusta...kerta päivässä sentään tyhjennys riittää, mutta se käy melkein yhtä nopeasti kuin pissaaminen. Itse olen ajatellut, että se on tuo puuro, jota joka aamu syön (ruista ja kauraa) ja vielä marjojen kanssa, lisäksi syön aika paljon muutenkin kasviksia ja salaatteja ja leipää. Ja jos poikkean tästä normiruoastani, sitten uloste hiukan kovettuu. Tuntuu, että poikkeamiseksi riittää punainen liha (yleensä syön kalaa ja kanaa) tai se, että syön valtavan annoksen kerralla esim.jossain lounaspaikassa.