Joulukuun jutustelut

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Hannan
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kyl se nimi sieltä tulee sitten aikanaan. Viimeistään ku on jonkun aikaa kattelu sitä vauvaa :)

Hirveen suuria ja tarkkoja toiveita ei tohon synnytykseen kannata listata, koska siitä ei kuitenkaan ole koskaan varmuutta miten se menee. Välttyy isommilta pettymyksiltä, eikä jää miettimään, että hitsi kun nyt en päässykään siihen ammeeseen johon halusin tms. En edes muista mitä oon ite toivonu. Varmaan jotakin tosi itsestään selvää, ammattitaitosta kätilöä :grin Epiduraalia/spinaalia en halua nytkään muuta ku äärimmäisessä väsymyksessä.

Mimi2013: Ite kans aattelin, että en halua synnyttää selinmakuulla. Lopulta se (tai siis puoli-istuva, jossa mies tukee selästä) on ollu ehkä ainut asento, jossa olen pystyny ponnistamaan. Mulla muksu painaa tullessaan jotain hermoa (?) selästä, joten ensin sattuu selkään ja jalkoihin niin paljon ettei pysty olee jalkojen varassa eikä kyljellään ja sitten onkin pää jo pihalla :rolleyes: Avautumisvaiheessa oon kyllä ollu liikkeessä ja pystyssä niin kauan ku toi selkä tosiaan antaa.
 
neljän suora: mulla on ollut samoin, en vaan pysty itse kannattelemaan itseäni jaloillani tai kyljellä, joten puoli-istuva on ollut mulle helppo asento puskea vauva ulos.

Ja synnytystä ei tosiaan kannata liiaksi suunnitella, avoimin mielin vaan sinne.

Nimi-asia on tosi hankala. Mut en mä ole koskaan tohon esitietolomakkeeseen laittanu mitään ehdotuksia. Meillä saattaa olla nimi lapselle valmiina hänen synnyttyään tai sit päätetään se sairaalassaoloaikana, mut melko nopeasti on päätetty ja julkaistu etunimi, jolla lasta voi kutsua. Tässä vaiheessa pulmia aiheuttaa, et nimen pitäs jollain tavalla olla samaa sarjaa sisarusten nimien kanssa. Eli ei voi olla Pirkko ja Pamela, jos ymmärrätte mitä tarkotan.. laughing7
 
Meillä onnistu ihmeen helposti nimien päättäminen. Ei haluta lapselle mitään yleistä nimeä,eikä myöskään liian erikoista. Mielestäni päätettiin kauniit nimet :)
 
Mun toiveissa olisi kävellä ja liikkua enemmän synnytyksen aikana (esikoisesta olin ammeessa hetken ja sitten vaan makasin kun jännitti yksin synnyttäminen niin kovasti, onneksi nyt saan nykyisen miehen mukaan ja haluan myös koittaa jumppapalloa ja olla tällä kertaa viimeiseen asti kotona ku viimeksi lähdin vähän liian aikaisin. Käyn hakemassa lämpöpusseja selälle ja stressipallon, jos se vähän auttaisi siinä kuviossa kotona... Jumppapallo löytyy myös kotoa :))
Odotan innolla, toivon myös että tällä kertaa ei kestäisi 14-18 h niinkuin viimeksi, onneksi ponnistus oli vain 15 min ja tosta tuskasta tuli vain 2 tikkiä vaikka tuntui silloin että repesin niin että peppuun asti olisi ommeltava :D
 
Mulla ei missään nimessä olekkaan tarkotus suunnitella synnytystä liikaa, koska se menee sitten miten menee, mutta tiettyjä "pikku"asioita voi toivoa ja ajatella etukäteen, katsotaan sitten pystyykö niitä toteuttamaan.
Nämä onkin vaan sellasia ennakkofiiliksiä :) Ja nimenomaan toiveita.
En todellakaan siis ole mikään pöllö ensisynnyttäjä jolla on vaaleanpunaiset kuvitelmat siitä miten synnytys etenee juuri niinkun haluan jne.

Kaikkein eniten kai vaan toivoo, ettei osuisi mikään superkiireinen päivä kun itse menee sinne, kaverilla kävi juuri niin että ei paljon ´hoitajia huoneessa käyny, ja toosi kauan sai odottaa epiduraalia kunnes viimein se olisi ehditty laittamaan, niin olikin jo liian myöhäistä.

Niin, ja se perhehuone olisi ihana, oon aika yksityinen ihminen ja varsinkin ajatus siitä että toipuu synnytyksestä ja yrittää tutustua omaan vauvaan samalla kun parilla huonekaverilla ravaa mölyävät lapset ja muut sukulaiset vieraina niin kuulostaa painajaismaiselta. Erityisesti jos on kipuja niin en halua olla missään kimppahuoneessa kärvistelemässä.
Mutta sen näkee sitten miten käy.
 
Toiveita saa aina olla, eiköhän kaik tiedä että se voi mennä miten vain se synnytys :)
Minusta olisi pelottavaa, jos ei olisi mitään toivetta synnytykseen liittyen :)
 
Kaikkihan sen teoriassa tietää, mutta käytäntö onkin toinen juttu :) Tosi paljon kuulee valitusta esim. ku ei ole enää voitu (ei olis siis mitään apua) laittaa epiduraalia tai kuinka amme oli varattuna tai kuinka kätilö sano niin ja näin. Tai yleensäkin siitä, kuinka synnyttäjä olisi paljon paremmin osannu hoitaa homman ku vaikka lääkäri joka päätyy sektioon. :sad001

Keski-Suomen keskussairaalassa on ainakin toiveena, että noi mölyävät lapset vierailis lähinnä aulassa just sen takia, että huonekaverilla on rauhaa. :p Isovanhemmille on oma vierailuaikansa, joka lyhyempi ku isällä ja sisaruksilla ja muilla sukulaisilla ei olekaan asiaa sairaalaan. Onhan se vähän pyllystä siinä pienessä kopissa useamman vauvan kanssa olla ja jos huonekaveri vaikka bonuksena kuorsaa... Jos kaikki menee hyvin ni se on 2vrkn visiitti, jonka nyt on vaikka päällään paskassa jos tarve vaatii :grin Sit pääsee omaan kotiin.
 
Näille synnytysjutuille pitäis varmaan perustaa oma keskustelu, kun selvästikin riittää tarinaa :) Hauska näin ensisynnyttäjänä kuulla muiden kokemuksia.
 
Jep, itse olin 18 tuntia niin pihalla ettei edes kiinnostanut loppujen lopuksi oliko lääkäriä olemassakaan, kai se on vähän jokaisesta synnytyksestä kiinni miten asiat ottaa, joskushan oikeasti lääkäri tekee virheen kuten mieheni lapsen kanssa, oli toivonut mitä tahansa tai ollut toivomatta tietynlaista synnytystä..

Itse asetan toiveita, mutta ei tässä elämässä kaikkea saa - pääasia että se pampula tulee ulos ja terveenä, muuten se ei ole maailmanloppu miten hän tänne tulee <3
Kiva vaan leikitellä ajatuksilla, mutten masennu vaikkei asiat menisi niinkuin olin kuvitellut (meinasinhan viimeksi joutua liki hätäsektioon, mutta onneksi sain kokea alatie synnytyksen ja olin kyllä aina toivonut ettei tarvitsisi synnyttää yksin, mutta niin vain tapahtui. Tuloksena oli kuitenkin terve ja maailman paras poika, ja se oli parasta <3)
 
Huh! Päivä pulkassa ja kyllä tietää tehneensä taas! Siis esikoinen juuri tuossa ihanan vilkkaassa iässä joten ei paljon pääse päivän aikana jalkojaan lepuuttaan! Huomaa kyllä eron esikoisen odotuksen ja tämän toisen välillä :)
Jos sitä huomenna käytäis mummolassa niin saa vähän levähtääkin.

Synnytyksen suunnittelusta sen verran et esikoisen kohdalla en kaiheesti mitään suunnitellut, eikä sitä niin halunnut ajatellakaan, jännitti liikaa :) Luotin vain kehooni ja synnärin porukkaan :) Ja eipä sitä kellään muksu ole masuunkaan jäänyt joten no worries :) Saman teen siis tämänkin synnytyksen kohdalla eli hetki kerrallaan kun synnytys paukahtaa käyntiin.
Mutta sinne on vielä aikaa (toivottavasti sen n.20vkoa) :)
 
Mä toivon "normaalia" synnytystä! :D Esikoinen synty alakautta perätilassa ja 18h synnytys 45min. ponnistusvaiheella oli kyllä rankkaa ja lievästi sanottuna repivää. Synnytyksestä silti jäi hyvät muistot, mut toipuminen siitä sitten oli jotain kamalaa. Ei siitä sen enempää, mut oon neuvolassa jo esittäny toiveen et jos vaikuttaa siltä, et vauva on taas perätilassa sitä yritettäisiin kääntää ajoissa. Viimeksi yritettiin liian myöhään. Ja olis kiva jos pääsisin koittamaan rappusia, palloo, suihkua yms. kun perätilasynnytyksessä ei saanut muuta kuin maata sängyllä. Jos vauva on perätilassa, kun alkaa syntymään, vaadin sektion. Mut joulukuun kirjoituksia kun kirjoitellaan, niin mun mies osti esikoisen raskausaikana mulle joululahjaksi semmosen vauvakirjan, jota täytetään ennen vauvan syntymää ja sit koko lapsuus aika. Huomasin, että Vauvalehdessä mainostettiin samantyylisiä kirjoja isovanhemmille. Se vois olla kiva joululahja ja saada tulevan mummon ikionnelliseksi!
 
Miten sitä ihminen muistaisi juoda.

Mulla ihan kauhee olo. Pyörryttää ja tekee pahaa. Tuntuu kuin suu olisi paperia mutta niin paljon ei saa vettä alas että jano helpottaisi.

Eilen ei ollut mitenkään ihmeellinen päivä ja jonkun verran kyllä joinkin. Salilla tuli nopeasti käytyä ja siinä meni se yks treenilekkeri. Mutta kotona en sitten tainnut muistaa juoda mitään. Syöminenkin jäi vähän vähemmälle, ei tosin niin vähiin että oloa selittäisi. Ehkä iso pala toffeeta yöpalaksi ei ollut ihan nappiratkaisu.

Tänään on etäpäivä muttei ole kyennyt mihinkään järkevään kun päässä pyörii ja humisee. Hieman kyllä alkaa jo helpottaa kun olen kiukulla kitannut vettä. Phuh.
 
Onko kellään kokemusta savustuspusseista?

Ajattelin kokeilla jouluksi savustaa lohta sellasessa, mut jos joku tietäis et tuleeko varmasti maukasta niinkin?
 
Sellainen tunne, että kaikki muut ovat jossain juhlimassa ja itse on vaan kotona :)
Mieskin on.... Miksköhän sitä ei jaksa lähteä selvinpäin juhlimaan vaikka ihan hyvin voisi! Ei mulla kyllä ole tullu ostettua yhtäkään uutta juhlavaatetta ja vanhat ei mahdu. Plus uni tulee nykyään niin aikasin :P

Vieläkö te muut ootte jaksanu hyvin juhlia? :)
 
Mä olen sinnitellyt muutamissa pikkujouluissa yli puolenyön. Sekä tänään että huomenna olisi mahdollisuus taas yrittää samaa, mutta en ole varma, jaksanko.

Bileissä tulee vastaan se hetki, jolloin seisoskelu alkaa tuntua selässä ja jaloissa. Suunnilleen niihin aikoihin myös muun porukan humalataso etenee sellaiseksi, että niiden jutut ei enää uppoa muhun – jotenkin kanssakäymisen tapa muuttuu ja alan pitkästyä. Sitten tuntuukin äkkiä siltä, että muutun kurpitsaksi jos en aivan heti lähde kotiin nukkumaan.
 
Mä en muuten ole koskaan ollut mikään jouluihminen. Tähän aikaan vuodesta mua yleensä ahdistaa koko homma. Jouluallergia johtunee siitä, että mun isä kuoli kun olin teini, ja sen jälkeen perhejoulut eivät tuntuneet samalta... juuri jouluna sen perheeseen jääneen aukon tiedosti eniten.

Nyt mulla on ekaa kertaa varovaisen onnellinen olo tän lähestyvän joulun suhteen. On kivaa ajatella, että tulevaisuudessa käydään sitten kaikissa lasten joulutapahtumissa ja perheessä on joku, joka silmät säihkyen odottaa pukin tuloa. Ei musta varmasti mitään äärimmäistä joulupuuhastelijaa tule, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa...
 
Olin tänään ekaa kertaa paikallisen MLL:n järjestämillä raskaustreffeillä,jotka pidetään joka toinen torstai ja siis aivan mahtava juttu että tollasta järjestetään. Ei siellä tällä kertaa ollu kuin vetäjän ja mun lisäksi kaksi muuta raskaanaolijaa. keskusteltiin raskauteen liittyvistä asioista ja kahviteltiin. Tietty jossain vaiheessa pyydetään asiantuntijoita kertomaan esim.kantoliinan käytöstä tai imetysjutuista tai mistä vaan halutaan tietoa. Ihana kun voi näin tutustua muihin raskaana oleviin samalla paikkakunnalla. :)
 
Mä en ookkaan hoksinut tota MLL:ää, kiitos vinkistä Jenskuli! Kävin heti kurkkaamassa että täällä olisi odottajakahvila kerran kuussa.

Olisi tosi kiva tutustua lähiseudun muihin odottajiin ja perheisiin kun ei täältä ketään tunneta. Ja saa siellä varmaan ihan hyödyllisiä vinkkejäkin.
 
Mie en oo jaksanut juhlia mitenkään muutenku alkoholittomat siiderit saunassa ja leffaa puol tuntia ja ZzzZzzz.. miehen kainaloon. En vois kuvitellakaa lähteväni minnekään pikkujouluihin tms.. En mie jaksas yhtää! Pelkkä ajatuskin bileist vie voimat. :P
 
Minullakin huomenna pikkujoulut, ajattelin käydä pyörähtämässä ja maistelemassa herkkuja. Muut jatkakoon aamuun asti. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top