Joulukuun jutustelut
- Ketjun aloittaja Hannan
- Aloituspäivämäärä
Meillä on ammuttu raketteja joka ilta perjantaista lähtien. On vissiin penskat saanu raketteja käsiinsä. Onneks eivät ole yöllä ampuneet.
Iloista uutta vuotta kaikille!! :)
Iloista uutta vuotta kaikille!! :)
Mua jotenkin jännittää ihan sairaasti etukäteen että jos mun mahassa on poika, niin miten reagoin? Jotenkin on nyt tyttöolo ja ajattelen että tyttö olisi helpompi. En mä osaa hoitaa poikaa. Mitä jos se on poika? Osaanko mä olla onnellinen pojasta? APUA! Ihan kamalia tunteita. Mitä jos se onkin tyttö, niin jäänkö miettimään sitä jos se olisikin ollut poika. Onko 2 tyttöä pettymys vai pitääkö olla molemmat? Petynkö jos se ei olekaan poika? Petynkö jos se ei olekaan tyttö? Tsiisus näitä tuntemuksia... 
Spiraali, mäki mietin ultraan mennessä et petynkö mä joka tapauksessa, kun tavallaan halusin kummanki sukupuolen. Mut jotenki olin jo asennoitunu siihen, et se on tyttö ja sit ku se oliki ni se oli sit itsestään selvä juttu. No ei tästä kai saanu mitää selvää, mut tajuan siis mitä sun päässä pyörii :)
Neljän suora
Puuhakas puhuja
Mä olin kolmannen syntymän jälkeen ihan pökerryksissä, kun tuo mun varma poika olikin tyttö 
En muista olinko pettyny vai vaan kauhuissani... Meillä kun ennestään oli tyttö ja poika ja tyttö selkeesti tempperamenttisempi kuin poika. Tai sitten se on vaan tää, miten ne äidit niitä poikiaan paapoo Eipä noita lapsia voi kuitenkaan toisiinsa verrata, vaikka samoista vanhemmista ovat. Alku on joka tapauksessa melko sukupuoletonta ja hoito samanlaista.
Tää nyt on sitä keittiöpsykologiaa parhaimmillaan, mutta voisko Aretha sun mielen myllerrys johtua tosiaan siitä, että mahan asukki on nyt "rekisteröity" pojaksi ja tavallaan vaihtoehto tytöstä on suljettu pois? "Yksi ovi on suljettu", ainakin tällä kierroksella? Ootko leikkiny ajatuksella miten olisit suhtautunu jos masussa oliskin sanottu olevan tyttö?
Tseppiä kuitenkin kaikille näiden tuntemusten kanssa :)
En muista olinko pettyny vai vaan kauhuissani... Meillä kun ennestään oli tyttö ja poika ja tyttö selkeesti tempperamenttisempi kuin poika. Tai sitten se on vaan tää, miten ne äidit niitä poikiaan paapoo Eipä noita lapsia voi kuitenkaan toisiinsa verrata, vaikka samoista vanhemmista ovat. Alku on joka tapauksessa melko sukupuoletonta ja hoito samanlaista.Tää nyt on sitä keittiöpsykologiaa parhaimmillaan, mutta voisko Aretha sun mielen myllerrys johtua tosiaan siitä, että mahan asukki on nyt "rekisteröity" pojaksi ja tavallaan vaihtoehto tytöstä on suljettu pois? "Yksi ovi on suljettu", ainakin tällä kierroksella? Ootko leikkiny ajatuksella miten olisit suhtautunu jos masussa oliskin sanottu olevan tyttö?
Tseppiä kuitenkin kaikille näiden tuntemusten kanssa :)
Aretha, minullakin oli rakenneultran jälkeen ihan hämmentynyt olo. Jotenkin tuntui oudolta, että meille tulee poika. Kuitenkin olin ollut ja olen yhä edelleen sitä mieltä, ettei sillä ole väliä, onko vauva tyttö vai poika. Ihan yhtä rakas se vauva on joka tapauksessa. Ja minulla oli vieläpä koko alkuraskauden ajan ihan poika -olokin. En tiedä mistä hämmentynyt olo johtui, mutta nyt kun rakenneultrasta on kaksi viikkoa, ajatukseen on alkanut tottua.
Tärkeintä kuitenkin on, että vauvalla kaikki on kunnossa. Olen myös ollut koko raskauden ajan huolissani ja pelännyt, että jotain menee pieleen. Eikä huolehtiminen ole vieläkään helpottanut. Etenkin kun oli vielä sitä outoa vuotoakin.
Meille vauvan saaminen ei ollut helppoa ja tämä lapsi on todella toivottu ja odotettu.
Ehkä tällainen on vain hormoneista ja tulevista muutoksista johtuvaa hätäilyä ja menee ohi kun aikaa kuluu.
Tärkeintä kuitenkin on, että vauvalla kaikki on kunnossa. Olen myös ollut koko raskauden ajan huolissani ja pelännyt, että jotain menee pieleen. Eikä huolehtiminen ole vieläkään helpottanut. Etenkin kun oli vielä sitä outoa vuotoakin.
Meille vauvan saaminen ei ollut helppoa ja tämä lapsi on todella toivottu ja odotettu.
Ehkä tällainen on vain hormoneista ja tulevista muutoksista johtuvaa hätäilyä ja menee ohi kun aikaa kuluu.
Lähtökohtaisesti toivon tervettä vauvaa, millä ei olis mitään erityisjuttuja. Kahdella edellisellä on ja he on poikia. Joten oon analysoinut, et luultavasti toivon tyttöä enempi sen vuoksi, et "saisin terveemmän vauvan". Vaikka eihän se välttämättä niin mene! Mutta siis tällasiä tuntemuksia mulla on viime aikoina ollut, kun ultra lähestyy.
Tiedän kuitenkin et vaikka sieltä luvattais jompaa kumpaa ja ensituntemus olis pettymys, niin yhtä ihanaa se on sitten kun vauva syntyy ja hänet saa syliin ja päästään tutustumaan. Ja vaikka jotain erityisjuttuja tulisikin, niin sekään ei enää siinä vaiheessa haittaa, vaan tärkeintä on, että omansa sais pitää elävänä sylissään!
Mies on satavarma et poika tulee (mutta niin hän sanoi esikoisestakin ja tyttö tuli).
Tiedän kuitenkin et vaikka sieltä luvattais jompaa kumpaa ja ensituntemus olis pettymys, niin yhtä ihanaa se on sitten kun vauva syntyy ja hänet saa syliin ja päästään tutustumaan. Ja vaikka jotain erityisjuttuja tulisikin, niin sekään ei enää siinä vaiheessa haittaa, vaan tärkeintä on, että omansa sais pitää elävänä sylissään!
Mies on satavarma et poika tulee (mutta niin hän sanoi esikoisestakin ja tyttö tuli).