Voi Papulainen, paljon voimia ja jaksamista!
Tervehdys, aloitan vaikka siitä, että eilen olin neuvolassa ja kysyin siit glögistä ja ainakin nyt tämä täti naureskeli ja sanoi, ettei ole mitään syystä olla juomatta. Oli toisaalta myös pelkän inkiväärin suhteen sitä mieltä, ettei siitä ole mitään haittaa jos kohtuudella käyttää. Olen myös itse maalaisjärjen kannalla, kohtuus kaikessa... jos sitten palaisin eiliseen aamuun ennen neuvolaa...
Aamuni alkoi taas tuttavallisesti posliinia halaillen. Enkä saanut taas mitään pysymään sisällä, joten olo oli todella kauhea ja hutera. Ihana olotila lähteä yksityiselle varhaisultraan, mutta keräsin itseni kasaan ja pääsin mieheni avustuksella paikalle. Kun päästiin lääkärin luo, se kattoi mua hetken ja sanoi, että näytän kauhealta ja kokeili ihoa käden päältä ja sanoi, että oon liian kuiva. Sitten siinä juteltiin ja lääkäri päätyi kirjoittamaan mulle pahoinvointilääkettä (Primperan). Olin ihan hämilläni kun en osannut odottaa käynniltä tuollaista. Lääkäri oli ihana ja todella asiantuntija. Vaikka ultrassa ei vielä paljon mitään näkynytkään (lääkärin näkökulmasta ajatellen) niin hän jaksoi selittää ja tutkia kaikki kohdat huolella. Mutta siis, siellä se oli, ihana pieni sentin mittainen murunen jonka sydän sykki ja sen kuuleminen ja näkeminen oli niin ihanaa ja helpottavaa ja ennenkaikkea voimauttavaa. Sanoinkin lääkärille, että jaksan kyllä varmasti viikon oksentaa taas tän tiedon varassa ilman lääkkeitäkin :) Lääkäri oli kyllä sitä mieltä, että niitä pitäisi nyt kokeilla, että saisin ainakin välillä vähän levähtää. Lupasin miettiä asiaa ja ottaa lääkettä sitten kun tuntuu siltä, etten enää vaan jaksa.
Iltapäivällä menin sitten vielä neuvolaan. Neuvolatäti oli myös ihana ja harmittaakin, että muutetaan keväällä pois, niin en saa jatkaa loppuun asti saman ihmisen kanssa. Hän oli myös sitä mieltä, että mun pitäis ehdottomasti nyt kokeilla niitä lääkkeitä. Ympäri vuorokautista oksentamista ei kuulemma kenenkään tarvitse kestää ilman apua. Kun sitten tulin kotiin niin oksensin taas kaiken (mehujään ja jogurtin) mitä sisällä olin saanut koko päivän pysymään ja tuntui siltä, että vatsalaukku palaa ja kohta sieltä irtoaa muutakin kun vaan syödyt ruuat ja päätin lääkärin ja neuvolatädin suositusten vuoksi kokeilla sitä lääkettä.
Aluksi tuntui, että se olisi auttanut jotain. Sain syödyksi, ilman että olisin juossut ruokapöydästä oksentamaan, mutta sitten taas illemmalla kaikki tuli ulos, joka oli kyllä kaikkia oksennuskertoja karmaisevampi kokemus. Lääke vaikuttaa ruokatorven läppään, niin ettei se aukeais mahahapoille, eli sen pitäisi siis estää se oksennus. Tuntui siltä, että tukehdun siihen oksennukseen kun se jäi jotenkin johonkin välitilaan. yök! ei tee mieli kokeilla uudestaan. Lääkkeet tais siis jäädä mun kohdalla siihen. Vaikka mies kyl käski kokeilla vielä uudestaan jos ei yks lääke viel tehonnut tai jotain.. Pitäis saada vaan jotenkin itsensä psyykattua niin, ettei se oksentaminen haittaa ja kyllä tää joskus loppuu, mutta olo on vaan niin heikko ja huono, ettei siihen oikein pysty..
Ai niin ja siitä salmiakista. Lääkäri joka mulle sitä suositteli oli ihan yleislääkäri. Joskus silloin tällöin salmiakkia ja lakritsia saa siis riittää mulle. Neuvolatäti oli samaa mieltä, että niistä ei mulle oo vaaraa (jos ei syö kohtuuttomasti).Verenpainekin oli yllättävän korkea tällä kertaa (saattoi kyllä johtua oksentamisesta ja jännittämisestä, että koska ja mihin oksennan täällä huoneessa olosta) mutta eiköhän tää elimistö siis tästä jossakin vaiheessa tähän raskauteen taas sopeudu :)
huh, tulipa vuodatus, kiitos ja anteeksi :)
Hyvää loppuviikkoa kaikille!
Tervehdys, aloitan vaikka siitä, että eilen olin neuvolassa ja kysyin siit glögistä ja ainakin nyt tämä täti naureskeli ja sanoi, ettei ole mitään syystä olla juomatta. Oli toisaalta myös pelkän inkiväärin suhteen sitä mieltä, ettei siitä ole mitään haittaa jos kohtuudella käyttää. Olen myös itse maalaisjärjen kannalla, kohtuus kaikessa... jos sitten palaisin eiliseen aamuun ennen neuvolaa...
Aamuni alkoi taas tuttavallisesti posliinia halaillen. Enkä saanut taas mitään pysymään sisällä, joten olo oli todella kauhea ja hutera. Ihana olotila lähteä yksityiselle varhaisultraan, mutta keräsin itseni kasaan ja pääsin mieheni avustuksella paikalle. Kun päästiin lääkärin luo, se kattoi mua hetken ja sanoi, että näytän kauhealta ja kokeili ihoa käden päältä ja sanoi, että oon liian kuiva. Sitten siinä juteltiin ja lääkäri päätyi kirjoittamaan mulle pahoinvointilääkettä (Primperan). Olin ihan hämilläni kun en osannut odottaa käynniltä tuollaista. Lääkäri oli ihana ja todella asiantuntija. Vaikka ultrassa ei vielä paljon mitään näkynytkään (lääkärin näkökulmasta ajatellen) niin hän jaksoi selittää ja tutkia kaikki kohdat huolella. Mutta siis, siellä se oli, ihana pieni sentin mittainen murunen jonka sydän sykki ja sen kuuleminen ja näkeminen oli niin ihanaa ja helpottavaa ja ennenkaikkea voimauttavaa. Sanoinkin lääkärille, että jaksan kyllä varmasti viikon oksentaa taas tän tiedon varassa ilman lääkkeitäkin :) Lääkäri oli kyllä sitä mieltä, että niitä pitäisi nyt kokeilla, että saisin ainakin välillä vähän levähtää. Lupasin miettiä asiaa ja ottaa lääkettä sitten kun tuntuu siltä, etten enää vaan jaksa.
Iltapäivällä menin sitten vielä neuvolaan. Neuvolatäti oli myös ihana ja harmittaakin, että muutetaan keväällä pois, niin en saa jatkaa loppuun asti saman ihmisen kanssa. Hän oli myös sitä mieltä, että mun pitäis ehdottomasti nyt kokeilla niitä lääkkeitä. Ympäri vuorokautista oksentamista ei kuulemma kenenkään tarvitse kestää ilman apua. Kun sitten tulin kotiin niin oksensin taas kaiken (mehujään ja jogurtin) mitä sisällä olin saanut koko päivän pysymään ja tuntui siltä, että vatsalaukku palaa ja kohta sieltä irtoaa muutakin kun vaan syödyt ruuat ja päätin lääkärin ja neuvolatädin suositusten vuoksi kokeilla sitä lääkettä.
Aluksi tuntui, että se olisi auttanut jotain. Sain syödyksi, ilman että olisin juossut ruokapöydästä oksentamaan, mutta sitten taas illemmalla kaikki tuli ulos, joka oli kyllä kaikkia oksennuskertoja karmaisevampi kokemus. Lääke vaikuttaa ruokatorven läppään, niin ettei se aukeais mahahapoille, eli sen pitäisi siis estää se oksennus. Tuntui siltä, että tukehdun siihen oksennukseen kun se jäi jotenkin johonkin välitilaan. yök! ei tee mieli kokeilla uudestaan. Lääkkeet tais siis jäädä mun kohdalla siihen. Vaikka mies kyl käski kokeilla vielä uudestaan jos ei yks lääke viel tehonnut tai jotain.. Pitäis saada vaan jotenkin itsensä psyykattua niin, ettei se oksentaminen haittaa ja kyllä tää joskus loppuu, mutta olo on vaan niin heikko ja huono, ettei siihen oikein pysty..
Ai niin ja siitä salmiakista. Lääkäri joka mulle sitä suositteli oli ihan yleislääkäri. Joskus silloin tällöin salmiakkia ja lakritsia saa siis riittää mulle. Neuvolatäti oli samaa mieltä, että niistä ei mulle oo vaaraa (jos ei syö kohtuuttomasti).Verenpainekin oli yllättävän korkea tällä kertaa (saattoi kyllä johtua oksentamisesta ja jännittämisestä, että koska ja mihin oksennan täällä huoneessa olosta) mutta eiköhän tää elimistö siis tästä jossakin vaiheessa tähän raskauteen taas sopeudu :)
huh, tulipa vuodatus, kiitos ja anteeksi :)
Hyvää loppuviikkoa kaikille!
