Joulukuun höpinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja PikkuR
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ja siis pelkään mä nyttenkin synnytystä jo kun ei toi ekakaan mikään kiva kokemus ollut. Voin hakea sen stoorin 2013 joulukuisista jos jotakuta kiinnostaa :-)
 
Kyl sitä oppii rakastamaan Merivesiväri. :) sit ku se on sellanen ihana pallo eikä mikää makkara ;) ja just ku ne ekat liikkeet alkaa tuntuu. :)
 
Merivesiväri sanoi:
Mä tiedän, että mies mun kehoa kyllä rakastaa. Toivon vaan, että rakastaisin itse myös.
Click to expand...

Kyllä mä uskoisin että opit itsekin, sitten kun masu näyttää raskausmasulta, tunnet potkut ja liikkeet... :-) tietty syömishäiriöistä ja raskaudesta ei oo kokemusta mutta toivoa ja uskoa löytyy :-)
 
Itsellä on ollut aina herkkä iho arville ja painon kanssa olen kamppailut kauan.

Mutta muuttaa raskaus kroppaa miten hyvänsä niin lopputulos on mikä ihanin.

Mulla on jo raskausarpia ympäri kroppaa valmiiksi. Nuorempana ajattelin että ei ne raskauden jälkeen enää haittaa. Mutta eipä siinä kauaakaan mennyt kun ne vaaleni. Ne on nyt osa mua ja pysyy. :) painoa tulee varmasti. Nyt jo pelkkää turvotusta tuli 3-4kg heti tämän alun aikana. :)

Elintasomahasta matka raskausmahaksi. :) sitä odotellessa
 
Merivesiväri, mulla sama, eli ollu vähän joka suuntaan syömishäiriöö. Asuin Tampereella hieman yli viisi vuotta ja siellä ihan viimeisimpinä aikoina painoin vain 55 kiloa, pituus kuitenkin 175 cm. Muutettuani Savonlinnaan alkoi painoa kertyä, kun muistin taas huolehtia ruokailuista ja treenit saivat taas aikaan lihaskasvua, aiemmin kaikki paino taisi lähteä lihaksista kun ei rasvaakaan en ollut. Lihoin ja päädyin ihannepainooni, ja totuin siihen pienen henkisen kamppailun jälkeen, nyt taas henkistä kamppailua edessä. Mutta jippii, maistui tänään aamulla taas puuro raejuustoolla ja pakkasmarjoilla :) :)
 
Mä niin toivon ja uskonkin että tuutte rakastamaan masua jossain vaiheessa :-) ei varmasti oo helppoa kun tulee tahtomattaan muutoksia kehoon. Tsemppiä teille! :-)
 
Pinkkis* sanoi:
Merivesiväri, mulla sama, eli ollu vähän joka suuntaan syömishäiriöö. Asuin Tampereella hieman yli viisi vuotta ja siellä ihan viimeisimpinä aikoina painoin vain 55 kiloa, pituus kuitenkin 175 cm. Muutettuani Savonlinnaan alkoi painoa kertyä, kun muistin taas huolehtia ruokailuista ja treenit saivat taas aikaan lihaskasvua, aiemmin kaikki paino taisi lähteä lihaksista kun ei rasvaakaan en ollut. Lihoin ja päädyin ihannepainooni, ja totuin siihen pienen henkisen kamppailun jälkeen, nyt taas henkistä kamppailua edessä. Mutta jippii, maistui tänään aamulla taas puuro raejuustoolla ja pakkasmarjoilla :) :)
Click to expand...

Kuulostaa niin samalta kun mulla! Kun kolme ja puoli vuotta sit aloin treenata, painoin 45kg (169cm oon), nykyään painan 64kg, vaikka rasvaprosentti ei oo noussu ku pari yksikköä, ja voin paremmin ku koskaan :) Mä yritän täällä Hongkongissa saada uppoon millon mitäkin. Nyt lounaaksi kalaa chilikastikkeessa, riisiä ja salaattia. Hiilaria on pakko vetää joka aterialla (ja aterioiden välissä), muuten on paha olo tosi äkkiä. Onneks täällä on ihan taivaalliset tuorepuristetut mehut! Yleensä mul on hiilarit ajoitettu treenin ympärille, niin hämmentää tää uus tilanne. Sillon kyllä syön niitä paljon.

Mut oon ylpeä itestäni, että syömisongelmista huolimatta oon osannut priorisoida kaksoset ja antanut itelleni luvan kuunnella kehoani siinä, mitä se tarvii :)
 
Tokihan se tiedossa on että kroppa muuttuu ja oon aina ihaillu kaikkien suloisia vauvamasuja, ihan samalla lailla kuin timmejä ja treenattuja masuja silloin kun en itse vielä treenannut. Sit sain sellaisen. Nyt saan suloisen pallon jonka eteen ei tarvi ees rutistella ;) osa vauvakuumeestani onkin ollut raskauskuumetta,oon aina halunnu tietää miltä tuntuu olla raskaana ja miltä se raskausvatsa tuntuu. Ja oon muutenki sellane, et suoritan itelläni ihmiskokeita... joskus oli kokeilussa että miten hyvin saan rasvan palamaan kehosta. Sit kokeilin miten nopeesti tupakkaan tulee riippuvuus ja kuinka siitä pääsee eroon ( tyhmää,tiedän, mutta helppoa oli molemmat) ja nyt sit tää raskaus, toki tää onollu haaveena jo kauan ja oikeestaan ihmiskokeena olkoonkin se,että miten tää muuttaa minuu ihmisenä ja kaverina, pysynkö samana Pinkkiksenä ku ennen raskautta ja äitiyttä vai muuttaako tää esim. parhaan ystävän kanssa ystävyyttä. Toivottavasti ei. Ja se tietty et miten nopeesti pystyn itse saamaan itseni kuntoon raskauden jälkeen. Kun kerran muutkin ni haluun mieki ees yrittää :D
 
Täällä joku joskus julkaisi kuvan, tai sellaisen listan mihin se paino tulee kertymään ja miten se jakautuu. Siinä oli mm. Rintoihin jokunen kilo, lapsiveteen, turvotukseen, lapseen itseensä ja mitähän muuta siinä oli. Se oli hirmu hyvä tilasto!
 
Pinkkis, mä pelkään kans ystävyyssuhteiden puolesta, mut mun kaks parasta ystävää on vauvojen kummitädit. Ja molemmat ottaa roolinsa tosissaan :)
 
Lapsi noin 3,6kg
Lapsivesi n. 0,8kg
Rinnat n. 0,4kg
Neste kudoksissa n. 1,2kg
Istukka n. 0,6kg
Kohtu n. 1,0kg
Verimäärä n. 1,2kg
Rasvaa n. 3,5kg
Yhteensä n. 12,3kg
Keskimääräinen painonnousu on 10-16kg. Normaali painonnousu on 200-800g viikossa. Suurinta Rv 17-24.
Tuossa!
 
Mulle ei oo tullut vielä yhtään, samassa oon kuin 2kk sittenkin. Mut viimeistään joulun jälkeen on takuulla eri lukemat taulussa. :D Eikä välttämättä pelkästään raskauden takia. :D Mut eiköhän sitä sit joulun jälkeen ala kertymään sit muutenkin. :)
 
Merivesiväri sanoi:
Kuulostaa niin samalta kun mulla! Kun kolme ja puoli vuotta sit aloin treenata, painoin 45kg (169cm oon), nykyään painan 64kg, vaikka rasvaprosentti ei oo noussu ku pari yksikköä, ja voin paremmin ku koskaan :) Mä yritän täällä Hongkongissa saada uppoon millon mitäkin. Nyt lounaaksi kalaa chilikastikkeessa, riisiä ja salaattia. Hiilaria on pakko vetää joka aterialla (ja aterioiden välissä), muuten on paha olo tosi äkkiä. Onneks täällä on ihan taivaalliset tuorepuristetut mehut! Yleensä mul on hiilarit ajoitettu treenin ympärille, niin hämmentää tää uus tilanne. Sillon kyllä syön niitä paljon.

Mut oon ylpeä itestäni, että syömisongelmista huolimatta oon osannut priorisoida kaksoset ja antanut itelleni luvan kuunnella kehoani siinä, mitä se tarvii :)
Click to expand...

Joo, mieki painoin 60 kiloo ennen raskautta, ny on kuukauden aikaan noussu 62,9 kg:aan paino.
Ja sama hiilareiden kanssa. Nälkäkin on tasan kahden tunnin välein ja jos en syö silloin kun nälkä tulee, alkaa tulla paha olo ja sit ei pysty syömään. Hiilaripöhö. Kaloreita tuskin tulee vieläkään kovin paljoo yli 2000 kcal päivässä, normistikin miun kalorimäärä ollu 1500-1900, kun ei vaan jaksa syödäniin paljon kun tarviis. Treenijuomat toki siihen päälle vielä. Nykyään jaan päivän ruuat pienempiin annoksiin koska syön useemmin.

Nestepöhön huomaa muuten aika hyvin. Rintsikoistajää rajat,alushousut painuu ihon sisään päivän mittaan ja farkkujen saumoista jää reisiin jäljet, naamaa turvottaa, mun silmäpusseillakin on silmäpussit... phuh...
 
Tässäkö lueskelee näitä teidän juttuja niin itelläkin mietityttää se et miten saa ittensä kuosiin sit synnytyksen jälkeen ku meillä on about 7 kk päästä LA häät ja mekkoakaan ei ole vielä hankittu niin meinaa stressiä pukata pelkkä ajatuskin... Oon hiukan ylipainoinen jo valmiiksi ja nyt sitten vielä raskaus kilot siihen päälle niin ahistaa jo valmiiksi ja tiedän että en tule olemaan kovin sinut itseni kanssa raskausaikana kun ennen raskauttakin on ollut jo masennusta ja tyytymättömyyttä omaan kehoon ja painoon, vaikka kuinka reenaan ja syön oikein niin lihakset kasvaa kyllä mutta tuntuu vain siltä että ne läskit ei lähde pois. Minulla on tosi hidas aineenvaihdunta eli ei mitään ylimääräisiä hiilareita pysty syömään ja nyt raskaus aikana olen niin tyytyväinen että aineenvaihdunta on kiihtyny... Noh onneksi tätä raskaus aikaa kestää vain 9kk... Yritän olla positiivinen ja ajatella positiivisesti :-)
 
Huoh itsellä kova stressi päällä. Koulussa meneillään projektityö ja tuntuu että ryhmäläiset ei ymmärrä ollenkaan minkä takia en ole tunneilla mukana. Vaikka syyn tietävät, eli raskaus ja pahoinvointi. Ei tässä tiedä mitä tekisi kun arvosana murenee jalkojen alla huonommaksi sen takia, kun muut eivät viitsi ohjeistaa mua mukaan tehtäviin. Toteavat tee sä vaan se ni se riittää. Noh ehkä turha stressi mutta nyt on tunteet pinnassa eikä itkupotkuraivarilta voi välttyä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top