Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Mä tiedän, että mies mun kehoa kyllä rakastaa. Toivon vaan, että rakastaisin itse myös.
Merivesiväri, mulla sama, eli ollu vähän joka suuntaan syömishäiriöö. Asuin Tampereella hieman yli viisi vuotta ja siellä ihan viimeisimpinä aikoina painoin vain 55 kiloa, pituus kuitenkin 175 cm. Muutettuani Savonlinnaan alkoi painoa kertyä, kun muistin taas huolehtia ruokailuista ja treenit saivat taas aikaan lihaskasvua, aiemmin kaikki paino taisi lähteä lihaksista kun ei rasvaakaan en ollut. Lihoin ja päädyin ihannepainooni, ja totuin siihen pienen henkisen kamppailun jälkeen, nyt taas henkistä kamppailua edessä. Mutta jippii, maistui tänään aamulla taas puuro raejuustoolla ja pakkasmarjoilla :) :)
Mä uskon, että näin onkin. Etenkin, kun sen oman kroppansa on niin hyvin kouluttanut puhtaalla ruualla ja treenillä.Joku joskus sanoi että mieliteot johtuu siitä että kroppa on vailla just sitä mitä tekee mieli :-D
Kuulostaa niin samalta kun mulla! Kun kolme ja puoli vuotta sit aloin treenata, painoin 45kg (169cm oon), nykyään painan 64kg, vaikka rasvaprosentti ei oo noussu ku pari yksikköä, ja voin paremmin ku koskaan :) Mä yritän täällä Hongkongissa saada uppoon millon mitäkin. Nyt lounaaksi kalaa chilikastikkeessa, riisiä ja salaattia. Hiilaria on pakko vetää joka aterialla (ja aterioiden välissä), muuten on paha olo tosi äkkiä. Onneks täällä on ihan taivaalliset tuorepuristetut mehut! Yleensä mul on hiilarit ajoitettu treenin ympärille, niin hämmentää tää uus tilanne. Sillon kyllä syön niitä paljon.
Mut oon ylpeä itestäni, että syömisongelmista huolimatta oon osannut priorisoida kaksoset ja antanut itelleni luvan kuunnella kehoani siinä, mitä se tarvii :)