Joulukuisten höpinät

[Cece43]

Täällä on vähän ahdistava keskustelu fiilis, pelkoa liikenteessä. Raskaus on epävarmaa aikaa, eikä tässä auta kuin elää hetkessä ja luottaa että se tapahtuu mikä tarkoitus. On toki ymmärrettävää että haluaa jakaa ahdistusta, mutta olen huomannut että kun tänne tulee, se tarttuu. Alkaa pelottaa vaikka mitään järjellistä syytä ei ollut ennen palstan lukua. Muistakaa että murehtiminen vie vain tämän hetken rauhan, sillä ei mitään voi muuttaa. Positiivisuutta ja rauhaa raskauteen kaikille vauvakin voi parhaiten kun äiti ei ole stressaantunut.

 

[Riekko]

Täällä on vähän ahdistava keskustelu fiilis, pelkoa liikenteessä. Raskaus on epävarmaa aikaa, eikä tässä auta kuin elää hetkessä ja luottaa että se tapahtuu mikä tarkoitus. On toki ymmärrettävää että haluaa jakaa ahdistusta, mutta olen huomannut että kun tänne tulee, se tarttuu. Alkaa pelottaa vaikka mitään järjellistä syytä ei ollut ennen palstan lukua. Muistakaa että murehtiminen vie vain tämän hetken rauhan, sillä ei mitään voi muuttaa. Positiivisuutta ja rauhaa raskauteen kaikille vauvakin voi parhaiten kun äiti ei ole stressaantunut.

Juuri olin itsekin tulossa avautumaan omista huolista ja murheista, tämä tsemppi tuli juuri sopivaan kohtaan, kiitos siitä
Pienet vuotelut itseni ovat säikäyttäneet, vaikka ne tietää normaaliksi.

Mä jouduin jo näin varhaisessa vaiheessa (4+5) kertomaan plussatusta testistä töissä lähijohtajille. Leikkaussalityössä on sen verran riskejä raskaana oleville, että osaavat sitten sijoittaa mut työskentelemään paikoissa joissa ei tarvitse murehtia, että olisi vaikutusta salamatkustajaan. Muuten mentaliteetti on pitää asia salaisuutena ensimmäisen kolmanneksen ajan, saa nähdä kuinka onnistuu, töissä jää työkavereille usein nopeammin kiinni :D

 

[Metu]

@Soffis ihanaa että oli hyviä uutisia ja pääsit tarkistamaan tilanteen

@Cece43 Mä voisin tuutata tänne positiivista fiilistä vaihteluksi

Varhaisultra on ensi viikolla jee! Vaikka niin tuntuu että aika matelee niin kyllä se tässä hiljalleen kuitenkin etenee, etenkin niinä päivinä kun saa päivään muutakin tekemistä Me aloitettiin terassin rakennusprojekti viime viikonloppuna, ja sitä on nyt puurrettu sen verta mitä pystyy, etenkin kun mulla on tätä etovaa oloa jonnin verran enkä pysty loputtomasti puurtamaan. Odotan kyl innolla sitä että tää pahoinvointivaihe on ohi, vaikka tiiän että ei tää mulla ees oo "niin paha" kun ei laatta lennä tai muuta, mutta on tää jatkuva matkapahoinvointiolo silti aikamoinen Oon ite yleisesti ottaen tosi energinen ja tykkään puuhailla paljon niin tää jatkuva lepäily ja jonkun näkkileivän nakertaminen että pahoinvointi pysyis poissa on mulle vaikeaa onneksi tietää että tää olo on väliaikainen ja hyvästä syystä

@Riekko se on ymmärrettävää että säikkyy Kiva että töissä osataan sitten ottaa sut huomioon, vaikka sitten voikin paljastua nopeammin muillekin työkavereille

Mulla ei oo töissä kovin suurta paljastumisen vaaraa, vaikka ehkä jotkut epäili kun yleensä jos on ravintolassa siihen sopiva tilaisuus otan mielelläni valkkaria ja viimeksi kun oltiin juhlistamassa en ottanut Mutta naapureille paljastin tilanteen kun oli yhtiökokous tossa vähän aikaa sitten ja mua tai puolisoa yritettiin kovasti suostutella hallitukseen niin mä sitten töksäytin että ei me nyt lähetä kun on toivottavasti tulossa perheenlisäystä tänä vuonna – suostuttelu loppui kuin seinään

 

[Susanie]

Ja se vielä että öisin herää hirveään mahakipuun jos nukkuu niin että on yhtään mahan päällä. Tätä en muista että ois aikaisemmin ollut kun vasta sitten kun maha ollut kunnolla kasvanut.

Mulla on tää myös

2 yötä varhaisultraan

 

[Mrs Willow]

Täällä on vähän ahdistava keskustelu fiilis, pelkoa liikenteessä. Raskaus on epävarmaa aikaa, eikä tässä auta kuin elää hetkessä ja luottaa että se tapahtuu mikä tarkoitus. On toki ymmärrettävää että haluaa jakaa ahdistusta, mutta olen huomannut että kun tänne tulee, se tarttuu. Alkaa pelottaa vaikka mitään järjellistä syytä ei ollut ennen palstan lukua. Muistakaa että murehtiminen vie vain tämän hetken rauhan, sillä ei mitään voi muuttaa. Positiivisuutta ja rauhaa raskauteen kaikille vauvakin voi parhaiten kun äiti ei ole stressaantunut.

Oikeassa olet, ei etukäteen murehtiminen mitään auta. Silti on mun mielestä äärimmäisen tärkeää, että niitä huolia saa täällä jakaa. Monelle voi olla ainoa paikka siihen. Toivon siis, että kaikenlaisia fiiliksiä saa ja uskaltaa jakaa täällä jatkossakin.

@Soffis onpa ihanaa, että sait tilanteen tarkastettua ja kaikki näytti hyvältä. Toivottavasti jatkossakin!

Tsempit @Metu etovaan oloon. Samassa veneessä ollaan, valitettavasti. Itse oon myös tosi aktiivinen puuhastelija ja treenaaja ja nyt ei jaksais sitten yhtään mitään. Viikonloppuna sain laiteltua talvivaatteet pois ja sekin tuntui maratonin veroiselta suoritukselta En yhtään muista, että millä viikoilla tarkalleen tää on aiemmilla kerroilla helpottanut, mutta toivottavasti ei hirveän kauaa menis. Ens viikolla on sitä paitsi edessä työreissu Jenkkeihin, hiphei. Saa olla hyvät eväät koneeseen mukana

Onpa monella tosiaan haastavia tilanteita sen suhteen, että töissä raskaus tulee ilmi tai joutuu itse kertomaan tosi varhaisessa vaiheessa. Mulla ei ole onneksi mitään riskejä tms, jonka vuoksi pitäisi kertoa. Alkoholilliset tilaisuudet toki on sitten oma lukunsa, mutta ei niitä onneksi kovin usein ole. En muutenkaan ole mikään suuri alkoholin ystävä ja töissäkin se on tiedossa, joten tuskin juomattomuus nyt hirveästi kulmia nostattaisi kenelläkään, toivon ainakin.

 

[Mrs Willow]

Hei palaan niihin ruokarajoituksiin. Oliko niin, että kypsennetyissä äyriäisissä ei ollut rajoituksia? Katkarapuja ym. tässä mietin, eikö se ollut vaan listeriariskin takia kun niitä piti vältellä? Vai mitä oon nyt unohtanut?

 

[Dream]

Oikeassa olet, ei etukäteen murehtiminen mitään auta. Silti on mun mielestä äärimmäisen tärkeää, että niitä huolia saa täällä jakaa. Monelle voi olla ainoa paikka siihen. Toivon siis, että kaikenlaisia fiiliksiä saa ja uskaltaa jakaa täällä jatkossakin.

@Soffis onpa ihanaa, että sait tilanteen tarkastettua ja kaikki näytti hyvältä. Toivottavasti jatkossakin!

Tsempit @Metu etovaan oloon. Samassa veneessä ollaan, valitettavasti. Itse oon myös tosi aktiivinen puuhastelija ja treenaaja ja nyt ei jaksais sitten yhtään mitään. Viikonloppuna sain laiteltua talvivaatteet pois ja sekin tuntui maratonin veroiselta suoritukselta En yhtään muista, että millä viikoilla tarkalleen tää on aiemmilla kerroilla helpottanut, mutta toivottavasti ei hirveän kauaa menis. Ens viikolla on sitä paitsi edessä työreissu Jenkkeihin, hiphei. Saa olla hyvät eväät koneeseen mukana

Onpa monella tosiaan haastavia tilanteita sen suhteen, että töissä raskaus tulee ilmi tai joutuu itse kertomaan tosi varhaisessa vaiheessa. Mulla ei ole onneksi mitään riskejä tms, jonka vuoksi pitäisi kertoa. Alkoholilliset tilaisuudet toki on sitten oma lukunsa, mutta ei niitä onneksi kovin usein ole. En muutenkaan ole mikään suuri alkoholin ystävä ja töissäkin se on tiedossa, joten tuskin juomattomuus nyt hirveästi kulmia nostattaisi kenelläkään, toivon ainakin.

"Silti on mun mielestä äärimmäisen tärkeää, että niitä huolia saa täällä jakaa. Monelle voi olla ainoa paikka siihen. Toivon siis, että kaikenlaisia fiiliksiä saa ja uskaltaa jakaa täällä jatkossakin."

Tämä!!
Aika harva täällä varmaan on avoimesti vielä näin varhaisessa vaiheessa kertonut raskaudesta kenellekään, niin missäs muualla niistä kaikenlaisista fiiliksistään avautuis kuin nimettömällä raskausajan keskustelupalstalla ...

 

[Mrs Willow]

Nimenomaan, en itse ainakaan jaksa ajatella, että tuoko vaikkapa mun huoli verenvuodosta jollekin muulle ahdistusta ja huolta omaan raskauteen liittyen. Jokaisella on ne omat huolenaiheensa ja tämä on mielestäni juuri oikea paikka niiden jakamiseen. Toki on hyvä ajatella (kuten elämässä ylipäätään), että ei keskity vain negatiiviseen valitukseen ja sen pohtimiseen, että mikä kaikki voi mennä pieleen. Ja on täällä mun mielestä niitä iloisia uutisiakin hyvin jaettu ja varmasti lisää on luvassa lähiviikkoina, kun varhaisultrissa kävijöitä alkaa olla.

Mulla tosiaan itselläkin se tilanne, että en näistä huolista voi/halua kenellekään muulle puhua ja siksi vertaistuki täällä on tärkeää.

 

[Soffis]

Täällä on vähän ahdistava keskustelu fiilis, pelkoa liikenteessä. Raskaus on epävarmaa aikaa, eikä tässä auta kuin elää hetkessä ja luottaa että se tapahtuu mikä tarkoitus. On toki ymmärrettävää että haluaa jakaa ahdistusta, mutta olen huomannut että kun tänne tulee, se tarttuu. Alkaa pelottaa vaikka mitään järjellistä syytä ei ollut ennen palstan lukua. Muistakaa että murehtiminen vie vain tämän hetken rauhan, sillä ei mitään voi muuttaa. Positiivisuutta ja rauhaa raskauteen kaikille vauvakin voi parhaiten kun äiti ei ole stressaantunut.

Hyvin sanottu, että murehtiminen ei auta mitään Ei auta kun koittaa nauttia jokaisesta päivästä minkä saa olla raskaana, ja toivoa että kaikki menee hyvin.
Itellä ainakin on kova pelko sen takia, kun yritystä on reilusti yli vuosi takana ja kemiallisia ollut muutama. Ei uskalla luottaa että tästä saisi vauvan syliin asti.
Hyvin kyllä ymmärrän senkin, että toisen pelko voi hyvin alkaa ahdistamaan ja tarttua itseen.
Mutta tässä tilanteessa vertaistuki on kyllä tosi tärkeää, ja se että voi puhua niistä hyvistä ja huonoista asioista

Itse kyllä sain tästä viestistä kopin, että pitää etsiä ja miettiä niitä positiivisempi asioita enemmän, meinannut mieli vetää vähän liian matalaksi

 

[Sammal]

@Cece43 hyvä muistutus että pitäisi yrittää nauttia tästä ajasta enemmän, eikä ainoastaan miettiä niitä pelon aiheita.
Eikös tässä vaiheessa jo todennäköisyydetkin ole sen puolella, että kaikki menee hyvin.

Kiva kuitenkin, että tänne kaikki voi kertoa omia ajatuksiaan; niin hyviä kun niitä huonompiakin. Vertaistuki on kyllä tärkeää, ja voimaa antavaa.

Itse olen tässä raskaudessa ollut yllättävän rauhallinen ja tyyni. Esikoista odottaessani hätäilin kyllä paljon enemmän. Toisaalta kiva ettei ole samanlaista stressiä, menee päivät jotenkin luppoisammin ja saatan jopa välillä unohtaa koko raskauden kun ei ole vielä mitään suurempia oireitakaan.
Oireiden puuttuminenkaan ei aiheuta niin hirmuista huolta, ainakaan jos en liikaa jää asiaa pohtimaan. Esikoisesta lueskelin että rv7 alkoi oireita tulemaan enemmän, ja nyt on juuri alkanut rv6.
Eli täällä myös suht oireeton odottaja!

 

[Cece43]

Hei palaan niihin ruokarajoituksiin. Oliko niin, että kypsennetyissä äyriäisissä ei ollut rajoituksia? Katkarapuja ym. tässä mietin, eikö se ollut vaan listeriariskin takia kun niitä piti vältellä? Vai mitä oon nyt unohtanut?

On tärkeää saada jakaa ja saada tukea kun tulee vastoinkäymisiä. Mutta kannattaa ehkä miettiä lähteekö vellomaan "murheessa". Kyllä mua jännittää, että onko sykettä torstaina ultrassa, mutta jos koko ajan sitä murehdin niin ei tule kyllä muusta elämästä mitään

 

[Susanie]

Enpä minäkään osannut kesän raskaudessa varsinaisesti murehtia ennen kuin se keskenmeno tuli rv9+. Kyllähän se jossain määrin traumatisoi ja varsinaiset piinaviikot tässä itellä nyt kun ei se varhaisultrakaan mitään taannut... Onneksi oireita on paljon niin jos jossain vaiheessa ne murheet vielä jäisi taakse

Uskalsin sentään neuvolan varata, ois 8.5

 

[Mrs Willow]

Omalla kohdalla en usko, että kovin seesteistä ja luottavaista aikaa tulee, sillä taustalla on rv 24 keskeytys. Siten en suuremmin odota 'turvallisia' viikkoja tai muita virstanpylväitä, vaan riskit on todella tiedossa. Missään luottavaisessa onnenkuplassa kellujaa musta ei siis valitettavasti tule tekemälläkään, mutta en mielestäni myöskään pelkässä stressissä tässä elä, vaan jotain siltä väliltä.

Äsken naiset kahvihuoneessa meinasivat, että näytän väsyneeltä... Ai miten niin, hyvä että hereillä pysyin siinä nojatuolissa

Hienoa @Susanie , että sait neuvolan varattua

 

[Putkilo]

Heippa kaikille!

Ajattelin etten liity odottajiin ollenkaan, koska taustalla niin monta keskenmenoa, ja riskit tietysti tämänkin raskauden keskeytymiseen siksi suuret. Päätin nyt kuitenkin että sen aikaa kun olen raskaana, olen raskaana. Jos joudun poistumaan keskenmenon takia myöhemmin, olkoon se niin.

Taustaa nopeasti sen verran, että 2019 syntynyt esikoinen, ja nykyinen raskaus olisi siis kovin toivottu toinen. Takana 6 keskenmenoa ja toive toisesta lähemmäs 3 vuotta. Kävin eilen omakustanteisessa alkuraskauden ultrassa 6+2, ja syke löytyi, joka on ensimmäinen löytynyt syke sitten esikoisen.

 

[Deb]

Mä kans pohdin, että lähdenkö kirjottelemaan ollenkaan vielä lasketun ajan ryhmiin, kun tänään plussasin 3+5 Mutta plussa oli kyllä sen verran vahva, että kyllä mä nyt uskaltauduin. Meillä tämä sai alkunsa kolmannen ivf:n tuoresiirrosta, hedelmöitysajankohta on siis lähes minuutilleen tiedossa

Ihanaa päästä taas höpisemään raskaudesta samassa tilanteessa olevien kanssa!

 

[Putkilo]

Kuten pienestä esittelystä voi arvata (katsoin että tästä nyt on keskustelua ollut juuri) niin itse olen raskauden suhteen hyvin epävarma, sekä odotus on minulle aikalailla täynnä pelkoa.

Toivon ettei mun välillä varmaan negatiivisetkin ajatukset aiheuta muille enempää pelkoja tms.

Monien menetysten jälkeen on hyvin vaikea enää ajatella kuinka prosentit ovat puolella, tai kuinka raskautta ei kannata tuhlata stressaten.
Tietyllä tavalla varmasti se on myös tietty mielen suojelukeino, ainakin itselleni.
Ja meidän kohdalla keskenmenon riskit ovat ihan hoitajienkin sanoin koholla.
Toivon että täältä löytyy tilaa meille kaikenlaisille odottajille, ja huolia ja pelkojakin saa jakaa.

 

[Helinä84]

Tänään vapaapäivä, ja tuntuu ettei jaksa tehdä yhtään mitään. Miten mä jaksoin töissä kun nyt ei pääse sohvalta ylös?

Eilen sentään sain pestyä pyykkiä, jei, mutta nyt ei huvita edes miettiä mitään järkevää tekemistä

 

[Mrs Willow]

Kiva saada uusia mukaan juttelemaan, tervetuloa @Putkilo ja @Deb !

Toivotaan Putkilo, että nyt olisi teidän vuoro ja raskaus menisi onnellisesti maaliin saakka. Ultrakuulumiset ainakin lupailevat hyvää Onko teillä tutkittu noita toistuvia keskenmenoja mitenkään?

Ihanaa Deb, että teillä nyt lopulta tärppäsi hoitojen myötä. Eihän täällä kenelläkään mitään takuita ole olemassa raskauden jatkumisen suhteen, joten eihän se auta kuin toivoa parasta. Teillä on varmaankin varhaisultra tulossa hoitavan tahon puolesta?

Nauti vapaapäivästä @Helinä84 . Välillä on hyvä saada vain olla ja lepäillä, niin jaksaa sitten jonakin toisena päivänä vaikka pestä sitä pyykkiä Mäkin pesin eilen koneellisen ja tänään joudun miettimään, että jaksaisko sitä oikein imuroida

Täällä lääkärikäynti takana. Verenvuodon syyksi paljastui kohdunsuulta löytynyt polyyppi, joka tutkimuksen aikanakin tihutteli. Vuoto kuulemma todennäköisesti jatkuu ja sen määrästä ja tiheydestä riippuen sitten pohditaan, että pitääkö polyyppi poistaa vai mitä sen suhteen tehdään. Raskaus löytyi kohdusta ja sykekin näkyi Koko ei ihan omaa arviota vastannut, mutta mittaus oli tosi haastavaa, sillä alkio oli ihan kohdunseinää vasten. Näitä uutisia sulatellessa siis. On nämä vaan valtavan isoja asioita sisäistettäväksi, hetki siihen varmasti menee.

Huomasitteko muuten, että salainen puoli on avattu? Nyt kipinkapin kaikki liittymispyyntöä sinne rustaamaan (kunhan kriteerit vaan täyttyy ensin tietty)

 

[Soffis]

Tänään vapaapäivä, ja tuntuu ettei jaksa tehdä yhtään mitään. Miten mä jaksoin töissä kun nyt ei pääse sohvalta ylös?

Eilen sentään sain pestyä pyykkiä, jei, mutta nyt ei huvita edes miettiä mitään järkevää tekemistä

Ihan saat hyvällä omalla tunnolla vaan lepäillä jos siltä tuntuu, kotihommat kyllä odottaa!

 

[Helinä84]

Ihanaa @Mrs Willow että vuodon syy löytyi ja oli harmittomampaa laatua

Imurointi kuulostaa kyllä aikamoiselta

Joo, päätin että tänään vaan makoilen jos siltä tuntuu. Jännittää huominen ultrakin, ja luulen että sen jälkeen osaan vähän rauhoittua.

Oli pakko äsken uittaa testiä taas, kun kaikista ( lisääntyvistäkin ) oireista huolimatta välillä tuntuu ettei voi olla todellista, mutta kyllä vaan niin nopeasti pärähti sellaiset leffaviivat että kyllä tää totta on