Joulukuisten höpinät

[Sammal]

Puoliso on kyllä ihan innoissaan, mutta hirveästi tämä alkuraskaus ei oo ainakaan avannut miehen sanaista arkkua, että mitä ajatuksia ja jännittääkö jne.
Tietysti kun yksi raskaus jo koettu niin ehkä sitten ei samalla tavalla ihmetytä kaikki asiat ja tietää jo vähän mitä tuleman pitää. Tai ehkä tämä koko homma vasta konkretisoituu hällekkin sitten ultran myötä. Itsekään kun en meinaa koko asiaa vielä tajuta.

Onkos täällä kotidoppleria käyttäneitä? En muista yhtään koska sain esikoisesta sydänäänet esiin. Koska te ootte kuulleet ekat äänet jos olette käyttäneet doppleria?

 

[Deb]

@Sammal meillä on kotidoppler ja esikoisesta muistaisin et joskus rv10-11 eteenpäin sain sydänäänet kuuluviin.

 

[Putkilo]

Miten teidän puolisot on suhtautunu raskauteen? Meillä toinen lapsi tulossa ja mies ei meinaa vielä uskoa plussaa, meillä on ”virallinen testipäivä” vasta lauantaina. Ihmettelen ehkä vähän logiikkaa, kun eihän se plussa siitä mikskään muutu oli sit torstai tai polin vähän turhan myöhäseks asettama lauantai Tätä on odotettu ja yritetty kyllä paljon, mies on ehkä tässä ollu jo nyt paljon enemmän mukana, kun esikoista yrittäessä/odottaessa. Ehkä se on se, kun nyt tietää, mitä sieltä on tulossa

Aivan onnessaan, mutta varovaisin mielin tietysti. Keskenmenot olleet myös miehelle rankkoja, kun kovasti ollaan molemmat toista toivottu Mutta on kyllä jo tänkin lyhyen raskausajan ollut ihan korvaamaton. Mä oon voinut nyt jo tosi huonosti, ja on hoitanut esikoisen, tehnyt ruokaa ja siivoillut. Mä oonkin oikeastaan nyt 4 päivää vaan maannut

 

[Putkilo]

@Sammal esikoisesta 9+0 löytyi kotidopplerilla ekan kerran. Pitkää pyöritin ja etsin ja melkein jopa kaivelin, mut sieltä ne lopuksi löytyi

 

[Susanie]

Mies alkaa nyt pikkuhiljaa "lämmetä" tähän raskauteen... kesän raskaudessa oltiin molemmat heti plussasta täpinöissään mutta nyt tainnut molemmilla olla se keskenmenon pelko vähä intoilun esteenä

Dopplerista olen lukenut varoituksia etenkin varhaisilla viikoilla, olikohan se niin että saattaa lämmittää sikiötä tms että ei etenkään pitkiä aikoja sillä sais

 

[Dream]

Siis tää väsymys on jotain jäätävää!! Täl viikol oon nukkunu 2-3,5h päikkäreitä + 8h yöunia - ja silti väsyttää! Edes kaupassa ei jaksa köydä, ni eilenki piti Woltata lähikaupasta ruokaa Ihanan halpaa Eli kylhän tää yksin eläminen raskaana on kyllä suoraan sieltä

Uusille siis infoksi, että tulin laaki- ja vainaa -tyyppisesti koronassa raskaaksi exälle, joka ei suhteemme aikana halunnut lasta ja oli aina tarkka ehkäisystä. Käytin 18,5v pillereitä putkeen. Kun lopetin pillerit ni seksielämä kuoli, kun ite en tykkää kortsuista, eikä hän halunnu ilman. Itse halusin erota 8 vuoden jälkeen viime vuonna, tosin olen katunut eroa ever since. Hän taisi uskoa lääketiedettä ja tilastoja, ettei 42vee voi tulla luomuna omilla munasoluilla enää oikein raskaaksi... Aluksi oli aivan järkyttynyt, mutta jotenkin on nyt aistittavissa, että on lämmennyt asialle. Viestitellään päivittäin ja ollaan kolmisen kertaa hengattu tän uutisen jälkeen, jolloin katellaan telkkua kainalossa ja hän on kokannut mulle safkaa, kun on yökkö olo + oon väsy. Uskoisin, et asia konkretisoituu hänelle ultrien ja mahan kasvun myötä paremmin - jos sinne asti päästään.

Mut on tää kyl yksin nii kaameeta shaibaa, että toivottavasti päädytään takaisin yhteen.

Ihanaa, kun teillä on puolisot joka päivä tukea antamassa

Että tämmönen keski-ikäisten teinimeininki

 

[Putkilo]

@Susanie ihan täysin ynmärrettävää, meilläkin menetykset jarruttaa intoilua, vaikka kovin toivottu vauva onkin


Mulla on alkanut yöheräilyt vissiin. En herää vessaan tms, herään vaan ihan muuten vaan vähän väliä Kyse ei ole siitä ettei väsyttäisi, mutta keho ei vaan pysy unessa.
Nukuin sit kevyet 3h päikkärit tossa, kun oli jäänyt vissiin univelkaa yöltä
Eilen illalla ja tänään ollut alaselkäkipuja, samanlaisia kuin keskenmenoissa. Pahoinvointi on myös ollut tänään lievempää, ja se tietysti hieman huolestuttaa.

 

[Pphims]

Miten teidän puolisot on suhtautunu raskauteen? Meillä toinen lapsi tulossa ja mies ei meinaa vielä uskoa plussaa, meillä on ”virallinen testipäivä” vasta lauantaina. Ihmettelen ehkä vähän logiikkaa, kun eihän se plussa siitä mikskään muutu oli sit torstai tai polin vähän turhan myöhäseks asettama lauantai Tätä on odotettu ja yritetty kyllä paljon, mies on ehkä tässä ollu jo nyt paljon enemmän mukana, kun esikoista yrittäessä/odottaessa. Ehkä se on se, kun nyt tietää, mitä sieltä on tulossa

Suukottelee masua ja puhuttelee minua ("meitä") monikossa. Mutta suhtautuu ehkä asioihin järkevämmin kuin minä. Tosin syytän hormoneja tästä sekoilustani osin.

Hän vähän uhkaili ennen kuin tieto raskaudesta tuli, että tähän hän ei liian aikaisin kiinny, mutta vaikuttaa että yhtä rakastuneita ollaan.

 

[Tuikku2023]

Koska edellinen yritys oli tuulimuna, niin mun mies on ollut paljon varovaisempi innostuksessaan tällä kertaa. Mutta tänään kun kävin varhaisultrassa ja syke löytyi ja kaikki oli hyvin, niin eiköhän hän kohta taas intoile menemään itse olen vähän ehkä varovaisempi kun mietin kaikenlaisia skenaarioita enkä osaa täysin rentoutua tän raskauden kanssa. Hän kertois kaikille ja ostelis kaikenmaailman tarvikkeita, itse pitäisin niin pitkään salassa kun vaan voin. Läheisimpiä ystäviä lukuunottamatta.

Mulla on ollu pari viikkoa yöheräilyä ja maailman parhaana entisenä nukkujana en oo oikein arvostanut tällasta varsinkin kun on vaikeaa saada unta sen heräämisen jälkeen. Pahoinvointi ja sellanen oksennustautiolo ei helpota valveilla makaamista ollenkaan.
Mutta ehkäpä tämä kohta helpottaa, oireissa on tosi paljon vaihtelua. Pari päivää sitten oli niin hyvä olo että ihan säikähdin, mutta kyllä se kuvotus ja oksennus illalla taas tuli!

Onko teillä muilla lähipiirissä paljon raskautta toivovia, ehkä pitkäänkin hoidoissa käyneitä? Mulla yksi todella läheinen ystävä, ja koen hölmöllä tavalla syyllisyyttä omasta raskaudestani, joka tuli niin ”helpolla”. Hän kipuillut asian kanssa jo yli kymmenen vuotta. Miten olette kokeneet omasta raskaudesta puhumisen tällaisten ystävien kanssa?

 

[Dream]

@Tuikku2023
Mun pikkuveli ja hänen avovaimo saivat viime syksynä vauvan vuosikausien yrityksen jälkeen. Rivien välistä ollut luettavissa, että vasta hoidoilla onnistui. Oikein pelottaa kertoa tästä heille, mutta onneksi heillä nyt 6kk vauva, joten varmasti tilanne helpompi sen osalta.

Mun hyvä ystävä meni jotenkin lukkoon viime viikonloppuna, kun jouduin kertoo hänelle, koska jouduin peruu meidän treffit, kun olin liian väsy ja huonovointinen. Oli pakko kertoa, etten vain feidaa meidän tapaamista. Hän on siis ikisinkku ja kriiseilee nyt ikää ja lapsettomuutta. Just ennen mun plussatestiä hän oli kertonut kuinka harkitsee hakeutumista hoitoihin itsellisenä naisena. Jotenkin hän meni tuosta mun uutisesta ihan tiloihin ja alkoi jauhaa vain omasta tilanteestaan. Ei ole helppoja juttuja.

Yks mun kaveri sanoi kertoneensa lapsettomuudesta kärsivälle ystävälleen raskaudestaan tekstiviestillä. Hänen ystävä oli myöhemmin kiittänyt häntä siitä, että sai sulatella asiaa itsekseen ensin, kun ei tarvinnut reagoida uutiseen mitenkään face to face tai puhelimessa. Siksi mä myös kerroin mun ystävälle viestillä.

 

[Deb]

@Tuikku2023 Vaikka meilläkin oli kolmen vuoden yritys ja pitkä taipale raskaissa hoidoissa, niin silti sekundaarisesti lapsettomalle, lasta kuitenkin kovasti kaipaavalle kaverilleni oon tosi varovainen ollu puheissani. Veikkaan, että oli tilanne mikä tahansa, se ”eloonjääneen syyllisyys” (samankaltanen tunne varmaan) iskee kaikille tällasissa asioissa.

 

[Tuikku2023]

Mä kerroin omalle ystävälleni kasvotusten, oltiin varattu tosi suositusta ravintolasta pöytä ja odotettu sitä vaikka kuinka kauan ja kun piti ryhtyä viinilistaakin maistelemaan niin en kehdannut valehdella päin naamaa. Se oli _todella_ vaikea tilanne ja hän ei itkenyt onnen kyyneleitä siinä kertoessani mutta puhuttiin tilanne läpi rauhassa ja lopussa hän kyllä jo nauroi mulle että mä voin sitten sijaissynnyttää hänelle lapsen jos oon tällanen hedelmällinen kääkkä. Mutta oli ihan kamalaa, en silti halunnut valehdella hänelle enkä jättää ulkopuolelle tunteita säästääkseni - kyllä hän kiitti kun kerroin enkä käsitellyt kuin spitaalista, mutta koville otti.

 

[Susanie]

Mun sisko on onneksi pystynyt mulle aina kertomaan, hänen esikoisen kohdalla en kyllä pystynyt paljon raskaudessa mukana olemaan kun silloin vielä pelkäsin etten ehkä ikinä omaa saa kyllä sitten kun hänen lapsensa syntyi niin olin mukana, otin hoitoon yms.
Tässä meidän nykyisen hoitopolun aikana hänelle syntyi jo viides ja kyllöhän se pieni katkera pistos taas kävi että miksi se on toisille niin helppoa mutta se suru/kiukku kohdistui enää "yleisesti" eikä siskoa kohtaan kuten aikanaan. Jos tästä tolkun sai.

 

[Putkilo]

Meillä kyseessä "vain" sekundaarinen lapsettomuus, jossa nyt toive toisesta pian 3v, ja toistuvia keskenmenoja tosiaan taustalla. Primaarisesta lapsettomuudesta ei ole kokemusta.

Itse olen silti tuntenut mm. todella vahvoja katkeruuden tunteita raskausuutisista, ja ollutkin todella kiitollinen että nämä on aina kerrottu minulle viestitse. Asia on ollut helpompi käsitellä ensin itse, eikä niin että joutuu käymään ne tunteet läpi toisen naaman edessä. Raskaus on kuitenkin aina niin tärkeä asia, etten ole halunnut "iskeä" sitä omaa surua vasten toisen kasvoja.
Varsinkin omien keskenmenojen keskellä on ollut todella vaikea tuntea toisten raskausuutisista mitään muuta kuin surua, ja itse ehdottaisinkin asian kertomaan juuri viestillä tms. Kuitenkin kertomaan kehotan, samaan aikaan kuin muillekkin kertoisi.

 

[Dream]

Mies alkaa nyt pikkuhiljaa "lämmetä" tähän raskauteen... kesän raskaudessa oltiin molemmat heti plussasta täpinöissään mutta nyt tainnut molemmilla olla se keskenmenon pelko vähä intoilun esteenä

Dopplerista olen lukenut varoituksia etenkin varhaisilla viikoilla, olikohan se niin että saattaa lämmittää sikiötä tms että ei etenkään pitkiä aikoja sillä sais

Uskon tuon pelon, kun pelottaa ihan ilman aikaisempaa kokemustakin Miten klinikalla on nyt huomioitu tuo aikaisempi keskenmeno, jos saa kysyä? Kun tuolla jenkkiläisessä Nurture raskauden seuranta -appissa naiset puhuu, että ainakin siellä määrätään herkästi progesteronia eli keltarauhashormonilääkitys raskautta ylläpitämään, kun sen vajaus voi liittyä keskenmenoihin. Mietin vaan, että kai Suomessakin noita lääkityksiä käytetään samalla tavalla raskautta tukemaan, eikä vain herran haltuun…

 

[Susanie]

Uskon tuon pelon, kun pelottaa ihan ilman aikaisempaa kokemustakin Miten klinikalla on nyt huomioitu tuo aikaisempi keskenmeno, jos saa kysyä? Kun tuolla jenkkiläisessä Nurture raskauden seuranta -appissa naiset puhuu, että ainakin siellä määrätään herkästi progesteronia eli keltarauhashormonilääkitys raskautta ylläpitämään, kun sen vajaus voi liittyä keskenmenoihin. Mietin vaan, että kai Suomessakin noita lääkityksiä käytetään samalla tavalla raskautta tukemaan, eikä vain herran haltuun…

Keltarauhashormoni oli käytössä siihen viralliseen testipäivään asti niin kuin aiemminkin, eivät kokeneet että tarvitsisi muutosta tehdä... ilmeisesti niitä muutoksia tehdään vasta kahden keskenmenon jälkeen mutta toivottavasti ei tarvi siihen nyt mennä

 

[Dream]

Meillä kyseessä "vain" sekundaarinen lapsettomuus, jossa nyt toive toisesta pian 3v, ja toistuvia keskenmenoja tosiaan taustalla. Primaarisesta lapsettomuudesta ei ole kokemusta.

Itse olen silti tuntenut mm. todella vahvoja katkeruuden tunteita raskausuutisista, ja ollutkin todella kiitollinen että nämä on aina kerrottu minulle viestitse. Asia on ollut helpompi käsitellä ensin itse, eikä niin että joutuu käymään ne tunteet läpi toisen naaman edessä. Raskaus on kuitenkin aina niin tärkeä asia, etten ole halunnut "iskeä" sitä omaa surua vasten toisen kasvoja.
Varsinkin omien keskenmenojen keskellä on ollut todella vaikea tuntea toisten raskausuutisista mitään muuta kuin surua, ja itse ehdottaisinkin asian kertomaan juuri viestillä tms. Kuitenkin kertomaan kehotan, samaan aikaan kuin muillekkin kertoisi.

Just tämän saman oon kuullu, että viestillä paras Face to face tämä lapsettomuudesta kärsivä henkilö joutuu esittämään ja feikkaamaan olevansa onnellinen raskaana olevan puolesta, koska muuten face to face tilanteesta tulisi järkyttävän kiusallinen, vaikka oikeasti häntä lähinnä vituttais ja itkettäis. Jopa kohtuuton tilanne lapsettomuudesta kärsivälle.

 

[Jiin3s]

Kun kertoo raskaudesta niin voi aloittaa hyvin viestin että "minua jännittää tosi paljon kertoa sulle, koska tiedän että tämä ei ole sulle helppo asia"...

 

[Jelly Bean]

@Mirkkku se vaikeushan on että voi olla olematta mitään oireita ja silti kaikki hyvin toivottavasti tulis kohta varmuutta, sulla ei tainnut olla varhaisultraa vielä varattuna, mutta suosittelen harkitsemaan sitä jos kovasti pelottaa jos siitä sais vähän enemmän sitten varmuutta irti. Ainakin pk-seudulla löytyy paikkoja joissa saa 85-90€:llä varhaisultran (toisissa paikoissa taas 300+€...)

@Helinä84 ymmärrän sun huolen, vaikka en ite ehkä noin tarkka ookkaan – tee sen mukaan mikä antaa sulle eniten mielenrauhaa

@Mrs Willow voi, toivottavasti se verinen vuoto olis pientä ja loppuis lyhyeen ja kaikki ois hyvin, tai sitten pahimmassa tapauksessa jos ei ole hyvin, niin tulis siihen selkeys pian eikä tilanne pitkittyis

Mä en ole kovin neuroottinen näiden suhteen ja syön sushia ravintolassa hyvin mielin Mutta mua ei tässä kohtaa pelota noi pienet todennäköisyydet että saattais ehkä olla joku bakteeri tilanteessa jossa hyvässä ravintolassa tehdään hyvistä raaka-aineista sushia suoraan mun lautaselle. Kalan syönti on kuitenkin hirveän tärkeää ja tää on mun suosikkimuoto.

Mietin että pitäiskö ottaa jotain kuvia "raskausvatsasta" joka viikko, mutta en oo kovin timmissä kunnossa enkä oo päättänyt että missä vaatteissa haluaisin niitä ottaa, mutta jotain voisin ehkä kun lauantaina vaihtuu viikot tehdä

Ihanaa että joku muukin ajattelee sushista näin. Olen kyllä sushia syönyt tässä raskaudessa, koska esimerkiksi Ruotsissa se on ihan sallittu herkku raakoine lohineenkin raskaana oleville, kunhan katsoo että se on tuoretta. Kuulostaa siis ihan terveen maalaisjärjen käytöltä.

 

[Metu]

Ihanaa että joku muukin ajattelee sushista näin. Olen kyllä sushia syönyt tässä raskaudessa, koska esimerkiksi Ruotsissa se on ihan sallittu herkku raakoine lohineenkin raskaana oleville, kunhan katsoo että se on tuoretta. Kuulostaa siis ihan terveen maalaisjärjen käytöltä.

Sushin syöminen toimi jonkin aikaa, mutta nyt raaka kala on listalla ruokia jotka ällöttää (kuten melkein kaikki muukin) Palaa takaisin nautittaviin ruokiin sit kun tää makuaistin muutos / ruuan etovuus helpottaa