Jos ei jaksakaan intoilla

Keskustelun 'Laskettu aika helmikuussa 2010' aloitti corollamyyntiin, 20 heinä 2009.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. KiCa Tuttu foorumilla

    Sipster :

    kesällä totutin tytön nukahtamaan omaan sänkyynsä. laitoin aina omaan sänkyyn ja silittelin ja pusuttelin neitiä (haluaa, että olen ihan "iholla" kiinni). jos alkoi parkumaan hysteerisesti, otin hetkeksi syliin, mutta rauhoituttuaan palautin aina omaan sänkyyn takaisin.

    viime viikolla laskettiin sängyn pohja alas enkä enää voinut olla "puoliksi pinnasängyssä" eli ihan neidissä kiinni. huutoahan siitä tuli ja nukuttamiseen meni vähintään tunti ja useita sylittelyjä tarvittiin.

    tällainen toimi meillä ja on siis jo frostin kikka (lapsityrannit -ohjelmasta):
    - laitoin lapsen unipussiin
    - siirsin omaan sänkyyn ja lauloin normaalisti tuutulaulun ja silittelin
    - jätin tytön unipupun kanssa sänkyyn ja istuin itse sängyn viereen niin, että lapsi näki minusta sivuprofiilin
    - jos lapsi nousi ylös/konttausasentoon, nousin ylös, en puhunut mitään ja käänsin hänet makuuasentoon ja istuin sängyn viereen uudelleen. tämän jouduin tekemään useita kymmeniä kertoja, aina en ehtinyt välissä edes istumaan alas. tärkeää on pysyä rauhallisena, vaikka joutuisi tekemään tämän 82 kertaa. aina vain rauhallisesti laskee lapsen alas eikä puhu lapselle mitään.
    - lopulta tyttö makasi vain rauhallisesti ja touhusi unipupunsa kanssa. välillä tarkisti olenko vieressä. istuin vain enkä katsonut tyttöön.
    -tärkeää on olla reagoimatta lapsen yrityksiin saada huomiota, vain sängystä nousemiseen reagoidaan edellä mainitulla tavalla. tyttö yritti kurkotella kättäni, muutaman itkunkin päästi, mutta rauhoittui, kun en tehnyt mitään. istuin vain. hän kuitenkin näki, että olin vieressä ja hänellä oli ihan turvallista.
    - lopulta 20minuuttia unilalun laulamisesta tyttö nukahti. ihan itse. odotin vielä hetken ja siten nousin ja käänsin tytön kyljelleen, kuten yleensä olen nukuttanut. ja nukkui kuin tukki 4h, inahtamattakaan.
    - tätä jatketaan joka ilta, vähitellen lapsi oppii, ettei sängystä nousta ylös ja vähitellen aikuinen voi hivuttautua lähemmäksi huoneenovea niin, että lapsi kuitenkin näkee aikuisen. tarkoitus on, että jossain vaiheessa aikuinen voi olla oven ulkopuolella ja myöhemmin vaikka olohuoneessa ja lapsi osaa nukahtaa ihan itse totuttujen rutiinien jälkeen.
    - jos tämän aloittaa, on muistettava jatkaa sitä loppuun asti. ensimmäisellä kerralla touhuun voi mennä hyvinkin 1-1,5h, mutta sen pitäisi monen kokemuksen mukaan helpottua jo heti toisena iltana. meillä alku oli ainakin lupaava!

    SUOSITTELEN OSTAMAAN TAI LAINAAMAAN KIRJASTOSTA JO FROSTIN KIRJAN http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?lang=fi&isbn=9510312223

    En tiedä saiko kirjoituksestani mitään selvää, mutta tuolla kirjassa on selitetty tekniikka paremmin ja yksiselitteisimmin eri vaiheineen. tämä oikeesti toimii!!! ja on lapsellekin inhimillisempää kuin mitkään huudatustekniikat. siskoni aloitti tämän pojallaan, kun poika oli reilun vuoden. epäilin, että toimiiko vielä tyttööni, mutta meillä aika oli ainakin ihan sopiva.
  2. Maippi Peruskäyttäjä

    Kica: Onko kyseessä kirja tai video? Minäkin mielelläni kokeilisin. Olen telkkarista seuraillu Jo:n lastenkasvatusvinkkejä ja täytyy sanoa, että monia juttuja olen ottanut käyttääni. Tai oikeastaan yhden ison. Eli tein tyttelille selkeän päivärytmin ruokailujen ympärille. Sen myötä itkuisesta neidistä tuli päivänpaiste.

    Jaapa tietoa, niin ehkä meilläkin nukuttamiset alkavat rullaamaan paremmin. Nykyään illat ovat vaihtelevan kaoottisia jatkuvine heräilyineen. Hampaita tyttö kovasti tekee, mutta mitään ei näy ja koko suun ikenet turvoksissa. En olisi ikinä uskonut, että hampaiden teko olisi noin rankkaa puuhaa.

    Muutenkin meillä on pieni sairastellut. Raju vatsatauti flunssan jälkeen. Ja nyt sitten taas flussa. Loppuuko tämä kierre ikinä?
  3. Moon Ihastunut foorumiin

    Lähinnähän noissa supernanny yms. -ohjelmissa on se ydin joka ongelmaan eli pitää olla jämpti. Mutta omaa toimintaa on hirveen hankala lähteä analysoimaan, luultavasti näyttäis yhtä hukassa olevalta kuin ne kaikki perheet noissa ohjelmissa. (Ei varmaan tekis huonoa kuvata omaa arkea niin heti löytäis ne ongelmakohdat jotka pystyy noista ohjelmistakin bongaamaan "paljaalla silmällä" maallikkonakin) Maalaisjärki on "se juttu" mihin noi kikat perustuu. Ja kuinka helppoa onkaan lipsuminen kun on väsynyt. Ja kun tosissaan omalle toiminnalleen ja epäjohdonmukaisuuksilleen on sokea!

    Ja jottei mitään väärinkäsityksiä syntyisi niin ei meilläkään siis huudateta lasta miten sattuu; sillä on ollu pari kertaa semmosia vaiheita ettei nukkumisesta ole tullu mitään kun on ihan yliväsynyt ja silloin ei ole siis mikään sylittely tai tissi tepsinyt. Kuitenkin on ollu läsnä "jakamassa" sen lapsen pahan mielen ja lapsonen on oppinut että se oma sänky on turvallinen paikka mihin sopii rauhoittua ja että äiti tai isä auttaa jos ei muuten niin kuuntelemalla sitä itkua ja olemalla sylinä.

    Kuitenkin pitää muistaa se että lapsi ei suinkaan vaurioidu jos joutuu hetken itkemään (kukaan ei pysty olemaan lapsessa kiinni 24/7) vaikka onkin tärkeää reagoida lapsen itkuun. Ja yöllisiin ääniin ei pitäisi ihan heti reagoidakaan. Tämä on kyllä äitinä tosi vaikeeta. Mutta meilläkin alkaa pikkuhiljaa mukulat olemaan siinä iässä että ne oppii kyllä ns. kiukutteluitkemään jo. Ihan pienillähän kyse on siitä jotakuinkin ainoasta tavasta kommunikoida. Ja sen näkee isommista lapsista kuka on oppinut saamaan tahtonsa itkulla läpi (nyt puhun kouluikää lähentelevistä lapsista siis).

    Mutta tosissaan, jos vaan olisi joku peilisali josta näkisi sitä omaa toimintaa lapsensa kanssa niin pystyis varmasti petraamaan monessa paikassa niin että arki helpottuisi...

    Ainiin joo, asiasta näkkileipään:
    Meillä opittiin vihdoinkin istumaan ilman tukea! Jotenkin kuvittelin että istuminen opittaisiin ennen liikkeelle lähtöä mutta niinpä vaan kontattiin ennen kuin istuttiin [:D] Ja nyt noustaan seisomaan pikkuhiljaa. Mukavaa silti huomata että vähän alkaa lapsi jo ymmärtää puhettakin [:)] Ja helpompi halata tämmöstä isoa lasta [:)][:)][:)]
  4. sipster Peruskäyttäjä

    Täytyy katto ens viikol kirjastosta... Meillä meni toho syli nukuttamisee kuuden kk paikkeil, siihe asti nukkunu oikein loistavasti omaan sänkyy, mut ku konttaaminen oli niin pal kivempaa ku nukkuminen. [;)] Täytyy kokeilla kunha jaksaa, nyt viel jotenki väsyny koko flunssa kierteest.

    Meidän päivä
    7-8 ylös
    aamupala
    9 harratus/asioilla käynti
    10-11pikku unet n. puol tuntia maitoa
    lounas
    ulkoilu
    välipala joko ennen tai jälkeen unien
    13-14 päiväunet 1-3h maitoa
    17 päivällinen
    leikkiä ja ulkoilua/kyläily/pikku unet jos on heränny jo kahden pintaa
    19 puuro, hampaiden pesu kylpy/suihku, rasvaus, unipussi, maito ja nukkumaan
    yöllä maitoa 1-2kertaa
  5. KiCa Tuttu foorumilla

    Kyseessä on kirja. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan ja rohkeasti kokeilemaan!! :)
    Ja kannattaa tosiaan alottaa unikoulut tms. sitten kun on itse valmis sitoutumaan siihen, uuteen tyyliin. ja kun lapsikin on siihen valmis. heti ekalla kerralla huomasin, että meidän likka on tähän jo ihan oikean ikäinen. ja unipussi otettiin nyt uudelleen käyttöön pitkän tauon jälkeen ja heti rauhoittui liikkumisen sängyssä.

    meillä neiti otti tänään kaksi konttausaskelta. koko ajan nytkyy konttausasennosa, mutta enempää ei oo liikkunu vielä eteenpäin. hienosti nostaa itensä istuma-asentoon ja nousee polvilleen tukea vasten. kylpyammeessa nostaa itseään jo suorille jaloille.
  6. Moon Ihastunut foorumiin

    Unipussi on kyllä ihan ykköskeksintö! Meillä se on myös ihan pakollinen kun makuuhuoneissa lämpötila on (tarkotuksella) alhainen eikä peitto pysy viittä sekuntia kauempaa lapsen päällä <:) Pussissa se pysyy mukavasti lämpösenäkin.

    corolla, mihin olet kadonnut? Toivottavasti et ole uhkaustasi toteuttanut kun ei ole vähään aikaan kuulunukaan susta...

    Meillä tuntuu olevan nyt se pahin vaihe takana. Joskin iso kiitos siitä tolle pohjosen lomalle, en tajunnukaan kuinka väsyny ja stressaantunu olin itse. Kun oli kuitenkin ne appivanhemmat jakamassa sitä lapsen kanssa olemista niin sai ite höllättyä nutturaa ja ladattua akkuja. Nyt jaksaa taas ihan kummasti nauttia lapsen kanssa olemisesta! Ja aika pitkälti uskon että lapsellakin on taas miljoona kertaa parempi olla kun äiti ei ole kuin katkeamispisteeseen viritetty viulunkieli. Äsken meinas olla vähän taiteilua päikkäreille nukahtaminen. Pari viikkoa taaksepäin oisin varmaan ite taas ollu itku kurkussa suunnittelemassa tupakoinnin alottamista ja itsemurhaa mutta nyt taas jaksoin ihan tyynenä vaan laittaa lapsen takaisin pitkäkseen kunnes nukahti. Loistavaa!

    Mieskin tulee vissiin huomenna illalla kotiin koiran kanssa. Sitten täytyy olla taas silmä kovana: mukula kun olisi niin mielellään repimässä koiraa millon mistäkin ja koirahan ei luonnollisesti siitä tykkää...

    Mä laittelin just hoitopöydän pois. Selälle ei tee hyvää vaipanvaihto lattialla mutta toi lapsi on niin liikkuvainen (ja kasvanut hoitopöydältä uloskin...) ettei se vaipanvaihto oo pöydällä turvallista enää kenellekään <:). Tässä sattuu ja tapahtuu muksahduksia muutenkin... Yhtenä päivänä tultiin pää viidentenä jalkana alas eteisen portaassa (epähuomiossa jätin oven auki kun kävin kurkkaamassa pihalle, siinä on siis kaksi porrasta...) Vaan tekevälle sattuu, ei noita kaikkia kolhuja voi välttää.
  7. corolla Tuttu foorumilla

    Juu täällä ollaan, en vielä hengiltä itteeni saanu tai
    sanotaanko etten oo ehtiny [:D]
     
    Kiva että muakin on jollakin ikävä [:)]
     
    Juu mutta aikamoista hulinaa ollu, kun tuo talo alkoi
    oikein vauhdilla valmistuun ja jouluksi siis uuteen kotiin,
    jossa IHANAT 170 neliötä, kyllä sitte kelpaa, kun ei
    tarvii näitä romukasoja kattella.
     
    On siinä vaan ollu hommaa kun isäntä on jättäny KAIKKI
    materiaalivalinnat mulle. Olen siis valinnut laatat, saumavärit,
    maalit, tapeetit, verhoilukivet, sisustuspaneelit, hanat, altaat,
    kaikki kaapistot, keittiön kivitasot, kodinkoneet, verhotangot,
    lauteet, saunan paneelit, sisäovet, ulko-ovet jne.
     
    Ja sitten taiteilla vielä mukulan hoidon kanssa ja liikuntaakin
    on pitäny harrastaa kun maksaa sitä kauheeta kuukausimaksua
    salille. Sitten on ollu parit lunssat, parit mehevät riidat siipan
    kanssa, hääpäivämatka (pari päivää kylpylässä) kaksisteen
    ja mitä vielä... Tuntuu vaan että koko ajan saa mennä pää
    kolmantena jalkana.
     
    Tytön kans menny suht OK. Välillä karseeta huutoo ehtoisin,
    kai se hampaita huutaa, vaikka yhtäkään vielä näy.
    Istuu tosi komeesti, istunu kylläkin jo yli kuukauden, mutta
    tota konttaamista ei oo hiffannu vielä.
     
    Mutta semmosia välipäivityksiä meitin tilanteesta [:)]
  8. Moon Ihastunut foorumiin

    Kivaa joo kuulla susta corolla [:)] Melkonen homma tommosessa rakentamisessa... Mutta hienoa että alatte olla loppusuoralla!

    Ukko ja koira palas tosissaan eilen ja tuntu että mulla jo tänä aamuna oli pinna kireellä [:D] Lähinnä siis kun ollaan nyt pojan kanssa tultu kahestaan ihan loistavasti toimeen mutta sitten kun mies kerran täällä on niin olettaisin sen osallistuvan lapsen hoitoon enemmän. Eipä tuo ole siitä juuri kerenny laistamaankaan mutta jotenkin otti taas päähän kun ite taistelin puuroa lapselle naamariin ja mies istu kaikessa rauhassa juomassa kahvia tietokoneella, tuntu vaan niin epäreilulta [:@] Vaikka normaalistikin oon ihan tyynenä noi puurotaistelut käyny... Ei kai munkaan kanssa ole ihan helppoa elää [:D]

    Nyt saakin olla sitten sydän syrjällään ja silmä kovana kun poika jahtaa koiraa minkä kerkeää... Ja koira poloinen ei pääse edes poikaa karkuun kun on turvaporttia sun muuta... Vaan eiköhän toikin helpota kun lapsi on taas tottunu koiraan ja koira liikkuvaan lapseen.

    Meillä on mukula nyt saanu karvaiseen päähänsä että maidon aika on ohi. Aamusin se vielä tankkaa mutta muuten kieltäytyy. Mites, ootteko jo antanu maitotuotteita lapsillenne? Kun kai sitä kalsiumia pitäs jostain saada mutta ei tunnu meillä ainakaan hirveen hyvin noi korvikkeet uppoovan enkä jaksa nokkamukin kanssa taiteilla kun muuten lapsi syö vähän liiankin hyvin [;)]

    Ens viikolla ois neuvolalääkäri, se 8kk käynti siis. Veikkaan että on tullu taas kasvua reippaasti, kun käytetään jo 86 vaatteita [&:] Täytyy varmaan tota maitohommaa kysästä siellä sitten samalla.

    Kivaa tahtojen taistoa muuten välillä jo kun lapsi alkaa jo osoittaa semmosta uhmakkuuden merkkiä. Esim. ruokalappua pitää kiskoa kaulasta ja kun kieltää niin tulee kaaaaaamea huuto. Samoin yleensäkin kiellettäessä, ei-sanaa seuraa iso itku - monesti semmosten krokotiilinkyynelien saattelemana. Ja seisomakorkeudelta on pitäny ottaa kaikki särkyvät tavarat ja helposti kiskottavat pöytäliinat pois kun ne ei oo enää kovin turvassa...
  9. Moon Ihastunut foorumiin

    Kohellusaamu! Pitää vissiin hommata semmonen liesisuoja. Ei sentään lieteen, se on meillä täysin lapsiturvallinen, mutta kukkapöytään. Pikkupuutarhuri pyyhkäsi tosta muutamat viherkasvit päälleen ja siitä säikähtäneenä kaatui vielä kukkapöytää päin ja nyt on naama mustana... Noo, näitähän sattuu...

    Tossa viikonlopun aikana meinas mukula jo kieltäytyä aamumaidostakin. Ostin maustamatonta jugurttia ja syötin sille sitä: hyvin upposi eikä mitään mahavaivaa eikä muutakaan tullu. Samoin nokkiksesta meni jonkun verran maitoa (omaa pakastettua siis) ruokajuomana. Eiköhän ne luustonrakennusaineet siis jostain saada.

    Tuli nyt sitten paluu arkeenkin kun mies palasi töihin. Saadaan taas pojan kanssa sitä omaa rauhaa [:D] Ja nyt toivottavasti poikakaan ei herää ukon herätyskelloon kun nukkuu omassa huoneessaan. Tänään tosin yritti heräillä jo kuudelta mutta se laitettakoon kellojen siirtämisen piikkiin. Mä en periaatteesta halua nousta ennen seittemää [:D]

    Lauantaina paluu töihin [:)] Eipä oo kuin muutaman tunnin vuoro mutta pääsenpä ihmisten ilmoille [;)]
  10. sipster Peruskäyttäjä

    Nytkö niitä normi maitotuotteita saa alkaa antamaa!?! Hyvä hyvä... Meillä on jotai mahavaivaa yöllä, karmeita pieuja joihin tyttö sit herää. [:@] Meinasin et käyn ostaa Disflatyliä ja kokeilen oisko siitä apua. Saa kyllä iltapuuron kans 2tl luumua et vatsa toimis mut tuskin se nyt yhtäkkiä on ruvennu vaivaa, on kuitenki 4kk sitä jo vetäny.
  11. Moon Ihastunut foorumiin

    Ei kai niitä maitotuotteita vielä suositella ainakaan noissa neuvolan lappusissa. 10kk ois siellä rajana. Ajattelin vain että kokeillaan kun ei kerran äm tai korvike kelpaa ja jostain noi luut tarttis rakentaa kuitenkin... Saan varmaan sapiskaa neuvolassa aiheesta mutta lapsi tosissaan voi ihan hyvin ja pistelee tuolla parhaillaankin sitä jugurttia poskeensa isänsä auttamana <:) (joka tuli töistä kotiin siis lomautuslapun kanssa, jee...)
    Noi hapanmaitovalmisteet on käsittääkseni kuitenkin niitä millä alotellaan lehmänmaitoon tutustuminen (jugurtti, viili, piimä, raejuusto...) Ja varovaisesti ollaan maisteltu joskin ihan hyvällä menestyksellä!
  12. Moon Ihastunut foorumiin

    Myrskynmerkki...

    Antaisinpa melkein mitä vaan että saisin olla yksin... Nyt vasten tapojani valvon itekseni ihan vaan saadakseni olla edes jotenkin ajatusteni kanssa. Vituttaa kaikki... Helpottaisi niin jos saisi oikeesti päivän ihan itelleen. Voisi olla kotona tekemättä mitään. Söisi, nukkuisi, tekisi tai olisi tekemättä asioita ihan oman rytmin mukaan. En edes muista koska oisin viimeksi saanu olla niin...

    Miehen patenttiratkasuehdotus tähän oli taas se että lähtisin ryyppäämään kavereiden kanssa... Ei vois oikeesti vähempää kiinnostaa! En nyt kaipaa oikeesti mitään hälyä ja hämminkiä ja kaikista vähiten sitä ihanuutta kun joutuisi seuraavana päivänä kuitenkin krapulassa vahtimaan lasta [&:][:@][:'(] Ois niiiiin luksusta jos mies lähtisi pojan kanssa vaikka mökille viikonlopuksi ja mä voisin vaan kuunnella hiljaisuutta kotona!

    Jotenkin ne vähät yksinäiset hetket lapsen syntymän jälkeen (perkele siitäkin on kohta vuosi) on ollu jotain hätäsiä kauppareissuja tai parin tunnin hetkosia...

    Onhan tätä iltaa jos jaksaa valvoa. Kuitenkin inhottaa tällä hetkellä se tietous siitä että "päivystys" on koko ajan päällä kun lapsi saattaa herätä ja tarvita jotain... Ja jos oikein pitkään valvon niin olen huomenna kahta vittuuntuneempi kun on taas kunnon univaje. Mikään ei taas oikein pelitä [>:]

    Nojoo, kyllä kai tää tästä...
  13. KiCa Tuttu foorumilla

    Voimia moon!
    Voin hyvin samaistus tunteisiisi, joista kirjoitit!
    Itse saan VIIKOSSA 3h omaa aikaa, jonka vietän TÖISSÄ!!
    Toisaalta, kun saan sen 3h viikossa käydä tekemässä keikkahommaa, niin sekin auttaa jo jaksamaan. Mutta toki ennen töihin lähtöä valmistele kotona asiat niin, että mies voi jäädä muksun kanssa kahden ja heti kun tulen kotiin, pääsen puuron tekoon yms.

    Miehellä alkaa kohta isäkuukausi. Jännityksellä odotan, pelaako se vaan pleikkaa vai saisinko hetken omaakin aikaa. Ja jos saatais uusi kotimmekin joskus kuntoon. Suunnitelin kyllä, että 1-2kertaa isäkuukauden aikana haluan päästä päähierontaa. Pää on niiiin kipee ja otsasta oikein kiristää!

    Olen tämän viikon ollut flunssassa ja ensimmäistä kertaa sairastan pienen lapsen läsnäollessa. On kyllä rankkaa, kun ei pysty kunnolla lepäämään! Ja meillä kun hoidan yksin yötkin, niin se on ollut raskasta. Ei millään jaksaisi kuumeessa ja pöhnässä nousta edes takaisin huutavan lapsen vuoksi. Tai ottaa häntä viereen pyörimään. Tänään meillä likka lähti konttaamaan :D jospa kohta illat/yötkin rauhoittuvat, kun taito ei ole enää "uusi".
  14. Moon Ihastunut foorumiin

    Kas niin, viikonloppu takana. Jotenkin mua ärsyttää ihan älyttömästi viikonloput, nää arkipäivät on mukavan lepposia [:D] Lähinnä siis viikonloppusin jotenkin ottaa päähän että ihmisillä on vapaata ja ne saa nukkua pitkään ja mun pitää ihan yhtä lailla herätä kukonlaulun aikaan ja hoitaa koti ja lapsi. Noooh, nyt viikonloppuna käytin kyllä miestä hyväkseni, olin niin loppu ja pahalla tuulella. Mukulallakin joku ihme vaihe taas että kaikesta saa sen taistelun aikaseksi. Mies sitten hoiti lasta melko paljon ja mä sain pötkötellä kiukkuani pois. Helpotti myös kun olin lauantaina duunissa, kun pääsin oikeesti kotoota pois. Vähän semmosta oman ajan tapaista sitten kuitenkin vaikkei yksin saanu ollakaan.

    Eilen oli mun vanhemmat meillä kylässä ja tekivät aivan ihanan ehdotuksen: saattaisivat tulla joskus meille yöksi - siis lapsenlikoiksi - ja me saatais vastineeksi lainata heidän kaupunkikämppäänsä ja käydä viihteellä [:)] Sopii mulle kyllä! Aikasemminhan noi on arastelleet sitä lapsenvahtiasiaa kun poika on niin pieni vielä - ovat ajatelleet että ehkä sitten kun se on parivuotias. Edistystä siis [;)]

    Noista maitotuotteista muuten. Terkkari oli ihan kauhuissaan kun kerroin syöttäväni pojalle "aikuisten" jugurttia, mutta neuvolalääkäri ei taas ollu moksiskaan. Edelleen lapsi siis saa sitä jugurttia välipalaksi. Lisäksi terästän muut kiinteät korvikejauheella - se kun ei juotuna oikein uppoa. Menee se näinkin.

    Toivottavasti teillä KiCa tosiaan nyt yöt rauhoittuu! Meillä muksu muuten oppi just nousemaan seisaalleen unipussin kanssa, unipussikonttaus sujuu jo vauhdikkaasti [:o] Mutta onneksi noita juttuja harrastetaan lähinnä aamuisin eikä keskellä yötä...
  15. sipster Peruskäyttäjä

    Heips taas! Enpä ole saanu aikaseks kirjotella, vaik käyn päivittäin kytistää onks kukaa muu kirjotellu...[:D] Jotenki on sellane blaah tunne, tyytö kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia, mut mut!

    Meillä menee yöt edellee päin persettä, melkein joka yö herään noin 5 kertaa. Mies lomautetaa joulukuun alussa ni ois tarkotus pitää kotiunikoulua, onko kokemusta kellää??? Vauhti on hurja, tyttö sai viikonloppuna taaperokärryn ni sen kanssa pitäis kävellä koko ajan. Onneks tyytyy viel kävelytuoliinki, ettei iha koko aja tarvi selkä kumarassa kiitää pitki kämppää. Irti ollessa konttaa ympäriinmsä ja kiipeilee kaikkia mahd tukia vasten.

    Meilläkää ei tyttö suostunu juomaa sitä pulverista tehtyä maitoa joten raahaan sit niit tölkkejä kaupasta kotii ja kotoo kierrätyksee. Tuo kierrätys on muute kova sana ku noit tölkkejä ja lasipurkkeja tulee iha sikana. Kerra iikkoo käyn viemäs rojut lähikaupan pisteesee, eli käyn useemmi ku paikalliset dyykkarit.

    Jaaha taas hereillä...
  16. KiCa Tuttu foorumilla

    Tyttö oppi viikonloppuna konttamaan ja on aivan suloisen näköinen kun temmeltää ympäriinsä. Tänään kun tulin iltatöistä kotiin, oli ihana tulla kotiin kun tyttö konttasi innoissaan vastaan <3

    Viikonloppuna tyttö lopetti itse yösyömiset. Jee! Yössä heräillään 2-5 kertaa laittamaan tuttia suuhun. Viime yönä tyttö huusi kurkku suorana 1,5h. En tiiä mikä oli. Mutta tänään onkin nukkunu yhteensä 4h päiväunia ja nukahti itsekseen vartissa yöunille. Eiköhän tämä tästä. Ja Sipster, kun pinnasängyn pohjan laskimme kolmisen viikkoa sitten alas, aloitin kotiunikoulun neidin kanssa, jotta oppisi nukahtamaan itsekseen. Ja sen myötä tyttö lopetti nuo yösyömisetkin.
  17. sipster Peruskäyttäjä

    Kica, se onn niin hauskaa ku vauva tulee ite kohti konttaamalla... [:D]

    Me jouduttii laskee pohja alas reilu kuukaus sitte ku tyttö rupes eka konttaa ja viikon pääst siit nousee kaikkea vaste ja mun kauhuksi yrittää nostaa myös nostaa jalkaa yli. Eli päiväunilta heräs ja ite köllöttelin siin vieres sängys, tyttö ei huomannu mua, ni sieltä nous jalka reippaasti ylös ja yrityksenä päästä laidan yli! [:-] Yöllä se ei tietty ole mahdollista ku on unipussi. Oon nyt etsiny/löytäny paikan mist saa unipusseja kolme vuotiaaks asti...[;)][;)][;)] Meil on ollu hurjan nopeaa tuo motorinen kehitys ja oikein hirvittää ens viikol viedä tuo neuvolalääkärille... Varmaa joutuu johonki tarkkailuu.

    Mite joko muilla löytyy vauvoilta leikin alkeita? Meillä tyttö etsii piiloon mennyttä tavaraa, hakkaa toisella tavaralla toista, laittaa sisäkkäi yms. Nuken kanssa on aika rajua leikkiä, se lentää kaaressa ja tyttö perässä ja uudestaa! [:D] Koirien komentelu on iha verissä vai liekkö opittua. Iha samalla tavalla komentaa ku minäki myös tv:n koiria...
  18. Moon Ihastunut foorumiin

    Meillä laskettiin sängyn pohja jo juhannuksen jälkeen... Niihin aikoihinhan mukula oppi poistumaan vaunun kopasta itsenäisesti ja haluttiin välttää sama sängyn kanssa. Tosin just eilen saatiin kuulla että kavereiden kuukautta vanhempi muksu oli oppinu kiipeemään pinnasängystä karkuteille. Siis sen korkean laidan yli... Huh! Toivottavasti oma mukula jää astetta kömpelömmäksi [:D]

    Varoituksen sana unipussista: lapsi pystyy liikkumaan sen kanssa yllättävän ketterästi... Jalkaa ei saa nostettua onneksi samalla lailla kuin ilman pussia mutta meilläkin toi mukula tosiaan konttaa, istuu, nousee seisaalleen paksun pussin kanssa... Muuten unipussi on kyllä yksi maailman hienoimmista keksinnöistä!

    Täällä leikitään myös. Tän hetken ehdoton lempileikki on pallon perässä juokseminen (liekö koiralta opittua...). Hirveä metsästäminen oli kyllä että löysin kaupasta ihan peruspallon ja siinäkin on sitten inhoamani Hello Kittyn kuva... Vaan eipä tuo lasta haittaa, pääasia että pääsee pallottelemaan. Lisäksi kaikkien pyörillä liikkuvien esineiden ajeluttaminen on valtavan hauskaa (pikkuautot, lelulaatikko, tietokonetuoli, vaippakärry, taaperokärry). Ja tottakai ihan ympäristöön tutustuminen kaikilla aisteilla = kaikki mahdollinen tavara kiskotaan alas ja leikitään sillä (kirjat, leffat, huonekasvit), lattiakaivoa tongitaan (yök), joka koloon mennään... Sätkynukke-Nalle Puh saa myös kyytiä kun sitä nyhdetään melko voimallisesti narusta. Ylipäätään kaikki narut on kivoja leluja (pehmoeläinten hännät, vetolelujen narut jne.) Tässä siis muutama lempileikki.

    Ihan hillitöntä tosissaan on toi motorisen kehityksen vauhti. Tuntuu että ihan hetkessä on haparoivasta seisomisestakin tullu erään sortin sirkustaiteilua kun nyt treenataan yhden käden varassa kyykkyyn ylös - toimintaa ja yhdellä jalalla seisomista. Seisomaan noustaan missä ja milloinka vaan eikä enää tartte mitään huonekalun reunaa mihin tarttua. Konttaaminenkin tapahtuu ihan juoksuvauhtia [&:]

    Jostain syystä syöminen ja nukahtaminen on alkanu olla semmosia vaikeita paikkoja taas. Yöunille mukula kyllä taintuu hetkessä mutta päikkäreille pitää ihan nukuttaa (ennen riitti siis että laitto sänkyyn ja tutin suuhun...) ja siinä vierähtää helpolla se 15-30min. Syöminen on kanssa taistelemista kun ruoka pitää päristää pitkin seiniä, ruokalappua nyhtää kaulasta ja syöttötuolista pitää yrittää kiivetä pois... Alkaa taas olla vähän kortilla ne omat lepohetket päivän aikana. Onneksi mies on nyt ryhdistäytynyt ja usein hoitaa syöttämistä ja nukuttamista kun on kotona! [:)]

    Mites teillä sipster sujuu lapsen ja koirien yhteiselo? Oliko muilla koiria? Meillä koira on ihan reppanana kun lapsi on monesti sen perässä tai kiipeilemässä koiran korissa tai muuten vaan vie huomiota [:(] Toi otus ei ikinä oo ollu mikään sylikoira mutta nyt se pyrkii alituisesti syliin. Oon yrittäny sitten koiraakin huomioida erikseen mutta se tuppaa jäämään vähälle etenkin nyt kun lapsen perään pitää alituisesti olla katsomassa. Niinpä meidän perheessä onkin nykyään yksi pieni jäsen joka kulkee jatkuvasti häntä alhaalla ja pää painuksissa [:(] Onneksi illalla koirakin saa hengähtää kun mukula on tainnutettu. Silloin aukeaa myös turvaportti ja koira saa rauhassa kulkea kerrosten väliä mielensä mukaan.
  19. sipster Peruskäyttäjä

    Meil on koirat omassa huoneessa, paitsi vanha mummo saa köpötellä vähä muuallakin... [;)] Tyttö ei juurikaa välitä noist 2 nuoremmast mut mummosta se tykkää. Pojat on todella vilkkaita ni ei vissii saa niistä selvää. Mummo on alkanu tykkää tytöstä ku sen kädet haisee ruualle ja se saa tytön jämiä. Muttyttö ei saa ottaa kiinni makaavasta/nukkuvasta koirasta, vaan sitä kielletään. Koirahuoneesee se ei yksin pääse kävelytuolillaa ku siin on kynnys edessä ja muute sil on joko minä tai isänsä koko ajan perässä kulkemassa.

    Viikonloppuna olis tarkotus laittaa laatikostoihi tarranauhat ja kaappeihi jotai naruja estoiks.

    Joo ei kyllä tarvii konttaajalle paljoo etumatkaa antaa sen verra ripeästi liikkuu... Unipussisa myös kuljetaa mut ei onneks pääse kipeemä.
  20. Moon Ihastunut foorumiin

    Voi jestas mä niiiin nautin tästä äitiydestä taas.

    Eilen pääsin onneksi töihin taas lepäämään mutta olipa mukava tulla illan pimeydessä takaisin kotiin. Poika oli isineen jo nukkumassa mutta onneksi kaikki lapsen lelut oli pitkin lattioita, kylmennyt soppakattila hellalla, likaisia astioita ja kosteuspyyhkeitä pitkinpoikin ja muutoinkin hirveä sotku. Great.

    Noooh, tänään onneksi nousin ihan hyvällä jalalla MUTTA aamupuuron aikaan täällä taas kieltäydyttiin syömästä ja se vähä mikä meni suuhun syljettiin pitkin pöytää ja mun naamaa... Aamupäivä meni lasta itkettäessä kun sen oli taas ihan pakko tehdä kaikkea kiellettyä kuten repiä huonekasveja ja kiusata koiraa... Päiväuniaika meni vituiksi, nukuttamiseen meni tunti. Pakko oli raivata kämppää niidenkin unien ajan. No lapsi heräsi lounaalle ja taas räittiin ruuat pitkin ja poikin. Nyt se tekee taas tuhojaan ympäriinsä. Kauppaan pitäis lähteä mutta pukemistappelussa menisi niin mukavasti aikaa että olisi jo välipalatappelun ja päiväunitappelun aika joten jäänee se kauppareissukin väliin. No ei kai täällä ruokaa tarttettaiskaan. Veemäisintä tässä on että kaikki päivät noudattaa nykyään tätä samaa kaavaa.

    Alkaa olla voimavarat kyllä tosissaan lopussa. Kohta mä en pysty edes muistamaan miten ihana toi lapsi on joskus ollu. Meinaa olla ne lämpimät tunteet melko kortilla...

    Tuntuu todella kamalalta ajatella näin mutta en tiedä mikä tässä auttaisi. Mahtaiskohan toi ruoka esimerkiksi tehdä kauppansa taas jos pari päivää antaisi vaan sen yhden lusikallisen per ateria kun kaikki muu menee pitkin seiniä??? Tai jos jättäis päikkärit sitten kokonaan pois kun ei kerran nukuta??? On vaan niin harvinaisen pyttymäistä kun joutuu olemaan varpaisillaan ton 13h putkeen minkä toi kakara on hereillä ja lisäksi sitten yöt lykkimään tuttia suuhun.

    Jotenkin tulee itelle niin vajaa olo kun menettää malttinsa sitten. Ei kai toi kakara tahallaan ärsytä??? Mutta kun tässä lastenhoidossa ei ole mitään lakisääteisiä taukoja tai lomia. 24/7 yhtä tappelemista. Ei hyvä. Välillä tulee mieleen että oliko se lapsen hankkiminen sittenkään loppuun asti mietitty juttu... Kun ton vaan sais lähetettyä jonnekin viidakkoon vaikka pariksi viikoksi että sais edes hetken hengähtää [:o]

    Nojoo, oikeesti haluaisin vaan löytää taas sen jonkun joka sais mut nauttimaan tosta lapsesta ja äitiydestä taas kun tuntuu että se on kokonaan hukassa [:(]

Jaa tämä sivu