Sipster :
kesällä totutin tytön nukahtamaan omaan sänkyynsä. laitoin aina omaan sänkyyn ja silittelin ja pusuttelin neitiä (haluaa, että olen ihan "iholla" kiinni). jos alkoi parkumaan hysteerisesti, otin hetkeksi syliin, mutta rauhoituttuaan palautin aina omaan sänkyyn takaisin.
viime viikolla laskettiin sängyn pohja alas enkä enää voinut olla "puoliksi pinnasängyssä" eli ihan neidissä kiinni. huutoahan siitä tuli ja nukuttamiseen meni vähintään tunti ja useita sylittelyjä tarvittiin.
tällainen toimi meillä ja on siis jo frostin kikka (lapsityrannit -ohjelmasta):
- laitoin lapsen unipussiin
- siirsin omaan sänkyyn ja lauloin normaalisti tuutulaulun ja silittelin
- jätin tytön unipupun kanssa sänkyyn ja istuin itse sängyn viereen niin, että lapsi näki minusta sivuprofiilin
- jos lapsi nousi ylös/konttausasentoon, nousin ylös, en puhunut mitään ja käänsin hänet makuuasentoon ja istuin sängyn viereen uudelleen. tämän jouduin tekemään useita kymmeniä kertoja, aina en ehtinyt välissä edes istumaan alas. tärkeää on pysyä rauhallisena, vaikka joutuisi tekemään tämän 82 kertaa. aina vain rauhallisesti laskee lapsen alas eikä puhu lapselle mitään.
- lopulta tyttö makasi vain rauhallisesti ja touhusi unipupunsa kanssa. välillä tarkisti olenko vieressä. istuin vain enkä katsonut tyttöön.
-tärkeää on olla reagoimatta lapsen yrityksiin saada huomiota, vain sängystä nousemiseen reagoidaan edellä mainitulla tavalla. tyttö yritti kurkotella kättäni, muutaman itkunkin päästi, mutta rauhoittui, kun en tehnyt mitään. istuin vain. hän kuitenkin näki, että olin vieressä ja hänellä oli ihan turvallista.
- lopulta 20minuuttia unilalun laulamisesta tyttö nukahti. ihan itse. odotin vielä hetken ja siten nousin ja käänsin tytön kyljelleen, kuten yleensä olen nukuttanut. ja nukkui kuin tukki 4h, inahtamattakaan.
- tätä jatketaan joka ilta, vähitellen lapsi oppii, ettei sängystä nousta ylös ja vähitellen aikuinen voi hivuttautua lähemmäksi huoneenovea niin, että lapsi kuitenkin näkee aikuisen. tarkoitus on, että jossain vaiheessa aikuinen voi olla oven ulkopuolella ja myöhemmin vaikka olohuoneessa ja lapsi osaa nukahtaa ihan itse totuttujen rutiinien jälkeen.
- jos tämän aloittaa, on muistettava jatkaa sitä loppuun asti. ensimmäisellä kerralla touhuun voi mennä hyvinkin 1-1,5h, mutta sen pitäisi monen kokemuksen mukaan helpottua jo heti toisena iltana. meillä alku oli ainakin lupaava!
SUOSITTELEN OSTAMAAN TAI LAINAAMAAN KIRJASTOSTA JO FROSTIN KIRJAN http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?lang=fi&isbn=9510312223
En tiedä saiko kirjoituksestani mitään selvää, mutta tuolla kirjassa on selitetty tekniikka paremmin ja yksiselitteisimmin eri vaiheineen. tämä oikeesti toimii!!! ja on lapsellekin inhimillisempää kuin mitkään huudatustekniikat. siskoni aloitti tämän pojallaan, kun poika oli reilun vuoden. epäilin, että toimiiko vielä tyttööni, mutta meillä aika oli ainakin ihan sopiva.
kesällä totutin tytön nukahtamaan omaan sänkyynsä. laitoin aina omaan sänkyyn ja silittelin ja pusuttelin neitiä (haluaa, että olen ihan "iholla" kiinni). jos alkoi parkumaan hysteerisesti, otin hetkeksi syliin, mutta rauhoituttuaan palautin aina omaan sänkyyn takaisin.
viime viikolla laskettiin sängyn pohja alas enkä enää voinut olla "puoliksi pinnasängyssä" eli ihan neidissä kiinni. huutoahan siitä tuli ja nukuttamiseen meni vähintään tunti ja useita sylittelyjä tarvittiin.
tällainen toimi meillä ja on siis jo frostin kikka (lapsityrannit -ohjelmasta):
- laitoin lapsen unipussiin
- siirsin omaan sänkyyn ja lauloin normaalisti tuutulaulun ja silittelin
- jätin tytön unipupun kanssa sänkyyn ja istuin itse sängyn viereen niin, että lapsi näki minusta sivuprofiilin
- jos lapsi nousi ylös/konttausasentoon, nousin ylös, en puhunut mitään ja käänsin hänet makuuasentoon ja istuin sängyn viereen uudelleen. tämän jouduin tekemään useita kymmeniä kertoja, aina en ehtinyt välissä edes istumaan alas. tärkeää on pysyä rauhallisena, vaikka joutuisi tekemään tämän 82 kertaa. aina vain rauhallisesti laskee lapsen alas eikä puhu lapselle mitään.
- lopulta tyttö makasi vain rauhallisesti ja touhusi unipupunsa kanssa. välillä tarkisti olenko vieressä. istuin vain enkä katsonut tyttöön.
-tärkeää on olla reagoimatta lapsen yrityksiin saada huomiota, vain sängystä nousemiseen reagoidaan edellä mainitulla tavalla. tyttö yritti kurkotella kättäni, muutaman itkunkin päästi, mutta rauhoittui, kun en tehnyt mitään. istuin vain. hän kuitenkin näki, että olin vieressä ja hänellä oli ihan turvallista.
- lopulta 20minuuttia unilalun laulamisesta tyttö nukahti. ihan itse. odotin vielä hetken ja siten nousin ja käänsin tytön kyljelleen, kuten yleensä olen nukuttanut. ja nukkui kuin tukki 4h, inahtamattakaan.
- tätä jatketaan joka ilta, vähitellen lapsi oppii, ettei sängystä nousta ylös ja vähitellen aikuinen voi hivuttautua lähemmäksi huoneenovea niin, että lapsi kuitenkin näkee aikuisen. tarkoitus on, että jossain vaiheessa aikuinen voi olla oven ulkopuolella ja myöhemmin vaikka olohuoneessa ja lapsi osaa nukahtaa ihan itse totuttujen rutiinien jälkeen.
- jos tämän aloittaa, on muistettava jatkaa sitä loppuun asti. ensimmäisellä kerralla touhuun voi mennä hyvinkin 1-1,5h, mutta sen pitäisi monen kokemuksen mukaan helpottua jo heti toisena iltana. meillä alku oli ainakin lupaava!
SUOSITTELEN OSTAMAAN TAI LAINAAMAAN KIRJASTOSTA JO FROSTIN KIRJAN http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?lang=fi&isbn=9510312223
En tiedä saiko kirjoituksestani mitään selvää, mutta tuolla kirjassa on selitetty tekniikka paremmin ja yksiselitteisimmin eri vaiheineen. tämä oikeesti toimii!!! ja on lapsellekin inhimillisempää kuin mitkään huudatustekniikat. siskoni aloitti tämän pojallaan, kun poika oli reilun vuoden. epäilin, että toimiiko vielä tyttööni, mutta meillä aika oli ainakin ihan sopiva.