Jos ei jaksakaan intoilla

Kica: Meillä sama juttu oli tuon ikäisenä, ei hampaita,eikä liikuttu, kuin selältä mahalleen, mutta päivässä n 7,5 kk ikäisenä Leevi  keksi että kierimällä ympäri pääsee hyvin eteenpäin, nykyään kun ryömii niin vieläkin nopeampaa pääsee kierimällä, neuvolassa totesivat että tapansa kullakin lapsella... Hampaatkin puhkesivat, meillä selvästi liikkumaan alkaminen kestänyt... Itekin sitä kovin odotin, mutta nyt olen sitä mieltä että kyllä kerkee, nautitaan kun ei vielä juokse =) Aikaa on juosta ja kävellä vielä monta vuotta edessä =) 
 
Noniin, nyt alkais näyttää siltä että huomenna saattais jo päästä reissuun vihdoinkin [:)] Vähän hirvittää ajella pimeällä sinne pohjoseen kun on kuulemma mustaa jäätä jo Etelä-Suomessakin. Nooo, hissukseen kun ajelee... Mä oon pari vuotta sitten kaahannu kesänopeuksilla moottoritieltä ulos kesärenkailla nimenomaan mustalla jäällä mutta oli onni matkassa kun ei tullu naarmuakaan - paitsi autoon: se meni lunastukseen kyllä. En silti tahtois toistaa tota kokemusta, etenkään kun on pikkuinen kyydissä. Onneksi talvirenkaat odottaa perillä [:D] Ja lapsen isovanhemmat!

Tänään rymistelin myös ton vierashuoneen vihdoin sille mallille että jahka reissusta palataan, pääsee lapsonen muuttamaan omaan huoneeseen [:)]
 
Oon kyllä niin kade teille, ketkä saatte vauvan toiseen huoneeseen nukkumaa... Koirien ilmavoimiin lähtöä odotellessa![;)][:@][;)]

Oltiin tuossa Hyvinkäällä mun siskon luona ja heillä on 2 erityislasta joista toinen on autistinen, jolla ei kotona juurikaan rajoja pidetä. Huudolla, lyömällä ja pään pukkailulla saa kaiken mitä haluaa. Eli meidän neiti vietti sitte kolme päivää sylissä ja sateenvarjorattaissa. Olipa kiva tulla kotiin et saa ton välillä pois sylistä, tai niin ajattelin... Nyt on sit menty tää päivä pelkästää sylissä, tai lattialla aivan mun jalan vieres. Lenkillä käytiin, niin narisi koko lenkin ajan[:@] Olipa kiva käydä reissussa... [;)]
 
Hei nyt voimia kaikille! Yritetään jaksaa näitä pieniä työläitä tyyppejä! Minä paraskin puhuja kun valitan suu vaahdossa alvariinsa... Mutta joo, kaveri kertoi erään neuvolalääkärin todenneen että kaikki on hyvin vaikka mielessään tappaisi lapsensa joka päivä kunhan se ei etene sieltä ajatustasolta minnekään, sitten on vasta syytä huolestua. Ehkä se siis kertoo jotain siitä mitä me kaikki ollaan käymässä läpi.

Meillä meni vituiksi se matkaan lähteminen sitten tältä päivältä... Huomenna päivä on uusi. Sitä odotellessa! Mutta sitten jos ei onnistu niin mä revin kyllä pelihousuni ja kaiken lähitienoilta.
 
Jotenkin on tullut upottua arjen syövereihin ja siksi tää palsta on jäänyt taas vähemmälle - paljon oli tullut uutta tekstiä. Samanlaisia ajatuksia oli monilla, jotenkin niin helpottavaa, että samoja asioita käytte läpi, kun minäkin!
Öisin heräillään meilläkin moneen kertaan. Tissi suuhun ja taas nukutaan, ainakin hetki... Päivät kuluu juostessa pojan perässä. Konttailee vauhdilla juuri sinne, minne ei sais ja nousee pystyyn pöytiä ym. vasten. Ja kaatuilee aina välillä ja huuto on sen mukainen. Tänään synnyttäneiden äitien jumpassa Ilmari onnistui jättämään sormensa laatikoiden väliin, kun nousi laatikostoa vasten (jumppa on sellasessa luokkahuoneessa, jota käytetään mm. pilatekseen ja joogaan). Ja poru oli mahtava, joutui äiti jättämään venyttelyt vähemmälle...
Turvaverkostoista on ollut puhetta ja nyt näitä lukiessa olen yhä kiitollisempi 15 km päässä asuvista vanhemmistani ja siskoni perheestä. Ovat kyllä korvaamattomia apuja monessa tilanteessa. Aina voi soittaa avuksi, jos tilanne niin vaatii.
Meidän perhe lähtee 9.10. laivalle. Vaikka onkin vaan pikku reissu, on se silti kiva juttu. Käydään Tukholmassa maissa ja nähdään miehen serkku vaimoineen siellä ruokailun merkeissä. Ne on umpiruotsalaisia, mutten kyllä svenskaa väännä niiden kanssa vaan enkkua. Mies on kaksikielinen, joten ruotsi sujuu häneltä.
Monta kertaa tulee mieleen, että mä olen tosi väsynyt ja niin loppu tähän kotiäitiyteen. Mutta sitten tulee niitäkin hetkiä, että todella nauttii esim. Ilmarin kikattelusta. Ja monesti iltaisin olevien jumppien jälkeen oikein kaipaa pikkuriiviötä!
Voimia kaikille!
 
Sorry vaan jo etukätee... [:)] Ikinä ei ole hyvä! Valittelin joku aika sitte ku ei tartte käydä pissal no nyt voi sit ravata alvariinsa, sellaset pikku lirut ja tunuu et rakko ois ihan täynnä...[:@] No eipä turvota enää!!!

Onko teillä muilla tuo hiustenlähtö jo vähentyny??? Mulla se oli jo hiukan vähentyny ja nyt sitä tippuu taas niinku sillo alussa. Aaaaaaargh!!!!!

Kyllä jurppii vielä sekin ku kaikki sano sillo ku vauvaoli pieni et se helpottuu ku ikää tulee... Mitä veetä onko se sit se ikä 21v!?!?! Meil on ainakin menny hankalammaks tuo elämä kaikkien taitojen kehittymisen myötä. Vaatteiden pukeminen kuullostaa nykyään sille ku yrittäsin tappaa tota, kiva tuolla ihmisten ilmoil pukee sitä ku Hänen Armonsa liikumista rajootetaan... Ugh, ja niin edespäin!

Jaksua kaikille!!!
 
Sipster oon niin samaa mieltä! Ei ole elo helpottunut lapsen kasvettua. Toki on helpottavaa, kun tyttö osaa istua yms. mutta jossain vaiheessa oikein hermostutti, kun monet sanoi "ensimmäiset 3kk on vaikeinta aikaa".

meillä on muutto takana. rankkaa oli, mutta nyt uudessa kodissa vihdoinkin. laatikoiden keskellä elellään, mutta rauhassa voidaan laitella omaan kotia. tyttö on ollu tosi itkunen ja haluis olla koko ajan vain mun sylissä. yritä siinä sitten laittaa tavaroita paikoilleen. mutta eiköhän tämä tästä :)
 
Kerääkö joku muu bona-purkeista niitä kampanjakoodeja?
Mä voisin antaa ylimääräisiä...
 
Corolla kun klikkaat tosta vasemmalta nimimerkkinä, pääset profiilisivulleni, jonka kautta voit lähettää mulle sähköpostia. onnistuisko näin? ja kiitos suuresti, jos viitsit lähettää koodeja :)
 
Onpas täällä hiljaista!!!

Meillä on pyöriny tuo ihastuttava flunssa jo toista viikkoa, ensi mies sittte tyttö ja nyt mulla kurkku kipee et taidanpa saada minäki sen. [X(]

Päivät senku hurahtavat ja äippälomakin loppuu kohta. Sain tossa kelalta sen jatkohakemuksen, voi jeesus mitä kyselyjä liitä se, tämä ja tuo ja jos haet sitä täytä myös kaavakkeet 3-607... Aaaargh! Meen tammikuussa tekemää sijaisuuksia omalle työpaikalle ku mies vissii on lomautettuna, toisaalta iha kiva mut toisaalta jurppii, vähä mielipide vaihtelee päivästä riippuen.
 
Sipster hoitovapaata varten itse täysin Kelan sivuilla netissä vain lomakkeen. ei tarvinnut mitään muita lippusia ja lappusia liittää hakemukseen. ja nopeasti tuli päätös postitse kotiin.

meillä tyttö kehittyy huimaa vauhtia. viikon sisällä on oppinut nousemaan itse lattialta istumaan. konttausasennossa nytkytään, mutta liikkumisyrityksen lässähtää lattialle mahalle. ruokamäärätkin ovat nousseet ja tyttö on alkanut keksimään omia vuorovaikutusleikkejäkin kanssamme. hauskinta on hänestä päästää jokin kiljahdus tms. ja sitten kaikkien pitää nauraa sen päälle ääneen. tyttö tottakai nauraa itsekin äänelleen. hampaita ei vieläkään näy. iho on normaalisti tytöllä ollut pintakuiva ja nyt jalat ja kädet ovatkin näillä ilmoilla extrakuivat. saa rasvailla aamuin ja illoin ihan kunnon paksulla perusvoiteella. täytyy ensi viikolla neuvolalääkäriltä pyytää resepti oikein kunnon rasvoihin.

öisin meillä syödään edelleen noin kolme kertaa yössä. kovasti mietin, että koska jaksaisin aloittaa jotain unikoulua tms. onneksi miehellä alkaa noin kuukauden päästä isäkuukausi ja itse pidän silloin vuosilomat. jospa silloin yritettäis vähentää yösyömisiä edes siihen 1-2 kertaa, kun ollaan molemmat kotona. tarkoitus olisi myös siirtää tyttö jouluun mennessä omaan huoneeseen, jos sekin rauhoittaisi öitä.

maanantaina saimme uuteen kotiin sohvat. toimitusajankohta oli vain hieman epäinhimillinen: klo 23!!!?
 
Siihe hoitolisää tarvii laittaa palkkatietoja ukolta ja kuulemma oma edellisvuoden verotus, en kyl ymmärrä miks koska oon jo kerran toimittanu sen sinne. Soitin siihen puhelinpalveluu.

Meillä on kans tyttö kehittyny huimasti. Konttaa karkuu minkä ehtii ja kiipeilee ylös ja voi helposti laskea kädet irti. Sen verran monta kertaa on muksahtanu, et on opetellu laskeutumaa nätisti alas. Juttua riittää... Meil on 1 hammas ja kaveria ei näy missää! Nilla on tosi huono syömään nykyään, peruna/porkkana ovat suosikkeja ja muista sitte mietitää söiskö vaiko eikö... Leikissä on huomattavissa jo "oikeaa" leikin tuntua. Ulkona tykkää keinua ja konttailla, onneks tuli ostettua kurapuku ja rukkaset.

Milloin niitä kenkiä pitää alkaa käyttää? Nilla alkaa heti askeltamaa kun saa jonkun käsistä kiinni.
 
Tervehdys!
Palattiin eilen lapsosen kanssa mummolan reissulta. On toi 10h ajomatka kyllä ihan helkkarin pitkä - niin itelle kuin lapsellekin...

Mukavaa hermolepoa oli kun ei tarvinnu yksin kattoa lapsen perään vaikka koko ajan sen kanssa olinkin. On se kuitenkin eri asia kun on joku viihdyttämässä mukulaa sillon kun ite tekee jotain muuta välttämätöntä. Ei kerkeä kakara niin turhautua. PAITSI... Pukemiset ja vaipanvaihdot on aika piinallisia tilanteita kun lapsen pitäis olla hetki paikallaan... Sillon se kyllä kiemurtelee ja huutaa kuin pistettävä sika...

Meillä on ulkoillessa kengät kyllä ollu hyvän aikaa vaikkei lapsi vielä ihan oikeesti seisokaan. Ne toppatöppöset jotka oli äitiyspakkauksessa ois muuten ihan jees mutta ei ne pysy jalassa kaikessa vilskeessä.

Ukko jäi metsälle vielä. Saatiin just sopivasti kunnon riita aikaseksi ja me lähettiinkin sieltä vähän "ovet paukkuen". Mutta joopa joo. Ymmärrän kyllä että noi harrastukset on miehelle tärkeitä (ja kyllä sekin on kivaa että tulee lihaa) mutta ei nyt tarttis överiksi mennä... Eikä joka helkkarin hirveä ja karhua tartte sitten poikien kanssa peijaistaa...

Nyt tarttis vissiin mennä päikkäreille kun tuli viime yönä ajettua ja kun muksukin nukkuu. Jos sitä tästä vähän piristyisi <:)
 
Pakko tulla hehkuttaa: Sain siskolta Jo Frostin nukuttamisvinkkejä ja kokeilin niitä heti tänään ja tyttö nukahti ihan itse 20minuutissa!! Oon ihan täpinöissäni, että tämä alkoi näin hyvin! Tähän mennessä olen joutunut melkein puoliksi olemaan pinnasängyssä ja naama kiinni työn kasvoissa. 
 
Ottaisin neuvoja vastaan... Jurppii tuo tytön SYLIIN TAI VIEREEN nukuttaminen! [:@][:@][:@][:@]
 
Meillä toimi jossain vaiheessa päikkäreiden kanssa semmonen niksi että lapsi pyöri sängyssään, huusikin välillä, mutta kun mitään oikeeta hätää (nälkä, vaippa tms.) ei ollu niin olin vain vieressä ja silittelin. Tai sitten otin toivelaulukirjan ja lauloin sitä läpi niin pitkään että lapsi nukahti. Joskus kun itsellä ei meinannu hermo riittää kun mikään ei auttanut, otin aikalisän = pari minuuttia pois lapsen luota ja taas rauhoteltiin. Viimeseen asti vältin lapsen sängystä ottamista, vasta sitten jos se oli aivan hysteerinen niin rauhotin sylissä ja taas sitten sänkyyn kun oli vähänkään rauhoittunut. Nykyään lapsi parhaimmillaan siis nukahtaa samantien kun sänkyynsä pääsee ts. ottaa pupunsa ja leikkii sillä hetken ja nukahtaa. Meillä on rituaalit kyllä aika samanlaiset päivästä toiseen joten lapsi saa ns. enteitä siitä että nukkumisen aika on tulossa. Voin ton päivärytmin kertoa jos se helpottaisi.

Aamulla muksu herää n. klo 7 (äiti yrittää vielä venkoilla sängyssä...) ja leikkii siellä hetken itekseen
Noustaan, puetaan, aamuimetys, äidin ja lapsen aamupala (tässä kaikessa menee n. tunti). Ja sitten leikitään.
N. klo 10 aletaan valmistautua päikkäreille: vaipanvaihto, imetys (jos tissi kelpaa), hampaiden pesu, makuuhuoneeseen siirtyminen (lapselle tutti ja pupu ja asettelu sänkyyn, itkuhälytin ja soittolelu päälle). Muksu nukkuu 1-2h.
N. klo 12 herääminen ja lounas (kiinteä).
N. klo 13-15 touhua ja tohinaa = ruokakauppaa, ulkoilua, leikkiä, kotitöitä siinä ohessa, mitä milloinkin.
N. klo 15 välipala = kiinteää + imetys (jos tissi kelpaa siis)
Vaipanvaihto ja makuuhuoneeseen siirtyminen samoin kuvioin kun aamullakin (paitsi ettei pestä hampaita tässä välissä). Lapsi nukkuu jälleen 1-2h.
N. klo 17 päivällinen (kiinteä). Sitten touhuillaan taas. Vähitellen aletaan rauhoittumaan = riehakkaimmat leikit pois, saatetaan lukea kirjaa jne (ja äiti katsoo Emmerdalea = pyhä toimitus, lapsi yleensä leikkii itekseen lattialla)
N. klo 19 iltapuuro. Sitten siivotaan päivän leikit pois (lelut menee "nukkumaan" laatikkoonsa)
Vaipanvaihto, iltapesu, yöpuku, isi sanoo hyvää yötä (jos on kotona). Imetys, hampaiden pesu, makuuhuoneeseen. Lapsi pussiin ja peiton alle. Puput ja tutit totutusti. Laulan jonkun laulun muksulle ja samalla sammuu valot. Lopuksi toivotan hyvää yötä ja lapsi jää sänkyynsä. Unten mailla ollaan yleensä siis klo 20.

En tiiä onko tästä apua, mutta meillä ainakin toimii. Mulla siis ajoittuu kaikki asioiden hoitamiset tohon päikkäreiden väliin. Rutiinit pitää huolen siitä ettei juuri muulloin ehdi (ja mies monesti siis poissa kotoa koko ton lapsen valveillaoloajan). Mutta jonkin verran tossa on pelivaraa kuitenkin. Parhaiten muksu kuitenkin nukkuu jos pysytään totutussa rytmissä. Ja tähän on siis päästy kuukausien myötä, meillähän ei alkuun nukuttu päikkäreitä juuri ollenkaan. Yöllä jos muksu herää niin laitan tutin suuhun ja ehkä silitän jos tarve vaatii. Mitään en puhu enkä valoja sytytä. Yleensä meillä on yksi herätys/yö, hampaita tehdessä saattaa olla sitten tunnin välein...

Itelle oli vaikee paikka hyväksyä toi päivärytmi ts. ne rajotukset omaa reissaamista ajatellen kun alkuun oli niiiiin helppoa lapsen kanssa kyläluutiminen. Mutta nyt kun on tottunut niin ei tuo nyt niin paha enää ole. Hankaloittaahan se toki vähän sosiaalista elämää mutta loppujen lopuksi tämäkin on vaan yksi vaihe ja mukavampi kuitenkin että lapsi lepää hyvin ja on hyväntuulinen kuin että nukkuisi huonosti ja kiukuttelisi (mikä on edessä jos menee kuviot sekaisin).
 
Niin joo, onnittelut KiCa! Hieno homma, toivottavasti jatkossakin menee nukahtamiset putkeen!

Ja vielä sen verran että meillä jannu muutti eilen omaan huoneeseensa. Aika tyhjältä näytti makuuhuone ilman pinnasänkyä :') Mutta hyvin sujui yö!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top