Jos ei jaksakaan intoilla

Mä oon syöttäny tolle muksulle pääosin jauhelihaa, vaihdellen nautaa, nautasikaa ja hirveä.  Jonkin verran taas kokolihaa ts. suikaleina, niitä saa saksillakin silputtua aika hyvin kypsennyksen jälkeen (useimmiten käytän kyllä sauvasekoitinta).  Kala taas hienontuu kypsennyksen jälkeen ihan haarukalla.  Muksu on toistaiseksi saanut seitä, lohta, silakkaa ja tonnikalaa.  Kanan olen valmistanut joko suikaleista tai rintafileestä, sen hienontamiseen käy myös sakset.
Me otetaan nyt ukon kanssa aikalisä: muksu hoitoon mun vanhemmille, tulevat tänne meille lapsenlikoiksi ensi viikolla.  Me mennään varmaan Serenaan ja ulos syömään ja ollaan sitten yötä joko hotellissa tai mun vanhempien kämpässä.  Ihanaa :)  Nyt ruvetaan tosissaan tekemään töitä tän suhteen eteen!
Tulokasta päästään kurkkaamaan np-ultraan 26.pvä eli vajaan kahen viikon päästä.  Jännää :)  Toivottavasti on kaikki kunnossa.  Sukupuoli jätetään hämärän peittoon, se selviää sitten elokuussa :)  Vaikka eihän sitä vielä muutenkaan voisi selvittää, kun eikös se ollut vasta rakenneultrassa?  En muista enää :D  Mies on kyllä vakuuttunut että tyttö olisi tällä kertaa tulossa kun on pahoinvointi ollut rankempaa kuin viimeksi.  Tiedä häntä, saattaapi johtua ihan siitäkin että olen nyt niin rapakunnossa...
 
Heipä hei.

Mahdanko mä osata käyttää tätä. Hitsi kujn ovat menneet muuttamaan :/

 1 vuotispäivä lähestyy uhkaavasti, ja näin mun vauvasta tulee "taapero" tai no.. onhan toi aika taapero, kun osaa juosta jo :D


Moonille onnittelut! Ja ihanaa, että corollalla on jotain odotettavaa syksylle. Auttaa kummasti jaksamaan, kun on extrajuttuja tiedossa.


Meidän päivät menee:

Herätys aamulla klo 7
  Aamupala: puuroa ja hedelmäsosetta tai leipää ja jugurttia, banaania, d vitamiini

 Aamupäikkärit n 3 tuntia heräämisestä maitoa 180 ml  (tavallinen rasvaton maito)ja päikkärit kestoltaan 1h-1,5h
 

Lounas _ lihaa/kalaa/kanaa  perunaa, riisiä, pastaa.. juomaksi piimää . 2 kertaa viikossa kalaöljyä 5 ml (syö noin 1,5 dl)

Välipala leipää, jugurttia/hedelmäsosetta/rahkaa/hedelmää.. mitä milloinkin, juomaksi vettä

Päiväpäikkärit maitoa 180 ml (tavista taas) unta palloon tunnin verran

Päivällinen lihaa/kalaa/kanaa tai joku kasvisateria (syö noin 1 dl)
juomaksi piimää tai vettä


Iltapala puuroa + hedelmää

tuosta tunti eteenpäin iltamaito 180 ml ja öiöi

Ja nukutaan aamuun asti.



Jos lapsi kasvaa normaalisti niin yösyöttöhän ei ole tarpeellinen enää tämän ikäisille. Ensin voi kokeilla, että tarjoaa vesihörppyä, josko siitä jo yksinään olisi apua.
 Joskus ei auta muu kuin pistää yöpalvelulle totaalinen stoppi.
 MLL sivuilla on hyvää tietoa unikoulutuksesta.

Meidän arki tosiaan menee tässä aika tylsästi päivästä toiseen.. touhutaan samoja juttuja ja ihmetellään. Käydänä ulkona kävelyillä ja ihmetellään maailman menoa, jätkä kävelee kuin vanha tekijä ulkona, niin on hyvä köpötellä.

Kotihoidontuella kahden lapsen kanssa on.. no aika tiukkaa. Ja oonkin ottamassa tähän perhepäivähoitomuksuja pari kappaletta, niin jätkälle on seuraa ja sitten siitä saa sitä rahaakin...


 
Riiuzka!  Miten kivaa kuulla sustakin :)  Aika usein mulla on semmonen tunne että vallan yksin hiippailen täällä palstalla kärkkymässä olisko joku kirjottanu.  Harmi että on vähän hiipunu tämä meno ja meininki, [b]sipster[/b]kin vissiin toteutti uhkauksensa ja poistui muualle.
Pitäis varmaan itekin alkaa tarjoomaan tolle mukulalle ihan tavallista maitoa.  Jotenkin on niin kiinni noissa tietyissä vauva-asioissa huomaamattaan eikä hoksaa "mennä eteenpäin".  Oon nyt koittanu vähän tarmokkaammin jo tarjota omin käsin syötävää ruokaa tolle muksulle.  Pakkohan sen on oppia sekin taito, eikä se sitä varmana opi jos ei ite ymmärrä sille mitään antaa.  Samoin oon jo vähän ujuttanu "oikeita" ruokia ton ruokavalioon kuten kalapuikot, lihapullat jne.  Mössättynä vielä toistaiseksi.
Kohta joo 1-vuotispäivä ja juhlat edessä.  Hurjaa.
Meillä ei vielä juosta, kävelyä tehdään hyvin verkkaisesti omaan tahtiin, ilman tukea kumminkin.  Toissapäivänä kävelijä liukastui johonkin lattialla viruneeseen leluun ja kaatui suoraa naamalleen tv-tason päälle.  Siinä tuli veritippa jos toinenkin kun huuli halkesi komeasti.  Onneks noi suun vammat paranee kuitenkin ihan älyttömän nopeesti.
Nyt tuolta itkuhälyttimestä kuuluu protestointia.  Me siirryttiin yksien päikkäreiden taktiikkaan joku aika sitten ja tänään ois sit kyläreissu JUST niiden päikkäreiden aikaan.  Yritän saada siis ton mukulan nukkumaan edes hetken ennen tota reissua ettei se siellä sitten huutais naama punasena.  Onneks se viihtyy tuolla sängyssään kuitenkin yksinään, leikkii siellä minkä leikkii ja ehkä jotain lepoa saa kuitenkin.
Ihanaa, nyt alkaa jo ajoittain olla ihan inhimillinen olo!  Paljon pahempi olo on ollu tässä raskaudessa kuin ton ekan kanssa.  Edelleen ällöttää jotkut ruuat enemmän kuin laki sallii.  Jos voisin päättää, söisin vain jugurttia, viiliä ja hedelmiä.  Pakko se on nälkäänsä yrittää jotain muutakin välillä...  Liha on tällä hetkellä ihan ut of the question :P
Ai niin, Riiuzka, onko sulla ihan koulutus tohon perhepäivähoitajahommaan?  Kun ei tosiaan ittekään huvittais ihan heti tonne päivätöihin palata kakkosenkaan jälkeen, oon miettiny paljonkin tota perhepäivähoitajan hommaa.  Mutta siinä taitaa olla aika ehdottomat pätevyysvaatimukset?
 
Heippa! En olekaan itse aikoihin käyny tällä palstalla, mutta nyt sain aikaseks.

1v. päivä tosiaan lähestyy ja sitä odotetaan innolla. Neiti kävelee tuen kanssa kovaa vauhtia. Taitoa olisi kävellä ilmankin, mutta rohkeutta vielä puuttuu. Ruokaa menee hirmuinen määrä, mutta koska ensimmäinen hammas saatiin vasta 11kk iässä, ollaan vasta parin viikon ajan kokeiltu karkeampaa ruokaa. Kaupan ruoilla mennään toistaiseksi, olen nimittäin laiskistunut muksun ruokien teon suhteen. Tuntui, ettei lihasta saanut tarpeeksi hienoa hampaattomalle neidille.

Pottailua ei olla vielä alotettu ja 1v. lahjaksi aiotaankin ostaa neidille oma potta. Usein unilta onkin jo heräillyt kuivan vaipan kanssa, joten toivon pottailun aloittamisen alkavan juuri oikeaan aikaan.

Hissukseen on alotettu lehmänmaidon maistelut. Neidillä on hyvin herkkä suolisto ja mietinkin, että onko parasta antaa joka päivä vähän vai pari päivää ja sitten pari päivää taukoa. Mitä mieltä olette? Imetyksiä on vähennetty ja enää neiti saakin vain iltamaidon. Muutoin itse maitoa juotuna ei menekään. Kaikenlaisia maitoja on tullut kokeiltua. Saas nähdä mitä sen kanssa oikein tehdään. Yritän ujuttaa maitoa eri muodoissa (mm. puurossa ja tänään pannukakussa).

Yöt pääosin nukutaan ja heräillään 2-5kertaa yössä. Hiljattain oli viikko, jolloin meillä herättiin joka yö ja valvottiin 3h. Se oli raskasta! Kokonaisia öitä vielä odotellessa!
 
Tervehdys KiCa pitkästä aikaa!  Meillä juhlitaankin sitten vuoden täyttymistä samana päivänä :) 
Mä antaisin sitä maitoa ihan putkeen ilman taukoja jos ei siis samaan aikaan ole tyrkyllä mitään muita uusia ruokia.  Tietää sitten mistä ne mahdolliset oireet johtuu.  Mekin siirryttiin eilen tohon tavalliseen maitoon kun korvike loppui.  Tuntuis maittavan ihan hyvin.  Maitotuotteisiin tutustuminenhan alkoi meillä sillon reilu 8-kuisena kun poika irtisanoutui tissistä.  Mä alotin jugurtilla.  Sitähän voi alkuun ujuttaa vaikka teelusikallisen hedelmäsoseen joukkoon.
 
Moon juu, synttäripäivät lähestyvät ja pian kummassakin kodissa juhlitaan. Jee! :) odotan kovasti jo neidin ensimmäistä synttäriä. Parin viikon päästä juhlapäivästä juhlitaan sukulaisten kanssa. Synttärikakku on suunniteltu ja pian päästään kokeilemaan, miten hommat toimii.

Maitotuotteita olen nyt antanut joka päivä. Jogurtilla juuri olen aloitanut ja nyt olen parina päivänä tarjonnu peruna/peruna-bataattimuhennosta, jonka tein lehmänmaitoon. Juotuna maito ei kelpaa, mutta toistaseks yritän ujuttaa sitä ruokien mukana. Viiminen korvike lähti puurojen tekoon ja sen jälkeen tehdään puurotkin lehmänmaitoon.

Nukkumisien kanssa meillä on edelleen ongelmia. Parina iltana oli yli tunnin huutokonsertti ennen nukahtamista ja öisin heräillään usein. Tyttö myös uikuttaa unissaan. Taita olla kyllä hampaat, jotka vaivaa....
 
Meillä oli eilen synttärijuhlat.  Juhlat itse meni kyllä tosi kivasti ja juniori jaksoi olla edukseen valtavan pitkän päivän.  Kakku epäonnistui noin niin kuin ulkoisesti; olin luullut pääseväni helpommalla kun ostan semmosen kaupan valmiin kermavaahdon kuorrutusta varten.  No sehän valui sitten kymmenessä minuutissa kakun päältä pois...  Sopii näköjään jätskin päälle jne mutta ei tommoseen koristeluun missä sen pitäis pysyä muodossaan vähän pidempään...  No hyvää oli kakku silti ja annoin muksullekin vähän (hyi mua, sokeripoliisi saattais tuomita).
Muttamutta...  Oli kyllä ihan järkyttävä synttäreitä edeltävä yö!  Miehen sukulaiset tuli pitkän matkan päästä ja majotettiin ne sitten entiseen vierashuoneeseen eli nykyiseen lastenhuoneeseen.  Mukula otettiin omaan makkariin ja niinpä valvottiin sitten vanhemmat ja lapsi aika lailla läpi yön...  Muksu heräs jokaiseen kyljen kääntöön ja köhäykseen ja ite pysy hereillä kun lapsi tuhisi ja mylläsi sängyssään...  Tehtiin sitten sopuratkaisu viime yölle:  poika nukkui omassa alkovissaan ja isovanhemmat siellä huoneen toisessa päässä (siinä on sentään äänieristettä kun tila on jaettu).  Lopputuloksena hyvin nukuttu yö.  Kyllä nyt taas kelpaa.
Meillä tyssäs toi hampaiden teko kuin seinään.  Lokakuussa on viimeset hampaat tehty.  Odotellaan niitä poskihampaita kyllä että pääsisi kunnolla hienontamaan ruokaa.  Kahdeksan hammastahan tolla muksulla on jo mutta eipä noilla etuhampailla hirveesti mitään hienonneta.
Sais noi pakkaset pikkuhiljaa helpottaa.  Nyt ei viitti nuhasta muksua tonne hankeen laittaa kun on reilu 20 astetta pakkasta...
Perjantaina 1-vuotisneuvola :)
 
Meillä on nyt tulevana viikonloppuna synttärijuhlat sukulaisten kanssa. Yksivuotiaamme neiti painaa reilu 8kg ja pituutta noin 70cm. Kovasti on omaa tahtoa ja itkua saadaan kuulla erittäin paljon. Tyttö myös seuraa mua koko ajan ja roikkuu lahkeessa kiinni. Tätä on kestänyt jo ihan liian kauan, välillä vaan hajoo pää!

Maidon suhteen olen ottanut pientä taukoa. Ujutan maitoa ruoan mukana, mutta ruokajuomana on edelleen vesi. Herkkujakin on maisteltu, mutta kohtuudella toki.

Öisin heräillään edelleen, 2-10 kertaa nykyään. Milloin oikeesti loppuis yöheräämiset? Tämä äiti tarttis niin paljon unta! Jaksais päivälläkin sitten paremmin.

Ihana on kyllä nähdä, kuinka tyttö oppii joka päivä uutta. Pottaan on saatu pari kertaa pissat (annettiin vasta 1v. lahjaksi potta) ja myös itse lusikalla syömistä on harjoiteltu.

Tytön lempparikirja ja -ohjelma on Pipsa possu. Ostettiin lahjaksi DVD-boxi, jossa riittää Pipsa Possuja. Sopivan mittaisiakin, kun yksi jakso kestää 6-7min. Helposti jaksaa neiti katsoa pari jaksoa, kun oikein kiukuttaa ja mikään ei tepsi.

Saas nähdä kuinka meillä onnistuu perhoskakkua juhliin, onnistun nimittäin melkein aina polttamaan leivonnaiset kaasu-uunissamme....jaiks...
 
Miten meni KiCa synttärijuhlat?  Onnistuiko kakku?
Meillä ei vielä toi lusikka- tai pottatouhu luonnistu ollenkaan.  Käsin syöminen on tällä hetkellä pop - välillä lusikoitu ruokakin pitää siis kaivaa suusta pois ja syödä sitten omin käsin.  Eli sotkua riittää.  Onneksi on sentään koira siivoamassa syöttötuolin ympäriltä roiskeet X)
Meillä kirjat on tän hetken hitti, samat pahvikirjat saa lukea miljoona kertaa päivässä...  Mutta se onkin ainoa hetki kun poika jaksaa istua sylissä, esim. halimishetket on kovin vähäisiä kun pitäis päästä liikkumaan koko ajan.
Meillä oli 1,5vkoa sitten 1-vuotisneuvola.  Pojalla mittaa 83,5cm 11,5kg.  Päänympärysmitasta saatiin kontrolliaika, samoin kuin kiveksistä.  Terkkari ei niitä sillon löytänyt joten käytiin tänään sitten ´neuvolalääkärillä.  Kaikki kunnossa yllätysyllätys.
Meillä on kanssa noita lastenohjelma-dvd:itä.  Harmi vaan että soitin toistaa noita levyjä vain satunnaisesti.  Jotain kertoo mun omasta laiskuudestani että meillä on alakerrassa täysin toimiva dvd-soitin, en vain ole saanut aikaiseksi vaihtaa tähän olohuoneeseen sitä toimivaa vaikka se soitin hajosi jo esikoista odottaessa...  Pikkukakkonen on pojasta kiva, sitä tulee vaan melko harvoin katsottua.  Mies on luonteeltaan semmoinen että ei osaa olla pitämättä telkkaria auki vaikka sieltä ei mitään tulisi.  Ite en haluaisi että muksu tottuu siihen että telkkari on aina auki etenkään jos sitä ei katsota.  Ei vaan jaksa joka päivä tapella aiheesta :(
Ai niin joo, alkoi näköjään toi poskihampaiden tekeminen.  Kokolailla ton edellisen kirjoituksen jälkeen puhkesi ensimmäinen.  Onneksi ei vaatinut itkua eikä yövalvomista!
 
Synttärijuhlat onnituivat hyvin ja neiti piti omaa showtaan, kun tottui väkipaljouteen. Kakkukin ja tarjoilut onnistuivat erinomaisesti. Googletin kaikki mahdolliset vinkit kaasuhellan käyttöön, ja niiden avulla olen nyt paremmin oppinut kokkailemaan ko. uunilla. Juhlissa ilmoitimme myös tulevista hääaikaikeistamme keväälle 2012.

Vietimme juuri viikon Hollannissa sisareni perheen luona. Tytön kanssa oltiin siellä viikkoa ja mies tuli viikonlopuksi. Tulipahan tehtyä ensimmäinen reissu lentokoneessa muksun kanssa. Nyt palataankin takaisin arkeen ja taitaa tulla kolmas valvottu yö tytön kanssa - matkalla sai nimittäin kuumetaudin...
 
Meille iski myös kuumetauti...  Ihan yht'yllättäen viime maanantaina.  Terve touhukas lapsi meni nukkumaan ja muutaman tunnin päästä tilattiin ambulanssia rajusti kouristelevalle tulikuumalle lapselle :(  No, ei siinä, vaaraton kuumekouristus onneksi, mutta säikäytti pahan kerran - etenkään kun toi muksu ei lievää nuhaa lukuunottamatta ole ollu edes kipeenä aikaisemmin.  Itse kouristus meni ehkä minuutissa ohi mutta reppana oli ihan kanttuvei puolisen tuntia.  Ensihoitajien antama lääkitys alkoi sitten vaikuttaa ja lapsi alkoi taas reagoida ympäristöönsä.  Vastaisuuden varalle saatiin Diapamia jos ei kouristus itsekseen lakkaa.  Toivottavasti oli ihan ainutkertainen koko kouristuskohtaus.  Koko tauti meni sitten itekseen muutamassa päivässä ohi, jee!
Ihanaa kun pääsee taas pihalle!  Nyt kun lapsikin on oppinut liikkumaan ulkovaatteissa (otti jopa ensimmäisiä kenkäjalka-askelia) on tosta ulkoilusta tullu huomattavasti mielekkäämpää.  Aiemmin ei tosiaan tuntunu olevan järkeä siinä että iski vain muksun hankeen kun ei se siinä edes liikkunut.
 
Moon.. voi kamala! Kuumekouristus osaa olla todella pelottava, toivottavasti ei enää toistu!
Oliko ihan "normaali" kuumetauti, vai onko ollu vauvarokkoa?
 Onneksi teillä on nyt diapamia hätätilanteen varalle. Huh.

Mulla ei ole koulutusta pphoitajaksi, mutta tarkoitus on kouluttautua samalla. Ja vaatimuksena terve maalaisjärki, sopivat tilat ja puhdas tausta tietenkin.
 Tää projekti on nyt kyllä jumissa, täällä avattiin oosu pk ja lapsia piti sinne sjoittaa, jotta saatiin toiminta aloitetuksi.. nooo.. mikäpä kiire mulla tässä.

 Meillä poskihampaat kans ilmestyneet alhaalle, ja molemmin puolin yhdet, nyt taitaa hampaita olla 11 tai 12, en ihan laskuissa oo mukana pysynyt.

 Meillä tavalliseen maitoon siirryttiin 50/50 sekoituksella, josta sitten pelkkää maitoa kun sain kaapin korvikevaraston tyhjenemään. Loppujenlopuksi ei korvikkeesta mitään kiirettä tarvii pitää tavalliseen maitoon, onhan se ravintorikkaampaakin. Mutta tavismaito on tietty halvempaa.

 Nyt on ihan peffasta nuo ulkokelit. Aurinko paistaa, mutta piha on joko sohjoa tai varjosella puolella jäätä, ei siellä pysy Erkkikään pystyssä.. Ja sitte ite ko on tällane jänishousu liukkailla keleillä, niin sitä jännittää vaunuillessaki kaikki lihakset iha äärimmilleen, ni nyt sitte on persii kannikat iha jumissa.. fiksua.

Meillä ollaan nyt vasta harjotieltu pottailua, tätä ennen ei pojalla ole ollut mitään kiinnostusta kyseiseen vempeleeseen. Nyt mennään heti herättyä pottailemaan, sitten pitkin päivää pottaillaan ja jos naama näyttää, että ois isompaa faksia tulossa, ni sitte äkäseen potalle.. joskus ehditään ja joskus ei :D Mutta eipä tässä tuonkaan suhteen hätää ole, kesällä on sitten helpompaa kun voi puskapisseillä käydä :D

 DVD meillä on teletapit suosikkia ja sitten Risto Räppääjä :D Itsekseen jätkä välillä käy laittaa DVDn pyörimään ja heittäytyy hetkeksi loikoileen lattialle. Sitten kun ei enää kiinnosta, niin sammuttaa vehkeet ja hipsii uusiin puuhiin.




 
Meillä on sairastelut sairasteltu. Oli kyllä sinnikästä tautia. Kuumetaudin jälkeen neidin tärykalvo puhkes ja korva alkoi märkimään, tuli korvatulehdus nopeesti ja itsekin sain lapsuusvuosien jälkeen korvatuleduksen. Hieman sain taistella terveyskeskuksessa, että pääsin lääkärille. Joskus sitä kannattaa olla tiukkana ja päästää pari valittua sanaa.

Hampaista täällä kirjoteltiin. Meillä on puhjennut vasta toinen hammas. Yksi on alhaalla ja toinen tuli ylös. Eli hieman eri järjestyksessä tulee meidän neidillä - kuten itsellänikin aikanaan.

Muutoin elämä menee aika sutjakkaasti. Tavallista maitoa neiti alkoi juomaan ollessaan kuumeessa. Juodaanko teillä muuten kevyt vai rasvatonta maitoa? Meillä rasvatonta, mutta hammashoitolasta hoitaja mietti, että pitäisikö juottaa sittenkin kevytmaitoa (?). Eli hammashoitolassakin ollaan jo käyty 1v. tarkastuksessa - silloisen yhden hampaan kanssa. Uusi tieto oli, että kun molemmat vanhemmat syövät päivässä 5 palaa täysksylitolipurkkaa, estää se merkittävästi lapsen hampaiden reikiintymistä -> sylkikontakti. Pottailu sujuu vaihtelevasti. Ainakin tärkeä rutiini joka päivä ja sen jälkeen neiti vie itsenäisesti vanhan vaipan roskikseen.

Tänään kävimme ensimmäistä kertaa nukketeatterissa. Hienosti meni, vaikka taisi äitiä hieman jännittää, näemmekö esityksen loppuun. Vasta loppuminuuteilla alkoi keskittyminen herpaantua ja otettiin naksut sekä toinen istumapaikka käyttöön. Välillä ei äidin sylikään kelvannut (ihme meillä!) vaan neiti halusi istua lasten penkillä äidin edessä ihan itsekseen. Iso tyttö <3
 
Tervehdys pitkästä aikaa!
Vieläköhän te muut käytte täällä???  Mäkin olen aikalailla siirtynyt tonne uuden lasketun ajan alle.  Hmm olis kiva silti kuulla teidänkin kuulumisia :)
KiCa:  Meillä juodaan rasvatonta maitoa.  Täällä oli hammashoitola puolivuotiaana, seuraava sitten parivuotiaana.  Kohta puoleen tarttee varmaan alkaa sitä varailemaan - jonothan hammashoitoon on tunnetusti pitkät...  Ihailtavaa toi teidän nukketeatterikokemus!  Täällä poika JUOKSEE, siis aivan tauotta hereilläoloajan ja saa raivarin jos sen tarvii vaikka avoimessa päiväkodissa olla laulupiirin ajan sylissä paikallaan :S
Täälläkin oli se ensimmäinen korvatulehdus...  Nyt ton 1-vuotispäivän jälkeen ollu sitten ihmeen monta räkätautia, ehkä se on hinta siitä kun ekan vuoden sai olla sairastamatta :/  Onneksi ei antibiootteja vaatinut kuitenkaan, parani itsestään ajan kanssa.
Oma napa täällä taas pullistuu lupaavasti.  Oon huomannu, että tän toisen raskauden kohdalla on enempi "intomieli" kuin ekalla kerralla <:D  Edelleenkään ei lässytys maita mutta jotenkin tulee silti intoiltua enemmän.  Painoa ei luojan kiitos ole kertynyt samaa tahtia kuin viimeksi, silloinhan sitä tuli se 20kg.  Edellisessä neuvolassa kuukausi sitten mentiin vielä alle lähtöpainon, nyt se on kotivaa'an mukaan ylitetty.  Olihan sitä lähtöpainoa toki reippaasti enemmän kuin viimeksikin mutta silti.  Kyllä siinä mielessäkin raskaudet eroaa toisistaan että nyt ei kaikesta huolimatta ehdi olemaan niin keskittynyt siihen paksuna olemiseen kuin viimeksi kun on tuo metriheikki tossa vieressä hääräämässä XD
Mites te muut, onko kukaan ehtinyt jo palailemaan töihin?
 
Niinpä... Täällä kans yksi "kakkosen odottaja", joka vain antaa ajan kulua. Päivät menee 2v7kk esikon kanssa touhutessa ja maha kasvaa siinä sivussa, la syyskuulla. Ensin oli hirmu suuri toive ja haave saada toinen lapsi taloon, mutta kuitenkin positiivisen raskaustestin jälkeen tuli kova ahdistus siitä, että tämä odotus olisi samanlainen kuin esikoisen odotus. Siis lääkärireissuja tuhkatiheään ja aina saisi vain kuulla, miten lapsi kuolee tai vammautuu viimeistään synnytyksessä. Tämä siis johtui raskausdiabeteksesta, joka kuitenkin hyvin hoitotasolla ilman insuliinia. Kohta puolivälissä tätä raskautta ja vähitellen alkaa tuo ahdistus helpottaa, kun ei tarvinnut ihan samanlaiseen pyöritykseen lähteä mukaan. Tosin sitä edellytti se, että piti pitää kova palopuhe niskaturvotusultrassa käydessä. Seuraavan kerran menään "isoon sairaalaan" ensi viikolla rakenneultraan. Jospa ne viimeisetkin ahdistuksen rippeet karisisi siellä pois.
 
Huomaan, että täällä on monella jo toinenkin muksu tai jo kolmaskin näemmä, että Mites se nyt menikään, eihän se sitt maailman loppu ollu kuitenkaan! :))
Itse kans tässä raskaudessa käyn läpi tuota ensimmäistä raskautta ja synnytystä ihan pelkopolilla ja käyntejä on lähes 2vkon välein siellä. Ohhoi, En kyllä siltikään jaksa vielä intoilla, ennenku loppu hyvin, kaikki hyvin?
 
Moi KultaHauki! Me ei olla entuudestaan tuttuja, koska olen vasta hiljattain (järkytyksekseni) liittynyt tänne keskusteluihin. Vaikka tää ketju on vanha, olen tässä 8rv:n aikana lueskellut sitä aina joutessani niin, että oon jo melkein koko letkan kahlannut läpi. Ja olen aivan supertyytyväinen, että onhan maailmassa muitakin ihmisiä, jotka ei hypi riemusta ja onnesta raskauduttuaan. Ja se tunneskaala, jota ei-perheelliseksi itsensä mieltänyt ihminen käy läpi on näemmä moninainen, mikä vertaistuen muodossa rauhoittaa suunnattomasti mun mieltäni.

Tämä tuloillaan oleva lapsi on siis eka ja suunniteltu ja toivottu - harkittiin 36vuotiaaksi asti, yhdessä ollaan oltu 15 vuotta... Mulla on vaan "pieni" identiteettikriisi, koska olen koko elämäni rehellisesti sanottuna vihannut lapsia eikä mua parhaalla tahdollakaan voi sanoa äidilliseksi. En ole pystynyt edes kertomaan vauvauutista kellekään kavereille (saati vanhemmille, jotka ovat jo tyytyneet kohtaloonsa että lapsenlapsia ei tule), koska mä en jaksa esittää innostunutta ja että tämä on unelmieni täyttymys. Olen raskauduttuanikin edelleen sitä mieltä, että jos jostain syystä olisikin osoittautunut, että emme voi lapsia saada, olisimme kahdestaankin onnellisia.

Tämä ketju antaa mulle luottoa siihen että luonto on suunnittelut tämän homman niin, että pitkän odotusajan voi valmistautua tulevaan (eikä vähiten henkisesti) ja että se oma lapsi on kuitenkin sitten aika jees. Nää ketjulaiset on mulle kullanarvoinen esimerkki, että vähemmälläkin vouhotuksella tulee varsin mallikkaita äitejä ja vauvoja :) :). Itse olen vielä niin alussa ja sen verran vaikeissa tunnelmissa, että olen menossa psykologin juttusille ja hyvä niin. Onneksi ei tarvitse jäädä yksin tuntemustensa kanssa. Mitä parhainta odotusta sulle KultaHauki ja muutkin vähemmän hössöttävät :)!
 
HAA!  Mun sydämeni hypähti muutaman harhalyönnin kun kilahti sähköpostiin ilmoitus että uusia viestejä ketjussa "Jos ei jaksakaan intoilla".  Ihan älyttömästi harmitti kun tää ryhmä kuihtui kokoon!  En olisi ilman tätä ryhmää edes varmaan aloittanut koko forumille kirjoittamista.  Löytyi vaan niin kohtalontovereita!
Mun on kyllä edelleen heristeltävä intoilematonta nyrkkiäni siitä forumin totaalirempasta taannoin joka aiheutti sen muutaman kuukauden kauden jolloin oikein mikään ei toiminu, tuntu että sillon karisi viimeisetkin innot porukasta ja moni jättäytyi pois.  Olis kiva tietää miten itse kullakin nykyään menee.

Metris: Hienoa että oot saanu iloa tästä ryhmästä.  Kuten todettu, helpotti omaakin ensiraskautta huomattavasti kun löysi kohtalontovereita.
Pakko se on myöntää että on mulla tullu jonkin verran tässä matkan varrella sitä intoiluakin mukaan mutta paljon myös sellaista "järkipeliä" esim. lasten ajoitukset.  Mä haluan myös lusia tän pikkulapsiajan putkeen enkä suinkaan alottaa alusta joskus kun on just alkanut helpottaa.  Eikä lapsiperheen arki ole pelkkää ruusuilla tanssimista ja uskallan sanoa sen ja paljon muutakin ääneen.

KultaHauki: Joo ei ollut maailmanloppu ei :)  Eikä näköjään siellä teilläkään kun uutta pukkaa :)  Mä luin myös kakkosen odotusaikana tätä ekan odotusta ja fiiliksiä.  Nyt tekis mieli tehdä sama ihan nostalgiasyistä.
 
Hei mihin voitais perustaa joku coolmamas vol2:n ketju? Meillä näyttää Moon olevan lasketut ajat kuukauden välein - bongasin sut kesäkuisista ja ite oon jotain heinäkuisiin sepustellut.

Vähän olen joutunut silmiäni pyörittelemään kun näissä keskusteluissa haalean viivan ilmaannuttua riennetään pohtimaan otetaanko äitiyspakkaus vain ei... What!? Mutta kaikki tavallaan, ei mulla ole tarvetta moittiakaan onnensa hehkuttajia. Ei vaan irtoa multa...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top