Olin niin toiveikas tämän toisen IVF:n suhteen. Hoidon suunnitellut lääkäri sanoi, että koitetaan tällä kertaa saada enemmän munasoluja (viimeksi kahdeksasta rakkulasta tuli vain kolme, minulla matala AMH ikääni nähden), ja määräsi Gonalin sijaan Menopuria maksimiannoksen. Ennen tätä OPUn ajoitusultraa oli hyvä fiilis, jaksoin uskoa että tällä kertaa onnistutaan.
Seitsemän pistospäivän jälkeen siellä oli kuitenkin vain kolme vaivaista follia kasvamassa. Jospa niissä kaikissa nyt olisi kypsä solu, niin voidaanhan tässä vielä päästä samaan lopputulemaan kuin viime hoidossa, jolloin saatiin kaksi hyvälaatuista alkiota. Olen lukenut palstoilta, että Menopurilla voi tulla soluja vähemmän mutta laadukkaampia kuin Gonalilla. Toivotaan, että tämä nyt pitäisi paikkansa.
Silti kohdun limakalvo huolettaa, lääkärikin totesi, että se on ohut, vain 6,2mm. Tämä ultra oli eilen ja punktio on perjantaina, mahdollinen alkionsiirto sitten varmaan maanantaina. Onko kellään kokemuksia, että ohut limis olisi ehtinyt kasvaa kuitenkin siirtoon mennessä hyväksi? Kysyin tästä lääkäriltä, mutta sain vähän ympäripyöreän vastauksen, että se tulee sellaiseksi kuin se nyt lääkkeillä voidaan saada. Ahdistaa, jos vähiä alkioitamme aletaan siirtää epäsuotuisiin olosuhteisiin, kun kuitenkin molemmissa aiemmissa siirroissa on limis ollut aina hyvä ja oikein kolmilehtinen. Lääkäri ei tällä kertaa sanonut mitään rakenteesta.
Odotukset tosiaan tulivat ryminällä alas, tosin ehkä parempi nyt ottaa pettymys vastaan kuin vasta punktiossa, kuten viimeksi kävi. Silti turhauttaa, kun on kaikkensa tehnyt. Tässä jo vuoden ajan ollaan eletty terveellisesti ja syöty vitamiineja ja antioksidantteja. Aina kolme kuukautta ennen IVF:ää ollaan erityisesti terästäydytty, mm. käyty nyt molemmat akupunktiossa, menty viikonloppuisinkin jo kymmeneltä nukkumaan, olemme pitäytyneet sokerista ja alkoholista sekä vältelleet ravintolaruokaa (BPA:n vuoksi). Tuntuu, että on tehnyt kaikkensa ja silti kroppa (tai lääkkeet) ei toimi oikein. Turhauttaa niin paljon että itkettää.
Tuntui, että lääkärikin oli vähän pettynyt vasteeseen ja totesi vain, että perjantaina punktioidaan joka tapauksessa. Tuli fiilis, että tässä nyt vain tsäkällä katsotaan, mitä tulee ja siihen se meidän toinen hoitokerta sitten hassautuu.
Sanotaan, että ensimmäinen IVF on vasta kokeilu, jonka jälkeen nähdään mikä toimii. Kyllä tämän perusteella tuntuu, että jokainen IVF on ihan samanlaista kokeilua ja sähellystä. Eihän näitä voi etukäteen koskaan tietää, kun vaste lääkkeisiin lienee hyvin yksilöllinen ja jopa yksilön sisällä on vaihtelua kierrosta toiseen. Olisi ollut kiva, jos ennen pistosten aloitusta olisi ylipäätään katsottu, montako follia sieltä on rekrytoitavissa, kun folleja on huonoimmillaan ollut ultrissa 3, yleensä kuitenkin 9-11. Voisi edes tehdä tietoisen valinnan, että ajoittaa hoidon ns. hyvään kiertoon. En tosin tiedä onko sillä vaikutusta lopulta paljoa, kun viime hoidossa folleja näkyi aluksi 9, kasvuun lähti 8 ja silti soluja 3. Onko muilla minkälaisia kokemuksia tyhjistä follikkeleista?
Huoh, pitkä valituspätkä tuli, mutta meni vain niin totaalisesti kiinnostus tämän hoidon tulosta kohtaan...
Todella turhauttavaa. Ilmeisesti aika tukossa takaisinsoittopalvelu, kun ei vieläkään ole tullut soittoa takaisin (jätin heti 7 aikaan pyynnön).
ehkä ne korjasi jonkun muunkin ongelman tässä samalla kun yrittävät korjata tuota kirjautumista!
Olen helpottunut! Yksi jäi vielä odottamaan, laitetaanko pakkaseen. Kaksi kypsää oli pitänyt laittaa pois, kun eivät jakautuneet oikein.
musta ei oo oikeen apua, koska mä selvisin ekasta punktiosta melkeen kokonaan kivuitta. Minkälaista kipua on? Ehkä joku muu osaa enemmän kertoa kokemuksia.
