Tuun tänne omanapailemaan ja purkamaan jännitystäni, kun en muutakaan keksiTänään on ollut kaikin tavoin huonot fiilikset suurimman osan päivästä, ärsyttää, itkettää ja turhauttaa, vuorotellen ja samaan aikaan, kaikki asiat maan päällä mut ei varsinaisesti mikään. Onko sitten eilisillan Ovitrellen tai yleisen hormonisekamelskan aiheuttamaa, niitä nyt ainakin voi hyvillä mielin syyttää kaikesta
Huomisaamuna tosiaan eka punktio, ja huomaan miten kroppa alkaa jännittää vaikka mieli (muka) olis muissa ajatuksissa. Olen ohjeistuksen mukaan yrittänyt juoda paljon, ihan työstä sekin käy.
Huh, onneksi jo kohta on punktio ohi ja taas harppaus eteenpäin tässä hommassa otettu! Ja valtavan mielenkiintoista on kuulla, miltä omien munasolujen laatu vaikuttaa ja suostuvatko ne yhteistyöhön miehen siittiöiden kanssa ollenkaan...![]()
Punktiosta selvitty, jessss! Sinänsä meni hyvin ja nopeasti, sattui kyllä kipulääkkeestä huolimatta jonkin verran (kun munasarjat liikkui neulan tieltä pakoon, kuulemma), mutta ei sietämättömästi tai koko aikaa. Puuskutellessa ja hoitajan kättä puristaessa meni ihan hyvin, puoliso ei siis ainakaan täällä (TYKS) saanut tulla mukaan. Toimenpiteen jälkeen pyörätuoliin siirtyessä oli hetken ihan hyvä olo, kunnes alkoikin huimata ja hetkeksi lähti taju - heräsin siihen että mut nostettiin sänkyyn ja hetki kesti tajutessa että missä olen ja mitä tapahtui. Epämiellyttävä ja lievästi huimaava olo jatkui jonkin aikaa, aika pitkään makoilin sängyllä ennen kuin tuntui hyvältä ajatukselta siirtyä tuoliin ja sitten kokeilla seisomista. Vähän menkkamaisia mahakipuja oli ja on, mutta oon niin onnellinen että se on ohi eikä ollut tuon kamalampaa
Ja saaliiseen olen oikein tyytyväinen myös: 12 rakkulaa tyhjennettiin ja 11 solua saatiin! 
Paljon tsemppiä move88, toi odottamisvaihe on se pahin!
Huomisaamuna tosiaan eka punktio, ja huomaan miten kroppa alkaa jännittää vaikka mieli (muka) olis muissa ajatuksissa. Olen ohjeistuksen mukaan yrittänyt juoda paljon, ihan työstä sekin käy.


Eilen alkoi tiputtelu ja se jatkuu. Kolme päivää aivastellu ja vilu, lämmöt alakanttiin 36c ja nyt tuntuu alkava menkkajomotus selässä.
mä näin sen sykkeen heti kun se sai ultrasauvan paikoilleen. Alkio on silti edelleen viikon liian pieni ja se ontelo on alkion kokoon suhteutettuna pienempi kuin viime viikolla, vaikka olikin kasvanut muutaman millin. Mitään ei saa tehdä (keskeytys) kun syke on vielä ja kasvua tapahtuu. Kuulemma todella harvinaista ja ihan hirveää odotella, että tuo sitkeästi elämänsyrjässä kiinni roikkuva pieni luovuttaisi jo 



yli omien odotusten! Nyt sitten maanantaina katsotaan mitä niille on käynyt. Neljä menee suoraan ICSIin ja loput normaaliin viljelyyn. Tuoresiirtoa ei valitettavasti voi sen korkean progearvon takia tehdä tähän kiertoon, että pakkaseen sit kaikki.