IVF/ICSI-HOIDOT 2021

Beisla: Toivotaan hyvää saalista teille!

Lumotar: Ihanaa! Onnea hyvistä ultrakuulumisista!

Madalena: Kiitos! Tää helpotti kyllä vähän, koska pelkään että mun munasolut on lopullisesti pilalla.

ON: Hei! Kuinka monta päivää teillä on näkyny Ovitrelle raskaustestissä? Mulla on tosi vahva viiva vielä 9pvän jälkeenkin, vaikka Pregnyl on aina hävinny 10pvässä (toki annos on myös pienempi Pregnylissä).

Mulla näkyi noin 10pvää. Mutta ei kyllä vahvasti :Eyes:
 
Mulla näkyy edelleen testissä Ovitrelle, 11 päivää pistämisestä :No Evil Monkey:

A324F7E3-03DF-40DB-A727-67055783E70D.jpeg
 
Hei! Olen uusi täs foorumissa. Olen kotoisin Puoalasta,mutta asun tällä hetkellä Turussa, eli mun suomen kieli ehkä ei oo hirveen hyvä, mutta kuitenkin ajattelin keskustella teidän kanssa tärkeestä aiheesta. Olen yrittänyt saada lasta jo pitkään. Kahden eri miehen kanssa on ollut sekä epäonnistumisia että onnistumisia. Ensimmäinen mies ja minä yritimme saada vauvan kolme kertaa, mutta yritykset epäonnistuivat. Raskaustesti oli positiivinen, mutta lopulta hcg kuitenkin laski ja raskaus keskeytettiin ja kuukautiset alkoivat. Lääkärin kommentti oli, että miehen ja naisen kemiat eivät sovi yhteen. Tunsin oloni surulliseksi ja epäonnistuneeksi. Suhde meni huonoon suuntaan, koska silloin ei ollut tarpeeksi tukea ja tunteita jatkaa yhdessä asumista. Toisen miehen kanssa tulin luonnollisesti raskaaksi välittömästi, mutta sekin oli valitettavasti kohdunulkoinen raskaus. Siksi päätimme IVF:n hyväksi seuraavan raskauden aikana säästääksemme aikaa ja siihen liittyvää kovaa painetta. Kokeita tehtiin myös kolme, mutta usein alkiossa oli vika (epämuodostuma, alkio ei kasvanut jne.) ja kokeet epäonnistuivat. Viimeiseksi mahdollisuudeksi oli akupunktion ja IVF:n yhdistelmä tänä keväänä. Neljäs koe onnistui, raskaustestissä ilmestyi kaksi viivaa ja hcg nousi. Olin ja olen edelleen mielettömän onnellinen ensimmäistä vauvaani odottaessa. Mutta nyt raskauteni ja stressitasoihini vaikuttaa nykyinen Venäjän ja Ukrainan välinen sota. Ennen korona ja nyt sota. Ajatus, että ehkä meitä ei ole enää lähitulevaisuudessa, pelottaa minua. Koska Baltiamaat on Suomen vieressä, on tämän hetken turvallisuuden tunne minulta ja vatsavauvaltani täysin kadonnut. Mitä mieltä olet sekä sodasta että koronasta? Miten tämä on vaikuttanut tai tulee vaikuttamaan sinuun?
 
Takaisin
Top