Inseminaatio 2017

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja JoLa80
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hei!
Päätin kanssa nyt kirjoittaa tänne. Olemme mieheni kanssa yrittäneet nyt lasten reilu kaksi vuotta.

Viime viikolla oli eka inssi ja nyt jännäillään. Tai minä jännäilen :)
 
Kuuluuko nyt sanoa että ikävä kyllä tervetuloa joukkoomme tupau, ja onnea piinailuun :)

Te pregnyliä pistelleet, miten nopeasti tuo nyt hoitaa sitten tämän loppukypsytyksen ja irroituksen? Päivällä n.14,00 laitoin ku ohjeistivat niin ja toki jännää et menikö kaikki oikein jne :D ja oletteko seurailleet ovistestiä sit, sotkeeko tuo lääke nyt sitä sitten vai näyttääks testi ihan oikein oviksen? Tiedän ettei tarvi tehä testejä mutta tottakai tässä pientä tutkimusta on tehtävä :wacky:.

Ja sitten, tiedättekö, päähäni nousi ihan hassu kysymys. Aloin tässä pohtimaan että osaako ihminen joka joutuu käymään näitä hoitoja läpi, arvostaa sitä lastaan sekä miestään paremmin kuin sellainen joka tulee raskaaksi ns. Housut samassa koneessa pesemällä, jos tajuatte mitä tarkoitan?!? Ja miten tämä kaikki vaikuttaa sit miehen ja sen lapsen väleihin, koska mieshän joutuu tässä myös tekemään ison osan ja käymään tän rinnalla läpi myös. Jos nyt tajuatte sen punaisen langan jota tässä haen, nii ootteko te pohtinu näitä?
Yks päivä mies tunnusti et välil on aika toivoton olo, voi että miten,se tuntui hyvältä, niin kieroa kuin se onkin, mut siin tajus taas sen et miten tosissaa tässä molemmat on. Tämä prosessihan voi lähentää tai erottaa ihmisiä, joutuu aika monia tunteita käymään normi parisuhdejuttujen lisäks näitten hoitojen myötä läpi ja toisinaan meinaa iteltä unohtuu et tässä meitä on kaks jotka tätä menee läpi. Mut onneks on ihana mies.:Heartred.
 
Cecily, mulla ukko ollut mukana ja saa siis todella tulla mukaan :) sanoinkin esikoisen hoitojen aikaan et parempi ollakin paikalla ko yhteistä kakaraa tehdään :D
Taisin myös ymmärtää mitä hait takaa ja kyllä nää hoidot on hionut ainakin meitä lähemmäksi, arvostan miestäni todella paljon, että on käynyt tän kaiken mun kanssa läpi ja näkyy nuilla pojan kanssa olevan ihan mielettömät välit <3
Lisäksi jotenkin aattelen että itse myös arvostan ja ehkä jopa takastan lastani enempi kuin ns normaalisti lapsen saaneet. Tämähän ei varmasti pidä paikkaansa, mutta siltä todella tuntuu :)
Kovasti tsemppiä <3
 
Kiitos, ihana jakaa fiiliksiä ja tunteita täällä kun ihmiset samassa tilanteessa.

Cecily ja TK olen kanssanne samaa mieltä! Huomaan että, parisuhde on vahvistunut tämän projektin aika paljon.

Välillä meinaa kyllä unohtua toisen tunteet ja ajatukset tästä. Onneksi aina välillä pidetty palavaria kahdestaan jossa toinenkin saanut sanottua miltä tuntuu jne.
 
Cecily:Me miehen kanssa ollaan ajattelut että lasta rakastetaan ehkä enemmän kun vaikean kautta saatu lapsi.Mitä sen että yhden kerran miehen vehkeet sisällä ja pam raskaus alkaa.
 
Cecily, Pregnyl tosiaan saattaa sotkea testin eli luonnollista ovista testien kautta ei pistämisen jälkeen enää välttämättä bongaa.

Mä just juttelin yhden ystävän kanssa siitä, että kuinkahan paljon hoidot vaikuttaa siihen, miten paljon enemmän sitä mahdollisesti arvostaa lasta kun sitä on todella pitkän aikaa tekemällä tehty. Ystäväni, kahden lapsen äiti ja molemmat ivf:n kautta saaneena, kertoi että hänellä ainakin pienempi toleranssi "tavallisesti" saaneiden vanhempien ns. turhaan narinaan miten vaikeaa lasten kanssa välillä on. Sanoinkin hänelle, että oon huomannut hänestä miten hänellä aina huokuu lopulta puheista kiitollisuus lapsista sillonkin kun kertoo miten välillä joku asia saattaakin kiristää. Toki asiat on aina henkilökohtaisia ja jokaisen kokemus erilainen sekä niihin vaikuttaa varmasti muutenkin elämänasenne.

Mutta kyllä meillä myös miehen kanssa suhde syventynyt entisestään, ollaan kiitollisia, että meillä on toisemme ja hyvä parisuhde. Oma perhe on yhtälailla kummankin suuri toive ja haave. <3 Mulle ei itseasiassa oo oikeastaan tullut edes mieleen pyytää miestä inssiin mukaan, kun niin nopea operaatio se kuitenkin on. Nyt jos mietin lisää, että miksi en oo edes pyytänyt miestä mukaan niin ehkä en oo halunnut korostaa operaation kliinisyyttä... Jotenkin vielä ehkä "pettynyt" olo siitä, että tää ei ole onnistunut tavallisesti... Mutta jos ivf:ään asti mennään, niin niihin varmasti haluaisin mukaan.
 
Muokattu viimeksi:
Tervetuloa Tupau. [emoji5] Meillä on paljon puhuttu näistä myös. Miehen toiveet on valtavan korkealla, koska hänellä ei ole biologisia lapsia. Minulla on yksi reilu 7v täysin vaivattomasti tullut luomutyttö edellisestä suhteesta. Mies oli mukana ekassa inssissä, jatkossa täytyy katsoa töiden mukaan pääseekö...

Meillä menossa nyt dpo12. Eilen tuli pyyhkiessa aavistus kirkasta verta ja vähän tuhrua pikkuhousunsuojaan. Sen jälkeen ei ole tullut mitään...
Mutta kyllä sitä eilen itku pääsi. Ja mies oli aika toivoton...Oli sitä mieltä ettei ikinä saada vauvaa. [emoji52]

En tiedä mitä pitäis ajatella. Onko muilla ollut tällaista?
 
Niin ja siis itse eilen sai valtavasti lohtua tuosta yhdestä aarteesta. Vaikka tyttöni on myös miehelleni rakas, hänelle varmasti tämä tilanne tietyllä tapaa rankempi. Vaikka 'vika' ei hänessä olekaan.

Ollaan aika mieli maassa nyt. Tosi kurja mieli.
 
Nyt meikäläinenkin täältä taustalta palaa aktiivisemmaksi, ja heti aloitan kyselyn:

Onko täällä muita keskenmenon saaneita ja inseminaatiota jatkaneita? Kuinka kauan teillä on mennyt, ennen kuin normimenkat ovat tulleet? Tiedän, että yhdet menkat pitää tulla, ennen kuin uutta inssiä yrittää, MUTTA sitä mietin, että kun joskus (toivottavasti pian!) menkat alkavat, niin voiko jo siitä kierrosta lähteä takaisin hoitoihin, vai venyykö se sitten VIELÄ seuraviin menkkoihin? Alkaa olemaan aika toivoton olo, ja nytkin tekisi vaan mieli itkeä koko ajan, en tosin tiedä, miksi.
 
Paljon voimia ja tsemppiä Henta! Toi on aina kuukauden päivistä se pahin!
Saatko ketää läheistä tueksi päivälle? Tai pystyttekö hemmottelee miehenne kans toisianne jotenkin?
 
Kiitos Tupau. [emoji4] Kyllä tämä tästä. Tosiaan hyvin hämmentyneet fiilikset, kun vuoto loppui kuin seinään. Eilen tosiaan kerran pyyhkiessä tuli tippa ja toinen tippa suojaan. Sen jälkeen ei mitään.

Justiin miehelle sanoin, että vaikka kävis nyt miten, niin torstaina vien sen syömään jonnekin ja sitten vaan soittoa polille, jos niikseen. Eikait se masentelukaan mittään auta. [emoji4]
 
Ootko henta testannut?

Meillä on inssi numero yks nyt takana. Mies tuli aamulla surkeena spermanannosta ja sanoi et tuli huono näyte. No, käytiin syömäs ja kaupoilla välilla ja sit mä menin niin ylläri oliki ihan kiva ku pesun jälkeen tarjolla oli 30 milj. "Olympiakuntoista" siittiötä. Se mua hämäs että siin tilantees ei enää mitään ultrailtu vaan laitettii vaa kaverit sisään, onks se normaali läytäntö näin?
Nyt kotona huomasin et tulee vähän veristä vuotoa, mut se lienee normaalia.
Nyt sitten isäntä meni töihi mut otetaan viel huomen aamul varmistelut kotona ja sitte piinaillaan. Verikoe 26.4 aamulla sitten, tuli vuoto tai ei.

Aattelin et nyt ois jotenki huippuiloinen tai pettynyt tai jotai mut oikeestaa fiilis on vähän niinku odottavan tyhjä. Mut pisteet annan fertinovan porukalle, ihana henkilökunta!
 
Henta onhan mahdollista, että kyseessä olisi ollut kiinnittymisvuotoa, joten toivoa on vielä! <3

MuuMuulle voimia kanssa odotteluun. Toivotaan sun tapauksessa, että ne normimenkat alkaisi pian.

Itse oon kanssa ollut aivan rikki menkkojen alettua viime viikolla. Onneksi viikonloppuna sai vähän muuta ajateltavaa kun oli yhdenyön tyttöjen reissu. Käy niin raskaaksi tämä vuoristorata. Mies koitti eilen kovasti lohduttaa ja kannustaa ylläpitämään "normielämää", joten tänään sit lekurin jälkeen kävinkin kuntosalilla jospa siitä saisi ainakin parempaa mieltä terveysvaikutuksien kautta! :)
 
Cecily, mulla ultrattiin kyllä ennen simppojen laittoa..Pregnyl tuli jälkikäteen kotiin pistettäväksi.

Testasin Cecily joku päivä sitten negan ja sitä ennen haamuviivoja, oletan, että ne oli Pregnylin jämiä.

Jotenkin tuntuu vaan, että kiinnittyminen tässä kierron vaiheessa ois aika myöhäistä. [emoji2] Vaan sekinpä selviää tässä varmasti parin päivän sisään. Pyhinä teen uuden testin jos menkat ei ala kunnolla.

Minä aattelin seuraavan yritykseen ottaa ihan eri asenteen. Yks kierto tätä jatkuvaa ittensä kyttäämistä ja himmailua saa riittää. [emoji23] Ens kierrossa aion elää ihan tavallisesti ja nauttia keväästä ja tulevista häistä ja sillä tavalla.
 
MuuMuu sanoi:
Nyt meikäläinenkin täältä taustalta palaa aktiivisemmaksi, ja heti aloitan kyselyn:

Onko täällä muita keskenmenon saaneita ja inseminaatiota jatkaneita? Kuinka kauan teillä on mennyt, ennen kuin normimenkat ovat tulleet? Tiedän, että yhdet menkat pitää tulla, ennen kuin uutta inssiä yrittää, MUTTA sitä mietin, että kun joskus (toivottavasti pian!) menkat alkavat, niin voiko jo siitä kierrosta lähteä takaisin hoitoihin, vai venyykö se sitten VIELÄ seuraviin menkkoihin? Alkaa olemaan aika toivoton olo, ja nytkin tekisi vaan mieli itkeä koko ajan, en tosin tiedä, miksi.
Click to expand...

Itellä oli kohtukuolema inseminaatiosta alkunsa saanestaa raskaudesta.Kohtukuoleman jälkeen vielä kaavinta tämän kaiken jälkeen 44pvää tästä kaikesta alkoi menkat.Meillä Naikkarilla sanottiin että jatketaan inseminaatiolla ja odotetaan ihan yksiä kokonaisia kuukautiskiertos siis tuon 44pvän jälkeen vielä yhdet menkat.Ja tammikuussa meille kävi näin ja polilta sanoivat että ilmoita kun menkat alkaa Huuhtikuussa jos ei ennen sitä ole tärppiä tullut.Näin meillä :)
 
MuuMuu: mulla on tosiaan ollut yksi keskenmeno muistaakseni rv6+ ja periodtrackerin datan mukaan siinä on ollu 77pv väliä seuraaviin menkkoihin, jonka jälkeen yritettiin uudelleen. oliskohan se sit ollu joku 2-3vko siitä keskenmenovuodosta ni normimenkat alko taas. Sit siihen kiertoon tehtiin samantien uus, josta tärppäs esikoinen. Hirmuisesti lämpimiä ajatuksia <3
 
Kp 27 ja dpo 12 tai 13. Tyylipuhdas nega aamutestissä.

Menkaaaaat....Alkaisivat nyt kerrankin pyydettäessä, että ehtis polille soittaa ennen pääsiäispyhiä. Uuteen yritykseen!

Minä oon monesti miettinyt, että miten selviäisin keskenmenosta tai kohtukuolemasta. Äärimmäisen iso hatunnosto ja voimia kaikille tässäkin ketjussa, joilla nuita hirveitä kokemuksia on. Ja jotka silti jaksavat vielä yrittää!
 
Heippa! Pakko oli tulla kirjoittelemaan ja purkamaan mieltä! Täällä yksi inssikerta takana, tämä tehtiin viime viikon maanantaina. Aloitin perjantaina Lugesteronin, 2x200mg ja alakautta! Kauheaa tuskailua nyt, todella kovat oireet (vatsakivut, nippailut ja pahoinvointi), jotka luultavasti tulee tuosta lääkkeestä. En uskalla ääneen edes sanoa, että olisivat raskauden aiheuttamia. :) Olemme yrittäneet lasta luomusti puolitoista vuotta. Meillä molemmilla pieniä häiriöitä, minulla FSH-arvo suht korkea ikääni (33v) nähden, tosin vielä rajoissa, mutta ihan ylärajalla. Miehellä siittiöiden testipesu meni loistavasti, jostain syystä eivät kestäneet pesua ennen inssiä, hyviä jäi jäljelle vain 0,5 miljoonaa pesun jälkeen. Yhdenhän sitä tosin vaan tarvitsee... :) happy thoughts vaan kaikille :signs003
 
Henta, tsemppiä tulevaan kiertoon, kiva että jaksat asennoitua noin hyvin :)

Täällä nyt eilisen inssin lisäksi leikitty kania, nyt tää jää sit jonkun muun haltuun että mitä tässä tapahtuu, joten tästä se piinailu alkaa. Ja vähän aiheen ohi, varasin eilen ajan tatskaan.oon kauan tätä pyörittänyt mut eilen se tuli oikein se olo et nytten! Aion nakuttaa ihooni tekstin "pysy vahvana", aika nyt loppukuusta, mikälie symboliikan tarve tässä jo on...:wideyed:

Pupu tupuna: mua alkoi mietityttään tuo siittiöiden määrä, meinaan kun olin kuulevinani että niitä olis oltava vähintään 5miljoonaa (nyt mietin et oliks sittenki 0,5milj ) et tuolla tekevät inssin. Tuntuu hurjilta määriltä, luulis munasoluraukalla olevan rankkaa joutua niiden keskelle, liekkö tässä nyt se runsauden pula sitten jo kyseessä :wacky:
 
Takaisin
Top