Kysynnän ja tarjonnan lakihan se on, mutta jos imee kerran pari vuorokaudessa niin kyllähän se voi hiipua tai mulla ja kavereilla useammalla maito loppunut tai vähentynyt niin, ettei sitten ole imetyksestä tullut mitään, kun lapsi ei ole jaksanut imeä enää. Oli syy-seuraussuhde mitenpäin vain. Yleisyydestä tai harvinaisuudesta en tiedä. Harvemmin ollut kenelläkään vieroittamisen tarvetta. Mulla kyllä ei rinnat ees täyttyny, tuntunu täysiltä, ku lopetin ku seinään... Esikoista pakkoimetin ollessaan jo lähes unessa noin kuukauden verran ja sit lopetin kertaheitolla eli ei tainnu enää mitään sieltä tullakaan. Ei vauva nytkään hamunnut rintaa kertaakaan sen lopetuksen jälkeen eli koen ajan olleen kypsä molempien näkökulmasta. Ehkä sekin vaikuttanut, ettei yöimetyksiä ollut enää puolen vuoden jälkeen. Jotenki tuntuu, että vähitellen maidontuotanto vain hiipui.
Meillä ei neuvolassa kehottanut korvikkeen käyttöön, vaan sanoi, että lisää kiinteiden määrää, jos jää nälkäiseksi imetyksen jälkeen. Käytin ja käytän maalaisjärkeä näissä asioissa. Itellä kans tuli suihkuamalla maitoa, mutta se ei vain riittänyt enää pojalle aikoinaan ja niinpä lisäsin kiinteitä, mutta en vähentänyt imetyskertoja ja välipalat yms. meni pitkään pelkällä maidolla. Korvikkeen otin sitten lisäksi, kun ei enää suostunut päivällä rinnalle. Olin antanut pumpattua säännöllisen epäsäännöllisesti nokkamukista, siitä ei koskaan kiinnostunut juurikaan eli en usko, että olisi sen vuoksi alkanut rintaa hylkiä.
Minusta on ihan yhtä luonnollista imettää vielä tässä vaiheessa kuin myös lopettaa, kun lapsi ei enää kiinnostu imetyksestä samalla tavoin. Ite en halunnut jatkaa, kun tuntu, että ois ollu pelkästään itsekkäistä syistä, kun piti jo tuputtamalla tuputtaa ja oli yhtä taistelua ja itkua. Läheisyyttä on muutenkin eli sitä ei tarttenu murehtia ja ah sitä vapautta, kun ei tartte miettiä menojaan imetysten mukaan. :D
Esikoista imetin aikoinaan 8 kk ja nyt sen 9 kk. Ihan hyvä saavutus. Oisin voinu imettää pidempäänkin, jos lapsi olisi ollut rintaa vailla, mutta oon erittäin tyytyväinen myös näin. Jokainen siis tehköön, miten parhaaksi kokee itsensä ja lapsensa kannalta. :)