Imetys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Keni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä on tönään ollut tosi levotonta syömistä. Tyttö pälyilee ympärilleen tai kiemurtelee muuten vaan. Nyt aika uutena juttuna tyttö on keksinyt alkaa puremaan! Nyt jännittää joka kerta kun tissiä tarjoan, että iskeekö se taas hampaat nänniin vai imeekö nätisti...jännitystä elämään. :/ Onneks hampaita on vasta alhaalla, mutta sattuu se silti aika paljon!

Mä imetän yleensä istualteen, mutta öisin kyljelteen, kun perhepedissä nukutaan. Laitoksella imetin melkein aina niin, että vauva makas mun rinnan päällä, kun sektion takia kaikki muut asennot oli hankalia. Siinä oltiinkin sitten yöt ja päivät... Onneks saatiin hyvää opastusta, en ois kyllä osannut yhtään!
 
Mun tulee päivät imetettyä istualteen ja yöt makuultaan. Ja melkein aina nukahdan kesken kaiken yöllä! Välillä kyllä mietityttää, ettei vaan nukkuessa kellahda vauvan päälle kun ollaan ihan kylki kyljessä :confused:
 
Mulla sama juttu, päivisin imetän istuen tai saatan myös kävellä vauvan kanssa ympäri asuntoa ja samalla imettää. Ennen siihen riitti yksi käsi, nyt se vaatii melkeinpä kaksi kättä, on tullut pituutta jo sen verran. Öisin yleensä syötän makuuasennossa paitsi nyt kun olen alkanut tyttöä jälleen nukuttaa omassa sängyssä ja kun on vielä tuota flunssaa niin imetän yöllä istuen ja meinaan kyllä kuukahtaa siihen sängyn reunalle. Jos olen ihan poikki, nappaan tytön viereeni sänkyyn, joka on usein aamuyöstä.

Sairaalassa sai hyvän imetysopastuksen ja painelin monestikin sitä kelloa että tulkaa nyt auttamaan tän vauvan ja tyynyjen asettelussa :) ja aina ne auliisti tulivat ja auttoivat. Kyllä kaikki ansaitsisivat saada samanlaisen hyvän opastuksen. Kotonahan se oikea harjoittelu vasta alkoi. Alussa imetin makuuasennossa, mutta se alkoi pian tympiä ja tuntua liian sitovalta valinnalta. Kun vauva oli hieman saanut enemmän jäntevyyttä oli helpompi löytää uusia asentoja mm.istuen. Olihan se alku kyllä niin jännittävää oman pienen kanssa, kun kaikki oli uutta niin itselle kuin hänellekin :)
 
Mä en käsitä kun siellä synnärillä ei tullut tosiaan mitään neuvoo tohon imettämiseen. Kuulin kun viereisessä sängyssä äiti imetti istuvalteen ni se hoitaja meni sanoon sille, että kannattaa imettää makuu asennossa kun saat niskas jumiin noin. Nyt jälkikäteen kyllä ihmetyttää ja vielä enemmän se, että itse en pyytäny asiaan mitään neuvoa. Mutta en toisaalta tajunnut mistään mitään ku olin ihan jossain muissa maailmoissa ja pitkään sen jälkeenkin.
Nyt ajatellen en kunnolla muista ekasta kuukaudesta yhtään mitään :eek:
Mies kertonu jälkeen päin miten hommat lähti sujumaan...
 
Kannattaa muuten laittaa palautetta sairaalan synnytysosastolle ja omat yhteystiedot niin asiaa voidaan käsitellä vielä jälkikäteen. Itse laittaisin. Laitoinkin yhden kehitysehdotuksen ja sainkin vastauksen siihen. Kyllä kannattaa.
 
Meilläkin muuten lähinnä katottiin se että imuote on oikea/sinne päin. Ei tullu muuten juurikaan asentoihin neuvontaan, jos ei lasketa sitä et kerran ne käski kääntää vauvan "ylösalaisin" ku nänniin tuli lippa. Esikon aikana sama juttu, paitsi et ne oli koko ajan repimäs vauvaa pois rinnalta ku ote oli väärä. Vauva tietty hermostu ja lopult mentiiki kumil, sen jälkee ei annettu mitää ohjeita. Kuitenkin PHKS:n seinil lukee et on imetystä tukeva sairaala... Ja nyt alko sit tietty miettii et oisko esikon kans imetys lähteny paremmin käyntii jos ei olis välittäny siitä et imuote oli huono. Oishan se voinu ekan parin viikon aikana korjaantuu ku vauva kasvo. No ei auta näin jälkikäteen sitä enää pohtia.
 
Mä en myöskään kokenut mitään huippuhyvää imetysopetusta saavani. Kakkosen kohdalla sitä ei tainnut olla ollenkaan. Kai sairaalassa oletetaan että toisen lapsen kohdalla se menee rutiinilla? Mulla taitaa onneksi olla sen muotoiset nännit, että molemmat vauvat ovat heti löytäneet oikeanlaisen imuotteen. Itse on päässyt helpolla kun vauvat ovat hoitaneet homman kotiin :)
 
No mun äiti ku sai iltatähden (viides lapsi), ni sillepä oltii niitä neuvoja vasta tyrkkimässäki. Äiti sano et kyl kovasti ärsytti ku tultii kädestä pitäen neuvomaan vaipanvahdot sun muut, kuin ekakertalaiselle :) Ja eniten kyl tais ärsyttää se et ne neuvojat oli tosi nuorii tyttöjä :grin Kai ne aatteli et se vaipparumba ja muut on muuttuunu 14vuodessa niin paljon, että tarvii uudestaa opetella.
 
Me jouduttiin synnäriltä suoraan teholle ja sieltä parin päivän päästä viikoksi muistaakseni jollekki tartuntatauti osastolle. Mulla maidontuotanto lähti käyntiin vasta sitten kun päästiin teholta pois ja onneksi mulla oli siinä viikko aikaa hoitajien opastuksella opetella se imettäminen. En tiedä mitä siitä muuten ois tullu :)
 
Tinka mikä teiän synnytystarina on?
 
Hienoa että imetys lähti Tinkalla sitten kunnolla käyntiin. Rankka alku teillä on ollut. Ilmeisesti nyt on kaikki ihan hyvin.
 
Ei onneksi ollut niin vakavaa vaikkakin se tuoreelle äidille olikin kova paikka. Synnytyssalista päästiin illalla normaalisti osastolle mutta jo seuraavana päivänä Artulle nousi lämpöä ja verikokeissa selvisi että tulehdus arvot olivat nousussa ja samana iltana Arttu joutui teholle jonkinlaisen iholle joutuneen bakteerin vuoksi. Tai ainakin niin lääkärit veikkaili :) Juurikin sen hirveän huolehtimisen ja stressin vuoksi maidon nousu tapahtui vasta siinä vaiheessa kun huomasin että tästähän selvitään ja pikkuinen voi hyvin. Viikon antibiootti-kuurilla siitä selvittiin joka annettiin tipan kautta.

Saamme olla onnekkaita että selvisimme näinkin vähällä. Myötätunto oli mitä suurin muita vanhempia kohtaan jotka tulivat teholle katsomaan omaa pientä elämän alkuaan. Sitä ei toivoisi kellekkään.
 
Oliko sulla Tinka86 otettu se Saga-näyte? Mietin että oliko se syynä ikävään tilanteeseenne synnytyksen jälkeen? Hyvä että kaikki kääntyi hyvin. Itselläni saga oli plussa ja siks antibioottikuurin sain.
 
Mäkään en kyllä kokenu saavani kunnon imetysapua. Kovasti kävivät kattomassa, et hyvä on juu ja maitoa tulee. Noh, kotona se oliki sit itkua ja hampaiden kiristystä, kun nännit oli ihan verellä. Netistä etin imetysohjeita ja sit mies yritti parhaansa mukaan asettaa jätkää oikeeseen asentoon mun syliin tai vierelle. Sitte ku se oikee ote löyty, ni ei ollukaan enää mitään. Nytkin saa nykiä ja lussutella miten lystää, mut ei satu. Paitsi nipistely noilla pikku käpälillä :D

Onneksi Tinka86 selvisitte "vähällä" Sitä aina välillä unohtaa, kuinka onnekas on, kun ei mitään vaivoja ole ollut (kopkop). Tuntuu pienet käninätkin mitättömiltä, kun välillä lukee näitä teidän juttuja.
 
Minäkään en saanut kummoista opastusta esikoisen kohdalla imetykseen (enkä mihinkään muuhunkaan, vaikka ensisynnyttäjä olin), ja vielä vähemmän toisen kohdalla. Onneksi vauvat ovat oppineet itsestään oikeastaan saman tien sen oikean imuotteen, niin ei ole ollut suurta ongelmaa. On siinä aina pieni tottuminen ollut rinnoilla aina, mutta ohi on mennyt eikä sitten ole ollut ongelmia. Vaikka olisi sitä opastusta varmaan saanut, jos olisi vaatinut, mutta pärjättiin näinkin.

Meilläkin on Kiira kyllä nyt n. kuukauden ollut levottomampi syöjä, kun ihan kaikki muu kiinnostaa enemmän kuin imeminen. Ehkä se vaihe on nyt vähän helpottamassa sentään, kun maistuu tissi päivälläkin taas paremmin. Todella hankalaa välillä rauhoittaa se imetystilanne, kun esikoinen ei vielä ymmärrä, miksi äiti pyytää häntä pysymään poissa hetken.
 
Aivan kultashiini :) Pitäs muistaa että jokainen päivä on lahja.

Meillä kans nipistellään ja nyt on myös alettu puremaan (onneksi ei ole vielä hampaita) mutta sattuu se silti :eek:

Kyllä minäkin synnytyksen jälkeen mietin että miksei kukaan kertonu että imetys tosiaankin voi olla niin vaikeaa.
 
Kellitys sanoi:
Minäkään en saanut kummoista opastusta esikoisen kohdalla imetykseen (enkä mihinkään muuhunkaan, vaikka ensisynnyttäjä olin), ja vielä vähemmän toisen kohdalla. Onneksi vauvat ovat oppineet itsestään oikeastaan saman tien sen oikean imuotteen, niin ei ole ollut suurta ongelmaa. On siinä aina pieni tottuminen ollut rinnoilla aina, mutta ohi on mennyt eikä sitten ole ollut ongelmia. Vaikka olisi sitä opastusta varmaan saanut, jos olisi vaatinut, mutta pärjättiin näinkin.

Meilläkin on Kiira kyllä nyt n. kuukauden ollut levottomampi syöjä, kun ihan kaikki muu kiinnostaa enemmän kuin imeminen. Ehkä se vaihe on nyt vähän helpottamassa sentään, kun maistuu tissi päivälläkin taas paremmin. Todella hankalaa välillä rauhoittaa se imetystilanne, kun esikoinen ei vielä ymmärrä, miksi äiti pyytää häntä pysymään poissa hetken.
Click to expand...

Niinpä, voin vain kuvitella, miten hankala tuollainen tilanne on. Meidän pikkutyyppi on tätä nykyä niin valpas, että ei tarvi kun naapurin koiran kerran sanoa hau tai kynän pudota lattialle naapurihuoneessa, niin jo on syöminen seis. Tätä nykyä olen tyytyväinen, jos suostuu syömään yli 5 minuuttia.

Alku oli kyllä aika rajua. Huusin kivusta, kun vauveli imi rintaa ja samaan aikan jälkisupistukset poltteli. Meni aika monta Lansinoh-tuubia ensimmäisten kuukausien aikana:) Nykyään olen vain raavittu rintakehästä ja kaulasta - meillä lienee tullut kissa mukaan salamatkustajana...

Oli rankka lukea Tinkan tarina, aika kova paikka. Mutta onneksi kaikesta aina selvitään!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top