Imetys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Keni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ainii se pirun oksitosiini. Huoh... Ei tullu tarpeeks kovia supistuksia. Päivä oltii jo vartottu sairaalas. Miten sitä mieli pyyhkiiki nää asiat :D
 
Kiva lukea teidän tarinoita :) Minä ajattelin valmistautuessani synnytykseen että mennään tilanteen mukaan. Allas lievitti kipuja hyvin, menin sinne kun olo alkoi tuntua tarpeeksi tukalalta. Sen jälkeen alkoi olo olla niin sietämätön että tilattiin mulle epiduraali. Kaikki tapahtui juuri oikeaan aikaan. Olihan se kipu jotain täysin ennen kokematonta. Jostain kumman syystä joulunvietosta kun palattiin kotiin synnytin mielessäni koko kotimatkan. Kaikkee sitä pitää päähänsä säilöä.
 
Mä sain vaa sen spinaalipuudutuksen(oksitosiinin lisäks),se oli oikeestaa aika hyvä puudute,mut piti kärsiä supistuksista aika pitkää ennenku sen sain kun se ei oo niin pitkä vaikutteinen,ja teho olikii loppu jo ponnistuksen aikana.sattu,juuh.:grinai juma,tuli mielee ne kivut kun ne parsi haaroja kasaa,AUUUH!!!
 
Pakko laittaa vielä vaikka aiheen ohi meneekin niin päivä ennen synnytystä ku käynnisteltiin niin oli hurjaa ku makasin synnytyssalissa tippa kädessä ja sitä oksitosiinia laitettiin suoneen. Lisättiin määrää aina tunnin välein. Aina alko supistaan enemmän ja enemmän ja kun alko oikeesti tekeen tiukkaa supistusten kanssa (mitkä ei kuitenkaan avannut paikkoja vaan tuli lääkkeen vaikutuksesta) niin se kätilö tuli ja lisäs sen maksimi tiputus määrän. Kivut ei hänen mukaansa ollut silloin synnytys supistuksiin verrattavissa ja olin ihan poikki koko päivän kärvistelyn jälkeen ja sit yhtäkkiä viereisestä huoneesta alko kuulua kauhee karjunta ku siellä synnytettiin justiinsa.
Kun vauva ei päättänyt syntyä tuolloin ja kalvojen puhkasu siirrettiin seuraavaan aamuun niin olin kyllä jo niin kauhuissani niistä tulevista kivuista kun mielessäni oli koko ajan sen kätilön sanat, että noi ei ollut oikeita supistuksia ja se karjunta. Sain sitten akupunktio hoitoo onneks aamulla mun olotilaan (en tiedä auttoiko vai ei) mut se rauhotti ja voitiin aloittaa oikea touhu :)
 
Juu ei ollut se parsiminen kivaa, pelkäsin koko ajan että rusennan mun vauvan kun hän pötkötteli kainalossa. Lisäks niin kipeetä teki kohdunpainelu! Olin jotenkin tosi pettynyt, kun olin odottanut että kivut loppuu kun vauva syntyy. Ja sitten kun noista toimenpiteistä päästiin, alkoi jälkisupparit. Mutta oli se sitten kumminkin kaiken kivun arvoista ja onneksi ainakaan mulle itselleni ei ole jäänyt mitään fyysisiä vaivoja tuosta urheilusuorituksesta :)
 
Meiän äiti kerto kauhutarinoita siitä istukan ulos painamisesta. Sitä ootin ihan kauhulla, mut onneks se ei ollukaan niin paha. Tursiminenki meni siinä samalla. Jotenki se pikku-ukko vei kaiken huomion :)
 
Mä oon jälkikäteen miettinyt että saattoikohan sillä olla jotain tekemistä että koin nämä jälkitoimenpiteet niin kivuliaina, kun mulla ei tosiaan ollut mitään kivunlievitystä synnytyksessä. Vähän pistettiin paikallispuudutusainetta ennen kun paikkoja alettiin kursimaan kasaan. Eli kai jos on spinaali tai epiduraali alla, se poistaa myös noita jälkeiskipuja? Mä olin itse niin kipeä että en tavallaan heti pystynyt edes iloitsemaan lapsesta, meinasin pyörtyä kun yritin nousta ylös ym. Rakkaus kyllä syttyi vauvaan heti kun hetken olin saanut hengähtää :)
 
Mulla ne parsijat ei ees oottanu et se puudutus ois alkanu vaikuttamaa,sano vaa et se tehoo heti,no ei tehonnu.kyllä meinaan sattu ku ne paikkoja ompeli.huusin ku sikaa ois viety teuraaks.viiden tikin kohalla lopetin laskemisen ja toivoin et se ois ohi.
 
No kyllähän se inhottavaa oli, ei siitä mihinkään pääse :) Mä meinasin muuten kans pyörtyä, ku piti ylös nousta. Onneks ne anto sit vielä makoilla. Jotain sokeritippaa ne sit tyrkkäs. Sieltä saiki kävellä osastolle, mitä ihmettelivät. En suostunu rullattavaks :D
 
Mullakaan ei auttanut paikallispuudutus loppuompelussa. Olis luullut, että epparin puudutus olis vielä vaikuttanut, kun ei sen leikkaaminen missään tuntunu, mutta kyllä tunsin kaikki pistot. Alussa pyysin lisäämään puudutusta monta kertaa mutta sitten mietin, että ihan sama pistääkö ne puudutuspiikillä ennen jokaista tikkiä, kun samalla vaivalla pääsee, kun suoraan vaan ompelevat. Ja mua ärsytti ihan sikana just tuo tikkaaminen ja jälkeisten synnytys, kun olin jotenkin ajatellut, että kaikki kivut loppuu siihen synnytykseen. Olis vaan tehny mieli sanoo, että nyt riittää, minä synnytin jo.

Olin muuten varma, että huudan synnytyksessä, mutta en huutanu yhtään. Alussa imeskelin kaasuja supistusten yhteydessä ja myöhemmin sain kohdunkaulanpuudutuksen, joka vei ihan kaikki kivut pariksi tunninksi, jonka ajaksi laitettiin myös oksitosiinitippa, että avautuis tuona kivuttomana aikana mahdollisimman paljon. Ponnistus ei muistaakseni juuri sattunut, vaikka puudus alkoi jo häipyä enkä saanut siinä vedettyä edes kaasua. Saatan myös muistaa väärin.
 
Ja se oli tosiaan kamalaa ku piti ylös nousta ekan kerran mennäkseen suihkuun. Tuntui, ettei pysy pystyssä, kun kaikki sisuskalut valui alas. Oli myös aika hidasta se lyllertäminen osastolle, kun en myöskään halunnut sängyn kyydissä mennä.

Eilen illalla jotenkin kelailin omaa synnytystä päässäni ennen nukkumaan menoa. Oli se mahtava kokemus. Oon ruvennu vakavasti miettimään, että ryhtyisin doulaksi.
 
Mulle ei ees tarjottu mitää pyörätuoli tai sänkykyytiä osastolle,ihan ite piti kävellä ja lykätä vauvaa siinä vauvasängyssä mukana.
Synnytyksen jälkee makoilin jonkun huoneen sängyllä ja sinne tuotii synttärikahvit,leivät ja pullat sun muut ja mulla oli niin huono olo et en pystyny syömää mitää.vähän jäi harmittamaa se iso korvapuusti mitä en voinu syyä.
tais tulla imetysketjusta synnytyksen jälkimainingit-ketju...
 
Alkaa selkeesti olla "aika kultaa muistot" meininkiä :D Yks kaveri ilmotti saavansa kesällä toisen vauvan, himpun ehkä olen kade. Tosin en ois vielä ihan toista valmis saamaan. Tääkään liity imetykseen millään :D
 
IceCream, musta taas ei ruoka oo varmaan koskaan maistunu niin hyvältä kun synnytyksen jälkeen. Vedin kaikki leivät ja jugurtit mitä sattuivat tuomaan kahvin kanssa ja nälkä jäi. Onneks osastolla oli just päivällisaika kun mentiin sinne :grin
 
oli mullakii nälkä mut en pystyny syömää mitää,kyllä harmittaa:angry5!!!
täällä ei varmaa aika kultaa muistoja ikinä,ainut vaa mikä jää harmittamaa ni on se et tää vauva aika menee ihan hirmu nopeesti,vaikka meillä nyt ollaakii äkäilty sen 2 yötä ja yhen päivän ni kuka sitte äkäilee yöt ku tyttö kasvaa?kohta se on jo puol vuotta,siis ajatella et voi sanoo jo vuotta.no 6 kuukautta:) ni kuulostaa pienemmältä:grin
 
Ei täälläkään kyllä aika kultaa muistoja :grin Oli se sen verran karmee kokemus se avautumisvaihe ja kun sitä oksitosiinitippaa meni täälläkin :gen113Huh.
 
Jälkikursimukset aiheutti mulle vaa ajatuksen "nyt irti sieltä mun toosasta, ettekö te nää mikä sieltä on tullu just pihalle ja te vaa haluutte mennä näpräämään näppienne kanssa. nyt v**** annatte sen olla!" :grin (todellisuudessa suustani tuli pihalle: "ei satu, pikkasen tunnen teidän sormenne vaan. enemmän taidan jännittää että sattuuko se. ei tässä mitää hätää ole, jatkakaa vaan")
 
En muista kyllä et mua ois sattunu enää mikään sen jälkeen ku vauva tuli pihalle. Odottelin et koska ne alkaa tikkaan (ei tullut kyllä kun muutama pikku tikki) ja ne olikin jo vetässy ne ennenku huomasinkaan. Jälkeisetkin tuli sit jossain kohtaa ja se kätilö näytteli istukkaa. No, aika pihalla mäkin olin sen tapahtuman jälkeen. En pystyny puhuun ja tuntu et olin ihan jossain horkassa ku olin niin väsynyt kaikesta hommasta. En muista että olen vauvaa pitänyt synnytysalissa kertaakaan sen jälkeen kun se vietiin tissiltä pesuun. Isin sylissä se makoili ilmeisesti ja söi pullosta maitoo ku oli niin nälkäinen. Synttärikahveihin petyin ku odotin kakkua ym. mut muistaakseni sieltä tuli vaan leipää, jugurttia, kahvia ja mehua.
 
Esikoisesta mulle tuli 4 tikkiä ja sen jälkeen se pissaaminen!! Aiii.. Vieläkin vihlasee. Se synnytys kesti 11 tuntia ja mentiin ilokaasulla ja pcb-puudutteen avulla. Toinen kesti 7 tuntia ja tuli pieni repeämä ja taas se pissalla käynti oli tuskaa ja niin mentiin ilokaasulla ja pcb-puudutteella. Tämä kolmas kesti sen jonkun 5 tuntia ja oli kamalin. Mentiin ilokaasulla, pcb-puudutteella ja jollain aivan kamalalla eli pudendaalipuuduttella. Ikinä en ollut kuulllut ja sanottiin, että se auttaa siihen uuteen asiaan mulle eli paineen tunteeseen. Se sattui aivan kamalasti. Ja kun sen jälkeen asiasta juttelin, niin veljen avovaimo sanoi, että sitä annetaan harvoin Suomessa ja yksi syy on se että lääkärin on todella vaikea osua juuri oikeaan kohtaan ja silloin sattuu eikä auta. Ihanaa nyt sitten kuulua siihen porukkaa, jolla "EI osuttu". Mutta vauva tuli kuitenkin normaalisti ulos ja taas vihlo sillä pissalla :scared001
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top