Imetys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Keni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä olin jo unohtanu alkuimetyksen kivut, ennenkuin luin tuol polkulaisen viestin. Mullaki kipeyty ensin nännit, ja niihin sattui joka ikinen imetyskerta. Ja siihen päälle ne jälkisupistukset, jotka oli pahimmillaan imettäessä. Auts! Onneks on unohtunu..
 
Joo ei olis tarvinnut lukea noita teidän juttuja jälkisupistuksista, ai kauhistus tuli mieleen.
 
Hö, en mä muista, et ois mitään jälkisupistuksia ollu. Tosin mun kohtu pienenty saman tien. Jotain hyvää sentäs.
 
Mä en kans muista aiemmista saaneeni mitään jälkisupistuksia, mutta tämän kolmannen jälkeen ne taisivat tulla sitten aiempienkin edestä. Pärjäsin silti ilman kipulääkkeitä.
Rinnat taas kipeytyivät esikon jälkeen sillä ekalla viikolla ja niihin sai sivellä sitruunaa ja maitoa oikein urakalla, mutta se onkin sitten ollut ainoa kerta. Taisi tuo keskimmäinen muksu olla siis helpoin omien vaivojen suhteen, vaikka enempi painoa silloin olikin :happy119
 
Mulla ei ekasta ollut j.supistuksia, tosin mulla oli epiduraalipumppu leikkauksen jälkeen mikä saattoi viedä nekin kivut pois. Tästä tokasta ne oli tosi kivuliaat, auts!
 
Ei mullakaa ollu ekasta, enkä ollu koskaa kuullukkaa jälkisupistuksista ennenkuin luin niistä täältä. Tän kohdalla sain kokea mitä ne on.
 
Mulla kyllä oli jälkisupistuksia mutta ne oli tosi lieviä onneksi. Tissit kyllä huus halleluujaa sillon alku aikoina. Mulla tuli toiseen tissiin sellanen hillittömän iso rakkulakin kun oli imuotteet meillä vähän hukassa.
 
Mulla oli jälkisupistuksia, jotka muistutti tosi paljon kuukautiskipuja. Ei ne nyt täysin sietämättömiä ollut kun on tottunut koviin kuukautiskipuihin, mutta kyllä mä sain pari päivää niihin särkkäriä vedellä. Sen jälkeen alkoikin sit epparikivut ja niihin sai vetää särkkäriä koko ajan seuravat pari viikkoa. En kyllä kaipaa noita kipuja, kun siihen lisätään vielä väsymys ja kipeet tissit.
 
Sairaalassahan ne anto semmosta burana/panadol sekotusta. Mä jätin ne ottamatta, ku ei sattunu minnekään. Sit ne sanoki, et ne kannattaa silti ottaa, ettei tuu tulehdusta. Kiltisti sit söin, turhaan. Epparihaava oli kyl ihan kauhee. Ummetus siihen päälle, avot. Yks kätilö sano, et älä istu kahteen viikkoon, ei ees millään kumirenkaalla. Kas kummaa, kaks viikkoa ja kivut oli siinä.
 
Muistutitkin tuosta ummetuksesta. Se jo olikin unohtunut. Ei mullakaan mitään rengasta ollut. Meillä muuten sanottiin ihan päinvastaista noista särkkäreistä. Pohdin ääneen, että nyt ei juuri satu, mutta olishan niillä se tulehdustakin estävä vaikutus, niin sanoivat, että ei niitä kannata turhaan syödä, pyydä sit kun taas koskee.
 
Niinpä, näin mäki sen omassa pikku päässäni järkeilin. Sitä vaan uskoo, mitä "ammattilaiset" sanoo :)
 
Ainii, ummetus! Ei kyllä vatsa tominu synnytyksen jälkee.. Tosin ei se ponnistaminen tuntunu yhtää kivalta. Mulla lähti ainaki vatsa toimii heti, ku lähti enempi liikkeellee. Onneksi lähikaupassa oli vessa :grin
Esikoisesta kävi samanlailla, keskellä mettää vaunukävelyllä. Se meni puskakakaksi koko touhu :grin
 
Mun ummetus on vasta lähteny helpottamaan... Tosiaan, se on vaivana vieläkin, mut ei enää niin paha. Vesi ja liikunta auttaa, mut sektion jälkeen oli ihan hirveää, kun ei ees voinu ponnistaa.. Huhhuh.. Olipa muumimainen olo.
 
Mulla ei onneks revennyt paikat synnytyksessä eikä ees leikattu... Ei siis tarvinnu mitään tikkejä varoa, mutta kyllä se kakkosella käyminen silti aika inhottavalta tuntu kun alapäässä kuitenkin jomotti jonkun verran, enkä suostu ikinä syömään särkylääkkeitä (sen takiakin synnytin luomuna vaikka en olis kyllä tarvinnutkaan lääkkeitä), mutta mulla on niin korkee kipukynnys et ei ollut yhtään semmonen olo edes et olis pitänyt pyytää lääkkeitä missään vaiheessa. Jälkisuppareita ei juurikaan ollut tai siis pientä alavatsanipistelyä, mut siihen se sitten jäi. Jotenkin olin heti niin omistushalunen poikaa kohtaan, etten suostunut antamaan sitä hetkeksikään hoitoon hoitajille et olisin voinut ees vessassa käydä :D kävinkin sitten vessassa aina vaan kun poika nukku ja kakkosella ekan kerran vasta kun mies tuli hakeen meitä pois sairaalasta 2.9..
 
Luomusynnytys ois ollu unelma. Meil oli vaan jätkä väärässä tarjonnassa, ni epparin leikkaaminen ois ehkä himpun sattunu :D Sainkohan mä jotain 3 annosta epiduraalia, ilokaasun ja sit viel jonku paikallispuudutteen. Se siitä luomuilusta. Ehkä ens kerralla :D Äh, menee vähän imetyksen ohi nyt juttu.
 
Mä välillä oon miettinytkin et mitäköhän hyvää mä tässä elämässä oon tehnyt et kaikki raskaudesta synnytykseen ja vielä imetyskin on sujunut näin helposti ja ihanasti... niin ja poikakin luonteeltaan tosi kiltti.. nooh kaipa se on jostain muualta sitten pois mitä en vaan huomaa..
 
Mä en esikoisen synnytyksen jälkeen edes tiennyt mitä supistukset on :grin Monitoristahan mä niitä kattelin, ja jouduin jopa ponnistamaan ilman ponnistuksen tunnetta. Niin hyvin epiduraali käynnistettäessä auttoi :grin Tän kohdalla toivoin, että saisin tietää mitä supistukset on ja mennä luomuna niin pitkälle kuin mahdollista. Ajattelin omaavani korkean kipukynnyksen. Mutta kyllä todellisuus löi päin naamaa, kyllä ne kivut oli jotain niin kamalaa että kyllä siinä yks annos epiduraalia tarvittiin. Kyllä tiedän nyt mitä ne supistukset on. Tosin jos kätilö olisi tarkistanut kohdunsuuntilanteen juuri ennen epiduraalia, en sitä olisi saanut. Koska sekun oli tuikattu, selvisi että olin jo 10 senttiä auki. Mutta aaah, epiduraalin ansiosta sain huilia puolisen tuntia kun odoteltiin vauvan laskeutumista... Ehkä ens kerralla, tai sitten se on jo niin nopeaa toimintaa että ehdi edes sairaalaan :eek: (niin siis mikä ens kerta?!?! :violent001 )
 
Juu en kyllä itsekään olisi ilman epiä selvinnyt. Kalvot ku puhkastiin ja laitettiin nilkkoihin akupunktioneulat, joita kokeiltiin mun toiveesta alkuun vaihtoehtona oksitosiinille ni johan lähti sellaset supistukset käyntiin et huh! Ilokaasulla koitettiin ensin mut loppujen lopuks itkin ja anelin et laitetaan jotain muuta ku en kestä. Oli se kyllä hullua menoa se. kerran sitä lisättiin ja sit ei tuntunutkaan enää mitään, monitoria seurailin et koska tulee supistus ja sit poika syntyikin 7 tunnin kohdalla. Laitettiin myös joku paikallispuudute kohdunsuulle myös kun pyysin.

Alkuun rinnat oli niin kipeät että huulta purin aina ku poistu tarrasi kiinni. Muistan ku mun veli kauhuissaan katsoi kerran vierestä ku oli kylässä, et noin paljonko se imetys sattuu! Hyi, voin muistaa sen kivun vieläkin ku mietin.:eek: Sillon vielä poika suostui syömään pullosta joten kipeämmän tissin välillä pumppasin ja syötin pullosta kun ei muuten pystyny toista ruokkiin niin tiheetä. On jäänytkin ihan unholaan ne alku ajan tiheät imut mutta mies aina kertoilee mulle tarioita alku ajoista ja siitä kuinka syötin tunnin välein ja öisin samoin. Nyt miettien sitä on ne ollut aika hormoonit jotka pystyssä on pitänyt! :grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top