Ikää 30+, eka tulossa.. ajatuksii, tuntemuksii, huolia ja iloja :)

Täällä 32-vuotias esikoisen odottaja Itä-Suomesta. Ollaan oltu miehen kanssa kuutisen vuotta yhdessä ja kun mies viimein syksyllä teki minusta kunniallisen naisen :wink niin vauvakin sai sitten luvan tulla. Ja minun ihmetykseksi olikin sitten heti tuloillaan, henkisesti olin jotenkin varautunut siihen, että yritys saattaisi kestääkin, mutta iloinen yllätys näin päin.

Koen, että nyt on oikea aika minulle tulla äidiksi. Saanut olla tarpeeksi kauan itsekäs ja itsenäinen. Ja uskon, että energiaa riittää lapselle hyvin vielä tässäkin iässä, vaikka tässä raskauden aikana nautitut yhdeksän tunnin yöunet jääkin sitten vähän vähemmälle...

Lähipiirissä ei ainakaan tällä hetkellä vauvat ole ajankohtaisia (ellei sitten muut innostu minun esimerkistä), joten olipa mukava löytää tällainen foorumi jossa samassa elämäntilanteessa olevia!
 
Kas, täällä on ikäihmisille oma topic :wink

Tuolla jo toisessa ketjussa kertoilinkin olevani 34-vuotias ensiodottaja. Mies on muutaman vuoden minua vanhempi ja yhdessä on oltu reilut kuusi vuotta. Enpä oikeastaan ennen tätä suhdetta koskaan erityisesti haaveillut lapsen saamisesta, en sitä karsastanutkaan, mutta vauvakuumetta ei koskaan ollut. Nyt viimevuosina kuitenkin tuli tunne, että josko sittenkin... Kesällä juteltiin asiasta miehen kanssa ja päätettiin että kokeillaan. Tulee jos on tullakseen. Ilo oli valtava kun marraskuun puolivälissä testi näytti plussaa! Uskomattomalta se tuntuu vieläkin, meille tulee lapsi!

En aiemmin uskaltautunut tänne foorumille aktiivisesti mukaan. Joku pieni pelko takaraivossa on ollut ehkä iän takia, ehkä muuten vaan varovaisuuden takia. Takaraivossa on ollut ajatus että kun ei ole enää kaksikymppinen, on keskenmenon riski suurempi. Nyt kuitenkin ollaan jo sen verran pitkällä, että uskaltauduin muutaman rivin kirjoittamaan. Pitää kai vain luottaa siihen että asiat menevät yhtä hyvin kuin tähänkin asti.

Luulen että jos olisin tullut raskaaksi 10 vuotta sitten, en olisi ollut ihan yhtä kova huolehtimaan asioista kuin nyt. Vaikka en mikään stressaaja ole vieläkään, on jotain järjenhippuja ja ripaus realismia tullut kerättyä elämänkokemuksen myötä.

On ollut hienoa lukea muiden odottajien kokemuksista, tunteista ja elämäntarinoista täältä foorumilta. Toivon että kaikilla menisi raskausaika hyvin ja että heinäkuussa saadaan kukin pitää sitä rakasta pientä kääröä ensikertaa sylissä... :)
 
Heips:helloja onnittelut kaikille odottajille!

Täällä 31-vuotias ensiodottaja Lohjalta, LA 24.7. Ollaan oltu mieheni kanssa naimisissa 7 vuotta naimisissa ja lasta ollaan yritetty muutama vuosi, yksi keskenmeno takana.
Nyt sitten vihdoin tärppäs uudelleen:Heartred

Itse oon kärsinyt hyperemeesistä 3kk (oksentelua siis lähes 24/7) ja nyt vihdoin alkaa helpottamaan. Olis kiva kuulla teidän muiden Tuntemuksia ja muutenkin mietteitä :)
 
Heips:helloja onnittelut kaikille odottajille!

Täällä 31-vuotias ensiodottaja Lohjalta, LA 24.7. Ollaan oltu mieheni kanssa naimisissa 7 vuotta naimisissa ja lasta ollaan yritetty muutama vuosi, yksi keskenmeno takana.
Nyt sitten vihdoin tärppäs uudelleen:Heartred

Itse oon kärsinyt hyperemeesistä 3kk (oksentelua siis lähes 24/7) ja nyt vihdoin alkaa helpottamaan. Olis kiva kuulla teidän muiden Tuntemuksia ja muutenkin mietteitä :)
 
Mä täytin 30 esikoisen odotusaikana, nyt riippuen milloin tulokas syntyy oon joko 31 tai 32. Ite siis syntyny heinäkuussa :)

Täytyy kyl myöntää et se eka raskaus on jotain ihmeellistä ja ihanaa. Nyt ei tahdo ehtiä keskittyyn tähän sillai ja mulla ainakin alkaa jo olemaan tukalaa oloa. Ainakin tuon tirpan kanssa leikkiminen hankaloitunu asentojen suhteen, samoin kun lattialle meno ja varsinkin ylös nouseminen on hidasta ja kankeaa
 
Annnikalle onnea uudesta täydestä kympistä ja paljon onnea ja varjelusta elämään, ja pienokaisen elämään!
 
Joskus toisinaan, tänään aamusta, tulee aina tuumailtua et miks ei tehny lapsia jo sillo kakskymppisenä.. Aamulla kärvistelin polvien kanssa, jotka taas ovat turvoksissa tän reuman takia ja hiton kipeätki. 20senä ei viel ollu reumaa, olis ollu helpompaa.. Toisaalta tauti olis voinu aktivoituu jo sillo raskauden jälkee.. Enkä mie ollu sillo valmis, halusin työpaikan ynnä muuta.. Mut mietinpähän nyt tällästä taas kumminkii..
 
Miulla oli ainakin niin eri elämäntilanne, ettei ollu oikeen ajatuksissaan lasten hankkiminen. Vaikka olisihan tää jo kolme vuotta sitten saanu tulla, mutta täytyy ajatella, että nyt on kuitenkin se paras aika.
 
Hei vaan,

Olen jonkin verran jo foorumia lueskellut mutta nyt vasta uskallan liittyä mukaan keskusteluun. 20+5 tänään ja rakenneultra takana. Kaikki siellä näytti olevan kunnossa, oi onnea :Heartred

Yhdessä ollaan miehen kanssa oltu 8 vuotta ja vuosi sitten tuntui että perheenlisäystä saisi tulla jos on tullakseen. Marraskuussa sitten pienokainen ilmoitti tulostaan ja oltiin molemmat kyllä mahdottoman iloisia. Hiemanhan tää ikäkin jo alkoi mietityttämään että kuinkahan raskautuminen onnistuu kun on jo ehtinyt hieman varttua tässä ennen perheen perustamista. Nyt siis niin onnellinen ja nöyrä hyvin jatkuneen raskauden kanssa.
 
Tervetuloa mukaan ja onnea odotukseen.
Miulla ikää 30-v,ja toivottavasti saan myös oman pienokaisen joskus terveenä syliin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top