Hurmaavat heinäkuulaiset 2014
- Ketjun aloittaja Syysneito
- Aloituspäivämäärä
Hei vaan! 
Miten se voikin olla niin suuri askel liittyä tänne..? Mietin melko kauan, ennen kuin nyt vasta uskalsin tänne ilmoittautua. Positiivisen testin tein pari päivää ennen oletettuja kuukautisia. Olo oli ollut hieman kummallinen; en pystynyt syömään kuten normaalisti ja jos en syönyt, tuli huono olo. En tuolloin vielä osannutkaan kuvitella mistä voisi olla kyse! Testin tehtyäni meinasi jalat mennä alta. En ollut ollenkaan varautunut positiiviseen testiin ja testinkin tein lähinnä siinä mielessä, että tiedän etten ole raskaana. Plussa oli haalea ja tein toisen testin päivän päästä ja haaleaa sekin näytti. Vaikeaa oli uskoa (ja on edelleenkin! :D), että todella olen raskaana. Mutta testi ei voi valehdella ainakaan kahta kertaa, eihän? Soitin neuvolaan ja ensimmäinen aikani sinne on 27.12., olisin halunnut jo ennen joulua sinne päästä, mutta kiire kiire, niin minkäs teet. LA on 29.7. eli nyt mennään viikolla 5+5.
Pahoinvointi on alkanut helpottaa hiljalleen, eikä tule enää niin herkästi huono olo. Tissit on h-e-r-k-ä-t-!! :D
Ikää minulta löytyy 25 vuotta ja tämä on toinen raskauteni. Ensimmäinen keskeytyi 7 vuotta sitten ja jätti kipeät jäljet... Joten mieluummin miellän tämän ensimmäiseksi raskaudekseni, koska ensimmäinen ei kauaa pysynyt matkassa.
Miehen lisäksi taloudesta löytyy läjäpäin karvoja, jotka jäävät jälkeen kolmelta koiralta, hei hulinaa.
Edelleen on epätodellinen olo koko odotuksen suhteen, varsinkin kun testit näyttivät niin haaleaa viivaa.. melkein mietin, että tekisinkö vielä kolmannen testin varmuuden vuoksi :D Mutta eiköhän jo se, ettei kuukautisia ole tullut ja tissit aristaa, ole hyvä merkki siitä, että paksuna ollaan?
MiiSa tuossa mainitsikin tupakoimisesta. Minäkin olen lähes puolet elämästäni tupakoinut ja sanoin aina, että lopetan sitten vasta kun odotan lasta. En siis aiemmin edes halunnut lopettaa ja kokeillessani lopettaa, se ei edes onnistunut kun en sitä oikeasti halunnut ja kyse oli enemmän muiden painostuksesta. Plussaamisen jälkeen oli itsestään selvyys, että nyt loppuu ja niin loppuikin! :) Ei edes ole ollut vaikeaa. Tietenkin minullakin tekee silloin tällöin mieli tupakille, varsinkin syömisen jälkeen, mutta halu on mennyt nopeasti ohi, kun on keksinyt muuta tekemistä. Nyt kun on hyvä syy olla tupakoimatta, niin on helpompi lopettaakin. Helpottaa kovasti, kun mies ei tupakoi ja kun ei kotona ole tupakkaa saatavilla, ei voi repsahtaa ja mennä tupakille.
Mutta tämmöisiä mutinoita näin ensimmäisellä kertaa, tästä se lähtee
Miten se voikin olla niin suuri askel liittyä tänne..? Mietin melko kauan, ennen kuin nyt vasta uskalsin tänne ilmoittautua. Positiivisen testin tein pari päivää ennen oletettuja kuukautisia. Olo oli ollut hieman kummallinen; en pystynyt syömään kuten normaalisti ja jos en syönyt, tuli huono olo. En tuolloin vielä osannutkaan kuvitella mistä voisi olla kyse! Testin tehtyäni meinasi jalat mennä alta. En ollut ollenkaan varautunut positiiviseen testiin ja testinkin tein lähinnä siinä mielessä, että tiedän etten ole raskaana. Plussa oli haalea ja tein toisen testin päivän päästä ja haaleaa sekin näytti. Vaikeaa oli uskoa (ja on edelleenkin! :D), että todella olen raskaana. Mutta testi ei voi valehdella ainakaan kahta kertaa, eihän? Soitin neuvolaan ja ensimmäinen aikani sinne on 27.12., olisin halunnut jo ennen joulua sinne päästä, mutta kiire kiire, niin minkäs teet. LA on 29.7. eli nyt mennään viikolla 5+5.
Pahoinvointi on alkanut helpottaa hiljalleen, eikä tule enää niin herkästi huono olo. Tissit on h-e-r-k-ä-t-!! :D
Ikää minulta löytyy 25 vuotta ja tämä on toinen raskauteni. Ensimmäinen keskeytyi 7 vuotta sitten ja jätti kipeät jäljet... Joten mieluummin miellän tämän ensimmäiseksi raskaudekseni, koska ensimmäinen ei kauaa pysynyt matkassa.
Miehen lisäksi taloudesta löytyy läjäpäin karvoja, jotka jäävät jälkeen kolmelta koiralta, hei hulinaa.
Edelleen on epätodellinen olo koko odotuksen suhteen, varsinkin kun testit näyttivät niin haaleaa viivaa.. melkein mietin, että tekisinkö vielä kolmannen testin varmuuden vuoksi :D Mutta eiköhän jo se, ettei kuukautisia ole tullut ja tissit aristaa, ole hyvä merkki siitä, että paksuna ollaan?
MiiSa tuossa mainitsikin tupakoimisesta. Minäkin olen lähes puolet elämästäni tupakoinut ja sanoin aina, että lopetan sitten vasta kun odotan lasta. En siis aiemmin edes halunnut lopettaa ja kokeillessani lopettaa, se ei edes onnistunut kun en sitä oikeasti halunnut ja kyse oli enemmän muiden painostuksesta. Plussaamisen jälkeen oli itsestään selvyys, että nyt loppuu ja niin loppuikin! :) Ei edes ole ollut vaikeaa. Tietenkin minullakin tekee silloin tällöin mieli tupakille, varsinkin syömisen jälkeen, mutta halu on mennyt nopeasti ohi, kun on keksinyt muuta tekemistä. Nyt kun on hyvä syy olla tupakoimatta, niin on helpompi lopettaakin. Helpottaa kovasti, kun mies ei tupakoi ja kun ei kotona ole tupakkaa saatavilla, ei voi repsahtaa ja mennä tupakille.
Mutta tämmöisiä mutinoita näin ensimmäisellä kertaa, tästä se lähtee
S
Suzanna
Vieras
Heippa vaan ja tervetuloa :) itsellä menossa samat viikot, sama LA ja sama epäuskoisuus. Itseäni helpotti digitestin tekeminen, kun se sitten selkeästi ilmoitti kauanko hedelmöityksestä on, eikä tarvinnut haaleiden viivojen varassa olla. Hyvää odotusta sinne, toivottavasti tällä kertaa kaikki menee hyvin! Ja upea juttu että tupakointi loppu kuin seinään! :)
Hei, onpa kiva! Voidaan vaivoja vertailla ja päivitellä 
Itseasiassa mietinkin digitaalisen testin tekemistä, kun se antaisi "varmemman" ja konkreettisemman tuloksen kuin pelkkä viiva. Ihan kamalaa, kun ensimmäiseen neuvolakäyntiinkin on niin järkyttävän pitkä aika! Luulen, että ihan viimeistään ekassa ultrassa sitten iskee tämäkin asia kunnolla takaraivoon ;D
Itseasiassa mietinkin digitaalisen testin tekemistä, kun se antaisi "varmemman" ja konkreettisemman tuloksen kuin pelkkä viiva. Ihan kamalaa, kun ensimmäiseen neuvolakäyntiinkin on niin järkyttävän pitkä aika! Luulen, että ihan viimeistään ekassa ultrassa sitten iskee tämäkin asia kunnolla takaraivoon ;D
-Stardust-
Näppärä viestien naputtelija
Marraskuun 18. päivä tosiaan plussasin ja laskettu ois 24.7, vaikkakin epäilen, että yli menee.
Minä oon 27 vuotta ja mies vuoden vanhempi. Yhdessä ollaan oltu 10 vuotta ja siitä aviossa kolme vuotta. Esikoispoika on puolitoistavuotias. Edellinen raskaus oli suht helppo. Kovat liitoskivut ja raskausdiabetes oli pahimmat seuralaiset. Synnytys oli erittäin vaikea ja meni lopulta hätäsektioon. Poika syntyessään 56cm, 4200g. Eli pieni synnytyspelko takaraivossa ja luulen sen kasvavan raskauden loppua kohti. Synnytyksen jälkeinen masennus ja imetys ei onnistunut eli hyvillä odotuksilla uuteen raskauteen =D
Ammatikseni teen maalarin hommia yrittäjänä eli sisämaalauksia ja huonekalujen pintaäsittelyjä. Altistun työssäni liuotteille eli heti plussauksen jälkeen jäin erityisäitiysvapaalle, mikä kestää sinne äitiysvapaaseen asti. Sama oli edellisessä raskaudessa.
Kovasti tsemppiä ja hyviä vointeja kaikille kanssaodottajille <3
Minä oon 27 vuotta ja mies vuoden vanhempi. Yhdessä ollaan oltu 10 vuotta ja siitä aviossa kolme vuotta. Esikoispoika on puolitoistavuotias. Edellinen raskaus oli suht helppo. Kovat liitoskivut ja raskausdiabetes oli pahimmat seuralaiset. Synnytys oli erittäin vaikea ja meni lopulta hätäsektioon. Poika syntyessään 56cm, 4200g. Eli pieni synnytyspelko takaraivossa ja luulen sen kasvavan raskauden loppua kohti. Synnytyksen jälkeinen masennus ja imetys ei onnistunut eli hyvillä odotuksilla uuteen raskauteen =D
Ammatikseni teen maalarin hommia yrittäjänä eli sisämaalauksia ja huonekalujen pintaäsittelyjä. Altistun työssäni liuotteille eli heti plussauksen jälkeen jäin erityisäitiysvapaalle, mikä kestää sinne äitiysvapaaseen asti. Sama oli edellisessä raskaudessa.
Kovasti tsemppiä ja hyviä vointeja kaikille kanssaodottajille <3
Indigo
Näppärä viestien naputtelija
Phuuh! Pari viikkoa plussasta kulunut, tuntuu matelulta. LA siis 23.7. ja nyt rv7
Lyhyesti omaa napaa edelleen:
Olo sen mukainen etten jaksa olla koneella. Kun vapaa hetki kaikesta niin vetäsen maaten, väsyttää aivan sairaasti! Iltapäivisin tulee hetkeksi hieman vähemmän väsy olo, kunnes iskee totaali väsähtäminen niin että melkein suorilta jaloilta unten maille. Tai siis jos pystyy, mutta eihän se aina onnistu kun on tuon esikoisen (+1v) perässä roikuttava.
Lisäksi iskenyt aaltoileva paha olo, iltaisin huonoin fiilis. Muutamana iltana oksentanut! Ja aamupäivisin toinen pahanpahanolon aalto.
Voihan se olla että arki nykyään rankempaa kun esikoista odottaessa, mutta sanoisin että vaikeamman olon kautta alkaa tämänkertainen raskaus? Ja oireet aiemmin kun viimeksi.
Haluaisin olla mukana tämän foorumin vertaistuessa, kunhan olo tästä reipastuu niin tulen kyllä useammin tänne piipahtamaan ja lukemaan kuulumisianne!
Suuret onnittelut muillekin plussanneille, ja tsemppiä odotukseen :)
Lyhyesti omaa napaa edelleen:
Olo sen mukainen etten jaksa olla koneella. Kun vapaa hetki kaikesta niin vetäsen maaten, väsyttää aivan sairaasti! Iltapäivisin tulee hetkeksi hieman vähemmän väsy olo, kunnes iskee totaali väsähtäminen niin että melkein suorilta jaloilta unten maille. Tai siis jos pystyy, mutta eihän se aina onnistu kun on tuon esikoisen (+1v) perässä roikuttava.
Lisäksi iskenyt aaltoileva paha olo, iltaisin huonoin fiilis. Muutamana iltana oksentanut! Ja aamupäivisin toinen pahanpahanolon aalto.
Voihan se olla että arki nykyään rankempaa kun esikoista odottaessa, mutta sanoisin että vaikeamman olon kautta alkaa tämänkertainen raskaus? Ja oireet aiemmin kun viimeksi.
Haluaisin olla mukana tämän foorumin vertaistuessa, kunhan olo tästä reipastuu niin tulen kyllä useammin tänne piipahtamaan ja lukemaan kuulumisianne!
Suuret onnittelut muillekin plussanneille, ja tsemppiä odotukseen :)
baby1
Oman äänensä löytänyt
Moikka! Olen 22 vuotias ja nyt meneillään toinen raskaus. Laskettuaika heinäkuussa ja olen niiin onnellinen! Esikoinen on 1,8 vuotias poika, uuden tulokkaan syntymähetkellä hän on jo 2,5 vuotias! apua! aika mennyt niin nopeaa :) Ensimmäisen raskauden kohdalla asuin vessassa ensimmäiset 4kk ja viimeiset 2kk :D paha olo oli niin järkyttävä, oksenteli vain koko ajan ja kaiken ruoan ulos.. 
mandariinit olivat lähes ainoita jotka menivät alas. Hassua kun nyt ei sitten ole ollut pahaa olo juuri ollenkaan, mitä nyt muutaman hassun kerran ruoan jälkeen vähän etova olo ja yököttää, sekin menee nopeasti ohi. Esikoisen kohalla pystyin pitämään samoja vanhoja vaatteita koko raskausajan, nyt taasen tuntuu siltä ettei farkut mene kiinni! hauskaa miten raskaudet kaikki ovat niin erilaisia.
ensimmäisen rakauden kohdalla minun ja mieheni vanhemmat olivat innoissaan raskaudestani, tämän toisen kohdalla vain mieheni vanhemmat ovat olleen iloisia ja onnellisia, he ovat onnitelleet ja kyselleet kuulumisia. Minun vanhempani kuultuaan kakkos raskaudesta katkaisivat välit kokonaan, eivätkä he halua olla missään tekemisissä meidän kanssa. He eivät edes kysyneet milloin vauva syntyy tai mikä olo on. Eivät edes onnitelleet, näyttivät suoraan vain pettyneen ilmeen ja haukkuivat mieheni täysin.. En ymmärrä tätä.. minkä takia ja miten nuin voi käyttäytyä.. harmittaa todella paljon. olen pyöritellyt tätä ajatusta päässäni kaikelta kantilta mutta en vain tajua miksi he eivät ole onnellisia heidän neljännestä lapsenlapsestaan.
mandariinit olivat lähes ainoita jotka menivät alas. Hassua kun nyt ei sitten ole ollut pahaa olo juuri ollenkaan, mitä nyt muutaman hassun kerran ruoan jälkeen vähän etova olo ja yököttää, sekin menee nopeasti ohi. Esikoisen kohalla pystyin pitämään samoja vanhoja vaatteita koko raskausajan, nyt taasen tuntuu siltä ettei farkut mene kiinni! hauskaa miten raskaudet kaikki ovat niin erilaisia. ensimmäisen rakauden kohdalla minun ja mieheni vanhemmat olivat innoissaan raskaudestani, tämän toisen kohdalla vain mieheni vanhemmat ovat olleen iloisia ja onnellisia, he ovat onnitelleet ja kyselleet kuulumisia. Minun vanhempani kuultuaan kakkos raskaudesta katkaisivat välit kokonaan, eivätkä he halua olla missään tekemisissä meidän kanssa. He eivät edes kysyneet milloin vauva syntyy tai mikä olo on. Eivät edes onnitelleet, näyttivät suoraan vain pettyneen ilmeen ja haukkuivat mieheni täysin.. En ymmärrä tätä.. minkä takia ja miten nuin voi käyttäytyä.. harmittaa todella paljon. olen pyöritellyt tätä ajatusta päässäni kaikelta kantilta mutta en vain tajua miksi he eivät ole onnellisia heidän neljännestä lapsenlapsestaan.
Katja91
Oman äänensä löytänyt
Ihanaa vihdoinkin se on totta!! Kävimme eilen mieheni kanssa neuvolassa ja luulin ettei me kuulla kuin korkeintaan sydänäänet jos niitäkään.
Terveydenhoitaja kutsui meidät sisälle pieneen huoneeseen jossa oli ultraäänilaite ja saimme nähdä vatsaani!! Siellä pieni ihmisen alku hytkyi, potki ja nyrkkeili ja sydän läpätti! Ainavaan paras fiilis tätä kirjoittaessa! Ja kun siinä katseltiin niin hoitaja näki toisenkin sydämmen läpättävän mutta ei löytänyt toista vauvaa, mutta jos toinen olikin piilossa? Ei voi vielä varmuudella sanoa onko yksi vai kaksi tulossa.
Saimme kuvan pikkunyytistä ja sanoi että viikot pitävät täysin paikkansa 9+6. <3
Tsemppiä kaikille muillekkin raskauteen ja voikaa paksusti! :)
Terveydenhoitaja kutsui meidät sisälle pieneen huoneeseen jossa oli ultraäänilaite ja saimme nähdä vatsaani!! Siellä pieni ihmisen alku hytkyi, potki ja nyrkkeili ja sydän läpätti! Ainavaan paras fiilis tätä kirjoittaessa! Ja kun siinä katseltiin niin hoitaja näki toisenkin sydämmen läpättävän mutta ei löytänyt toista vauvaa, mutta jos toinen olikin piilossa? Ei voi vielä varmuudella sanoa onko yksi vai kaksi tulossa.
Saimme kuvan pikkunyytistä ja sanoi että viikot pitävät täysin paikkansa 9+6. <3
Tsemppiä kaikille muillekkin raskauteen ja voikaa paksusti! :)
Kait sitä itsekkin uskaltaa liittyä tänne odottajien joukkoon. 29.7 ois laskettu aika. Vähän taustatietoa kaksi edelistä raskautta päättynyt keskenmenoon noin viikoilla 6 ja 8. Toivottavasti tällä kertaa pääsee loppuun asti kun pikkuinen olisi niin toivottu. Pelottaa vaan todella paljon että mitä jos se menee kesken taas. Viime kerralla kivut olivat niin pahoja että vietin jopa yön sairaalassa ja sain vahvoja kipulääkkeitä. Mitään vikaa ei kuitenkaan löytynyt ja selitys oli vain että välillä saattaa olla erittäin paljon kipuja vaikka menisi ajoissa kesken. Ensimmäinen neuvola olis 20.12 joten hyvällä tuurilla pääsee ennen joulua kuulemaan pienen sydämen lyövän. Jos siellä vielä on elämää. Positiivisen pessimistisesti siis mennään päivä kerrallaan. Onneksi on jo kohta 5v ihana tyttö mutta nykyisen mieheni kanssa haluttaisiin yhteinen.
MrsData
Satasella mukana keskusteluissa
Minttu84, sulla on tosi kurjat kokemukset taustalla, toivotaan että kaikki menee tällä kertaa hyvin!
Mä olen ilmoittautunut listalle ja vastaillutkin muutamiin ketjuihin, mutta en ole tainnut kunnolla vielä esittäytyä. Mulla on siis LA 26.7. ja tulossa olisi toinen lapsi. Olen vähän myöhäisherännäinen (kaikessa), sillä en ole koskaan oikeastaan edes halunnut lapsia. Puoliso sai mun pään käännettyä ja nyt siis tosiaan odotellaan toista lasta. Eka on nyt 1v4kk. Ikää mulla on enemmän kuin tarpeeksi.
Olen edelleen ekan kanssa kotosalla eikä mulla ole töitä mihin palata. Olen myös muuttanut ensin pk-seudulta vanhalle kotiseudulle (jossa eka syntyi) ja nyt tänne Pirkanmaalle, joten ystävät on aika pitkälti jääneet sinne pk-seudulle. Muutettiin tänne, koska en viihtynyt tippaakaan tuolla "landella" enkä olisi ikinä saanut sieltä töitäkään. Työt ovat edelleen aika iso peikko mun mielessäni, koska epäilen vahvasti, etten nyt toisen lapsen jälkeen voikaan enää palata omalle alalle - kotona vietetyt vuodet vievät aika tehokkaasti ammattitaidon mukanaan. Että jotenkin tuntuu, että "lapsiprojektin" myötä olen saanut/joutunut tekemään aika isoja kompromisseja oman elämäni suhteen.
Eka raskaus oli varsinkin loppuajasta vaikeahko ja synnytyskin aika pitkälti täysi fiasko, mikä vähän asettaa paineita tähän toiseen raskauteen. Ehkä tässä kuitenkin vielä säilyy liikkumiskyky muutaman viikon
, joten ei kannattane pelätä liiaksi tulevaa.
Mä olen ilmoittautunut listalle ja vastaillutkin muutamiin ketjuihin, mutta en ole tainnut kunnolla vielä esittäytyä. Mulla on siis LA 26.7. ja tulossa olisi toinen lapsi. Olen vähän myöhäisherännäinen (kaikessa), sillä en ole koskaan oikeastaan edes halunnut lapsia. Puoliso sai mun pään käännettyä ja nyt siis tosiaan odotellaan toista lasta. Eka on nyt 1v4kk. Ikää mulla on enemmän kuin tarpeeksi.
Olen edelleen ekan kanssa kotosalla eikä mulla ole töitä mihin palata. Olen myös muuttanut ensin pk-seudulta vanhalle kotiseudulle (jossa eka syntyi) ja nyt tänne Pirkanmaalle, joten ystävät on aika pitkälti jääneet sinne pk-seudulle. Muutettiin tänne, koska en viihtynyt tippaakaan tuolla "landella" enkä olisi ikinä saanut sieltä töitäkään. Työt ovat edelleen aika iso peikko mun mielessäni, koska epäilen vahvasti, etten nyt toisen lapsen jälkeen voikaan enää palata omalle alalle - kotona vietetyt vuodet vievät aika tehokkaasti ammattitaidon mukanaan. Että jotenkin tuntuu, että "lapsiprojektin" myötä olen saanut/joutunut tekemään aika isoja kompromisseja oman elämäni suhteen.
Eka raskaus oli varsinkin loppuajasta vaikeahko ja synnytyskin aika pitkälti täysi fiasko, mikä vähän asettaa paineita tähän toiseen raskauteen. Ehkä tässä kuitenkin vielä säilyy liikkumiskyky muutaman viikon
, joten ei kannattane pelätä liiaksi tulevaa.
johanna
Silmät suurina ihmettelijä
Hei kaikki! Nyt voisin minäkin parin viikon taustalla olon jälkeen esittäytyä virallisesti! Olemme mieheni kanssa olleet naimisissa jo 7 vuotta, ja silloin hääpäivänämme jätin pillerit pois ajatuksena, että lapsi saa tulla jos ja kun on tullakseen! No, ensin meni 3 vuotta odoteltaessa, että kuukautiseni ylipäätään alkaisivat... Kolmen vuoden kohdalla menimme tutkimuksiin ja minulla todettiin aivan olematon estrogeenituotanto. Kunnallinen lääkäri käski minun lihottaa itseäni, jotta hormonitoimintani käynnistyisi. En ollut alipainoinen, hoikka kylläkin ja treenasin paljon, ja kaiken lisäksi olin vajaat 10 vuotta sitten onnistunut laihduttamaan 30kg. Eli en pystynyt sisäistämään ajatusta itseni lihottamisesta vaan masennuin, jouduin aloittamaan lääkityksen ja psykoterapiassa käynnit. Aika pian tämän jälkeen menimme yksityiselle puolelle, jossa lääkäri totesi, ettei painoni ollut syynä heikkoon hormonituotantoon ja aloitimme hormonihoidot. Emme kuitenkaan onnistuneet silloin tulemaan raskaaksi, mutta hormonipiikkien ansiosta kuukautiseni alkoivat ja jatkuivat, epäsäännöllisinä tosin, kierto jopa 30-90vrk, mutta jatkuivat kuitenkin aina tähän syksyyn asti. Ja nyt siis plussasin kaksi viikkoa sitten niin vahvan plussan, ettei ollut epäilystäkään! Itse en osannut edes tosissani ajatella tällaista mahdollisuutta, mutta halusin sulkea vain sen pois laskuista, sillä olin potenut jo reilun viikon ajan epämääräistä ympärivuorokautista pahoinvointia, mikä ei kuitenkaan johtanut oksenteluun, ja omat treenit ei kulkeneet sitten yhtään!!! Siihenkin luulin aluksi, että olen jostain syystä ylikunnossa... Nyt en olekaan sitten jaksanut liikkua sitten pätkääkään kohta kahteen viikkoon tämän huonovointisuuden vuoksi ja kaiken kukkuraksi sain viikko sitten flunssankin! :-( Mutta iloisia uutisia tulikin sitten tänään kun kävimme ekassa ultrassa yksityisen puolella ja todellakin näimme pienen pienen sydämen sykkeen hurjassa 186 vauhdissa! Nyt vasta alan sisäistämään tilanteeni, sillä tähän asti on ollut todella epätodellinen olo, onhan tätä odotettu jo 7 vuotta ja tehty kymmeniä negatiivisiä raskaustestejä!
Hei! Kai sitä voisi itsekin vähän esittäytyä. :) Palstaa olen seuraillut jo monia viikkoja, en vain ole saanut aikaiseksi avata sanaista arkkua.
LA on vielä tällä hetkellä kesäkuun 24. päivä, mutta neuvolalääkärin tekemässä ultrassa toukka olikin 2 viikkoa kuukautisten mukaisista laskuista myöhässä, joten mitä todennäköisemmin LA siirtyy heinäkuun alkupuolelle. Kokoero oli odotettavissa, sillä raskaustestiinkin sain haalean plussan vasta 13 päivää siitä päivästä kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa. Toisaalta noin huima kokoero tuo huolta enkä millään jaksaisi odottaa nt-ultraan. Varsinkin kun oireista on tullut melkein huomaamattomia. Ei siihen ultraan ole kun alle 2 viikkoa, mutta aika matelee niiiiiiiin hitaasti ja mieli kehittää kaikenlaisia ongelmia. Ei kai vielä tarvitse repiä peliverkkareita?
Lapsi olisi ensimmäinen minulle, mutta miehellä onkin muutama lapsonen jo ennestään. Suhteen ollessa vielä suhteellisen tuore, ei vauvauutinen saanut hirveätä kannatusta miehen puolella olevasta suvusta. Oma sukuni kyllä suorastaan hyppii ja pomppii ilosta, ovat jopa ostaneet vauvatarvikkeitakin jo ilman että olen itse niihin uhrannut ajatustakaan! :)
Ihanaa odotusta kaikille kanssasisarille! :)
jjanette + toukka 9+2
LA on vielä tällä hetkellä kesäkuun 24. päivä, mutta neuvolalääkärin tekemässä ultrassa toukka olikin 2 viikkoa kuukautisten mukaisista laskuista myöhässä, joten mitä todennäköisemmin LA siirtyy heinäkuun alkupuolelle. Kokoero oli odotettavissa, sillä raskaustestiinkin sain haalean plussan vasta 13 päivää siitä päivästä kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa. Toisaalta noin huima kokoero tuo huolta enkä millään jaksaisi odottaa nt-ultraan. Varsinkin kun oireista on tullut melkein huomaamattomia. Ei siihen ultraan ole kun alle 2 viikkoa, mutta aika matelee niiiiiiiin hitaasti ja mieli kehittää kaikenlaisia ongelmia. Ei kai vielä tarvitse repiä peliverkkareita?
Lapsi olisi ensimmäinen minulle, mutta miehellä onkin muutama lapsonen jo ennestään. Suhteen ollessa vielä suhteellisen tuore, ei vauvauutinen saanut hirveätä kannatusta miehen puolella olevasta suvusta. Oma sukuni kyllä suorastaan hyppii ja pomppii ilosta, ovat jopa ostaneet vauvatarvikkeitakin jo ilman että olen itse niihin uhrannut ajatustakaan! :)
Ihanaa odotusta kaikille kanssasisarille! :)
jjanette + toukka 9+2
Minäkin tänne ilmoittaudun, LA olisi 26.7. Oon kylläkin aika varma, että oikeesti se on myöhemmin... No, se selviää sitten ultrassa.
Kotona olen tällä hetkellä 11 -kk vanhan poitsun kanssa, vauhtia ja vipinää riittää :).. Epätodellinen olo tästä raskaudesta, ei ole oireita paitsi ehkä lievää ällötystä .... MUTTA eipä ollut esikoisenkaan kohdalla oikein mitään oireita koko raskauden aikana paitsi tietenkin iso maha :)
Kotona olen tällä hetkellä 11 -kk vanhan poitsun kanssa, vauhtia ja vipinää riittää :).. Epätodellinen olo tästä raskaudesta, ei ole oireita paitsi ehkä lievää ällötystä .... MUTTA eipä ollut esikoisenkaan kohdalla oikein mitään oireita koko raskauden aikana paitsi tietenkin iso maha :)
Nanini
Oman äänensä löytänyt
Hei kaikille nyt viimeisen kerran, jos joku vielä minua muistaa...
Kertaan vielä lyhyesti aiemmat tapahtumat eli ar-ultrassa (6+3) saimme epävarmoja vastauksia näkyykö alkiota, parin viikon jälkeen neuvolatäti laittoi meidät uuteen ultraan jossa lääkäri sanoi ettei koko vastaa viikkoja(8+1, vastasi 6+1) ja sydän lyö liian hitaasti ja laittoi meidät raskauden keskeytykseen seuraavalle aamulle...seuraavana aamuna kuitenkin alkio ja syke yhä näkyi ja sanottiin että ehkä viikkoja sitten vain vähemmän että muuten kaikki ok, eikä keskeytystä tehdä kun syke näkyy ja raskaus on toivottu ja uusi ultra 2 viikon päähän...viime viikon keskiviikkona sitten oli se kauan ododtettu ultra, kuitenkin oma toivo oli jo aikalailla mennyt vaikka raskausoireet yhä jylläsivätkin...no, niinhän se sitten oli ettei alkiota eikä sykettä näkynyt enää ollenkaan, vuotoja näkyi kohdun sisällä eli oli kyse keskeytyneestä keskenmenosta, vaikka minkäänlaisia oireita ei ollut...saimme sitten raskaudenkeskeytys pillerit sielä ja ajan seuraavalle päivälle osastolle jossa tehdään lääkinnällinen tyhjennys.
Osasto päivä oli kamala,vaikkakin hoitajat ja kaikki lääkärit olivat todella ymmärtäväisiä ja mukavia, mutta kivut olivat jossain vaiheessa aivan kamalat kun supistuksia tuli aivan peräkkäin eikä kipu hellittänyt edes hetkeksi...illalla sitten ultrattiin uudelleen, mutta raskausmateriaalia olikin vielä kohdussa runsaasti vaikka vuoto oli jotain aivan hirvittävää...sain kuitenkin luvan lähteä kotiin yöksi ja sain sinne vielä yhdet pillerit mukaan. Seuraavana aamuna uudelleen ultraan, jossa tilanne oli edelleen sama...no siinä itku kurkussa pähkäilin jäänkö heti kaavintaan mutta lääkäri antoi luvan lähteä vielä kotiin uuden lääkesatsin kanssa ja taas seuraavana aamuna ultraan, joka tällöin oli synnytyssalissa koska osasto oli kiinni vkl yli...edelleen sama tulos joten minut valmisteltiin nukutusta ja kaavintaa varten ja juoduin synnyttäneiden osastolle, aluksi meinasivat laittaa minut juuri synnyttäneen kanssa samaan huoneeseen mutta onneksi joku tuli sanomaan että laitetaankin minut toiseen huoneeseen, jossa sain olla yksin, toki vastaayntyneiden itku kuului joka puolelta...kaavinta oli sinänsä nopea operaatio mutta mielestäni jotenkin niin epämielyttävän nöyryyttävä, etenkin kun itse on töissä samassa sairaalassa :/ nyt kaavinnasta on kaksi päivää aikaa, olo on aika tyhjä, raskasta luopua kaikista niistä tulevaisuuden suunnitelmista joita oli jo vauvaa ajatellen tehnyt. Etenkin kun kyse oli meidän molempien ensimmäisestä lapsesta, hiipii mieleen pelko jos en ikinä sitä omaa vauvaa saakaan tai että minusta ei ikinä tule äitiä...tilannetta ei helpota sekään että kahdella parhaalla kaverillani on tässä kuussa LA ja toisilla kahdella kaverilla ensi kuussa, joten tunnen oloni jotenkin todella yksinäiseksi ja harmittaa etten pysty nyt iloitsemaan heidän onnestaan niinkuin olisin halunnut. Mieheni oli korvaamaton tuki ja turva koko prosessin ajan mutta eilen ajauduimme hänenkin kanssa riitaan ja pelkäsin jo sitäkin ettemme selviä tästä yhdessä yli...
Kiitos ja anteeksi tämä pitkä purkaus, en halua masentaa teidän muiden odotusta mitenkään mutta tuli vain sellainen olo että täytyy tulla tänne selventämään tämä tilanteeni kun aluksi olin täällä niin kovasti mukana kirjoittelemassa...
Onnea teille odotukseen, ehkä se meidänkin aikamme sieltä joskus tulee, mutta nyt täytyy ensin surra tämä menetys.
Kertaan vielä lyhyesti aiemmat tapahtumat eli ar-ultrassa (6+3) saimme epävarmoja vastauksia näkyykö alkiota, parin viikon jälkeen neuvolatäti laittoi meidät uuteen ultraan jossa lääkäri sanoi ettei koko vastaa viikkoja(8+1, vastasi 6+1) ja sydän lyö liian hitaasti ja laittoi meidät raskauden keskeytykseen seuraavalle aamulle...seuraavana aamuna kuitenkin alkio ja syke yhä näkyi ja sanottiin että ehkä viikkoja sitten vain vähemmän että muuten kaikki ok, eikä keskeytystä tehdä kun syke näkyy ja raskaus on toivottu ja uusi ultra 2 viikon päähän...viime viikon keskiviikkona sitten oli se kauan ododtettu ultra, kuitenkin oma toivo oli jo aikalailla mennyt vaikka raskausoireet yhä jylläsivätkin...no, niinhän se sitten oli ettei alkiota eikä sykettä näkynyt enää ollenkaan, vuotoja näkyi kohdun sisällä eli oli kyse keskeytyneestä keskenmenosta, vaikka minkäänlaisia oireita ei ollut...saimme sitten raskaudenkeskeytys pillerit sielä ja ajan seuraavalle päivälle osastolle jossa tehdään lääkinnällinen tyhjennys.
Osasto päivä oli kamala,vaikkakin hoitajat ja kaikki lääkärit olivat todella ymmärtäväisiä ja mukavia, mutta kivut olivat jossain vaiheessa aivan kamalat kun supistuksia tuli aivan peräkkäin eikä kipu hellittänyt edes hetkeksi...illalla sitten ultrattiin uudelleen, mutta raskausmateriaalia olikin vielä kohdussa runsaasti vaikka vuoto oli jotain aivan hirvittävää...sain kuitenkin luvan lähteä kotiin yöksi ja sain sinne vielä yhdet pillerit mukaan. Seuraavana aamuna uudelleen ultraan, jossa tilanne oli edelleen sama...no siinä itku kurkussa pähkäilin jäänkö heti kaavintaan mutta lääkäri antoi luvan lähteä vielä kotiin uuden lääkesatsin kanssa ja taas seuraavana aamuna ultraan, joka tällöin oli synnytyssalissa koska osasto oli kiinni vkl yli...edelleen sama tulos joten minut valmisteltiin nukutusta ja kaavintaa varten ja juoduin synnyttäneiden osastolle, aluksi meinasivat laittaa minut juuri synnyttäneen kanssa samaan huoneeseen mutta onneksi joku tuli sanomaan että laitetaankin minut toiseen huoneeseen, jossa sain olla yksin, toki vastaayntyneiden itku kuului joka puolelta...kaavinta oli sinänsä nopea operaatio mutta mielestäni jotenkin niin epämielyttävän nöyryyttävä, etenkin kun itse on töissä samassa sairaalassa :/ nyt kaavinnasta on kaksi päivää aikaa, olo on aika tyhjä, raskasta luopua kaikista niistä tulevaisuuden suunnitelmista joita oli jo vauvaa ajatellen tehnyt. Etenkin kun kyse oli meidän molempien ensimmäisestä lapsesta, hiipii mieleen pelko jos en ikinä sitä omaa vauvaa saakaan tai että minusta ei ikinä tule äitiä...tilannetta ei helpota sekään että kahdella parhaalla kaverillani on tässä kuussa LA ja toisilla kahdella kaverilla ensi kuussa, joten tunnen oloni jotenkin todella yksinäiseksi ja harmittaa etten pysty nyt iloitsemaan heidän onnestaan niinkuin olisin halunnut. Mieheni oli korvaamaton tuki ja turva koko prosessin ajan mutta eilen ajauduimme hänenkin kanssa riitaan ja pelkäsin jo sitäkin ettemme selviä tästä yhdessä yli...
Kiitos ja anteeksi tämä pitkä purkaus, en halua masentaa teidän muiden odotusta mitenkään mutta tuli vain sellainen olo että täytyy tulla tänne selventämään tämä tilanteeni kun aluksi olin täällä niin kovasti mukana kirjoittelemassa...
Onnea teille odotukseen, ehkä se meidänkin aikamme sieltä joskus tulee, mutta nyt täytyy ensin surra tämä menetys.
Voimia Nanini,
itse olen käynyt läpi saman lukuunottamatta kaavintaa ja aika kyllä auttaa. Lääkäriltä sain silloin paljon lohduttaneet sanat eli sen, että ainakin pystyn tulemaan raskaaksi. Minulla kesti tulla puoli vuotta uudelleen raskaaksi ja mietin nykyään ettei meillä olisi tätä nykyistä rakasta esikoista jos ensimmäinen raskaus olisi jatkunut. Toivottavasti teillä tärppää pian uudelleen!
itse olen käynyt läpi saman lukuunottamatta kaavintaa ja aika kyllä auttaa. Lääkäriltä sain silloin paljon lohduttaneet sanat eli sen, että ainakin pystyn tulemaan raskaaksi. Minulla kesti tulla puoli vuotta uudelleen raskaaksi ja mietin nykyään ettei meillä olisi tätä nykyistä rakasta esikoista jos ensimmäinen raskaus olisi jatkunut. Toivottavasti teillä tärppää pian uudelleen!
Nanini Voimia sinulle. Itsellä tosiaan kaksi keskenmenoa takana ja edellisellä kerralla kivut olivat jotain sanoinkuvaamattoman pahoja plus siihen se henkinen kipu kun vuoden aikana se oli jo toinen keskenmeno. Sitten päätin että pidän nyt taukoa ja aloitin pillerit koska henkisesti uuden yrittäminen ei olisi tuntunut hyvältä idealta. Tarvitsin aikaa uskaltaa uutta yrittää.