Casamaria
Vauhtiin päässyt keskustelija
Nyt ihan käydystä keskustelusta poiketen, pian pyörähtää 12. viikko käytiin. Kauheen ristiriitainen olo: toisaalta onnellinen, että nyt ollaan päästy jo näin pitkälle ja toisaalta oon kauhuissani, että jos se pieni siellä onkin menehtynyt. Niskapoimu-ultraan vielä 1,5 viikkoa, millä hitolla tässä pystyy oottelemaan rauhassa?! Ja toisaalta taas, kohta olisi 1/3 ohitse ja niin ajateltuna tuntuu, että aika on lentänyt.
Ihan samat fiilikset, mutta mulla on menossa jo 11+2 ja ultraan alle viikko. Oon todella huolissani ja olo on epätodellinen. En enää uskalla ajatella mitään muuta (tähän liittyvää) kuin ultraa. En elätellä mitään toiveita, en tehdä mitään suunnitelmia. Ultra on mun kiinnekohta.