Ketju, missä saa purkaa rauhassa huolia ja murheita ja pelkoja. Liitty ne sitten raskauteen, osittain raskauteen tai mihin vaan.
Huolet ja murheet
- Ketjun aloittaja Koirankorva
- Aloituspäivämäärä
Tämän aamun huoli ja murhe; epäilys kohdunulkoisesta raskaudesta kun vasemmalla puolella kohtua nippailee ikävästi. Ovis tapahtui vasemmalta ja nyt oon saanut päähäni, että alkio on kiinnittynyt munanjohtimeen 
Lisäksi oireet on vähän lieventyneet ja se pelottaa, vaikka testin viiva kyllä vahvistuu. Alavatsaa jomottelee tosi paljon!
Lisäksi oireet on vähän lieventyneet ja se pelottaa, vaikka testin viiva kyllä vahvistuu. Alavatsaa jomottelee tosi paljon!
Casamaria
Vauhtiin päässyt keskustelija
Aivan samat tunnelmat. Ovatko oireet hiipuneet, eikö niiden pitäisi vahvistua? Miksen herännyt aamulla uusiin oireisiin? Onko kaikki hyvin, olenko enää edes raskaana?
Tänään olen huolissani kaikesta. Lainauksen viimeinen lause on se, mitä koetan takoa päähäni.
Tälle ketjulle on tarvetta. Kiitos aloittajalle!
kristamarjut88
Satasella mukana keskusteluissa
Täällä samat pelot. Vaikka plussat on vahvoja niin jotenkin tää joka päiväinen alavatsan ja selän kipuili kyllä huolestuttaa. 
En oo jotenkin nyt edes halunnu vielä listautua mihinkään ketjuihin "jos sit kuitenkin". Mutta ehkä annan itsellini viikon vielä aikaa velloa peloissani ja sitten pitää ryhdistäytyä ja ruveta vain nauttimaan jokaisesta päivästä.
En oo jotenkin nyt edes halunnu vielä listautua mihinkään ketjuihin "jos sit kuitenkin". Mutta ehkä annan itsellini viikon vielä aikaa velloa peloissani ja sitten pitää ryhdistäytyä ja ruveta vain nauttimaan jokaisesta päivästä.
Tämän aamun huoli ja murhe; epäilys kohdunulkoisesta raskaudesta kun vasemmalla puolella kohtua nippailee ikävästi. Ovis tapahtui vasemmalta ja nyt oon saanut päähäni, että alkio on kiinnittynyt munanjohtimeen
Lisäksi oireet on vähän lieventyneet ja se pelottaa, vaikka testin viiva kyllä vahvistuu. Alavatsaa jomottelee tosi paljon!
Se on aivan varmasti vaan keltrarauhanen. Ymmärrän kuitenkin huolen. Mäkin oon varma, että onki KU kun sitä ei oo vielä koettu
Aivan samat tunnelmat. Ovatko oireet hiipuneet, eikö niiden pitäisi vahvistua? Miksen herännyt aamulla uusiin oireisiin? Onko kaikki hyvin, olenko enää edes raskaana?
Tänään olen huolissani kaikesta. Lainauksen viimeinen lause on se, mitä koetan takoa päähäni.
Tälle ketjulle on tarvetta. Kiitos aloittajalle!
En ymmärrä niitä ihmisiä, jotka tekee plussan kolme viikkoa menkkojen pois jäämisen jälkeen ja on stressaamatta raskuaden. Mä jo ekassa raskaudessa, vaikka ei ollu keskenmenoa kokenu, stressasin sillonki. Varasin varhaisultran ajatuksella, että jos se onki tuulimuna. Olihan se
Noh, kaks tuulimunaa ollu ja se yks varhanen keskenmeno. Jotenki aattelen, että ei tääkään voi olla muuta ku tuulimuna tai jos maailma on oikeen julma, on tää ihan kelponen yksilö, mutta tosiaan kohdunulkonen.
En oo missään raskaudessa stressannu näin paljoo kuin tässä. Mun kkm:sta on vasta kuukaus, vähän päälle, niin se kyllä varjostaa tätä raskautta. Ajattelen pessimistisenä ”ei tää tuu päättymään hyvin kun näin helposti tärppäs, ihan varmasti menee kesken tai varhaisultrassa todetaan tuulimuna tai taas kkm”. Ärsyttää tää negatiivisuus, mutta eipä tälle mitään voi. Joulukuun kkm aiheutti sellasen pelon ja stressin että musta on tuntunu miten mun psyyke kestää tän raskauden.
kristamarjut88
Satasella mukana keskusteluissa
Mulla kans järkyttävä stressi koko ajan ja huomaa ettei jotenkin uskalla "tarttua" tähän raskauteen kiinni ajatuksen tasolla.
Sama. Oon onnellinen mut en uskalla iloita liikaa tai kiintyä, pelottaa niin paljon että joutuu pettymään. Silloin tiistaina kun plussasin ekan kerran oisin heti halunnu tulla tänne lokakuisiin höpisemään, mut en uskaltanu. Ajattelin että en kyllä ensimmäisillä viikoilla varmasti tänne tuu kun kuitenkin menee jokin pieleen. Ja mä pelkään että jotenkin jinxaan tän raskauden. Esim. en sen takia uskalla iloita tai aatella että kaikki ois hyvin koska jos ajattelen positiivisesti, niin se kääntyy negatiiviseks. Kuulostaa tyhmältä tiedän, mut ei auta kuin odottaa ja toivoa parasta.
Casamaria
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mun ajatukset sanasta sanaan. Jinxauksen pelko on mullakin päällimmäisenä mielessä. Samoin tietynlainen kyynisyys "jos oon vielä silloin raskaana".
Tsemppiä meille
Jospa niitä ilon ja onnen hetkiä meillekin saadaan.
Mulla ei oo aiempia raskauskokemuksia joten en voi verrata olotilaa mihinkään. Oon kuitenkin luonteeltani sellainen että luen tilastoja ja erilaisia kokemuksia ja varaudun pettymyksiin. On vaikea tuntea iloa tai onnea kun tässä vaiheessa on kuitenkin vielä aika suuri todennäköisyys sille et menee kesken / on kohdunulkoinen / tuulimuna. Varsinkin kun on tukena progesteronikuuri, mietin että en tiedä voiko vuoto alkaa vaikka menisikin kesken. Toisaalta en kyllä uskalla lopettaa sitä ettei menisi ainakaan sen takia kesken.
pandora1020
Oman äänensä löytänyt
Kiitos hyvästä aloituksesta!
Mikä ei huolettaisi
Keskenmenon kokeneena jotekin ihan eri fiilis koko hommasta, vaikka silloinkin oli tilastot tiedossa.. ehkä sitten, kun ohittaa sen edellisen kkm viikot olo varmaan muuttuu. Ken tietää..
Vähän pohdin sitä, että tämä raskaus kyllä saa jäädä viimeiseksi kävi miten kävi - kaikella on tarkoituksensa. Ollaan miehen kanssa oltu vähän sillä perjaatteella jo muutenkin, että lapsia tulee jos on tullakseen eikä se ole maailman loppu jos niitä ei tule. Tämä alku on tosi stressaavaa ja ahdistavaa, kun ei oikeen voi tehdä mitään suunnitelmia elämän suhteen. Mulla ei vaan henkiset voimavarat riitä tälläseen jatkuvassa limbossa elämiseen. Ihailen niitä jolla riittää ja ketä jaksaa yrittää! Voi olla toki, että minunkin mieli muuttuu.
Mikä ei huolettaisi
Keskenmenon kokeneena jotekin ihan eri fiilis koko hommasta, vaikka silloinkin oli tilastot tiedossa.. ehkä sitten, kun ohittaa sen edellisen kkm viikot olo varmaan muuttuu. Ken tietää..
Vähän pohdin sitä, että tämä raskaus kyllä saa jäädä viimeiseksi kävi miten kävi - kaikella on tarkoituksensa. Ollaan miehen kanssa oltu vähän sillä perjaatteella jo muutenkin, että lapsia tulee jos on tullakseen eikä se ole maailman loppu jos niitä ei tule. Tämä alku on tosi stressaavaa ja ahdistavaa, kun ei oikeen voi tehdä mitään suunnitelmia elämän suhteen. Mulla ei vaan henkiset voimavarat riitä tälläseen jatkuvassa limbossa elämiseen. Ihailen niitä jolla riittää ja ketä jaksaa yrittää! Voi olla toki, että minunkin mieli muuttuu.
VauVe
Jostain jotain jo tietävä
Itse oon lopettanut salilla käymisen kokonaan alkionsiirron jälkeen koska en vaan uskalla, pelkään keskenmenoa. Tiedän että se perus jumppaaminen ei sellaista aiheuta, päin vastoin tekisi varmaan hyvää, mutta kun en vaan uskalla. Ja toisaalta en tiedä mitä siellä sitten tekisin. Olen tottunut tekemään painoilla, aika raskaillakin kaikenlaista ja varmasti ainakin jotkut liikkeet on syytä jättää väliin (mave, jalkaprässi, vatsat...??)
Toisaalta seksiä taas olen uskaltanut harrastaa, se on miehenkin onni se :D
Toisaalta seksiä taas olen uskaltanut harrastaa, se on miehenkin onni se :D
Muakin nauratti tänään salilla, että mitä mä oikeen pelkään! Seksiä ei oo tullu plussan jälkeen kyllö muuten harrastettua kun käsipelillä...
Mulla kun on kolme keskenmenoa takana, on 40% mahdollisuus, että tämä päättyy huonosti. Masentavat tilastot.
Kyllä mäkin välillä salilla pysähdyn miettimään et apua, teenkö nyt liian raskailla painoilla ja muutenkin teenkö liian kovaa treeniä. Lenkillä mietin et meenkö nyt liian lujaa jne 
Aion kyllä jatkaa treenailuja ihan normaalisti, omaa kroppaa vaan kuunnellen. :) Ja VauVe, mä oon vatsoja ja jalkaprässillä tehny ihan normaalisti. Jotkut vatsaliikkeet on alkanu vihlomaan/tuntumaan kohdussa, niin sit oon lopettanu jos epämiellyttävältä on tuntunu.
Aion kyllä jatkaa treenailuja ihan normaalisti, omaa kroppaa vaan kuunnellen. :) Ja VauVe, mä oon vatsoja ja jalkaprässillä tehny ihan normaalisti. Jotkut vatsaliikkeet on alkanu vihlomaan/tuntumaan kohdussa, niin sit oon lopettanu jos epämiellyttävältä on tuntunu.Mulla on jokaisessa 3 raskaudessa ollut kovat supistukset, vuodot ja kivut alusta lähtien. Ne on kuitenkin kaikki päättyneet hyvin ja vauva onneksi voinut jokaisessa hyvin.
Toivon siis että tämä menee myös, enkä oikeastaan enää osaa pelätäkkään ja tiedän että en voi siihen vaikuttaa millään muulla tavalla kun olemalla mahdollisimman rauhassa kroppaa kuunnellen ja stressaamatta liikaa. Mutta saa nähdä alkaako taas stressi, vai pysyykö tää olo.
Toivon siis että tämä menee myös, enkä oikeastaan enää osaa pelätäkkään ja tiedän että en voi siihen vaikuttaa millään muulla tavalla kun olemalla mahdollisimman rauhassa kroppaa kuunnellen ja stressaamatta liikaa. Mutta saa nähdä alkaako taas stressi, vai pysyykö tää olo.
Casamaria, mulla on ollut ihan samanlaisia ajatuksia. Joinain päivinä oireet on ollut tosi vähäisiä ja olen heti huolestunut. Osittain oman mielenrauhan takia tein tänään testin ja mua ainakin helpotti nähdä, että viiva on vahvistunut. Onko sun mahdollista tehdä testiä? Tai pyytää neuvolasta hcg:n mittaamista verestä?