Huolet ja murheet

Tänään kävin siinä toisessa ultrassa, jossa todettiin tuulimuna raskaus. Nyt odottelen naistentautienklinikalta soittoa ja aikaa tyhjennykseen :sad010kiitos tuestanne, tää poistuu nyt takavasemmalle. Onnea teille muille raskauksiin
Voi ei, paljon jaksamista ja voimia. :Heartred
 
Mulla on ensi viikon tiistaina np-ultra ja todella toivon että mies pääsee mukaan, olen kuunnellut säännöllisesti sydänääniä joten tiedän siellä olevan kaikki hyvin:Heartred kumpa vain mies pääsisi mukaan.
 
Tsemppiä Unelma!! :Heartbigred

Ei pääse meidän sairaalaan mukaan muut, kuin ajan varanneet, puoliso tai muu tukihenkilö odottaa sairaalan ulkopuolella. Tää on meidän molempien eka mahdollinen lapsi, ja olis ollut kyllä tosi kiva mennä yhdessä. Etenkin, jos kaikki ei ole hyvin. Mitä ihmettä sit teen?
 
Ikävä tilanne, mutta tämä vaan täytyy kestää. Ärsyttää nyt ihmisten ajattelemattomuus ja itsekkyys, hengailla ihan missä sattuu. Kohta meillä on liikkumiskielto.
 
Ikävä tilanne, mutta tämä vaan täytyy kestää. Ärsyttää nyt ihmisten ajattelemattomuus ja itsekkyys, hengailla ihan missä sattuu. Kohta meillä on liikkumiskielto.

Näin on ja sitten ei enää naurata.
 
Kaverini miesystävä lähti vanhempiensa ja sisarusten kanssa lappiin lomalle. Perustelut oli miesystävällä: että menevät kahdella autolla, ovat perusterveitä ei riskiryhmää.

Juuri tällaista on kehotettu välttämään, turhaa reissaamista, jopa suomen rajojen sisällä. Kyllä niitä kontakteja tulee. Käyvät varmaan kaupassa, pitävät taukoja ajomatkalla, ym. Ja menevät laskettelemaan. Ja jos telovat itseään siellä, niin joutuvat käyttämään lääkäripalveluja.

Että mua ärsyttää tällainen ajatelemattomuus!
 
Kaverini miesystävä lähti vanhempiensa ja sisarusten kanssa lappiin lomalle. Perustelut oli miesystävällä: että menevät kahdella autolla, ovat perusterveitä ei riskiryhmää.

Juuri tällaista on kehotettu välttämään, turhaa reissaamista, jopa suomen rajojen sisällä. Kyllä niitä kontakteja tulee. Käyvät varmaan kaupassa, pitävät taukoja ajomatkalla, ym. Ja menevät laskettelemaan. Ja jos telovat itseään siellä, niin joutuvat käyttämään lääkäripalveluja.

Että mua ärsyttää tällainen ajatelemattomuus!
Mun mielestä ihan ok. Jos ovat omalla porukalla mökissä (eikä afterskissä tms) , niin ei kauheesti kontakteja tule. Laskettelussa etäisyydet on aika pitkiä, jos esim hississä pitää hanskat ja menee omalla porukalla. Kaupassa pitää käydä kotonakin. Vähemmän kontakteja jossain mökissä tulee kuin kaupungissa. Ja nythän viikon päästä kaikki hiihtokeskukset menee kiinni.

Lähetetty minun CLT-L29 laitteesta Tapatalkilla
 
Lapin sairaanhoitopiirin alueella ei tähän mennessä ole ollut kuin muutama vahvistettu tapaus, mutta tällä tavallahan sairaudet just leviää. Että joku vielä oireeton, mutta ehkä tietämättään altistunut matkustaa jostain muualta ja tuo taudin mukanaan. Ja pam, kohta on Lapin alueellakin tartunnat nousussa (nythän oli siis juuri paljastunut pari koronatartuntaketjua joissain hiihtokeskuksissa). Mun mielestä on aika ajattelematonta lähteä yhtään mihinkään reissuun, koska "minähän olen perusterve ihminen enkä kuulu riskiryhmään". Vaikka itse olisikin perusterve ja todnäk selviäisi koronasta vähällä, niin MIKSI pitää ottaa se riski, että esim. tietämättään sairastuneena lähtee levittämään virusta uusille alueille ja niillä alueilla eläville riskiryhmään kuuluville? Tai olisi itse lähtiessä terve, mutta nappaisi taudin mukaansa lomalta ja veisi sen sitten mennessään kotiin? Sehän näissä rajoitustoimissa on just se pointti, että hidastetaan viruksen leviämistä niin paljon kuin mahdollista, ettei terveydenhuolto ylikuormitu. Voisko vaan pysyä kotona? Niin kuin KatMa sanoi: kyllä niitä kontakteja tulee, vaikkei ehkä yhtä paljon kuin kaupungissa.
 
Meidänkään sairaalaan ei pääse muut eli miehen pitää odottaa autossa sen aikaa, kun olen ultrassa. Toivottavasti saan edes videokuvaa nauhoittaa sieltä.

En ymmärrä miksi ihmiset tietentahtoen levittää tätä koronaa. Se ei ole muutenkaan mikään pikkuflunssa vaikka olisikin terve.. Täysin terve / urheilullinen kaveripariskunta oli just koronassa viime viikon ja he eivät pystyneet kävelemään melkein viikkoon koska se vei niin totaalisesti voimat.
 
Meillä saisi puoliso tulla mukaan, mutta omani täytyy vahtia lapsia sen aikaa, niin ei siksi pääse. Viime raskaudessa sai jopa lapsi tulla mukaan ultraan, mutta nyt en edes viitsi kysyä tässä tilanteessa.
 
Toivon niin niin kovasti, että tämä korona on syksyyn mennessä täysin ohi ja tilanne normalisoitunut, pelkään eniten sitä synnytystä silloin tai sen jälkeen sairaalassa oloa ja en kestä jos ei puoliso pääse mukaan sairaalaan tai perhehuoneeseen tai isosiskot katsomaan vauvaa:arghh: sain viimeksi jonkun paniikkikohtauksen tm. synnytyksen jälkeen siellä salissa ja pelkään sen toistuvan ja viimeksi en saanut mitään apua siihen vaikka pyysin jotakin keskustelemaan kanssani, mutta puoliso sai onneksi jäädä perhehuoneeseen kanssani ja olo meni sitten siellä pikkuhiljaa ohi. Mutta tuo synnytys tai ei niin synnytys, vaan sen jälkeen olo, pelottaa ihan hulluna, että suoraan sanottuna olen välillä raskauttakin miettinyt, että onko virhe:sad010 olenkohan ainoa ihminen maailmassa, jolla on tälläinen ongelma? Kun normaalisti ihmisillä itse synnytys pelottaa, mutta itseäni sen jälkeinen olo.
 
Suoraan sanottuna mietin eilen, et olikohan virhe hankkia lisää lapsia tällaiseen maailmaan... Ja ei, nyt ei saa ymmärtää, että katuisin tätä raskautta, mutta tämä maailmantilanne herättää monenlaisia mietteitä.
 
Suoraan sanottuna mietin eilen, et olikohan virhe hankkia lisää lapsia tällaiseen maailmaan... Ja ei, nyt ei saa ymmärtää, että katuisin tätä raskautta, mutta tämä maailmantilanne herättää monenlaisia mietteitä.
Ihan ymmärrettävä näkökulma. Monihan päättänyt jättää lapset tekemättä ihan tän ilmastokriisin vuoksi.
 
Toisaalta vauva tuo lohtua yhteisöön, joka pelkää menettävänsä tai on jo menettänyt koronalle jäseniään. Epäilen, että omassa suvussa tieto raskaudestani tullaan ottamaan normaalia tilannetta paljon iloisemmin vastaan. Syntymä nähdään kuoleman voittamisena, ja se tuo toivoa, voimia ja lohtua sekä iloa ja onnea. Ihmisellä on taipumus pyrkiä selviytymään kriiseistä, ja tämä koronakriisi on tuonut monella tapaa takaisin sitä kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan. Ihmiset haluaa auttaa, välitetään muista jne. Toki mukaan mahtuu aina mätiä omenoita, mutta pääasiassa suomalaiset ovat nyt auttavaisempia kuin ennen. Ehkä maailma ja Suomi on tämän kriisin jälkeen jopa parempi paikka elää? Vedetään yhtä köyttä, autetaan muita, ymmärretään mm hoitajien ja ruoantuottajien tekemän työn arvostus ja muuta sellaista.
 
Kävin ostamassa äitiysvaatteita äsken, kun oli pakko poiketa muusta syystä keskustassa. Tulipa yrittäjän kanssa mieleen, että jos kaupat menee kiinni, täytyy ostella vaatetta netissä. Olettaen että posti kulkee. Pieniä juttuja, mutta ostinpa nyt muutamia vaatteita, ettei iske paniikki (käyn edelleen tosiaan töissä, kotonahan voisi pyöriä verkkareissa :-D). Yrittäjä oli otettu, päivän aikana ei ollut muita asiakkaita näkynytkään, mutta liike pakko pitää auki.

Aamulla kiva vaatekriisi, kiukutti kun mikään vaate ei näyttäny hyvältä päällä ja yksi paita lensi jo roskiinkin. Turvotti vatsaa heti aamusta, ja vaikka mitään vauvamasua ei vielä olekaan, turvonnu vatsa käytti kuin olisin n viidennellä kuulla... :-( Odotan sitä aikaa, kun raskauden voi julkistaa, ja vatsa saa pömpöttää miten tahtoo..
 
Tänään on np-ultra. Mies ei nyt valitettavasti pääse mukaan mutta yritän kysyä ultraajalta saisinko luvan pienen hetken kuvata pienokaista miehelle. Tätä päivää on odotettu!!
 
Perjantainen nt-ultra jännittää ja pelottaa. Mutta sillä asenteella sinne, että pääsee asiassa sitten eteenpäin, suuntaan taikka toiseen. Kuitenkin äsken ihailin ja selailin äitiysvaatteita ja pohdin taas että millaisen mekon haluaisin esikoisen rippijihliin. Niin se mieli pomppii laidasta toiseen.
 
Takaisin
Top