Huolet ja murheet

Mulla on nyt kauhea flunssa :( ilmoitin töihin etten tule huomenna (sellainen ihmepäivä että voin olla pois!) ja ajattelin käyttää mahdollisen oman sairaslomapäivän (olettaen siis ettei kumpikaan muksuista ole kipeä) itkien huonoja uutisia joita odotan huomenna saavani... perjantaiksi sitten pitää kasata itsensä jotenkin töihin.
 
FolkeMilea sanoi:
Mulla on nyt kauhea flunssa :sad001 ilmoitin töihin etten tule huomenna (sellainen ihmepäivä että voin olla pois!) ja ajattelin käyttää mahdollisen oman sairaslomapäivän (olettaen siis ettei kumpikaan muksuista ole kipeä) itkien huonoja uutisia joita odotan huomenna saavani... perjantaiksi sitten pitää kasata itsensä jotenkin töihin.
Click to expand...

Sori kun en enää muista, mut minkä takia pelkäsitkään että kaikki ei oo nyt kunnossa? Sulla siis huomenna uus ultra? Tsemppiä kovasti, toivotaan parasta!
 
Kerran jo nähty tyhjä pussi, jossa koon puolesta jo pitäisi näkyä jotain (viikkoja tosin tuolloin vielä melko vähän että sen puoleen olisi toivoa). Ja lisäksi vahva oma tunne että tällä kertaa huono onni osuu omalle kohdalle.
 
Raskaskana sanoi:
Meillä työpaikka on kunnon tautipesäke, eikä ketään kiinnosta käsihygienia. Ihmiset tulee kuumeessa töihin harva se päivä! Ensimmäistä kertaa otin influenssarokotteen nyt tammikuussa, samoin mieheni.

Foreverfever; pahoittelen henkilökohtaista kysymystä, mutta eihän teidän kodissa ole sisäilmaongelmaa? Se voi ilmetä jatkuvina sairasteluina.
Click to expand...
Olen sitä välillä epäillyt, mutta ei ole mitään muita oireita ja talo on melko uusi. Kuntotarkastaja ei ainakaan löytänyt mitään vikaa, mutta eihän se sata varmaa ole. Ongelma alkoi vuosi sitten kun lapset aloittivat päivähoidon, sitä ennen oltiin melkein aina terveitä
 
Mulla se aikasemmin oireissa kirjoittamani palelu johtui flunssasta. Mittaisen sillon ma iltana kuumeen ja 38,2 räpsähti. Heti aloin miettiä et kuinkahan pitkään oli ollu jo noin korkee koska en olis osannut moista lukua odottaa. Sitten iski ahdistus ja huoli mitä se tekee mahdolliselle pienelle:arghh: (uä:ssä en ole vielä käynyt eli siksi mahdolliselle). Kuumetta jouduin aluksi alentamaan panadolilla ihan maksimiannoksilla mutta se kuitenkin nähtävästi parempi kuin se että kuume nousee yli 38 tai ainakaan yli 38,5. Nyt ollut tänään reilua 37 astetta lämpö mutta yötä vasten otin vielä 1g panadolia. Nuha on nyt ja tukkoinen olo sekä yskä. Eikä nuo koronauutiset ainakaan mieltä ylennä vaikka mitään tiedettyä riskiä siihen ei olekaan. Huoh. Nyt siis rv 6+2 ja ensi viikon perjantaina uä. Toisaalta ajattelen niin, että asiat menee niinkuin niiden pitää mennä. Jos tämä pieni on meille nyt tarkoitettu tulevaksi niin sitten hän tulee.
 
FolkeMilea sanoi:
Kerran jo nähty tyhjä pussi, jossa koon puolesta jo pitäisi näkyä jotain (viikkoja tosin tuolloin vielä melko vähän että sen puoleen olisi toivoa). Ja lisäksi vahva oma tunne että tällä kertaa huono onni osuu omalle kohdalle.
Click to expand...

Täällä peukut pystyssä, että huolibon turha! Toivotaan parhaita uutisia tälle päivälle! :Heartred
 
Jos on perusterve ihminen, niin ei tarvitse koronaa pelätä. Nämä kuolleet ovat olleet iäkkäitä ja/tai monisairaita ihmisiä. Muistaa vain hyvän käsihygienian, ja jättää vaikka kättelemättä tavatessaan ihmisiä. Itse olen hoitoalalla ollut vuosia ja hoitanut monenlaisia potilaita, enkä ole edes influenssaa sairastanut.
 
Mistään ei tosiaan löydy tietoa mitä tuo koronavirus voi tehdä sikiölle/raskaudelle. Toki tää muoto on niin uus, mutta samansukuinen sars aiheutti ilmeisesti "vain" keskenmenoja, ei siis ihan erilaisen zikaviruksen tapaisia kehitysongelmia.
Meillä töissä ollaan myös sairaana paikalla. Yksi toi parivuottasitten noroviruksen ja tartutti sen täällä kahta lukuunottamatta koko porukkaan. Tuumas vaan aamulla että muksu oli oksentanut yöllä ja hän aamulla. Ai kun kiva. Muut pääsi parinpäivän sairastamisella, yksi oli viikon ja sairaalakunnossa. Muhun ei ihme kyllä tarttunut.
 
Nacre sanoi:
Mistään ei tosiaan löydy tietoa mitä tuo koronavirus voi tehdä sikiölle/raskaudelle. Toki tää muoto on niin uus, mutta samansukuinen sars aiheutti ilmeisesti "vain" keskenmenoja, ei siis ihan erilaisen zikaviruksen tapaisia kehitysongelmia.

.
Click to expand...

Siis lähinnä tämä mietityttää. Tosin riski sen saamiseen on tällä hetkellä pieni mutta raskausaikana aika herkästi kyllä huolestuu monestakin asiasta. Ja mitä influenssaan yms sairastamiseen tulee niin yksilöllistähän tämäkin on miten herkästi sairastuu
 
Jaaha, mä oon täällä. :confused1 Tänään on pitkästä aikaa todella vähäoireinen (aamu)päivä, heti herättyäni tunsin rintojen kivistyksen helpottaneen eikä pahoinvointikaan vaivaa samalla tavalla kuin eilen, mulla on todella kiukkuinen fiilis (kiva...) ja nenä tukossa edelleen, mutta silti pelottaa. 9+1 pitäisi olla tänään ja pidän sormet ja varpaat pystyssä että tämä on vain normaalia oireiden vaihtelua... mulla on ihan just työmatkalle lähtö ja ahdistaa ihan kamalasti, miksi just nyt piti oireiden muuttua kun ainoa mitä voin tehdä on perua reissun ihan viime tipassa... En taida mihinkään ehtiä enää varhaisultraankaan ennen lähtöä...
 
Vähän huolestuttaa, kun mulla on jotenkin selvästi ”etäisempi” suhde tähän ”vauvaan” kuin aiempiin kahteen on ollut raskauden aikana. Nyt keskityn selviytymään tästä (alku)raskaudesta päivä kerrallaan, en ole miettinyt vielä yhtään sitä että jos kaikki menee hyvin niin raskauden jälkeen saan vauvan! Tämä toivottavasti muuttuu jos raskaus etenee normaalisti ja vatsa alkaa kasvaa, vauvan liikkeet tuntua jne.
Mietin että johtuuko tämä siitä että vielä tulee käymään huonosti enkä siksi halua kiintyä? Toinen syy voi olla että tunnen huonoa omatuntoa tästä raskaudesta. Siskon syksyllä saama keskenmeno oli mulle ihan henkilökohtainen menetys. Haaveilin että saataisiin vauvat samana vuonna :sad001 sisko ei ole tullut uudelleen raskaaksi ja laskettu aika olisi ollut tässä kuussa. Tuntuu ettei kukaan meidän perheessä oikein osaa iloita tästä raskaudesta koska se muiden mielestä ns.kuuluisi jollekin muulle. (En siis tuomitse näitä ajatuksia vaan ymmärrän täysin). Ja myös menettämisen pelko on varmasti kova.
 
Välillä samoja fiiliksiä. Tuntuu ettei mun sisällä kasva mikään ja että menkat vaan muusta syystä jäänyt pois. Välillä taas uskallan ajatella tulevaisuutta, kuinka iso maha minulla on esikoisen rippijuhlissa, minkälaisen mekon sinne ostan..... Uskon että ajatukset muuttuu, mitä pidemmälle raskaus menee. Luulen että jos nt ultrassa kaikki hyvin ja saa kerrottua muillekin asiasta, niin olo helpottuu.
 
Täällä kans samoja fiiliksiä. Omalla kohdallani olen ajatellut, et johtuu varmasti kahdesta keskenmenosta tätä ennen. Yhtään en jotenkin osaa/uskalla ajatella, että syksyllä olisi vauva...
 
Mulla vähän samat fiilikset kuin FolkeMilealla, ei oikein uskalla kiintyä kun pelkää että menee taas pieleen.

Just kun n vuosi kkm'sta alkoi tuntua että maailmaan on palautumassa värit, paljastui miehen pettäminen ja valehtelu ja erottiin. Nyt itsellisenä eteenpäin. Vaikka mies tekikin paskimman mahdollisen tempun, mulla on osittain huono omatunto että oon onnistumassa yksin siinä mitä ei yhdessä.

Pessimisti ei pety, jotenkin kokoajan "varautuu" että käy huonosti, kun tuntuu ettei mikään mee koskaan niinkuin haluaisi. Huomenna on eka neuvola, toivottavasti ultrataan ja saisi selvyyden onko pieni vielä elossa. Ettei tämäkin oo kkm. On jotenkin liian vähän oireita, kun vertaa mitä suvussa.
 
Mua taas ahdistaa tämä oma sitten syksyllä kun on vauva ajattelu. Mähän en edes ole varhaisultrassa käynyt, ei ole mitään oireita ja jo ihan innoissani selailen kaikkia tavaroita mitä pitää sitten lähempänä hankkia. Tulen kyllä tippumaan niin korkealta jos np ultrassa huonoja uutisia. Mies on niin positiivinen ja sai heti alussa tartutettua sen muhun. On töissä jo kertonut ihan kaikille pomosta lähtien ja alustavasti jo suunnitellut miten pitää omat vapaansa ja hoitovapaata. Meillä yksi keskemeno ollut ja lähipiirissä kohtukuolema yms. että tiedostetaan se ettei kaikki mene välttämättä hyvin. Tottakai sellainen epävarma olo raskaudesta on, mutta jotenkin silti luottaa että olisi normaali raskaus menossa.
 
Nacre sanoi:
Mulla vähän samat fiilikset kuin FolkeMilealla, ei oikein uskalla kiintyä kun pelkää että menee taas pieleen.

Just kun n vuosi kkm'sta alkoi tuntua että maailmaan on palautumassa värit, paljastui miehen pettäminen ja valehtelu ja erottiin. Nyt itsellisenä eteenpäin. Vaikka mies tekikin paskimman mahdollisen tempun, mulla on osittain huono omatunto että oon onnistumassa yksin siinä mitä ei yhdessä.

Pessimisti ei pety, jotenkin kokoajan "varautuu" että käy huonosti, kun tuntuu ettei mikään mee koskaan niinkuin haluaisi. Huomenna on eka neuvola, toivottavasti ultrataan ja saisi selvyyden onko pieni vielä elossa. Ettei tämäkin oo kkm. On jotenkin liian vähän oireita, kun vertaa mitä suvussa.
Click to expand...

Hienoa Nacre, että olet kuitenkin rohkeasti yksin toteuttamassa haavetta. :)
 
FolkeMilea ja Nacre :Heartred

Mä en osaa yhtään ajatella millaista syksyllä on. Toki oon katsonut äitiysloman alkamisajankohdan ja about suunnitellut millaista olisi raskausaikana, ajoittanut menoja pitkälti alkukesään, mutta enhän mä tiedä millaista itse vauvan kanssa on. Joten voisin luonnehtia mun ja vauvan suhdetta hyvin etäiseksi tällä hetkellä :rolleyes: uskon että kaikki järjestyy ja opin ja totun vauvaan sitten kun (jos) hän saapuu. Aika vähän mä koko asiaa ajattelen, jotenkin tuntuu turhalta kun en mitenkään voi vielä tietää sinne asti. Ennemmin tää raskausaika nyt pyörii mielenpäällä.
 
Meillä tämä on kolmas lapsi ja siten siis tietää mitä on tulossa. Välillä kauhulla miettii, et miten taas tulee jaksamaan ne valvotut yöt ja kaiken muun. :hilarious: Vauvavuosi ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista tai ei ainakaan meillä ole ollut. :confused:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top