Huhtikuun mutinat

Mä en oo ikinä ees ollu häissä! Joskus ihan skidinä..

Ai sanotaan, nou! Toivottavasti täällä ei sanota, saakohan toivoo sellasta, että vaan kirjottaa nimen alle :D No ei vais, kivahan se on siinä oikeessa tilanteessa päästä sanomaan :) Mies haluaa sormustenvaihdon kirkossa, siitä ajattelin, että saa kyllä kerta riittää eikä enää Suomessa sitä niillä samoilla tehdä. Maistraatissa pidetään vielä tietty nää suht tuoreet kihlasormukset :)
Vihkivalan lukemista oon miettinyt, vaikka se onkin meille kahdelle tarkoitettu, niin onhan se ihana ja tunteikas myös lähisuvulle. Eli Ausseissa ainakin luetaan, mutta onks sitte tyhmä lukee sama uudelleen Suomessa? Musta olis vähän hassua.. Ja uuden kirjoittaminenkin ois vähän outoo ehkä.
 
Kyllä minunkin mielestä yhteinen asuntolaina sitoo enemmän kuin avioliitto :) Meillä kaikki yhteistä, niin ei tarvi arpoa, mitä tapahtuu, jos toinen menehtyy. Turvattu toistemme selusta. Lisäksi henkivakuutukset, niin ei mee ihan talous toisella nurin heti.
 
MammaMaria sanoi:
Kyllä minunkin mielestä yhteinen asuntolaina sitoo enemmän kuin avioliitto :) .
Click to expand...

Jep, jonka vuoksi musta onkin niin hassua, kun toiset miehet lainan ja lapsen ottavat, mutta naimisiin ei voi mennä ku ahistaa :D!
 
Mä myös nuorempana ajattelin et ensin pitää mennä naimisiin ja sitten lapset, mutta erohan siitä tuli kuitenkin. Nyt uudessa elämässä ei asialla mitään merkitystä. Mennään naimisiin jos mennään sitten joskus, lapsi kuitenkin tulossa :)
 
Me mentiin aikanaan maistraatissa kahden vihkitodistajan läsnäollessa vihille..Kummankin isät oli vaan mukana ja ainoat jotka tiedosti asiasta...Myöhemmin saatiin öykkömöykkää kun ei pijetty isoja häitä...Järjestivät meille kuitenkin juhlat :D Ollaan saatu papinkin aamen liitolle myös eli ollaan tupla vihittyjä siis :D ..Yhden muksun kastepappi halusi välttämättä antaa meille vihkiraamatun (jota ei siis saa jos maistraatissa vihitään) joten oli kastetilaisuudessa myös pieni seremonia ja kyseli tahdommeko vieläkin jatkaa avioliittoa ...Vieraat olivat vaivautuneita kun eivät oikein ymmärtäneet mistä oli kyse....
 
meillä oli samalla lailla kuin Mansuliinilla. Paitsi että meillä oli maistraatissa, vain ne todistajat työntekijöitä. Oli kyllä aika tylsät "juhlat", menimme kahville läheiseen kahvilaan. Sitten esikoisen ristiäisissä, saimme vielä papin aamenen.Mutta kyllä olivat vieraat ihmeissään, kun pappi kysyi, että haluatteko jatkaa solmimaanne avioliittoa, ei nimittäin monikaan tajunnut,että virallisesti olimme jo naimissa.
 
Oon aikuisiällä mietiskellyt samaa että tartteeks sitä mennä naimisiin sehän on vaan muodollisuus ja jotenki tuntuu et nykysin se tuntuu tuottavan epäonnea :D mitä läheisten elämiä seurannu.
Avioliitto on muodollisuus josta on hyötyä mm. vauvan syntymässä, ei tartte todistella kuka on faija ja sit jotain noita perimishommia jos toinen kuolee.. esim kenelle menee faijan henkivakuutusrahat lapselle vai faijan äitille vaivaivaivai... tuskin avopuolisolle ainakaan :eek:
 
Ei tietenkää tarvii, jos ei se itselle ole tärkeää. Kyllä perimisasiat sun muut saa muutenkin sovittua, ehkä se avioliiton kautta mun ymmärryksen mukaan on hieman helpompaa.
Itse vaan tahdon mennä naimisiin mieheni kanssa. Koen, että siten olemme ihan todella samaa perhettä ja virallinen oikea pariskunta. Minä tuntisin itseni ulkopuoliseksi, jos lapsella ja miehellä olisi eri sukunimi kuin minulla. Haluan voida kutsua itseäni hänen vaimoksi. Ei se ole sen kummallisempi asia :) Mun puolesta muut saa tehdä täysin niin kuin tahtovat, ei herätä minussa mitään tunteita kunhan itse ovat onnellisia :)
Joidenkin mielestä avioliitto on hömppää ja varsinkin kirkossa vihkiminen (varsinkin tällänen kun minä, joka ei tosiaan edes ole kirkollisvelvollisuuksiaan täyttänyt) on ihan huuhaata. Antaa heidän aatella niin :)
 
Minusta on ihanaa olla naimisissa ja mulle se on tärkeä asia. Sama se mullekin mitä muut tekee. :) Ja onnellisia ollaan oltu! :D
 
Jokaisen oma asia tuo avioliitto, omalla kohdalla been there, done that.. ei tarvii ehkä kokeilla uudestaan.
 
Täytyy kyllä tässä vaiheessa todeta, että vastahan mä plussasin(siltä ainakin tuntuu) ja kohta ollaan jo synnyttämässä. Aika menee niin älyttömän nopeasti:eek:
 
On ollut kyllä tuskastuttavan pitkä huhtikuu...tuntuu, ettei se ikinä lopu. Ehkä vähän liikaa töitä, väikkäristressiä, stressiä vauvan hyvinvoinnista ja omasta. Josko toi toukokuu menisi helpommalla...
 
Miä miellän asian itse niin että haluan että on perhe, sukulaiset ja ystävät läsnä kun toisemme aviopuolisoiksi tahdotaan, ja kun kirkkohäätkin halutaan niin kirkkoon on miellyttävämpi kutsua se 100naamaa kuin pieneen maistraattisaliin. :) ja meillä molemmilla suht reilusti on sukulaisia ja läheisiä ni tokihan siitä tulee isohkot häät.
Mutta toiset tahtoo naida toisensa vain parin todistajan läsnäollessa kirkossa tai maistraatissa ja eihän siinä, söpöä sekin ja kukin tekee tyylillään. :)

Ja täs alkaa joo vähä käymää viikot vähiin vaikka vasta oli vko 10 ja odotteli että aika menis eteenpäin ja oltas ns turvallisilla vesillä.. :p
Nyt on reilu 10vko jäljellä! Kaikilla ei välttämättä sitäkään. ;p
 
mä käsitän avioliiton niin että kahdesta tulee yksi, ja se on kaunis asia. lapset kuuluvat avioliittoon. me muutettiin yhteiseen kotiin häiden jälkeen ja sitte tavallaa oltiin tavallaan "yks" en osaa selittää. mutta jokainen käsittäköön omalla tavallaan, vapaus :)
 
Siis mulle avioliitto on todella tärkeä sopimus. Enkä ilman rakkautta tätä asiakirjaa olisi täyttänyt, eikä näitä lapsiakaaan olisi ilman rakkautta toisiamme kohtaan. Jos avioliitto on tahdon asia, niin lapset vasta parisuhteelta vaativatkin.

Enemmän olen huolissani siitä, et tehään huolettomasti lapsia "ihan kenen kanssa tahansa" ja joskus tuntuu, et jotkut lähipiirissäkin luovuttavat suit sait sukkelaan ja ihan läpällä on kuulemma oltuki yhessä. Outoa...
 
Meillä oli 70 vierasta häissä ja maistraatin vihkiseremonia juhlapaikalla :) Ei kuuluta kirkkoon enkä olis kirkkohäitä halunnutkaan vaikka en olis kirkosta eronnutkaan muutama vuosi sitten. Ihanat häät oli, vaikka aika tee-se-itse pohjalta mentiin :D
 
Mun ja mieheni häissä oli vain perheen jäsenet ja syömässä myös. Hieman myöhemmin oltiin muutama hyvä,ystävä kutsuttu syömään samana päivänä kakkua ja kahvia. Kirkossa mentiin naimisiin häät ruokineen ja miehen puku mukaan laskettuna maksoi vajaa 2000€. Oltiin varattu hotellin kabinetti. Samassa hotellissa oltiin hääyö. Vieraita oli 18 yhteensä plus me tietty. Seuraavana päivänä siitä lähdettiin Teneriffallle häämatkalle
 
Rakkautta on ihan yhtä paljon ilman sitä rinkulaa sormessa ku sen kanssa. Kokemusta on, se ei ole rakkauden mitta.
 
ja avioliitto on tahdon asia, se ei perustu siihen "rakkaustunteeseen" että kaikki ruusuja ja pilvilinnaa yms.. vaan että tahtoo olla toisen kanssa ja jakaa elämän.. elämässä tulee varmasti kaiken näköstä eteen.. voi olla aikoja että "ei tunne toista" tai puuttuu rakkautta. ei oo pitkää kokemusta mut näin on kuullut. sillon kysytään sitä mitä alttarilla. kaikissa ylä ja alamäissä..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top