Huhtikuun hulinat

mä oon kans ihan hirvee herkkupärce, ja jouduin pojan myötä opettelee ihan tosissaan salasyömisen :wink mut nykyään en syö herkkuja ku kahvin kans jos poika on päikkäreillä tai iltasin ku se on menny nukkumaan... enkä läheskään niin usein ku ennen.. eikä poika osaa kaivata hyviä.. onhan se keksiä ja pullaa syöny, karkkia maistanu pari kertaa, mut ku niitä ei oo niin ei oo... sillon jos tulee vieraita tai ollaan kylässä niin kahvin kanssa ollaan jotain keksiä tms syöty. Mut meillä kans ruoka ehdottomasti ensin!! mut vaikka poika kuinka tykkää, niin sille riittää just se pieni ja se on tyytyväinen.. eilen mm. oltiin mun vanhempien luona syömässä ja jälkiruuaks oli jätskiä.. se söi yhden palan mikä lautaselle alkuun laitettiin, sano "kiitos hyvästä" ja nousi pois pöydästä leikkimään, enneku kukaan ehti edes kysymään että ottaako lisää.... olishan se varmasti ottanu mut turhaan tyrkyttää jos on vähäänkin tyytyväinen... ja se on muutenkin vähä kummallinen, ku se syö lautaselta aina ensimmäisenä kaikki kurkut ja tomaatit ja sit vasta muut ruuat... ja nyt ku se oppi avaa jääkaapin oven niin kaikki vihannekset ja kasvikset piti piilottaa ylähyllylle ku se käy muuten syömässä ne :p oon miettiny et näkeekö se nälkää, mut se taitaa vaan tykätä niistä niin paljon o_O ku ei se sit muita ruokia sieltä syö.. nakkipakettikin saa rauhassa olla vaikka alahyllyllä....

mä oon kans vissiin melko natsi... en hyväksy mitään mankumista, vonkumista tai perseilyä... en kotona en muuallakaan..... käytöstavat on oltava joka paikassa.. kotona on hyvä harjoitella, mut eipä olekaan pahemmin yleisillä paikoilla tai vieraissa kiukutellu, paitsi tietty jos väsyy ihan totaalisesti, mut sit ei auta muu ku luovia :)

ukko taas on sellanen nöösipossu, et se ei kovin herkästi kiellä ja mulla palaa siihen lässytykseen välillä ihan huolella kiinni :mad: mut ei kyl silti tulis kuuloonkaan et kaupassa tms ruvettas juoksee ympyrää tai muuten hillumaan... kerran komensin ihan huolella jonku toisen lasta ku about 3-4v poika kiipes meidän kärryihin ja nakkeli sieltä ostoksia pois. karjasin sille että nyt keräät ne sieltä lattialta ja laitat takasin, mut sit sen äiti tuli ihan hädissään hakemaan sen pojan pois, katto mua hirveen vihasesti ja sano et ei se osaa ku se on vielä niin pieni... ?! no osas se ihan hienosti sinne kiivetä ja nakella ne pois..... kantaisin varmaan oman lapseni korvasta ulos, jos näkisin sen tollai tekevän :oops: (p.s. se oli "vitsi" en harrasta ruumiillista kurittamista vaikka tiukkis olenkin :wink ja vaikka välillä raipasta puhunkin, niin se on ukkoa varten :grin ) ja mä kyllä myönnän, että käytän ääntä yleisillä paikoillakin jos tarve sen vaatii....välillä kattelen ku ukko toistaa ja toistaa 10 kertaa samaa asiaa ja ite hoitais sen yhdellä vähä kovemmalla HEI -sanalla :cool:

......................mä oon varmaan ihan hirvee äiti :eek:
 
Olen siis samaa mieltä noihin kasvatusmetodeihin. Mä tulen myös olemaan ihan yhtä natsi! :D
 
Mua jännittää, miten hyvin meidän kasvatuslinjat menee yksiin... Isoista linjoista ollaan samaa mieltä, mutta pelkään että miehellä on vähän idealistinen kuva lasten kanssa olemisesta. Se ei missään nimessä halua lasten ahmivan herkkuja tai pikaruokaa tai käyttäytyvän huonosti, mutta se tuntuu uskovan, että tohon lopputulokseen päästään järkevällä, rauhallisella keskustelulla, ja että lapselle huutaminen on merkki epäonnistumisesta. Pelkään että mä joudun sitten pitämään kuria, jos isi ei käske eikä kiellä pikku enkeleitään edes pahimmassa uhmaiässä.
 
Mie oon se natsi ja mies varmaa ottaa lunkimmin. Meillä on ihan erilaiset kuritkin ollut. Esim. mies saanu juopotella 16-vuotiaana jo äitinsä luvalla ja mie en oikein vielkää sais juopotella :grin
 
Kesän ekat grillipihvit ja ruokailu terassilla. En muista että olisi monena keväänä vielä tässä kohtaa olisi teepaitasillaan viitsinyt noin kauan ulkona oleilla. Harvoin vielä jussinakaan.
 
Mutta ei se aina ole siitä kiinni etteikö kotona olisi kuria ;)
Kyllä ne useimmat lapset kaupassa jotain puuhaa, en ole kuullut lapsista jotka vaan kävelisivät kärryjen vieressä - jos teiltä sellaiset löytyy, niin ryhtykää kasvatusneuvojiksi tosiaan :D
Ja ainahan lasten luonne vaikuttaa, itse olin ujo ja hiljainen - kaupassa kuin haamulapsi..
Mun esikoinen taas on niin sosiaalinen ja eläväinen, etten voi odottaakaan että kulkisi turpa tukossa kokoajan.
Tosi kova on höpöttämään.
En anna huutaa kaupassa, juosta, repiä tavaroita tms, mutta kyllä sitä lastakin saa joskus kiukuttaa,
Tosin jos kiukutellaan lelujen ostamisesta, niin se on asia erikseen.
Itse en saanut lapsena näyttää tunteitani, ja se on vaikuttanut aika pitkälle..
Sen takia myös vähän punnitsen mikä on uhmakiukkua, mikä väsykiukkua jne..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Ja vaikka lapsi mistä kiukuttelisi, vaikka sitten inhottavasti kaupassa, niin kyllä sanon ja komennan ettei saa kiukutella nyt kun pitää tehdä ostoksia - mutta siihenkin on vähän eri painoitukset ja äänensävyt sitten, jos esim, lapsen olen joutunut ottamaan mukaan flunssaisena kauppaan - tiedän että jotain on luvassa.
Käyn esikoisen kanssa välillä jokainen päivä kaupassa, joten.. :D Kyllä se on erilaista kuin käydä 2 kertaa viikossa.




Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Liisaa: mie oon aina ollut adhd-porukan hauskuuttaja, mutten oo kaupassa tai vieraissa ollut tuhmasti. Että miu luonne on räväkkä, mut silti osannu olla kiltisti siellä missä on pitänyki :P
 
Ja tosiaan, ostan 4 hengen ruoat, joista yksi laktoositon, kohta 5 hengen tarpeet mietitään ja 2 käyttää silloin vaippoja!
Saa nähdä mitä tulee ekoista reissuista vauvan ja uhmailijan kanssa..
Onneksi aina kehityn äitinä sekä lapsi kasvaa :)





Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Meillä minä hoidan natsivuoron ja mies on se vähän pehmoisi. Tosin isikin joutuu samaan natsitukseen, joten ihan sama mulle, kunhan käskynjako on tätä myöten selvä.

Miehen esikoisen kanssa olen tehnyt "töitä" aika paljonkin ja melko omavaltaisesti, mutta on täällä edistytty! Telkkaria ei tällätä päälle heti ensimmäiseksi aamulla - aikaisemmin mukula tömisti vaikka aamuseitsemältä olohuoneeseen meidän makkarin seinän taakse ja räppäsi piirretyt päälle. Nyt oon kieltänyt koko olohuoneessa hillumisen ennen aamuyhdeksää ja senkin jälkeen jos olen vielä sängyssä, telkkaria katsotaan äänettömällä ja korkeintaan tunti.

Tietokonetta ei räpelletä edes joka päivä. Joskus katsotaan youtubesta videoita, mutta turhan pelailun oon karsinut minimiin. Välillä lapsella on peliaikaa, joka sovitaan etukäteen ja minä laitan sen merkiksi munakellon soimaan. Aikaisemmin saattoi notkua koneella sitkeässä kuin tauti ja oli aivan korvaton ja kärttyinen. Nyt pistää energiaansa enemmän esimerkiksi lueskeluun ja askarteluun omassa huoneessaan.

Oma huone on siivottava tasaisin väliajoin. Itse pitää kuskata likaiset pyykit pyykkikoriin ja laittaa puhtaat kaappeihin. Isänsä kanssa kinasivat siivouksesta vähän väliä, kunnes kerran käpyynnyin aivan totaalisesti siihen eipäs-juupasteluun ja pistin hommaan rotia: lapsella oli yksinkertaisesti niin paljon kaikenlaista rojua ja roskaa, ettei se osannut aloittaa mistään. Istuin monta tuntia sen huoneessa ja komensin, että nyt keräät tuolta nurkasta lelut tuohon laatikkoon, viikkaa nuo vaatteet kaappiin, kerää nuo roskat tuohon roskapussiiin jne. Nykyään kamaa on paljon vähemmän ja kun saatiin yhdessä käytyä vaatekaapit läpi samalla tekniikalla (lapsi itse päätti, mitkä vaatteet ja lelut ja pelit laitettiin kierrätykseen), tuli tilaakin kummasti. (Äitinsä on kaikenhilloaja, joten lapsella ei tunnu olevan toimintamallia sen suhteen, että joskus pitäis heittää jotain poiskin...)

Ruokapöydässä ei perseillä. Kaikkea vähintään maistetaan. Ei mitään ilmeilyjä. Eikä hotkimista. Eilen oli lapsen herkkuruokaa ja katoin hänelle pikkulusikan. Sanoin, että kun aina hotkit kuin sikaporsas, niin tänään syöt tällä. Meni se sapuska pikkulusikallakin alas, mutta mun ei tarvinnut voida vieressä pahoin sen ahmimista katsellessa. :grin 9-vuotias osaa onneksi jo ottaa huumorilla!

Mitähän vielä... Niin, ja kun mukula pyyhki muruset pöydältä lattialle, ilmoitin että sä sitten imuroit ruuan jälkeen. Kauhea venkoilu ja kitinä, mutta imuroi keittiön ja vielä eteistilatkin kaupanpitimiksi, kun tarpeeksi mesosin. Ei ne opi olemaan sotkematta, jos ei tule seurauksia! Muutenkin käskytän ihan surutta siivousavuksi, kantamaan tavaroita ja sitä rataa - enkä kuuntele pullikointeja.

Oho, tulipa romaani. Mutta siis sillä tavalla perinteisen kasvatuksen itsekin olen saanut, että lapset tekee niin kuin käsketään. Jostain triviaaleista asioista voidaan neuvotella (tyyliin laitatko siniset vai punaiset sukat), mutta aikuiset päättävät eikä valitusoikeutta ole. :devil07
 
Ihmisiä on monenlaisia, on myös lapsi a :) Vai kuinka monen lapsikatraan omaavan lapset ovat kaikki samalla tasolla luonteenpiirteissä?


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Ja Ps. Muistan vieläkin kun äitini puhui aina uhmaavista lapsista "kuinka huonosti kasvatettuja" :D Ja mulle kun pukkasi teini-ikä päälle niin annoin tulla senkin edestä mitä en lapsena saanut antaa "missään ei kiukutella".
Onhan se ohjekin että 2-3 veen kannattaa välillä antaa räjäyttää se potti, eikä aina olla rääkymässä "hiljaa".
Tietyn pisteen jälkeen tottakai rajat tulee vastaan, mutta joskus lapsi rauhoittuu kun antaa lapsen kiukutella - näitä tosin ei harjoiteta kaupassa eikä meilläkään lapsi päätä ensin ja sitten vanhempi.
Kuulostaa vaan aika yleistetyiltä nää näkemykset huutavista lapsista :D Ehkä ajattelen asiaa niin monelta kantilta..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Mä pyrin sellaiseen supernanny-henkiseen kasvatukseen: 9-vuotias on jo niin iso, että osaa ja voi tehdä paljonkin asioita. Tämä yksilö ei vaan viitsi, koska ei ole koskaan joutunut. Nytpä joutuu - mutta saa hyvästä käytöksestä vastaavasti myös "palkkaa". Tyyliin kun huone on siivottu, mennään uimahalliin. Tai jos oot sunnuntaiaamuna aivan risahtamatta hiljaa ysiin saakka, paistetaan illalla pannaria.

Voi meidän poikaparkaa, kun se joutuu kovaan käytöskouluun! Uhmata pitää toki saada, sehän kuuluu lapsen oikeuksiin saada tietää, ettei maailma romahda ja vanhemmat räjähdä vaikka näyttää joskus huonojakin tunteita. Ja parempi uhmata pienenä kuin teininä, kun se roihahtelu voi mennä aivan holtittomaksi.
 
Jopas on pääsiäisen aikaan tullu juttua... Ahkeria toukomammoja täällä :)

Meillä ei ole puhuttu varpajaisista. Tuskin moisia tulee, jos talon rakentaminen alkaa kesällä, niin mies voi viettää varpajaisiaan siellä tontilla lapion ja sahan varressa :)

Onneksi on muitakin natsi-mammoja. Tunnistin niin monesta tarinasta itseni, että tulin oikein hyvälle mielelle :)
Vihaan kans sitä, että lapset juoksee ja mesoaa kaupassa miten sattuu. Ja meillä kans huonosta käytöksestä seuraa rangaistus. Kerran lupasin lapsille lelut, jos ovat nätisti kaupassa. No lelut kainalossa käytiin kaupassa, ja paskat ne mitään nätisti ollu. Monta kertaa jouduin sanomaan ja lopulta kassalle tullessa, passitin pojat viemään lelut takas leluhyllyyn. Kyllähän siinä lapsille itku tuli, mutta mä en ainakaan palkitse lapsia huonosta käytöksestä.

Samoin kotona joutuvat tekemään kotihommia: pyykkien laittoa, astianpesukoneen tyhjennystä, oman huoneen siivous. Meillä on ihan pienestä pitäen ollut sääntönä, että joka sotkee, myös siivoaa jälkensä. Lapset siivoavat lelut laatikoihin joka ilta. Välillä äitee on natsimmalla tuulella ja silloin siistittään myös pöydät. Monesti riittää vaan se, ettei lattialla ole ylimääräistä roinaa.
Joskus lapset kinuavat palkkaa, niin olenkin tuumannut, ettei minullekaan makseta kotitöistä palkkaa. Palkaksi saa hyvänmielen. Ja jos on toteltu ja käyttäydytty hyvin, saavat viikonloppuna tai muuna vapaapäivänä pelata tietokoneella vähän enempi.

Karkki- ja ruokapolitiikassa olen myös samoilla linjoilla. Ensin ruoka, sitten herkkuja. Kotona meillä on yleensä 1x vkossa herkkuhetki. Ja se on yleensä lauantaina. Silloin pojat saa katsoa jonkun lasten leffan ja syödä sipsejä ja karkkia. Arkena voi saada jätskin jälkkäriks, jos on reippaasti syöny ruokansa. Mummolassa olen katsonut hiukan läpi sormien, koska me käydään poikien mummolassa n. 4x vuodessa. Mutta kun perusperiaatteet on kotona opittu, niin hyvin menee homma mummolassakin ja ruoka syödään ennen herkkuja.

Ihan ahdisti katsoa, kun vietettiin esikoisen 8v-synttäreitä, kun koulukaverit ahmivat herkkuja kaksin käsin ja riekkuivat miten sattui. Hyvä etteivät rikkoneet paikkoja. Olin taas natsi ja pistin nämä vieraat ojennukseen. Ei meidänkään pojat mee muiden kotiin riehumaan kuin hurrikaanit. Kyllä ny prkl jonkinsortin käytöstavat pitää 8-vuotiaalla jo olla :mad:
Kylläpähän sen huomaa koulussakin, ketkä siellä on eniten open puhuttelussa jo ekalla luokalla. Oon vaan tuumannu omalle koululaiselle, ettei nyt ottaisi mallia näistä riehujista. Onneks asia on pikku hiljaa menny jakeluun.
 
Mä oon vähä miettiny et pitäiskö aloittaa joku kasvatuskeskustelu jo tässä vaiheessa. Luulen että meillä aika hyvin pääperiaatteilta natsaa mutta kyllä se niin taitaa olla että mä oon natsimpi.

Miehellä on tosi ärsyttävä tapa kysyä ja hyväksyttää kaikki lapsilla. Sellaisetkin asiat, joissa ei oo oikeasti valinnanvaraa tai asia ei oo lapsen päätettävissä. Haluaisitteko ruokaa, syöttekö lihapullia, lähdetäänkö kauppaan, mennäänkö saunaan... Toki tollalailla me toisillemmekin puhutaan eli se ei ehkä huomaa ettei lapsille kannattaisi muotoilla asioita noin. Helposti siinä käy niin että kauppaan pitää lähteä ja sit kun sitä aletaan lapsilta kysellä niin ne sanookin että ei me haluta. Siinä sit maanitellaan tai kiukutaan että päästäisi lähtemään. Kun voisi vaan sanoa että vaatteet päälle ja menoksi.

Ja vaikka noi kaksi on rauhallisia ja uskoo puhetta niin kyllä niistä huomaa että ne on tottunu siihen että täällä asiat tehdään niiden mieliksi. Miehen vanhemmathan vaikka hyppii päällään jos noi keksii pyytää mutta kyllä mieskin aika pompoteltavissa on. Ja kyllä niitä paapotaan enemmän kuin ton ikäisiä tarvitsisi. Yksin tai keskenään ei tarvitse yhtään osata toimia vaan koko ajan leikitetään ja järjestetään ohjelmaa. Toki kun mies ja lapset toisiaan niin harvoin näkee niin olisi se hölmöä jättää lapset keskenään ja tehdä koko ajan omiaan, mutta joku raja siinäkin on millaisena viihdetoimistona mies antaa lasten itseään pitää.

Mä kyllä itse noita ohjeistan ja komennankin tarpeen tullen eikä mies tule väliin kumoamaan mun sanomisia. Ja koska mitkään barbileikit tai junaratailut ei ole mun juttu niin mun kanssa lapset on tottuneet siihen että ominpäinkin pitää osata leikkiä. Yhdessä sitten askarrellaan tai vaikka tunnistellaan pihalla juoksevia hyönteisiä.

Monesta asiasta olen kyllä miehellekin sanonut jos koen että joku helposti korjattava juttu aiheuttaa ongelmia. Joskus se kokee sen turhana puuttumisena mut yleensä kyllä uskoo mua tai ainakin haluaa löytää ongelmakohtaan omanlaisensa ratkaisun jos huomaa että mua joku risoo. Mutta tohon kyselyyn ja paapomiseen en ole hennonnut puuttua.

Mutta pelkona on se että viikonloppuvierailijoille tulee ihan eri säännöt kuin yhteiselle. Tietenkään ei voi laittaa kohta koululaista ja vauvaa samalle viivalle mutta pelkään että isommat saavat olla täällä viihdytettävinä vielä siinäkin kohdassa kun yhteiseltä vaaditaan jo omaakin panostusta. Kun ei ne rajat ole vanhempien mukavuuden takia vaan luovat lapselle turvaa.
 
joo ja vaikka yleistetään niitä huutavia lapsia, niin tunnutaan yleistävän myös niitä huutavia vanhempia.... minäki kerran karjasin kotona että NYT RIITTÄÄ! niin hirvee mouhoominen siitä että mä huudan lapselleni.... ja siis sillä hetkellä tarkoitin niin lasta kuin sen mummuakin (eli omaa anoppiani)...meno oli sen mukaista ja varmaan en 10 kertaa olin jo nätisti, melko nätisti ja rumastikin sanonut että tuo on kiellettyä. mut ei uskonu mummu ja eikä tietenkään muksukaan ku toinen provosoi ihan huolella.....

ja vaikken mä perseilyä kattele, niin tietysti meilläkin puretaan se kaikki 2,5veen energia, mutta se puretaan ulkona.. päivittäin mennään pihalle ja siellä saa juosta ja kiljua just niin paljo ku sielu sietää.... itse vaan vetäydyn sit tontin toiseen päähän :grin ja hyvin on tollanen pikkumieskin sen tajunnu että ulkona mesotaan ja sisällä puuhataan sitten muuta.... jos on tosi huono keli ulkona, ettei millään päästä niin sit me on yleensä rakennettu joku temppu rata tjn :) sillä saa hyvin purettuu sen ylimääräsen ja kaikki uus ja "järkevä" jää ehkä vähä paremmin päähän :wink ja sit malttaa niitä piirustus/maalaus juttujakin, millon itellä on hyvä aika oikasta vaikka lonkkia :p ja osallistu kotihommiin jo siitä asti ku oppi käveleen... tietty sen mukaan mihin kykenee, mut innoissaan se aina on auttamassa siivottiin me mitä tahansa... joskus ehkä liiankin innoissaan.... ja joka ilta kerätään lelut omille paikoille... joskus asiasta keskustellaan kiivaastikin, mut näin se vaan on, että ne kerätään...

ja kyl toi ainakin on tähän asti malttanu (kop kop kop) kulkee nätisti kaupassa... pari ekaa reissua niillä lasten kärryillä harjoteltiin, mutta asenne oli jo lähtiessä sen mukainen... ja eipä se ikinä oo mikään mummon potkija ollukkaa... ja uskon et ku ne perusasiat on hanskassa ja perus säännöt niin lapsen kanssa pärjää hyvin missä vaan, ilman et saa hävetä silmiään päästä... tosin toi meidän napero on sen verran sosiaalinen että kertoo kaupan kassalla kuinka häneltä pääs pieru tai jotain :oops: kerran se kyllä ohi mennen potki pakasteallasta mut totesin vaan että kuule huligaani, tollaset nuorisorikolliset joutuu nuorisovankilaan.... tuntu altaiden täyttäjällä olevan hauskaa...... mut siinäpä se...

ja ei ne asiat oo tässäkään niin mustavalkoisia niinku jotku haluaa ne aina nähdä :grin tilanteet elää, ja niiden mukaan sit mennään ja luovitaan... jos joku tuijottaa nenän varttapitkin näytän sille henkistä persettä ja hymyilen kauniisti :wink mun kakarahan se on, ei sitä muiden tarvii kattella.......

ja joo sellanen oma ketju vois olla kiva :) vois jakaa vinkkejä ja vaikka vähä avautua välillä.. ja muakin joskus vähä jännittää miten se arki rullaa sit ku niitä onki se 2.....

(olikohan tässäkään tekstissä taas mitään järkevää.....?!) :grin:p kauhee ku kirjottaa koko ajan ja aivot toimii nopeemmin ku sormet, niin ei mitään hajuu mitä tuol lukee... ja niin paljo tekstiä, etten jaksa enää oikolukeekaan....
 
Jep, ja joku saattaa nähdä sut just sen ainoan kerran lapsesi kanssa, joka potkii kylmäallasta, ja juuri silloin joku äiti kävelee sun ohi ja ajattelee "hui, mikä kakara" :D
Tätäkin vähän ajoin takaa, kyllä ne lapsetkin mokaa - samoin vanhemmat joskus, muttei se tarkoita että tilanne olisi aina siinä perheessä sama eli siis että lapset ois joka päivä kiukullaan ja kurittomia ;----)
"Kun ei meidän lapsi ikinä"..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top