Meillä poika on kans vähä reppana muiden lasten kanssa, se jää tosi helposti pientenkin lasten jalkoihin.... vaikka silläkin löytyy sitä omaa tahtoa (joskus ehkä liikaakiin)... mut äityliini ku on tällanen luupää kuka ei periks anna, en tiedä mitä olis vastassa jos vaikka olisivat isin kans viikon keskenään
Mut siis joo olihan tolla meidänkin kullannupulla sellai "tönimisvaihe" vajaa 2veenä ja kerran puri yhtä tyttöä hoidossa. se oli kans iha hirveetä kuunnella sitä juttua ja ajattelin kans heti et miten voi olla mahdollista?! mut sit loppujen lopuks selvis, et tää tyttö oli koko ajan roikkunu pojan paidassa ja pussaillu ja halaillu, ja tätä oli kestäny jo monta viikkoa kuulema.... olin yhessä vaiheessa puhunutki hoitotädille, kun ei poika enää yhtään tykkää jos sitä halaa ja ennen oli aina tapana halata ku lähdetään ja antaa iltapusuja.... mut ei siltikään ottanu puheeks et siel hoidossa oli tällanen tyttö... poika oli vissiin yrittäny tönimällä lopettaa tän tytön touhua, mut tietty sit poikaa oli aina komennettu siitä ja sit vissiin oli hermo palanu ja se oli purru tätä tyttöö... mä pyysin sen tytön vanhemmat sit sinne hoitoon ja selvitettiin asia.. alkuun ne vaan intti että eihän halailua ja pussailua voi kieltää, ku se on niin söpöä ja kivaa jne, mut onneks ne loppujen lopuks tajus, ja sanoin hoitotadille et jos tällanen meno jatkuu, niin eihän sit poikaakaan voi kieltää siitä tönimisestä... eihän ketään voi pakottaa halailemaan tai pussailemaan.. harmittaa tosi paljon ku ei tajunnu ajoissa, mut annettiin kyllä palautetta hoitotadille, et tällasista asioista pitää kertoa... joka päivä vaan "kaikki menny hyvin".. ja ku se töniminenkin oli jatkunu vissiin jo jonku aikaa, mut ei ollu meille kertonu, eikä kotona tai muualla koskaan ollu mitään konflikteja, siel hoidossa vaan.... mut eipä ole sen jälkeen töniny/purru :)
alkuun mulla oli ihan kauheen huono omatunto ja ajattelin et oon ihan surkee äiti ja huono ihminen, enkä osaa ollenkaan kasvattaa lastani.... mut loppujen lopuks tajusin et kyllä se vaan paljon vaikuttaa ketä ja mitä siinä ympärillä on... ja tollanenkin pieni, ei se osannu ite kertoa, jot olis voinu ottaa asian esiin aikaisemmin.... melko pitkä työ tehtiin taas ton konfliktin jälkeen että saatiin ne iltapusut ja halit takas kuvioihin :) sen jälkeen ajattelin, et pakko mun on olla edes jonkin verran hyvä äiti

ja nyt kun selkeesti rupee uhmaa pukkaa, saa nähdä mitä tulee.... mut ei nyt onneks sentään mitään viitteitä mihinkään väkivaltaan kohtaan, toi EI sana vaan tuntuu olevan muotia.... yritän olla olematta liian kriittinen itseni suhteen, eiköhän niillä kaikilla lapsilla se jonkunmoinen uhma ole, oli ne millasia riiviöitä tai nuppusia tahansa..... ja kaippa se murkkukin sieltä sitten joskus tulee

vähä pelottaa et millanen tästä uudesta tulee, eka kun on just ku isänsä.....