Huhtikuun Höpinät <3

Mä veikkaan että heinäkuu tulee olemaan kiireinen kuukausi joka ikisessä synnytyssairaalassa, joten ei varmasti Helsingissä oo sen väljempää... ite oon menossa Jorviin Espooseen synnyttää, viimeks kerkesin just ennen ruuhkaa kun neiti syntyi 28. toukokuuta, mutta nyt taitaa osua just sinne kesäruuhkaan... mikäs siinä, hirvee ryysis ja kuumuus samaan aikaan. Pitäsköhän kotiutua jo sen kuuden tunnin kuluttua synnytyksestä??? :D

Mulla ei vuotanu rinnoista maitoa ollenkaan viime raskaudessa, eikä kyllä nytkään. Ja silti tuli maitoa sitten suihkuten kun vauva oli syntyny. Jotenkin luotan nytkin että maitoa tosiaan sitten tulee yli tarpeenkin, varmaan kamala pettymys, jos näin ei kävisikään. Mutta toisaalta, miksei kävis? Viimeks kanssa pakastin sitten maitoa, kun oli välillä pakko pumpata ylitarjontaa, mutta eipäs tuo pakastettu maito sitten meidän neidille maistunut. Joten meni hukkaan.

Nukkuminen täällä sujuis varmaan muuten ihan hyvin, mutta tuo meidän neiti on viime aikoina ollut öisin vähän levoton. Jätettiin tutti pois pääsiäisenä, johtuu varmaankin siitä. Ja yleensä kerran yössä tulee vessassa juostua, vaikka välillä ei vaan millään jaksais nousta...

Itse olen jaksanut nyt taas paremmin liikkua, lenkeillä ei ole supistellut niinkuin aiemmin ja metsässäkin olen jopa jaksanut kanniskella tuota esikoista. sittain johtuu varmaan siitä, kun alkaa tiet ja polut olemaan sulia, eikä tarvii loskassa rämpiä rattaiden ja koiran kanssa. Niin nyt ajattelin perjantaina uskaltautua pitkästä aikaa kuuden kilsan lenkille... we'll see. Istutaan sitten välillä, jos ei eteenpäin pääse :D

Mutta nyt jos nousisin tästä sohvalta ja alkaisin saamaan jotain aikaan...!!


 
Milpuri ja Hooärrä eiköhän nuo synnytyssairaalat vähän jokapuolella saata kesällä olla ruuhkautuneita:) Minäkin päksiin synnyttämään, mutta turha on etukäteen kirota että joutuisi käytäväpaikalle makaamaan. Ja turhapa se siellä käytäväpaikalla olisi mesota, kun paikkoja ei ole niin ei ole. Ei se valitettavasti muuksi muutu. Hoitajat/kätilötkin ovat vain ihmisiä jotka yrittävät venyä toisinaan äärirajoilleen tehdessään työtä. Ei heilläkään helppoa ole kun tupa on täysi ja pitäisi olla kolmessa paikkaa yhtäaikaa. Silloin tapahtuu juuri näitä negatiivisia kokemuksia asiakkaille/potilaille, kuin Hooärrän tuttavan tapauksessa. Joskus myös asiakkaan/potilaan täytyy yrittää myös ymmärtää hoitajaa.
Vielä niistä verenpaineista, että eikös Milpuri yläpaineen kuuluisikin olla enemmän kuin 90-98?;) Minusta se on aika alhainen yläpaineeksi. Ja lopetat nyt sen raskausmyrkytyksistä lukemisen netistä, varsinkaan et saa lukea keskusketupalstoja, koska ne ovat ihmisten yksilöllisiä kokemuksia. Aina löytyy joku jolle on käynyt huonosti ja silloin sinä itse muutut neuroottiseksi. Ahkerasti vaan soitat sinne neuvolaan tai äippäpolille ja tivaat vastaukset kysymyksiisi. Jos ei terveydenhoitajat ja kätilöt osaa vastata, niin sitten yrität jotenkin saada lääkäriinyhteyden joka osaisi sinulle vastata. Ja edelleenkin uskon että tapauksessa kyseessä on lievä raskausmyrkytys josta ei seuraa hallaa pikkuiselle.
Täällä ollaan sairauslomalla supistusten takia. Eilen työpäivän jälkeen tuli kivuttomia supistuksia, jotka muuttuivat myöhemmin napakoiksi ja kipeiksi. Käytiin illalla äippäpolilla tutkittavana, ja onneksi kaikki oli hyvin. Lääkäri määräsi kuitenkin viikoksi sairaslomaa ja lepoa, jotta tilanne rauhoittuisi. Sokerirasitus kutsuu perjantaina ja ensi viikolla olisi neuvolalääkäri. Ajattelin itse pitää hieman kirjaa noista supistuksista niin näkee hänkin sitten tilanteen.
Nukkuminen sujuu täällä hyvin, harvoin heräilen pissalle. Aamulla herään kuitenkin rakko täytenä ja kipeänä, ja pakko juosta vessaan:) Mitään nesteitä ei tisseistä vielä ole vuotanut.
Tulipahan kirjoitettua:) Hyvää alkavaa viikkoa mammoille!:) Milpuri, nyt rauhoitut siellä:)Tämä oli siis käsky:)
 
Juuh tiiän nuo hoitaja kokemukset....itehhän oon Lähihoitaja...ja toissä oon ollu Päksissä ja Tyksissä ni tiiän millasta se voi olla osastolla kesällä...EI HERKKUA EI ku on kuuma ja ja ei ehdi taukoja pitää..ja joka puolelta tulee niitä "valituksia" niin omaisilta kun potilailtakin...niin kyllä tiiän mite "kuuluu käyttäytyä";D..toi mun juttu nyt oli heitto;D;D

Ja siis oon koittanu olla lukematta kaikkia hömpötyksiä....Mutta;D;D...ku tuntisitte munt oikeesti ni oon tyylii unohtanu tän ammattini kokonaan ja ihan ku en osais enää toimia ollenkaan mitenkään ilman googlea tän raskauden myötä...;D;D;D..huh huh...ihan sairasta touhua....oikeesti...;D;D...mutta tää on vaan mun kohdalla...sitte muille pystyy neuvoja antaa ym..mutta itselle kun on jotain ni on ihan pihalla;D;D...Miksi???sitä en osaa selittää...kai mua huolestuttaa tuo "toukka" niin paljon ku on ensimmäinen ja kaikki on niiin uutta ni pelästyy helposti...;DMutta ehkä mä tästä rauhotun ku pääsen huomenna Epilepsia lekurille (joka piti olla jo tammikuussa.....ja torstaina on lisäneuvola)...:D

Ja pyytelen kovasti anteeks tätä että teittii oon piinannu täällä;(

SORRY<3<3<3<3

ja niin siis mun paineet oon varmaan epähuomiossa kirjoitellu väärin...nehän ois ihanteelliset jos ois 120/75 mutta mulla menee alapaineet ny siellä 85-98 väliä aina päivällä ja illala taas laskee...mutta neukku odottaa sitte torstaina=)=)=)...

Nyt kannustaa pelicans voittoon ekassa vinaali pelissä=)=)

Ihanata iltaa kaikille masuille ja niiden asukeille=)
 
Mä vaan oon suoraan sanoen niin vaativaa tuon synnytyksen suhteen että jos ei aikaa heru ja kunnon paikkaa niin meen hitto vie vaikka rovaniemelle synnyttämään lentokoneella.Piste. Ja mun mies kans on samaa. Mut joo sen näkee sitten heinäkuulla miten asian laita on.Mut en kyllä missään tapauksessa salli sitä jos on niin täyttä että tungetaan kaikki paikat täyteen ja joudun kyhjöttää jossain käytävällä (jouduin olemaan kerran naistentautien vuode osastolla käytävällä aamusta iltamyöhään ja yritäpäs siinä sitten syödä ja tuskastella kipujen kanssa..) jep..ei ole herkkua.Mä tiedän että on kiirus joka paikassa mut kaikkeen pitää varautua.

Ja voipihan se olla että ei satu just sillon olemaan ruuhkaa kun itse siellä on ja näin olisi toisaalta ihan jeeskin.Mutta ikinä ei voi tietää mitä edessä on. :)
Kerroinpahan nyt mitä kaverini koki ja mun mielestä ei ole kauhean mukavaa kärvistellä ilman apua monta päivää ja sitten tuskastella vielä kipujen kanssa synnärillä jossa ei edes kivunlievityksiä meinata antaa.
 
Joo, ei tää Helsingin tilanne ole kesällä yhtään parempi. Täältä lähdetään Jorviin, Hyvinkäälle ja Porvooseen synnyttämään, jos on täyttä. Jänskättää minne sitä itse joutuu synnyttää. emoticon

 
Hei! Vieläkö mahtuu yksi uusi odottaja joukkoon? Aiemmin palloilin toisella foorumilla heinäkuisissa, mutta ilkeän pahoinvoinnin takia tuli pidempi tauko kirjoitteluun, ja lopulta se jäi kokonaan. Nyt kuitenkin pahoinvoinnin melkein hellittäessä tekee taas mieli höpötellä muiden samassa tilassa olevien kanssa. :) Tänään siis tasan rv. 28 ja laskettu aika on 9.7. Sitä odotellessa. :)
 

Sitruunasaari teretuloo mukaan :)

Synnytyksestä.... Mä en oo stressannu yhtään ja toivottavasti en alakkaan stressaamaan. Tietty sekin et on jo tokaa kertaa asialla niin tietää mitä on tulossa, ainakin noin suunnilleen. Toivon vaan että tällä kertaa välttyisin käynnistykseltä... Ollaan jo sovittu esikoiselle hoitajakin jonka saa hälyttää yöllä paikalla :) 

TAYSiin ois tarkotus mennä synnyttään ja toivon että pääsen sieltä heti vuorokauden kuluttua pois. Että toivottavasti kaikki menee hyvin. Eihän sille tietenkään mitään voi jos tulee jotain ja joutuu joko vauva tai ite tarkkailtavaksi. Mutta mielellään  en esikoisesta ois kauaa erossa :) 

Mulla on kans tota siivousvimmaa mut mitään ei tapahdu :D Meillä on niin järjetön kaaos että en saa aikaseks alotettua kun tuntuu koko siivous niin toivottoman suurelta urakalta... Ja mielellään kaiken vapaa-ajan viettää ulkona kun on niin ihanan aurinkoista ja lämmintä :)

 
Kauheeta! Mä en oo tullu ees ajatelleeks, että voin joutua synnyttää muualla kuin kättärillä D: Ois kyllä kamalaa lähteä sitten jonnekin muualle. Kättäri on meillä niin ihanan lähellä, jos joudun jonnekin hornan tuuttiin ni se on vissi ja varma että oon sitten kanssa yksin siellä sen 2-3 päivää, meillä kun ei ole autoa.. :( Ihan hirvittää.. toivottavasti ei käy niin huonosti!
 
Mä en totta puhuen ymmärrä miksi raskaana oleva nainen asetetaan kaiken
yläpuolelle. Ymmärrän tietysti, kun itsekkin tilanteessa olen, että pienen ihmisen maailmaan tuominen ei oo pikku juttu ja vaatii naiselta voimia ja kärsivällisyyttä.

Raskaan naisen ei saa antaa nostella raskaita esineita jne, pitää ymmärtää että
pinna on kireällä ja hormonit jyllää.. Eli siis perusasiat ymmärrän.
Mutta kauhean moni tuntuu ajattelevan että mies vaan joutuu kestämään ja itte saa kiukutella mielin määrin ja sanoa kuinka pahasti tahansa, sen takia kun on raskaana.
Onhan tämä ny naiselle tietysti isompi ja raskaampi juttu kun miehelle, mutta ei miestäkään sais mun mielestä jättää unholaan. Ne raukat muutenkin tuntee itsensä ulkopuoliseks asiassa kun ei koe asioita jotka me koetaan fyysisesti.

Tottakai itekkin joskus kimpaannun asiasta mistä ei aihetta olis kimpaantua, mutta oon sanonu miehelle että sano takas jos kiukuttelen turhaan jne.. Ja meillä se on toiminu,
sillon kun yritän kiukutella turhasta niin mies ilmasee mielipiteensä.. Mun ei tarvi pahottaa mieltä eikä miehen. Vaikka nainen on raskaana, ei silti ole mun mielestä oikeutta vaatia mitään kuninkaallisen kohtelua.. Maailmassa on paljon sairaita ihmisiä jotka elää sairauksiensa ja vaikean/tukalan olon kanssa ympäri vuoden lopun elämäänsä, meillä tämä tila kuitenkin on vain tilapäistä ja lopussa seuraa suuri kiitos. Sitä pitäs jaksaa ajatella kun kiukuttaa ja tuskastuttaa olo.
 
Ymmärrän hyvin klik!

Mä en itse kauheasti oo kiukutellu raskausaikana, onneksi. Meillä nyt muutenkin riidellään todella vähän.

Mun mielestä on vähän outoa kun sanotaan, että kaikki pyörii raskaana olevan naisen ympärillä, että mieskin keskittyy vaan siihen naisen raskauteen... Joo, ei meillä.

Saan ihan yhtä paljon/vähän huomiota kuin ennenkin, ainakin omasta mielestäni. Mitä nyt välillä pyydän, jos mies viitsisi tietokonepelien maailmastaan antamaan minulle hetken aikaa ja vaikka hieroa jalkoja, jos ne on todella kipeät. Itse hieron miestäni useasti viikossa ja saan spontaaneja hieromisia itse mieheltä ehkä kerran kuukaudessa, jos sitäkään (ja nekin yleensä taka-ajatuksella ;)). Silti en heitä mitään marttyyrin roolia hänelle, vaan kehun joka päivä kuinka ihana hän on, jos vaikka hän tuo pyytämäni maitopurkin kaupasta :)

Välillä oikein raivostuttaa se stereotypia, että raskaana oleva nainen rääkyy miehelle, että nyt on pakko saada sitä ja tätä kello kolme yöllä, kun on raskaushimot, että kipaiseppa ABC:lle... Itsellä ei ole mitään "valtaa" käskyttää miestäni, enkä niin haluaisikaan. Yleensä laitan hänelle viestin, jos hän voi tuoda jotain kotimatkalla kaupasta, jos itsellä jotain unohtui. Kaikki herkut sun muut joudun ostamaan itse, ja hyvä niin, tuleepahan nostettua takapuolta penkistä! :D
 
Uppunen:
Ei ollut tarkoitus säikäyttää. Tilanne on siis se, että Helsinki pyrkii hoitamaan kaikki synnytykset itse. "Huonolla" tuurilla saatat joutua NKL:lle synnyttämään. Ja sit jos kaikki paikat on oikeasti täynnä, niin sit lähdetään muualle. Mutta onneksi täällä tiedostetaan tämä valtava kesäsynnyttäjien määrä, niin ei ainakaan laiteta yhtään salia kiinni. emoticon
 

Hooärrä: Joutuu siellä rovaniemelläkin odottamaan, nimimerkillä kokemusta on.

Tosin ei missään käytävillä vaan seurantahuoneessa, mut sinneppä ei yöaikaan saa jäädä omaiset. Mullakin ukkeli joutui lähtee ajelee sitten kotiin neljän viiden välillä yöaikaan sen 100km kotia kohti. Pikkasen pisti sillon suoraansanoen vituttamaan.

Mä sit tosiaan oottelin siin seurantahuoneessa 10 tuntia ennen ku pääsin synnytyssaliin... Kuunnellen kun naapurihuoneessa synnytettiin välillä kauheenki huudonkin kera. Aattelin jo et mihin helkkarin soppaan päänsä on laittanut.

Välillä mut meinattiin jo kotiuttaa mut tarkemman tutkimisen jälkeen kätilö tuumaski et taidetaan mennä synnytyssaliin sittenkin; 4cm oli paikat auenneet siin ootellessa.

Meillä ei onneksi nosteta mua millekkään jalustalle ja yhtälailla mä joudun/saan tehdä kotitöitä siin missä ukkoki.

Ekan raskauden aikana multa meinattiin kieltää tuttavien ja sukulaisten osalta jokainen kotihomma nii pyykkien laitosta, siivoamiseen ja puun kantoon. Sillon tuli kyl muutaman kerran kivahdettua et mä vissiin aikuisena ihmisenä tiedän mitä pystyn ja mitä en pysty tekemään mahan kans.

Mä en itse halua jäädä makaamaan minään "invalidina" sohvalle tai sänkyyn vaan haluan yrittää olojen sallimissa rajoissa tehdä hommia. Ei se meinaa et ei sais mitään vähän enemmänkään raskasta tehdä kun on vauva masussa vaan muistaa pitää taukoja ja kuunnella omaa kehoa mihin se pystyy. Hyvin on lumet tullu kolailtua pihasta ja puut kannettua sisälle ja ruokasäkit kaupasta eikä keskemenoa oo tullu. (Toivottavasti ei tulekkaan, koputtaa puuta...)

Mut siis tottakai, supermieheksi/naiseksi en suosittele ketään ryhtymään vaan muistaa pitää se JÄRKI päässä ku touhuilee. Ja olen mäkin joutunut joissain asioissa antamaan periksi ja pyytämään ukkelin apua kun ei pysty eikä voimat riitä.

Autolla mä en nyt olekkaan juuri itse pystynyt pidempää välimatkaa ajelemaan kun alkaa selkä ja oikea lonkka muistuttamaan itsestään... taitaa olla se 100km maksimi mitä kerralla ajan ja sit saa kuski vaihtua. Täällä kun nuo välimatkat sujuu parhaiten autolla, lähimpään kauppaankin kun on 20km, et ei aivan maitopurkin tähden kehtaa joka kerta ajaa 40km:n mutkaa.

 
Olinpa tänään Epi-lekurilla PHKS:ssä ja jajajajajaja....noh tää "yli" lekuri täti-ihminen vaan paasas mulle koko ajan...ja haukku;(...ja sitte parasta se on että tää aika olis pitäny olla jo marraskuussa....ja ei osanu lekuri ees käyttää tietokonetta...kyllä seuraavaks haluan oman lääkärini jonka kanssa sillo ollaan kaikki nää raskausjutut ja lääkitykset käyty läpi....toi anto niiin huonon kuvan itestään ja sain soitella sitte heti äippäpolille sen jälkee koska alkoi pelotella tietyillä asioilla;/'
'

huoh.....
 
En näemmä ole ainut, jota ärsyttää monien ns. turha valittaminen raskauden vaivoista jne. Tottakai, jos on oikeasti aihetta, niin toki ymmärrän. (Puhetta kun on ollut raskausmyrkytyksistä ja muista vakavista jutuista.)
Onhan nuo selkäsäryt, pahoinvoinnit ja väsymykset ikäviä(ja en todellakaan nyt viittaa kehenkään täällä, muistakaa se !), ja tietysti niistä tulee puhua, mutta kyllä on ruvennut parin tuttavan valitukset repimään hermoja, vaikka heillä on viikkojakin reippaasti vähemmän, kuin itsellä. Ja usein nuo valitukset löytyy facebookin seinältä, mitäköhän hemmettiä ne siellä auttaa? Toki kertaluontoiset manaukset asioista on kanssa ymmärrettäviä, mutta siinä vaiheessa, kun päivitykset eivät mitään muuta koske, kuin että kuinka kurjaa on odottaa lasta, niin menee yli hilseen... :/ (Ja tässä kohtaa varmasti joku fiksu ajattelee, että miksi pidän tuollaisia kaverilistalla, ja miksi luen, kun ei mikään pakota; kyseessä on lapsuudenystäviä, joiden kuulumisia olisi mukava seurata.)

Eli lyhyesti ja ytimekkäästi: ei mitään itsensä jalustalle nostamista, mutta silti realistinen kuva omasta jaksamisesta!

Juu, se siitä avautumisesta, siirrytäänpä seuraavaan puheenaiheeseen.

Täällä yksi myöskin sanoo, että älkää ottako hirveää mitään stressiä siitä synnytyksestä. Kyllä kaikki asiat menee omalla painollaan, ja lapsi saatetaan maailmaan, oli tilanne mikä hyvänsä - salit täynnä tai ei. Itse olen sitä mieltä, että liikaa ei koskaan kannata suunnitella, saattaa joutua vielä pettymään pahemman kerran. Onhan asiat aiheellista päässä kelailla läpi, että esim. minkälaista kivunlievitystä voisi ottaa, mikäli mahdollista. Avoimin mielin eteenpäin, ja kaikkeen varautuneena, sillä mun mielestä pärjää pitkälle tässä asiassa. Näin toimin esikoista ähertäessä maailmaan, ja tuloksena lämmin ja hyvä muisto synnytyksestä. Ja en tietenkään väitä, että kaikki olisi itsestä kiinni, mutta noihin ajatuksiin olisi mielestäni hyvä pyrkiä. :-)
 
Joo se on aivan totta että sillon kun on aihetta valittaa, niin sillon saa valittaa.
Enkä tosiaan minäkään kohdista mietteitäni täällä keneenkään :D

Onko muilla kuinka turvoksissa jalat?
Mulla on nyt viime viikkoina ruvennu olemaan ja eilen illalla
huomasin nukkumaan mennessä että oli aivan kauhian näköset nilkat
ja koko loppu jalka. :/ Aamulla oli laskenu tietty jonkun verran, mutta vieläkin
turvoksissa.

On muuten inhottavaa kun ei saa ikinä neuvolatätiä kiinni.

Mä en niinkään osaa ainakaan vielä, pelätä tai suunnitella synnytystä, voi toki johtua siitä ettei neuvolassakaan oo mitään puhetta ollu siittä, voi olla että mieli muuttuu kun mennään lähemmäksi totuutta :D Mutta enemmän aiheuttaa huolta justiin kaikki se mitä sen jälkeen tapahtuu, pystynkö/osaanko imettää, kuinka kissat suhtautuu vauvaan jne..
 
Joo neukusta ei aina saa ihmisiä kiinni...mut aamulla on paras aika koittaa soittaa...heti kun aukee...ja sitte puhelinaikoina...meil ainakin..

Mulla kans kintut ollu nyt turvoksissa..tosin voi johtua tästä raskausmyrkytysjutusta...(epäilystä)...huomenna olis sitte sen tilan kanssa neuvola saas nähä mitä tästkä siitä sanoo..joka krt siellä kun on eri neuvola täti ollu ni jokaisella on hiukan eri mielipiteet joka asiaan ollu...
synnytys ei sinänsä pelota..jännittää tietty kun on uus kokemus ja ku meikäläisen kipukynnys ona varmatsi suomen maan matalin=)=)hahha;D...ja ku tosiaan ei siitä o neuvolassa puhuttu yhtään mitään...ni sitte vaan lueskellu itekseen ja kyselly tutuilta ja kaikilta jotka sen  on jo kokenu....mutta niinko tääki asia se on niiin yksilöllistä..jollain helppo jollain vaikee...ja mulla pitäis olla epi-lekuri mukana siellä mutta epäilen todellakin nyt että ei oo....
 
Hellurei taasen=)=)

kysymys "mieliteoista"????onx teillä tullut joillekkin täsä raskauden myötä jotain "mielitekoja"?????
ku on kauheesti sellasia juttuja että jollain tulee suklaa,makea,kirpee,omenat ym juttuja????

 
Täytyy itsekin yhtyä Klikin ihmettelyyn siitä, että raskaana olevia pidetään jotenkin eritysasemassa ja raskaana olevilla olis oikeuksia riehua ja räyhätä sillä verukkeella että on raskaana! Huoh. Itse en ole koko raskausaikana kokenut pienintäkään muutosta mielialassani, onko se sitten huolestuttavaa?? Tunnen olevani normaalia mukavampi ja lepposampi ihminen näin raskausaikana :)
Ja ehkä omalla kohdallani sekin, kun raskaus on ollut tähän asti todella helppo. Ei mitään ongelmia/vaivoja tähän mennessä, joten täytyy olla onnellinen. Vaikka itse en muuten tykkää raskausajasta ollenkaan... niin kovasti odotan, että saan lapsen vierelle ja oman kropan takaisin itselleni.

Uppunen, jos joudutkin Kättärin sijaan NKL:lle synnyttämään niin eihän se matka ole juuri sen pitempi. Itse olen menossa NKL:lle... ainakin näillä näkymin :)
 
Mumux, juu ei se kaukana ole, tuossa listassa vaan oli paljon muitakin, joista en edes tiedä missä ne on :D En tiedä olenko "turhamainen", kun haluiaisin nimenomaan synnyttää kättärillä, itsekin kun siellä syntynyt olen :) Mutta jos jonnekin muualle joutuu, niin mikäs siinä sitten...

En oiken ymmärrä miten joku (varsinkaan ensisynnytäjä)  osaa tehdä mitään suunnitelmia synnytyksen suhteen? Itselle se on sellaisen harsoverhon takana koko maailma, olen kuullut siitä, jopa nähnyt joskut vilauksia, mutta en tiedä mitä se oikeasti on ja mitä kaikkea siihen kuuluu.

Tänään oli neuvola ja ihana neuvolatätini kehotti minua varaamaan tutustumisajan sinne kättärille. En tienny että se pitää itse varata? Oon niin huono hoitaa tollasia asioita :D Onko kukaan muu varannut jo aikaa? Mitä sinne pitää sanoa? (Anteeksi kun nyt kuulostan uusavuttomalta ja ärsyttävän tyhmältä)

Oon ruvennu huomaamaan, että mulla on tosi paljon mieliala vaihteluja. Tänään esimerkiksi koko päivän pilasi näköjään nyt se, että unohdin äitiyskotin kotiin kun menin neuvolaan. Rupesin sitä sitten itkemään siellä. Joskus taas on niin hyviä päiviä, etten iloisempi voisi olla... Hirveästi tuo sää vaikuttaa. Aina on kevätsää vaikuttanut mielialaan, mutta ei ihan näin pahasti.
Jotenkin inhottaa kun tulee taas kylmää ja räntää, tuntuu ettei se meinaa edetä sinne kesään ollenkaan. Ja meillä kun kaikki muutkin asiat tuntuu junnaavan paikallaan, ni sitten se sää antaa vielä pisteen i:n päälle.

mieliteoista: ANANAS! siitä on tullut ihan ykkösjuttu :D Suklaata oon vetäny hirveesti koko raskauden ajan, se on oikein himottanut. Tuli aika yllätyksenä, koska mulla ei suklaahimoja oo normaalisti ollenkaan. Kaikki kylmä ja raikas himottaa kanssa, mehujäät, kylmät juomat(mieluiten jäillä). Ja siihen vastapainoksi uunissa rapeaksi paistunut juusto, esim. lämpimien voileipien tai pizzan päällä.
 
Hei,

paljon on tullut taas tekstiä ja monta asiaa olisi kommentoitavana, kun en ole pitkään aikaan kirjoittanut.

Synnytyssairaalasta, minäkin olen menossa ensisijaisesti Kättärille ja totta kai harmittaa, jos jonnekin muualle joutuu. Toisaalta minkäpä sille sitten voi, jos on lähdettävä Porvooseen tai Espoon puolelle Jorviin. Jotenkin ajattelen niin, että haluta saa kaikkea ja suunnitella voi unelmasynnytystään, mutta sitten mennään niillä, mitä tarjolle tulee. Ja mulla on kyllä "synnytyssuunnitelma", vaikka ensimmäistä odotankin. Tosin olen aika jalat maassa suunnitelmieni kanssa ja tiedostan, että kaikki voi mennä ihan toisin kuin olen kuvitellut. Aloitin juuri synnytysvalmennusjoogan ja toivon, että sieltä tarjoutuisi keinoja selvitä mahdollisimman vähällä lääkkeellisellä kivunlievityksellä. Silti olen ajatellut, että jos kivut on sietämättömiä, niin otan kaiken, mitä tarjolla on.

Helsingissä tosiaan neuvotaan varaamaan ainakin Kättärille oma tutustumisaika, mikä on tosi kivaa, koska ymmärtääkseni se on sitten yksilöllinen tutustumiskäynti eikä mikään iso ryhmä. Meillä on tarkoitus mennä sinne vasta äitiysloman alettua, kun sitten ei tarvitse sovittaa sairaalan aikatauluihin kuin yhden aikuisen kiireinen työrytmi. Muutenkin on välillä tuo aikatauluttaminen meillä melkoista palapeliä. Niinpä ei olla vielä soitettu ja varattu mitään, mutta ei kait sinne soittaessa muuta tarvi kertoa kuin omat henkilötiedot, raskausviikot / laskettu aika, että on tulossa sinne synnyttämään ja haluaisi tulla etukäteen tutustumaan. Kyllä ne sitten kysyvät puhelimessa, mitä muuta haluavat tietää.

Mielialanvaihteluista täytyy todeta, että täälläkin on ollut kohtalaisen tasaista koko raskausajan. Olen miettinyt, johtuuko se iästä (olen siis niin paljon vanhempi kuin monet täällä eli 39-v.). Alkuraskaudesta oli välillä hassuja liikutuksia ja kyyneltymisiä. Väsyneempi olen kuin tavallisesti ja unentarve on järjetön. Kun siihen yhdistää jatkuvat työkiireet (aika moni työpäivä venyy 10 tuntiin), niin pinna on välillä kireällä. En kumminkaan ole kauheasti muihin purkanut, tai ainakin niin kuvittelen. Jossain vaiheessa huomasin, että olen yliherkkä loukkaantumaan kaikesta nyt raskausaikana, mutta onneksi yleensä tajuan itsekin, että pahoitan mieleni ihan tyhmistä syistä, joten ei niitäkään tule kauheasti muiden niskaan kaadettua.

Tietty mielialan tasaisuutta edesauttaa hyvävointisuus raskausaikana. Mulla on aika vähäisiä ja onneksi vain ajoittaisia liitoskipuja, alaselän lihaskipuja ja närästystä, mutta ei mitään, minkä kanssa ei pärjäisi. Lievää epäilyä tuli kolme viikkoa sitten pre-eklampsian riskistä, kun verenpaineet olivat noususuunnassa ja virtsan stix-testissä oli epäselvä löydös proteiineista (+/-). Se osoittautui onneksi vääräksi hälytykseksi. Labrassa tehty virtsatesti oli puhdas, turvotukset ovat hyvin vähäisiä (pikkuisen sormissa ja ranteissa, joskus vähän nilkoissakin) ja vointi on hyvä. Alapaine mulla on kohonnut ikävästi, mutta olen jo vuosia kärsinyt stressiverenpaineesta ja nyt on kerta kaikkiaan ihan liikaa töitä. En siis itse ole kauhean huolissaan siitä, että alapaine oli viimeksi 88. Neuvola on kyllä varoittanut passittavansa sairauslomalle, jos paine kovasti nousee, mutta yritän nyt vähentää töitä sieltä päästä mistä voin, joogata ja rentoutua. Eihän se alapaine ainakaan hätäilemällä laske.

Joku kyseli aikaisemmin pre-eklampsiasta, että voiko se mennä ohi raskausaikana. Yleensä se ei mene ohi millään muulla kuin synnyttämällä. Pre-eklampsian vaikeusaste vaihtelee kumminkin paljon, ja valtaosa on lieviä tapauksia. Jos on isompia huolenaiheita, ohjataan kyllä osastolle seurantaan. Tosi pahassa tapauksessa synnytys käynnistetään ennen aikaisesti, mutta se taitaa olla aika harvinaista. Yksi ystäväni makasi aikanaan pari kk sairaalassa pre-eklampsian vuoksi ja oli siis aika vaikea tapaus. Synnytys käynnistettiin raskausviikolla 37 ja terve vauva syntyi. Ei siitä pre-eklampsiastakaan kannata siis kamalasti hätäillä. Paineita toki kannattaa seurata kotona, virtsanäytteitä antaa viikoittain ja tunnustella omaa vointia (mm. päänsäryt, näköhäiriöt, turvotukset).


Maaria
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top