Tuskaiset päivät takana ja vielä tuloksetta... Turha reissu synnärillä, mut tehtiinpä kuitenkin.. Ke-iltapäivällä oikeestaan alko jo jomotella tonne vasemmalle puolelle alavatsaan/kylkeen ja sit iltaa kohden supistukset ylty tosi koviksi. Aloin sit ihan kuulostelemaan niitä ja kyllähän ne vajaan 10min välein tuli ja ihan säännöllisesti. Pari tuntia siinä ihmettelin ja soitin sit synnärille, kun on tuota matkaa eikä mielellään turhaa reissua tekisi, niin sano että saat tulla omien tuntemusten mukaan. Noh päätettiin, että ei vielä lähetä ja aamuun saakka siinä sitten odottelin. Välillä helpotti ja sain nukuttua mut välillä taas supisti ja kovaa. Kasin aikaan to aamuna oltiin synnärillä, käyrillä näky ja mulla tuntui supistukset säännöllisesti, mutta kohdunsuu kiinni. Meinas itku päästä. Eiku kävelemään sairaalan käytäviä pitkin, mut tunnin päästä jo itkin miestä vasten kun sattu niin kovaa eikä jaksanu olla enää mitenkään päin. Mentiin takas mutta edelleen kiinni. No sit ammeeseen lillumaan, n. ½h oli ihan mukava, rento olo, kunnes taas alko sattua.. Lilluin ammeessa niin kauan kuin pystyin ja söin vähän ja taas käyrille, supistukset vaan paheni ja oli tosi tuskanen olo, kello oli tuolloin jotain 13-14. Siinä vaiheessa kätilökin sano että kyllä on ihme jos ei näillä supistuksilla ala paikat aukeemaan. No arvatkaa vaan, eipä auennu ei. Ja sillon pääs itku, taas. Lääkäri katto paperit ja sano että sinne jäädään, kipu- ja unilääkettä ja sit nukkumaan. Päästiin miehen kans synnärin perhehuoneeseen, taas käyrille ja kipu oli edelleen mitä hirvein, varsinkin vasemmalla puolella sattu ihan järkysti aina kun supisti. Sain kipupiikin pakaraan ja unilääkkeen ja voi sitä autuutta kun ne alko auttaa ja pääsin uneen. Nukuin useemman tunnin putkeen, mutta siihen loppu synnytyksen eteneminen.. Kivut hävis ja supistukset harveni, great! Kohdunsuu edelleen kiinni.. Vauvan sydänäänet oli illan / alkuyön aikaan tosi heikot ja lääkäri ultras sitte, mutta onneksi vauvalla kaikki hyvin, vaikutti vissiin lääkkeet häneenkin. Käyriä otettiin pitkin yötä, verikokeita ja pissanäytettä yms yms, mut missään ei näy mitään poikkeavaa. Joten tänään aamulla päästiin sit kotiin...Sanoisinko että aika tuskanen ja turhauttava reissu oli.. En halua toista turhaa reissua noilla kivuilla höystettynä..
Ei siis ollu meidän aika vielä, mutta oikein paljon onnea teille, ketkä ovat taas vauvautuneet
Perässä tullaan, toivottavasti pian..