Huhtikuun höpötykset

Lauantaina "käväistiin" Ikeassa, yhdeksän aikaan oltiin siellä ja semmoiset 4 tuntia siellä pyörittiin... Sisko oli miehensä kanssa mukana, ja äiti oli tottakai mulle ja poikaystävälleni kuskina. :) Mukaan lähti pinnasänky, hoitopöytä, yöpöytä, pari keittiön kaappia ja taso, ja sitten tietysti kaikkea pikkuhärpäkettä, kuten lakanat, amme, vaipparoskis ja unipussi. Rahaa paloi 714e, mutta onneksi ei senttiäkään minun tililtäni, kun äiti maksoi kaiken, jee! Sisko osti myös pinnasängyn, hoitopöydän, yms. He keksivät muuten todella hyvän keinon estää kissojen hyppääminen pinnasänkyyn: laittoivat sinne piikkimaton! Kiellot eivät paljoa heidän kissoja kiinnosta, mutta luulisi, ettei kauhean montaa kertaa kiinnosta piikkimaton päälle hypätä.
Kotimatkalla autossa tunsin ensimmäiset harjoitussupistukset (kai?), niitä tuli kaksi peräkkäin, suunnilleen 10 minuuttia oli väli. Loppupäivänä ei sitten enää mitään. Tästä innostuneena taidankin sitten alkaa siivoilemaan kunnolla, kun ei näköjään edes Ikea-reissu sen pahempia aiheuttanut. :)
Mulla ei ole raskausarpia tullut mahaan ainakaan vielä, reisiin tuli aika alkuraskaudesta, tisseissä on pari. Inhottavan näköisiä, kun ovat vielä niin punaisia. :(
Täälläpäin menetellään niin, että alkuraskaudesta on yksi neuvolalääkäri, ja mulla olisi pitänyt olla ens kuun alussa seuraava, mutta se siirtyy vähän eteenpäin. Ja ilmeisesti on vielä loppuraskaudessa yksi. Aika monessa paikkaa on kai vaan 2 lääkärikertaa.
 
Me kuulutaan kirkkoon, joten tämäkin lapsi kastetaan. Ei siis mitenkä uskovaisia olla tai kirkossa käydä, mutta on se kiva sellanen "turva" taustalla (en osaa selittää). Esikoisella on neljä kummia, ystäviä. Ei haluttu sukulaisia kummeiksi, koska he ovat kuitenkin lapsen lähellä, ja lapsi saa siten enemmän aikuisia turvakseen ympärilleen. Ja kun tiesi että haluaa enemmän kuin yhden lapsen, niin ei olisi kiva jos joku lapsista olisi esim siskolleni "tärkeämpi/erityisasemassa".

Viikonloppuna shoppailtiin oikein urakalla!! Hirmu tylsiä vaatteita vaan oli lapsille!! Esikoiselle löydettiin pari kesävaatetta, mutta tälle kuopukselle vain sukat. Hänelle kun ei tarvi ostaa mitään, niin haluaisin panostaa kotiintulovaatteisiin (mitkä laitan sitten muistolaatikkoon), mutta niin tylsiä vaihtoehtoja oli että siirtyy ostelu myöhemmäksi. HM:ltä ostettiin pikkuselle Hello Kitty-pörrösukat, on edes jotain :)  Huomas että tässä vaiheessa 7h shoppailu alkaa ottaan voimille, olin ihan poikki loppuillan! No, ottaa se muutenkin, saatika sitten raskaana (varmaan sen takia kun sitä niin harvoin tekee). Muutenkin tuntuu että jalat puutuu paljo helpommin. Pitäs useemmin nostaa kintut kohti kattoo (töissä se ei vaan oikein onnistu). Käytiin shoppailun päätteeks syömään oikein kolmen ruokalajin mukaan, ja tyttö nukku rattaissa koko ajan!! Melki kun kaksin ois ollu syömässä!!

Mulla jomottaa alapäätä koko ajan sillai kun ois pannu viikon putkeen emoticon  Taitaa olla veri pakkaantuneena ;)

Näky eilen pikkusen monotus mahan päällekin <3
 

Ihanan paljon taas kirjoituksia luettavana viikonlopun jälkeen! :) Idaho, minullakin on kipuja alapäässä, lähinnä sen huomaan vessassa käydessä. Mutta kai vauva vaan painaa alaspäin ja se aiheuttaa kiristystä? Vähän se tuntuu siltä kuin olisi tulossa ulos, mutta tuskin sentään... :) Ekassa raskaudessa ei ollut mitään tällaista, mutta ehkä arvet sitten nyt vähän kiristää. Odottelen neuvolalääkärin tarkastusta, tosin ei mitään tietoa milloin se on. Supistuksia ei kyllä juuri ole, joten en ole huolissani.

Mä otin viimeksi loppuraskaudessa napakan tyynyn jalkojen väliin, mikä auttoi lonkkien kipeytymiseen yöllä. Ja todella magnesiumtabletti silloin tällöin ehkäisi krampit pohkeissa, ostin ihan ruokakaupasta. Tosin opin kyllä lisäksi varomaan jalkojen venyttelyä yöllä, auts...

Mun maha on ihan valtava, ääh. Saisi olla vähän kompaktimpi, kiitos, samanlainen kuin ekassa raskaudessa. Minkähänlainen valas mä olen sitten kesällä...

Raskausarpia ei ole vielä. Olisikohan mahdollista ettei niitä tulisikaan, kun ei tullut viimeksikään? Onko nahka venynyt jo valmiiksi?? Vaikka eipä ne niin kovin haittaa, kun napapaita-ajat on kyllä takuulla jo ohi joka tapauksessa. :D

Ajattelen itse kummeista samalla lailla kuin Yohanna, eli ei olla pyydetty sisaruksia kummeiksi. Itseä joskus lapsena harmitti, kun isän veli oli jotenkin enemmän siskon (kummi)setä kuin mun. Sitäpaitsi olisi tylsää, jos lapsia siunaantuisi enemmänkin ja sisarukset loppuisi kesken. :)

 
Terveisiä neuvolasta!  Nyt se TOKA kerta on vihdoin täälläkin takana!  Kauhunsekaisin tuntein odotin punnitusta ja hemoglobiinin mittausta, odotin josko olis taas tullu sanomista mutta ei :)  Hemppa ei ole ollut koskaan niin hyvä (mulla siis on aina ollu matalahko) ja painossakin mentiin vielä alle lähtöpainon.  Ainoo kohta missä meinasin alkaa itkemään oli se kun terkkari kysyi miten olen jaksanut - tänään ollu taas tosi rankka päivä esikoisen kanssa kun kaikesta on tullut tappelua ja vääntöä...  Mutta mutta, hyvä mieli jäi neuvolasta :)
Mä en myöskään haluaisi setiä ja tätejä kummeiksi, kivempi että on kummit erikseen :)  Meillä miehen sisko ilmeisesti vähän pettyi kun ei kummiksi päässyt mutta hänellä nyt on erikoinen paikka lasten elämässä joka tapauksessa!
Vitsi kun kadehdin teidän muiden shoppailuja!  Oi kun ois rahaa täälläkin <:)  Tekis niin mieli ostaa kaikkea kivaa ja söpöä!  Ja tosiaan, meillähän on kaikki jo valmiina ettei edes tarttis...  Mutta kun tekis silti mieli <:)  Itseasiassa mä taas viime yönä pyörin jostain syystä hereillä ja rupesin miettimään rahajuttuja...  Kauhistutti se kun rupesin ajattelemaan töihin paluuta...  Mun palkasta puolet menisi jo päivähoitomaksuihin, loput menis bensakuluihin työmatkoina.  Millähän sitä sitten eläisi :S  Velat ja laskutkin pitäs jollain keinolla saada maksettua.  Turhahan se on stressata näitä vielä mutta kun mä vaan olen semmonen märehtijäluonne.  Ehkä pitää alkaa harkitsemaan jotain iltatyötä, jos kävis vaikka muutaman illan viikossa.  Sitten ei tarttis välttämättä laittaa lapsia hoitoon...
Toisaalta tuntuu välillä että pää hajoaa täällä kotona paimentaessa...  Tänään tosissaan oli niin rankka päivä että hyvä kun en karkuun lähtenyt.  Mies nyt lähti pojan kanssa jonnekin evakkoon sillä aikaa kun olin neuvolassa, joten tässä sitä nyt ollaan:  kerrankin yksin kotona omassa rauhassa!  Aah :)  Lauantaina saadaan myös pieni aikalisä kun mennään miehen kanssa siskoni ja vanhempani seurueena teatteriin ja syömään, esikoinen on hoidossa kummeillaan.  Sitä odotellessa, i-h-a-n-a-a!
 
Täällä on aloitettu varsinaiset jumppaharjoitukset. Viime yönä valvoin noin kolmeen asti ja ihmettelin vaan vauvan liikkeitä. emoticon

Viikonloppuna jaksoin olla hurjan reipas. Lauantaina käytiin kevätmessuilla tutkimassa uusia sisustusjuttuja sitten jaksettiin vielä käydä vierailemassa miehen vanhemmilla. Tämä nyt ei sinäänsä ole suuri saavutus sillä miehen vanhemmat asuu naapurirapussa emoticon
Aurinkoinen sunnuntai kului kivasti mökillä. Suunniteltiin uutta terassia ja koirat riehui nnoissaan kaikissa rojukasoissa. Sen ne oli näköisiäkin että luontoa on tullut tutkittua.

Miehen äiti on alkanut nyt viime aikoina innostumaan oikein kunnolla tulevasta lapsenlapsesta. Joka kerta kun siellä käydään kaivelee mummi kaapista mieheni vanhoja vauvavaatteita ja kerrankin esitteli minulle innoissaan vuonna -82 (mieheni syntymävuosi) painettua lapsen hoitokirjaa.

Mulla alkaa olemaan melkoisia ongelmia mahtua vaatteisiini, tai lähinnä takkeihin. Ainut takki mikä mahtuu enää päälle ja kiinni on tuulipuvun takki. Ei oo kovin kiva kuljeskellä julkisilla paikoilla tuulipuvun takissa.

Onko kukaan aiemmin raskaana ollut matkaillut raskausaikana? Me mennään kesäkuun alussa viikonlopuksi Amsterdamiin viettämään miehen synttäreitä. Tutkailin tänään lentoyhtiöiden sääntöjä raskaana olevista matkustajista ja hurjasti vaihtelee nuo säännöt. Blue1:lla kun lennetään niin en tarvi tuolloin vielä edes mitään lääkärin todistusta lentokunnostani.
 
wilperi Mullakin menee päälle enää tuulipuvun takki. emoticon Pitäis ehkä ostaan jokin vähän siistimpi kaupunkireissuja varten...

Moon Jäin miettimään tuota "märehtimistäsi", miten puolet palkasta voi mennä päivähoitomaksuihin? Eikös päivähoitomaksu lasketa palkan mukaan, eli eihän se välttämättä ole teillä se korkein?! (Itse olen päivähoitoalalla töissä, mutta käytännössä en ole tarvinnut perehtyä syvemmin näihin maksuasioihin.) Kaikki selviää kyllä! Mä puolestaan haaveilen isommasta kodista ja mielellään se saisi olla omakotitalo. Aikaisintaan voidaan edes harkita sellaista, sitten kun palaan töihin joskus syksyllä 2012. Lainaa pitäisi rueta sitten vähentämään enemmän kuin mitä maksetaan tästä rivarikaksiosta, ja mua jo huolestuttaa vähän etukäteen miten vähän sitten jää rahaa käteen kun on vielä vauvakin elätettävänä. Ei ole nämä tulot hoitajallakaan päätähuimaavat... emoticon

Omaa Että voi väsyttää työpäivän jälkeen!! Melutaso töissä on jotain ihan järkyttävää, kun tulee kotiin niin haluaa hetken olla ihan hiljaisuudessa. Yritä siinä sitten kun ADHD-luonteinen koira haluaa kokoajan tekemistä. Argh! Odotan kyllä jo kesää... on aikaa vain olla ja ladata akkuja, ennen kuin vauva tulee taloon. Vielä olisi työpäiviä jäljellä 31 kpl. Huoh...


 
Kcatri:  Meillä paukkuu tulorajat niin että kalleimman mukaan mentäs noissa päivähoitomaksuissa.  Tuntuva alennus tulis vasta kolmannen lapsen kohdalla...  Mutta joo, miehen palkka menee kun maksetaan asuminen, autot, vakuutukset yms ja suurin osa lainoista, mun palkka taas on käytetty ruokaan ja muuhun kodin menoihin + mun omaan lainaan (maksan siis entisen yhtiökumppanini velkoja vielä muutaman vuoden prkl).  Mä satun vaan saamaan niin kehnoa palkkaa ettei siitä jää sitten mitään elämiseen jos pitää noi päivähoitomaksut maksaa :/  Pakko miettiä varmaan sitten uusia kuvioita, jotain iltatyötä tms. niin ei tartte päivähoitoon lapsia laittaa.  Mutta tätähän ei tosiaan tarttis vielä märehtiä kun ei ole vielä ajankohtaista...  En vaan voi itelleni mitään.
Mä olin 8 vuotta lastenohjaajana.  Silloin päätin sen että jos ja kun lapsia tulen saamaan niin pakko vaihtaa alaa, muuten olis takki tyhjä kotiin tullessa tai toisin päin.  Ei ois sitten niin paljoa annettavaa joko kotona tai töissä jos elämä olisi lapsia läpi vuorokauden.  Toisaalta kaipaan ihan älyttömästi hoitotyöhön takaisin...  Mutta tuttua tosissaan toi melun määrä!
 
Ah ihanat hormoonit! emoticon
Täällä on pillitetty koko ilta ja mitä hienoimmasta syystä taas. Mies meni lupaamaan kaverilleen että mennään niille lauantaina viettämään iltaa. Minulta hän ei kuitenkaan tajunnut kysyä mitään. Ei minulla muuten mitään asiaa vastaan olisikaan, mutta tämän kaverin puoliso on no.. melko vaikea persoona. Tämä nainen haluaa aina päättää kaikista yhteisistä asioista ja olla jatkuvasti huomion keskipisteenä. Lyhyesti, en oikein koe olevani samalla aaltopituudella tämän naisen kanssa. Sen naisen kanssa tunnen vaan väkisinkin olini epämukavaksi.

Sitä sitten olen pillitellyt koko illan kun mies ei tajunnut kysyä haluanko minä lähteä sinne kylään.
Huoh..
 
Otti meilläkin mun sisko itteensä kun ei pyydetty kummiks esikoiselle, mut ymmärsi sit kun selitin syyt. Enkä voinu sen takiakaan pyytää, koska veljemme on vanhempi, joten periaatteessa olisi häntä pitänyt pyytää ensin, mutta en kauheasti pidä hänen vaimostaan :(  Ja siskollani on joka tapauksessa erityisasema koska on ainoa täti meidän lapsille!! Ja samoin löytyy vain yksi eno ja yksi setä.

Ei mullakaan mahdu muut kun urheilutakit päälle. Viikonloppuna shoppailin nahkatakissa, mut pdin auki tai ylintä nappia vaan kiinni. Enkä todellakaan meinaa ostaa uutta takkia parin viikon käyttöä varten, ei tässä varmaan kauaa takkia enää tarvikkaan! Kuljen siihen asti urheilutakissa, muutenkin nää vaatteet on aikas löysää mallia tällä hetkellä. Kaikki mammisfarkut on kokoo liian isoja (sain kavereilta, enkä raaski ostaa ite uusia, kun ei niitä kauaa pitäs kuitenka, ja kohta alkaa toivottavasti mekkokelit), ja on noita kiloja tohon perseellekin tullu ja niissä mammisfarkuissa arse näyttää jotenkin rumemmalta, ni ahdistaa pitää ihonmyötäsiä housuja. En muutenkaan tykkää korostaa tätä pallomahaa, ni löysemmissä vaatteissa ei oo yhtään niin plussapallo-olo. Oon sen verran lyhyt ja maha on iso enkä pidä raskaana olosta, ni en todella tykkää korostaa/näytellä kaikille valasolomuotooni. Töissä on onneks iso työtakki ni pääsee piiloon sen alle!

Paljonko teille muille on tullut painoo???? Hiukan kade Moonille kun alle lähtöpainon vielä, täällä on tullu 6,8kg!!!!!!!!!! Yök!! Onneks viä sentäs vähemmän kun esikoisesta, mutta tässä oli lähtöpainokin alhasempi, niin periaatteessa tullu enempi kun ekasta.

Sit kun tää toinenkin menee hoitoon, niin meilläkin menee melki 500€ kuussa hoitomaksuihin. Järkky summa!!!!!!!!! On se ehkä inasen halvempaa kun jäädä kotiin (mut ei paljo), ja en siis ees haluis jäädä kotiin äitiysloman jälkeen.

 

Pitkästä aikaa taas jaksaa kirjotella tänne. Mä oon ollut jotenkin niin ajatuksissani viime päivät, tuo torstaina oleva rakenneultra mietityttää. Mutta VIIMEINKIN se on!
Kuukausi kaupalla odoteltukin jo.
Tänään olis luvassa neuvola taas, mittaavat sf-mittaa ekan kerran. Saa nähdä mitä tulee.

Huh.. ei nyt ajatus oikeen luista kirjottamiseen vaikka sanottavaa ois, sitten tää teksti
on tällästä tönks tönks.

Anyway, me on miehen kans yhteistuumin jo pyydetty mun pikkuveljeä kummiksi. Se on 17, täyttää paria päivää ennen LA:ta 18 vuotta. Se on aina ollut ihan hulluna vauvoihin, vaikka on olevinansa niin kova moponruksaaja teini. Nytkin tossa viikonloppuna kun äiti
pyykkäs mun vauvan vaatteita niin pikkuveikka tuli siihen vaan ihmettelemään niitä bodyja et "onpas nii pikkusii ja sulosia, mä haluisin pukea näit sen päälle nyt" jne. :)
En oo missään vaiheessa ajatellutkaa että siitä mitään harmia olis, että mun veljeni on
kummina. Mulla on myös isosisko, miehellä ei ole sisaruksia ollenkaan. Mun sisko ei ole edes halukas kummiksi, eikä meillä miehen kanssa loppujen lopuksi mitenkään paljoa ole niin läheisiä ystäviä että niistä valikois kummia.
Meillä kylläki ollut vähän vääntöä mihin kirkkoon kastetaan, mies on nimittäin ortodoksi ja minä luterilainen. Ei kai sillä oikeestaan merkitystä olekkaan, kunhan täytyy periaatteesta kinata.

Mulla tulee ajoittain ihan hirveitä itkukohtauksia, sillon kun niitä tulee niin tuntuu ettei
mikään maailmassa ole hyvin, sitten se meneekin ohi. Mies tossa just eilen sanoikin että
on huomannut mun olevan äärimmäisen herkkä siitä, mitä se voi tästä vauvasta sanoa.
Kuten hyvä esimerkki parin viikon takaa; mä sanoin että haluan lähteä ostamaan pinnasänkyä ikeasta, mies sanoi että eikö odotettais kun ei ole tilaa mihin sitä vielä laittais.
Mä aloin itkemään, itkin samantien 3 tuntia ja riehuin miehelle että se ei vaan halua tätä vauvaa, eikä mitään vauvatavaroita meille. Samantien mies vei mut ikeaan. :D
Tuntuu vähän välillä pahaltakin mitä kaikkea suusta pääsee, varsinkin miehelle kun se kaiken
joutuu kestämään. Kaikkea lipsahtelee suusta hermotuksissaan vaikka kuinka yrittää pidätellä. Äiti sanookin mua välillä hormoonihirviöksi...

Mä en kyllä voi sanoa tunteneeni kertaakaan noit harjotussupistuksia, ainakaan tietääkseni.
Hirmusia kipuva on kyllä ollut nivusissa tässä parina päivänä, pitänee ottaa asia esille
neuvolassa vaikka ei siinä kai mitään ihmeellistä. Mullakin on ollut alapäässä kipuja
varsinkin pissalla käydessä, tuntuu että koko kohtu hulahtaa pönttöön kun siinä istuu.
Yohanna sanoikin niin hyvin, että tuntuu kun ois pannu viikon putkeen!

Pitäisköhän tästä pikku hiljaa palata töiden ääreen taas?! emoticon

 
Oonko mä ainoa joka vielä verhoutuu talvitakkiin?  Mulla ei tee tiukkaakaan toppatakin kanssa mutta kevääksi ja kesäksi ei ole kyllä mitään takkia :(  Itseasiassa mulla on jo vuosien ajan ollu tarkoitus hommaa ihan normi kesätakki, ei vaan ole sattunut mulle ja kukkarolle sopivaa vastaan...  Enkä kyllä nyt sijoita mihinkään äitiystakkiin, kai tuolta miehen varastoista joku takki löytyy, enhän mä edes liiku ihmisten ilmoilla että tarttis hävetä <:D
Mä en nyt ole tosiaan ihan sitä lähtöpainoa saavuttanut, mutta mulla olikin esikoisen jäljeltä 9kg ennen raskautta.  Eli jos oisin leikisti painanu saman verran kuin esikoisen kohdalla niin painoa olisi kertynyt jo se 8kg.  Viimeksi tuli huikeat 20kg ja nyt toivoisin pääseväni vähemmällä (kun on tota vararavintoa jo olemassa).
Mäkin todellakin haluaisin jo töihin, saati sitten kun näitä lapsia on jaloissa useampi pyörimässä.  Mutta siinä taas ei ole mitään järkeä että käy töissä ja käteen jää vähempi kuin hoitovapaalla (!)  Siksi täällä on näitä vaihtoehtoja pohdittu tosissaan.  Mutta joo, mitään ninamikkosta musta ei saa tekemälläkään, ei kotiäitiys ole mulle todellakaan kutsumus :/
 
Joo täällä yks herkkis ja hepuli emäntä ilmoittautuu joukkoon.

Ensinnäkin minä idiootti olen taas sairaana töissä. Tai oikeastaan mulla ei ole taaskaan vaihtoehtoja. Eilen aamulla heräsin karmaisevaan kurkkukipuun ja nyt on sitten sen lisäksi aivan kamala päänsärky ja räkä lentää. Ei kuitenkaan kuumetta. Huimaakin ihan hulluna ja kaikki valot ja äänet oikeen korostuu ja sattuu päähän. Oon yksin töissä, olin eilenkin. Yks työkaveri on sairaan lapsensa kanssa kotona, toinen keikalla ja yks vaan mähöää kotona (toinen omistajista, haluaa jo eläkkeelle). Eli täällä mää päivystän sitten... huomenna onneksi neuvola, niin katotaan mitä se sanoo, että olenko työkuntoinen. Kyllä tässä vähän ajattelin, että jos ei ala helpottamaan yhtään, niin ei se auta muu kuin lähteä iltapäivällä kotiin.

Noista itkupotku raivareista :D. Meillä minä olen kans noista vauvan jutuista hirveän herkkä. Miehen mielestä millään ei ole mitään kiirettä ja minusta tuntuu, että sais jo vähä olla. Vaunuja ei saada ostettua. Rahat on kasassa, mutta mitään päätöstä ei saada aikaiseksi, että millaiset. Mies ei haluaisi uusia, eikä käytettyjä, eikä minun kaverilta ostettuja... no öö, mitä siihen sitten jää? En tiedä mitä se panttaa. Ja hulluna märmätti, kun mun kaverilla olis minun mielestä täydelliset vaunut, mustat, missä pinkkejä yksityiskohtia, että hän ei ala missään vaaleanpunaisissa vaunuissa lasta lykkimään... just tuossa jo hermoistuin, että on se kumma, että autoa kun oli vaihtamassa, niin kaikki nippelitiedot piti tietää, mutta nyt kun vaunut on ajankohtaiset, niin ei kiinnosta muu ku pistää kapuloita rattaisiin ja jyrmöttää.

Samaten sain raivarin, kun mies oli luvannut 400e budjetin vaunuja varten (yhteisiä rahoja kumminki, ei edes hänen omiaan), niin sitten kun löysin potentiaaliset 100e halvemmat, niin hän meinasi sen ylimääräisen satasen käyttää uuteen autoomme... Huusin, että sinä et lapsen rahoilla autohimojas tyydytä. 

Nuo nyt on kuitenkin ihan asiasta... Mun legendaarisin raivari on juustosta. Menin aamupalalle ja halusin leivän päälle juustoa. Meillä oli vaan 1,5kg arkijuusto kaapissa ja se oli ollu siellä yli viikon. Tietenki siinä oli sitä juustohikea, se ällöttää mua jostaki syystä ihan hulluna. Halusin leikata sitä juustoa sillai epäkäytännöllisesti siitä keskeltä, missä sitä hikeä ei ollut. Mies tuli sekaantumaan ja rupesi poistamaan höylällä sitä hikeä reunalta, että voisin ottaa siitä. Huusin, että eikö täällä saa etes juustoa leikata sillai ku haluaa ja miehellä meni hermot ja se löi sen juustohöylän keskelle sitä juustoa pystyyn, ettei sitä voinut siitä enää leikata. Siitäkö se helvetti repesi. Huusin, itkin paiskoin ovia ja riehuin. Menin olohuoneeseen syömään sitä kuivaa leivänkikkaraa ja märisemään, ettei minua kukaan rakasta ja ei oo edes juustoa. Sitten tulistuin uudestaan ja raivosin, että miehellä on viidet erilaiset lihat ja vielä kahdenlaista meetwurstia auki jääkaapissa vaan sen takia, että ne on erimakuisia ja minulla ei ole edes JUUSTOA. Nälässä minua pidetään, täytyy elää viikkokausia soijajuomalla ja jugurtilla.... Tunnin päästä mies vei minut ruokakauppaan ja osti 100eurolla ruokaa... muun muassa yksittäispakattua aamupalajuustoa, johon ei tule hikeä. Että tämmöstä meillä :D
 
Nia:  Kumman tutun kuuloinen tuo juustoraivari <:)  Tässä raskaudessa mulla ei ole niin ollut itkukohtauksia, ekalla kertaa itkin koko ajan.  Nyt olen vaan kroonisesti pirun kiukkuinen :(
 
Kcatri taisi tuossa mainita omakotitalohaaveista. Me ostimme viime syksynä omakotitalon ja lainaa maksetaan kuussa pois saman verran kuin 30 neliötä pienemmästä kerrostaloasunnosta maksettiin vuokraa. Itse en ole ollut valmistumisen jälkeen päivääkään töissä, kouluaikana tein iltoja ja viikonloppuja. Mutta mieheni onnistui saamaan viime kesänä suoraan vakituisen työpaikan ja niimpä saimme lainan. Ei tässä nyt ihan herroiksi eletä niin kauan kun en ole töissä tai pitää lasten päivähoitomaksut maksaa, mutta pärjää sitä ihminen vähemmälläkin kun on oma iso piha ja ihana talo.

Minäkin olen tässä miettinyt tuota töihin menoa, vaikka sinne onkin vielä aikaa. Mutta pitää saada tosi hyvää palkkaa, että kannattaa mennä töihin, kun muuten kaikki raha menee tosiaan niihin päivähoitomaksuihin ja sitten pakolliseksi tulevan toisen auton kustannuksiin. Hulluksihan sitä tässä tulee jos meinaa kotona olla. Nytkin olisin jo mennyt ilta- ja viikonlopputyöhön, jos ei olisi ollut niin huono olo.

Sen verran onnekas olen, että nyt vielä melko hyvin menee omat takit päälle, enkä enää aio äitiystakkia ostaa. Sitten kesällä jos tarvitsee, niin käytän tuulipuvuntakkia, joka mahtui viimeeksi päälle vielä synnyttämään mennessäkin. Ja ihmisten ilmoilla kun en koskaan liiku niin ihan sama vaikka kulkisin jätesäkissä.

Täälläkin ollaan vielä 4 kiloa lähtöpainon alla, joka oli täysin sama kuin alkaessani odottaa esikoista. Toivon, ettei sitä painoa tule, kun jäi viimeeksi aika paha mieli siitä hirveästä valituksesta. Muutenkin tuo paino on aina ollut minulle lähinnä henkinen ongelma niin itsetuntoahan se syö kun raskausaikana nousee paino 6kg "normaalin" 12kg sijaan ja siitä saa huutia.
Ja sitäpä täällä ollaan itketty jo monta viikkoa. Tiedän olevani todella rasittava kun katson mahaa peilistä ja valitan miehelleni, että 'kato nyt miten oon lihonu', vaikka ihan tasan tiedän, että paino menee alaspäin ja maha kasvaa. Ja tulee sitä itkettyä ja raivottua muutenkin ihan kaikesta. Huusin miehelleni lauantaina 3 tuntia siitä, että hän ei ollut sekoittanut sipsien dippikastiketta ihan pohjaa myöten ja jätin ne sipsit sitten syömättä. :D Jätin myös pari viikkoa sitten menemättä saunaan, koska mieheni oli tiputtanut vahingossa pyyhkeeni naulakosta lattialle. Saisi jo se vauva syntyä, niin päästäisiin takaisin normaaliin elämään.
 
Meillä on selvitty tosi vähillä riitelyillä. Lähinnä herkistyneet tunteet tulee esille siinä että alan itkemään tosi helposti.
Muut muutokset onkin sitten pääsääntöisesti positiivisia. Kotona on koko ajan siistiä kun mun on ihan pakko olla siivoomassa koko ajan :D
Yliherkästä hajuaistista voisin ihan mieluusti luopua. Oon nyt pari päivää ihmetellyt mistä meille tulee semmoinen käyneen muffinssitaikinan haju koko ajan. Mies ei tietenkään haista yhtään mitään.

Mulla on haaveissa että alkaisin tekemään sitten äippälomailun jälkeen jotain ihan muuta mitä tähän mennessä oon työkseni tehnyt. Oon ollut monenlaisissa myyntihommissa ja niistä en saa semmosta intoa että jaksaisin tehdä samaa hommaa montaa vuotta. Kyllähän niistä voi tosi hyvin tienata, mutta kun se ei riitä mulle. Haluan myös saada semmoista toisenlaista intoa työstäni. Onneksi tässä on nyt hyvin aikaa miettiä mitä haluan isona tehdä.

Me ollaan miehen kanssa jo vähän aikaa katseltu uutta kotia, mutta Helsingissä asuntojen hinnat on nykyään kiitettävän korkealla tasolla. Ei haluta kuitenkaan Helsingistä pois muuttaa, siis Espoon tai Vantaan puolelle. Aluetta täytyy muutenkin miettiä tosi tarkkaan kun halutaan että kodin lähellä on sitten hyvät koulut ja muut tarpeelliset palvelut sekä liikenteen täytyy toimia niin omalla autolla kun julkisilla.
Onneksi meillä ei ole mitään hätää asunnon kanssa. Eikä tässä vaiheessa enää mihinkään voisi muuttaa kun mun täytyy kuitenkin saada rempata se uusi koti oman näköiseksi.
 
No niin, neuvolakäynti takana. Minäkin sain ne Kelan paperit, ja hoidettiin tavanomaiset jutut. Verenpaine, hemppa. äänet ja mitat oli normaalit, mutta pissassa oli edelleen valkuaisaineita ja ketoaineita. Se voi kuulemma viitata tulehdukseen, joten sain lähetteen vielä labraan niin katsovat tarkemmin. Hmmmm. Viimeksi olin just ollut ilmeisesti ruokamyrkytyksen kourissa ennen neuvolaa, joten hoitaja tulkitsi että nuo aineet johtui siitä. Nyt ei sitten tiedetä syytä. TOSIN mä onnistuin ilmeisesti saamaan eilen vatsan ärtymään syömällä liikaa suklaata kahvin kanssa, joten yöllä tuli iltapala ylös, ja tänäaamuna myös puurot, kun hampaidenpesu aiheutti yökkäysreaktion. Yyyyh. Mutta ei kai tällainen nyt voi pissanäytteeseen vaikuttaa? En sanonut kuitenkaan mitään neuvolassa, koska musta on parempi että se tutkitaan kuin että vaan ajatellaan että vatsasta se vaan johtuu... Äsken söin lounaan ja toivon että se pysyy sisällä, täällä töissä kun olen... :/
Painoa oli tullut 600g/viikko, mutta se oli ok, koska edellisellä kerralla ei vatsapöpöstä johtuen ollut tullut yhtään. Oon kyllä myös syönyt vähän liikaa suklaata ja suolaisia herkkuja.

Mun toppatakki menee vielä päälle, tosin bussissa istuessa yleensä avaan sen kun se vähän puristaa. Täytyy ehkä ottaa vielä äidiltä a-mallinen talvitakki lainaan, sitä käytin viimeksi koko kevään. Nuo mun kevät- ja kesätakit ei kuitenkaan mahdu kiinni, ja vielä on aika kylmä kulkea takki auki. Vatsaan tuulee. :) Ostin muuten sievän kesätakin (haussa jo pitkään) hulluilta päiviltä viime viikolla, vaikka vähän tyhmältä tuntuu kun se ei nytkään mahdu kiinni, saati sitten kesällä! Täytyy vaan pitää auki. Mutta ensi vuonna sitten... :)
Ihanaa lukea noista teidän itkuraivareista, ne on niin... inhimillisiä! Mulla ei ole pahemmin ollut (vielä ainakaan) muuten kuin että itken tosi helposti. Varmaan iso syy on se että oma keskittyminen menee niin paljon esikoiseen, etten ehdi niin paljoa muuta murehtia. Pahin aika tuon suhteen oli kyllä synnytyksen jälkeinen baby blues, jolloin itkin IHAN mistä asiasta tahansa tuntitolkulla. Esim meidän kämpässä ei ollut silloin vielä kaidetta rappusissa, ja mä ulvoin pari päivää sitä että kuinka me voidaan olla niin tyhmiä, että ostetaan talo joka on hengenvaarallinen vauvalle. Mun äiti sattui käymään yhtenä päivänä ja sanoi miehelle että laittaa sen kaiteen siihen heti että mä rauhoitun (ja kaide tuli). Mutta viikon jälkeen hormonit onneksi tasoittui... :)
 
Tulin nyt kyllä siihen tulokseen että mä oon onnekas kun nuo itkuporkuraivarit kestää mulla sellaset 2 minuuttia! Jos niitä voi edes sellasiksi sanoa. Eilen olin vahingossa poistanut kamerasta kaikki kuvat meidän Ikea-ostoksista, jotka piti näyttää anopille. Sängyllä mä sitten melkein itkua väänsin kun mä oon ihan tyhmä kun menin tollasta tekemään... Ja hetken päästä se oli ohi, eikä poikaystävän edes kauheesti tarvinnut piristää! :D Joo, tosi lievää. Nostan kyllä hattua teidän miehillenne, omani kyllä repisi hiukset päästään! emoticon Se on sen verran herkkis että ottais varmaan kaikki itteensä, tosin niin oon kyllä minäkin. :D
Yohanna kysyi painosta, mulla paino tippui alussa kilon, ja nyt viime neuvolakäynnillä oli tullut 806g/viikko, eli päälle 3kg. Kamalalta kuulostaa omaan korvaan, kun haluaisin että kiloja tulisi ihan maksimissaan 12, mielummin alle 10. Joo, ihan turhaa ajatella näin kun olen normaalipainoinen ja vielä lähempänä alipainoa kuin ylipainoa... Mutta kuitenkin loppui mehujen juominen seinään (ehkä lasillinen tai 2 päivässä) ja olen viikonlopusta lähtien touhunnut hirveästi kaikkea. Eilen siivosin kämppää ja tänään siivosin poikaystävän puolesta tallin ja haravoin hevosten tarhaa. Mutta nyt multa löytyy ihan erilaista intoa, ihan kuin olisi talvihorroksesta herännyt! emoticon
Meillä noi raha-asiat vois olla huonomminkin, kun kumpikaan meistä ei ole töissä. Mulla on säästössä 400e (joista 300 menee vaunuihin, jos äiti ei niitäkin maksa. mielummin maksaisin itse) ja tilillä melkein 200e, eikä menoja hirveästi ole. Ja rahaa tulee jatkuvasti lisää, kun iskä haluaa jotenkin tähän vauvan tuloon osallistua, mutta perussuomalaisena miehenä ei oikein muuten sitä osaa ilmaista kuin 50 euron seteleillä, joita antaa kerran/pari kuussa. :) Minä olen tietenkin tähän oikein tyytyväinen! Poikaystävä menee koko kesäksi töihin ja syksyllä alkaa saamaan opintotukea, joten eiköhän me melko pitkälle pötkitä ilman vanhempien tukea. :) Asumiskuluja meillä kun ei ole. Eli kun jaksaa näinkin positiivisesti ajatella, niin hyvinhän meillä menee! :)
 
Jotenkin on ollut tosi pirteä olo kun aurinko paistaa ja lumet sulaa hurjaa tahtiaemoticon
Täällä Lahden suunnalla on jo ollu yli 10 astetta lämmintä..

Noista alapääkivuista.. Mulla on myös ollu niitä. Kanssa vessassa käydessä vihlasee ehkä eniten ja töissä jos sattuu itekseen nostelee jotain maasta ylös, et joutuu kyykystä nostaa.Onneks issiaskivut on ainakin nyt pysynyt poissa. Pystyy siis töissäkin olemaan normaalisti.Ja ihana tunne kun töissä päivänaikana havahtuu vauvan möyrimiseenemoticon

Tuosta painosta.. Ekana multa tippu n.3kg  joka kyllä aika nopeasti tuli takaisin. Lähtöpainoon on tullut 2kg lisää.Ei onneks ainakaan vielä ihan hirveesti tullu. Mulla olis samat tavoitteet painon suhteen kuin leluponilla. Ettei tulis ku joku 10kg lisää painoa.

Ite oon kans huomannu että täällä kans on tippa herkästi linssissä. Tuntuu et pillitän milloin mistäkin. Tänäänkin herkistelin heti ku pääsin kotiin ku mies tuli ovelle vastaa . Halas ja sano että kiva ku tulit että on ollu kauhee ikävä. No minähän pillahin itkuun tottakai : D  Raivareita ei  oo ainakaan vielä tullu oikeestaan. Kiukku kyllä iskee herkästi, mut sekin menee ohi yhtä nopeesti ku tuliki.

 
Jeejee! Löysin takin joka ei oo ihan totaalisen kamalan näköinen ja mahtuu vielä kiinnikin! Eikä tarvinut kiertää kun lähes kaikki Helsingin keskustan vaatekaupat läpi. :)
Kaupungilla koko päivän kiertely sitten veikin veronsa ja nyt on jalat ja selkä ihan tohjona.

Odotan jo innolla viikonloppua, sillä silloin loppuu toi hemmetin vaalihabitus! :D Joka aamu tulee postissa nippu vaalimainoksia ja kaupungilla joutuu koko ajan vaappumaan pakoon milloin minkäkin puolueen edustajia.
 
Meillä mies on kyllä päässy vähällä. Nyt viime aikoina musta on kyllä tullu varmaa jopa kiltimpi ku ennen emoticon  Mää varmaan oon sitte yks niistä jotka raskaus saa hehkumaan! Passaa mulle emoticon  Oon melkeenpä koko ajan hyväntuulinen, tunnen itteni kauniimmaks kuin koskaan ja tuntuu että meidän parisuhde miehen kanssa voi paremmin kuin koskaan emoticon

Huomenna ois sitten neuvola! Saa nähä paljonko painoa on tullu ja mitenkä hb voi... Oisin kyllä ilonen jos tulis yht. vaan se 10kg painoa, mutta taitaapa mennä yli. Painoindeksi ennen raskautta oli 20,5
Onko muilla muute närästäny paljoa? Mulla iha viime aikoina on ruvennu enemmän närästelee. Toivottavasti ei tuu jatkuva vaiva.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top