Huhtikuun höpötykset

Jahaa, taas jotain uudistuksia on tänne tehty. Saapa nähdä onko meno mennyt parempaan vai huonompaan suuntaan. Kirjoitus, lähetys ym. vaikeuksia on ollut minullakin, vaikka nopea netti meillä onkin kotona sekä töissä ja molemmissa paikoissa bugittaa.

Tännekin on huhtikuu tuonut tullessaan nuo ah, niin ihanat selkäkivut. Mulla alaselkää särkee taukoamatta. Ei ole hyvä maata, ei istua, eikä olla seisaaltaan. Kutakin aina hetken aikaa ja sitten täytyy vaihtaa. Aamulla on hieman parempi kuin illalla. Olen kuitenkin hammasta purren kävellyt työmatkat ja mennyt aivan normaalisti muutenkin töihin. Sairasloman hakeminen kummittelee koko ajan mielessä, mutten vielä kehtaisi luovuttaa. Ei minulla ole kuin 16 päivää enää töitä, jos vapaita ei lasketa. Eli tämän kuun loppuun työsopimus. Kiitollisena sitä päivää odotan, kun saan jäädä kotiin. Meillä työilmapiiri ei ole mikään maailman paras. Työ ei onneksi sinänsä ole raskasta. Koneella istumista, portaissa juoksemista ja semmosta perus tekemistä, ei mitään raskasta.

Raskain homma, mitä oon koko raskauden aikana tehnyt, oli meidän muutto rv12. Voi niitä hulluja, jotka senkin jälkeen vielä muuttaa. Oli se jo tuolloin tuskaista ja ahdistavaa. Nyt on kuitenkin koti valmiina pientä varten, niin ei mitään isoja ole tarvinnut kannella. Mies meillä huolehtii kauppakassit ja kaikki isot siirtelyt ym, jos tulee. Nyt jään yksin torstaista sunnuntaihin, kun mies lähtee autoa vaihtamaan Lahteen... Vähän jännättää, että entä jos jotain sattuu ja entä jos kissa paskantaa astiansa täyteen. Sitä minä en rupea tyhjentämään normaalitilassakaan, hyi.

Mulla on ollut nyt masukipuja viime yönä. Selvästi jotain kasvukipuja, koska maha näytti isommalta aamulla :D tai sitten luulen vaan. Semmosta juilintaa, ei mitenkään hälyttävää, enemmänkin epämiellyttävää. Pikkuinen liikuskelee päivittäin, ei vielä tunnu potkut ulospäin, eikä näy. Mulla on niin paljon läskiäkin vaimenteena ja etuseinässä istukka. Rauhallinen tämä lapsi on, ei turhia huutele tuolta, mutta ootappa vaan ku iskä tulee viereen tai laittaa käden masun päälle, niin sitten innostutaan. Äitille ei niinkään potkutella. Isin tyttö <3 

Miten tämä aika kuluu niin hitaasti? Muiden lailla odottelen innolla ja kauhulla kesää. Saisi jo tulla. Ylioppilasjuhlia, rippijuhlia, häitä sun muita tiedossa. Ja ihan vain kesästä nautiskelua. En olekaan ollut lomalla kuin viimeksi 13 vuotiaana seiskaluokkalaisena. Luksusta.

Onnittelut rakenneultrassa käyneille ja niille, jotka vielä odottaa kärsivällisyyttä!! <3
 
Mulla on ollu nyt muutamana päivänä pakaran/häntäluun seutuvilla ihme vihlontaa. Välillä sitä ei tunne ollenkaan, mutta välillä taas vihloo aika ilkeen tuntosesti. Alaselkääki vähä jomottelee ja autoa ajaesa on alkanu kantapohjat puutua (voiko se ees liittyä raskauteen?). Työsä ajan autoa tosi paljo, noin tuhat kilsaa viikosa, ja pisimmillään ajot kestää pari tuntia putkeen. Vähä epäilyttää, että miten tuonnen äitiysloman alkuun (7.7) asti muka jaksaisin.. Kesälomat halusin kuitenki säästää äitiysloman loppuun, koska se kerta on mahollista.

Kevättä on tääläki ooteltu pitkään ja hartaasti helmikuusta lähtien. Aivan ihanaa huomata ku lumen alta paljastuu vähitellen ruohontupsuja ja tulee ihana mullan tuoksu! Oon pelänny liukastumista tosi paljo talven aikana, onneks vaara alkaa olla jo ohi. :) Nyt ulos nauttiin pilvettömästä taivaasta!
 
Voi vitunvitunvitunvitunVITTU!  Tosi loistavia uudistuksia taas...  Olin kirjoittanut ummet ja lammet ja eikö toi teksti taas kadonnu jonnekin hevonhelvettiin...  Saatanan saatana >:/  Ärsyttää kahta kamalammin kun eka en meinannu millään saada kirjotusrauhaa kun ukko pyöri tossa kyttäämässä ja sillon kun se ei ollu niin lapsi pyöri vinkumassa vieressä...  Miehellä ollut siis tosi lyhyt päivä töissä ja sen lisäksi se on saanu taas vaihteeks olla monta tuntia rauhassa kotona, nukkunut parin tunnin päikkärit jne.  Ja sen vertaa ei sitten voi tehdä että viihdyttäisi tota muksua edes vartin että saisin rauhassa kirjoittaa...  Ei suinkaan, on niin kiire juoda kahvia RAUHASSA ties monetta kertaa taas tänäänkin...  Koskahan mä saisin tehdä jotain rauhassa, ensin kaitsen muksua 12h päivässä, teen kaikki kotityöt ja laitan ruokaa ja illalla vielä siivoan päivän sotkut...  Viikonloppusinkaan ei helpota, sillon on lapsen lisäksi myös mies passattavana :/  Argh.  Nojoo, uusintayritys jos sais nyt edes kirjottaa rauhassa...  Ja jos tää teksti taas häviää itestään kesken kaiken niin poltan koko perhanan vau:n enkä tule tänne palstalle enää koskaan.
*syvä huokaus ja lasku kymmeneen*
Noniin.  Siis sen uudistuksen huomasin että pystyy taas pitkästä aikaa valkkaamaan suoraan sen sivun keskustelusta minkä haluaakin.  Positiivista.  Mutta näköjään tickerit ei toimi.  Kuka mulle nyt kertoo missä vaiheessa mun raskaus on?  ;)  Ei kun ihan tosissaan, esikoisen kanssa tiesin aina mikä viikko ja mikä päivä, mutta nyt se nimenomainen pikkupoika pitää mut niin täystyöllistettynä etten ehdi edes ajatella koko raskautta, viikot vaan menee menojaan.  Suahili90, sun tickerit näyttää toimivan, miten oot onnistunu?
Närästys on täällä onneksi lomalla.  Jo se kerkesikin ton ekan kolmanneksen mua riivata ja luvassa on luultavasti myös närästyksellinen vika kolmannes.  Siinä vaiheessa se kohtu on jo niin valtava että painaa mahasta kaikki sisällöt kurkkuun koko ajan...  Yäk.  Sitä odotellessa pitää nauttia tästä nyt vallitsevasta olotilasta sen aikaa kun tätä autuutta vielä kestää!
plipp:  Toivottavasti selviät loppuraskaudenkin vaivoitta!  Mulla meni eka odotus melko kivuttomasti.  Alussa tietty ällötti ja lopussa närästi.  Iskias oli silloinkin mutta vihloi vain satunnaisesti.  Mutta eipä noita kaikkia peräpukamia, suonikohjuja ja ties mitä välttämättä edes tule.  Raskausarpiakin sain vasta synnytyksen jälkeen - tisseihin nimittäin maidonnousun yhteydessä.  Nyt tuntuu ettei ole vielä ihan kerennyt toipua edellisestä raskaudesta ja siksi on vähän enemmän kolotuksia.  Ja pitää ottaa huomioon myös että enpä ole vuoteen oikeestaan mitään tehnyt joten kuntokin on melko kehno.  Hyvä kunto ja liikunta auttaa useimpiin kolotuksiin, ellei sitten ole niin kovat kivut että ne estää kokonaan sen liikkumisen :S
Ei sitten muuten pyöräiltykään sinne avoimeen päiväkotiin...  Tai joo, urheasti lähdettiin käivärän kanssa liikenteeseen.  Jostain kumman syystä keuhkot alkoi huutaa hoosiannaa poljettuani kolmisen kilsaa ylämäkeen...  Yllättävän raskasta myös polkea kun tuo 12 kiloa istuu tarakalla <:)  Käännyttiin sitten kotiin ja lähdettiin uudemman kerran matkaan.  Autolla.  Päiväkotiin on siis meiltä joku 9km matka - suurimmaksi osaksi ylämäkeä.  Pitänee vähän kohottaa kuntoa ennen vastaavia suuruudenhulluja rykäisyjä ;)
Krhm, anteeksi alkutekstin kielenkäyttöni...  Vähän keitti yli...
 
idaho Mä oon tosiaan suunnitellut että jään kesäkuussa jo kotiin ja ilmoittaudun työkkäriin työttömäksi.... kyselin ammattiliitosta että voinko kieltäytyä työstä jos työkkäri mulle sellaista yrittää tarjota, niin en kuulemma sitten voi kieltäytyä. Jos ne erehtyy mulle työtä tarjoamaan (kun haluaisin olla kotona) niin sitten kyllä minäkin haen saikkua... Tiedän tasan tarkkaan millainen olo silloin on. :) Nyt jo maha edessä kun yrittää lapsia hoitaa... :) Ja yritän vaan sitkutella kahdeksan työviikkoa vielä... Saapahan vähän "lomailla" ennen varsinaista äitiyslomaa...

Mullakin on tökkinyt tänne kirjoittaminen ja oon varalta aina kopioinut tekstin ennen lähettämistä. :)

Onneksi lumet alkaneet jo sulaa aika hyvin, ei tarvitse enää pelätä kaatumista...

Miten nuo tickerit saa takasin toimintaan???
 
Ite sain ton tickerin toimimaan, kun vaihdoin sen html-muotoon.. Eli tein kaiken uusiks ja valitsin sen html-kohdan..
 

En mä ole muuttanut tuota tickeriä millään tavalla vau -sivuston uudistuksien myötä.
Se jostain syystä vain näkyy mulla. Rasittavaa kun tuolla yläkulmassa "olet täällä" -kohdassa ei enää näy niitä foorumi aiheita, esim. ->huhtikuun höpötykset. Tekee vaikeaksi plärätä koko systeemi alkuun, että pääsee elokuisten odottajien tuohon "etusivulle", josta näkee keskusteluiden aiheet.

Mulla oli eilen oikea vitutuksenmultihuipennus päivä! Tuntui että mitä ikinä joku sanoikin tai teki, niin mun ärtymys vain kasvoi. Aamu oli ok, minusta on ihanaa kun on sellanen harmaan sateinen sää, ilma tuntuu niin raikkaalta. Töihin päästyä kaikki alkoikin sitten menemään päin persettä... Argh! Kotiin ajellessa, ihmiset oli törppöjä liikenteessä, luonnollisesti. Ja vitutus kasvoi.... Kun pääsin kotiin, mies oli viettänyt taas yhden lokoisan työttömyys päivän; likaisia astioita ja pyykkiä ympäri taloa, kokkauksen jäljiltä keittiö aivan paskassa, lemmikit syöttämättä.... Sitten se vielä ihmetteli miksi olin niin pahalla päällä!
Pitää yrittää ottaa vähän rauhallisemmin tänään, ettei vedä itteään sellasille kierroksille.

Tulipa muuten mieleen että millaista kommenttia/mietteitä teidän kumppanilta on tullut raskauden myötä ulkonäöstä, lapsesta jne.?
Mun mies veti eilen oikeen syvällisen, suloisen pohdinnan, se meni jota kuinkin näin;
'Mun mielestä on nii epäreilua et vauvat saa yksinoikeuden tisseihin, kai siinäki pitäis päteä joku "vanhemmat ensin" oikeus. Nyt mun täytyy ottaa kauheella kiireellä kaikki ilo irti tisseistä ennenkö se vauva omii ne kokonaa käyttöönsä, ties vaikka siitäki tulis yhtä mustasukkanen tissinomistaja ku musta.'
Ja tätä se mun muruseni selitti aivan vakavissaan, minä vaan yritin vedet silmissä pidätellä naurua!emoticon

 
Suahili90:  Tossa "olet täällä" -kohdan alla on semmonen pieni linkki kuin "takaisin huoneeseen".  Siitä pääsee siihen elokuisten omalle sivulle.
Mä oon yrittäny varmaan kaikkia noita eri koodeja enkä saa tickeriä toimimaan :(((  No, onneksi toimii muuten.
Voi jes, tänään taas semmonen päivä että on valtavasti ohjelmaa eli kivaa aikaa tiedossa.  Valitettavasti se tarkoittaa myös sitä ettei missään välissä ehdi hengähtää.  Toivottavasti mies älyää hoitaa iltatoimet sitten ihan oma-aloitteisesti...
 
Täällä oli taas menoa ja meininkiä.
en paikallaan ole pysyny, ihme sinänsä.
tosiaan vika päivä lensin helsinkiin, perjantaina ja lauanatiana ravasin kaupoissa.. sunnuntaina oli kyl huono päivä, en mihkään liikkuna.
maanantaina takas ouluun, ja eilen siivosin kämpän...

ultaraki oli vika päivä ja poitsu päätti sit näyttää kilkkerin, oikein levitteli jalkoja. Joten nyt ollaan sit vaan mietitty poikien nimiä, mut ei löydy hyvän kuulosta :(
Huomenna neuvolaan..
 
Kcatri, minä jäin työttömäksi aika pitkälti samoihin aikoihin kun aloin odottamaan esikoista ja jouduin sitten työkkärin kautta orjatyöhön, (eli olin työtön, mutta tein 6h/päivä ja sain siitä 8e lisää). Olin kuitenkin koko sen 3kk sairaslomalla, koska oksentelin ja sitten menin taas työkkäriin niin minulle sanottiin, että ainakaan täällä meillä ei enää toisella kolmanneksella raskaana olevia edes yritä mihinkään laittaa. Ilmeisesti sielläkin on tajuttu, että ihan turha yrittää edes uutta työpaikkaa etsiä ihmiselle, joka on sieltä kuitenkin poissa seuraavan vuoden. Eli etköhän sinäkin saa ihan rauhassa lomailla, kun vain sanot, että olet jo niin pitkällä raskaanakin :)

Suahili90: Meillä mies vain katselee tuota mahaa ja silittelee ja huutelee valitettavasti ihan tosissaan että "Kuuletko!?! Isi täällä! Potkaise jos kuulet!" ja koittaa samalla 1-vuotiaalle selittää, että vauva on tuolla masussa. Kyllä siinä saa aina naurua pidätellä kun vastaukseksi saa tytöltä ihmeellisen katseen ja yleensä nukkevauvan syliin, että vauva on kyllä tässä ja isi äkkiä pois mahan luota tekemään jotain muuta. Ja kohta menee kyllä hermot siihen joka päiväiseen "kylläpäs sie oot lihonu!". Ihan vitsillähän tuo mies sitä sanoo, mutta kun olen aina muutenkin vihannut ulkonäköäni, niin se käy itsetunnon päälle.

Tulisipa jo lauantai! Äitini tulee hoitamaan tyttöä ja päästään miehen kanssa ensimmäistä kertaa vuoteen ja kahteen kuukauteen kahdestaan syömään ja kaupoille. Tähän asti on tuntunut, ettei ole edes tarvetta kahden keskeiselle ajalle, mutta kun alkaa jo aamupalalla nousta savu korvista niin kyllä se on ihan kiva päästä yhdessä johonkin muualle.
 
Heips kaikki! Kyllä nuo tickerit näyttää nyt toimivan, ehkä se oli joku väliaikainen ongelma. Jotain päivityksiä ne kyllä vieläkin tekee, mä en ainakaan aamulla saanut edes sivuja auki, ja äskenkin koko homma kaatui. Mutta tuota sivunumerointia olen jo pitkään odottanut, niin ettei tarvitse turhaan klikata keskustelua auki ennenkuin pääsee sivulle x. Jee! Ilo se on yhdenkin klikkauksen poisto. :) Mut joo, mäkin kopioin talteen aina vähänkin pitemmän kirjoituksen, ettei sit häviä jos lähetys tökkii... Sen voi muuten kopioida vielä siinäkin vaiheessa, kun näyttää ettei lähetys onnistu: maalaa vaan tekstin ja painaa ctrl+c niin saa sanat talteen.

Mulla taitaa olla aika samanlainen historia kuin Moonillakin. Mun edellinen (ja eka) raskaus oli oikeastaan ihan kivuton. Loppuvaiheessa oli vähän närästystä, mutta selvisin siitäkin nukkumaan mennessä otetulla Renniellä, eikä muuta tainnut ollakaan. Paitsi ekojen 12 vkon krapulaolo, tietysti. Eli kyllä sekin on mahdollista.
Mutta se oli se eka raskaus. :) Nyt tuntuu jo kipuja nivusissa, ja kun sunnuntaina tehtiin n.5km kävelylenkki rattaiden kanssa (kahvilaan ja takaisin), niin tuntui kyllä sekä lihaksissa että jossain tuolla liitoksissa kipua jälkeenpäin. Vähän pelottaa jatko: arvasin kyllä ettei tää raskaus olisi ihan niin helppo kuin eka, mutta en arvannut että nyt jo alkaisi kolottaa! Olen mä kyllä tosi paljon huonommassa kunnossakin kuin viimeksi, kun liikuntaharrastukset jäi oikeastaan ekan raskauden alkuun syksyllä 2008... Heti huohotuttaa kun vähän menen ylämäkeen tai kiipeän rappusia. :(

Rattaista. Mäkin pohdin pitäiskö ostaa tuplat, ja millaiset. Niiden käyttö jää suht vähälle, kun aika paljon mennään kuitenkin autolla, mutta joskus sellaiset voi olla kuitenkin vältttämättömät. On ne vaan niin kalliita, käytetytkin. Jotkut halvat riittäisi, mutta sekin ärsyttää jos heti hajoavat. Ja pitäis olla sellaiset missä toisen saa makuuasentoon (ja makuukopan mahtumaan siihen) kun toinen saa istua. Mietin että voisin ehkä alkuun kokeilla josko selviäisin päiväkotihakureissuista niin että vauva on kantoliinassa ja isompi rattaissa. Voihan ne ostaa myöhemminkin.
Noista ekoista rattaista mä aikoinaan mietin (vaunuviidakossa seikkaillessani), millaiset on tarvitttavat
- pyörät (kaupunkikäyttöön pyörivät etupyörät on varmaan hyvät, mutta kinoksissa isot tukevat ihan ehdottomat)
- ostaako yhdistelmät (joko niin että rattaisiin saa vauvan kantokopassa -> voi viedä siinä sisään esim kerrostalossa tai sitten sellaiset mistä vaunukopan voi aikanaan vaihtaa ratasosaan)
- mahtuuko rattaat hissiin jos tarvitsee
- tarvitseeko pystyä vaihtamaan kulkusuuntaa helposti esim heittoaisalla (eli sen työntöaisan voi heittää rattaissa puolelta toiselle, jos tuulee, sataa tai paistaa lapsen naamaan) - vaunuissa tietysti harso ajaa saman asian mutta isomman lapsen kanssa rattaissa voi olla hyvä ominaisuus

Meillä on Emmaljunga ceroxit itsellä, jotka on toimineet hyvin. Tosi kalliithan ne on kyllä, ja vaikka ostin itse käytettynä, niin olivat silti varsin arvokkaat. Mutta mä en katsonut tarvitsevani varsinaisia vaunuja, joten nuo sopivat hyvin, kun ensin vauva oli kantokopassa ja nyt istuu rattaissa. Aika kömpelöt kyllä ovat, mutta meidän hiekkatielle sopii. Ongelma voi kai olla, jos vauva olisi kovin iso, niin ettei enää mahdu kantokoppaan eikä vielä osaa kuitenkaan istua. Mutta onnea vain vaunujen valintaan! Monenlaiset on hyvät, vaikka sopivien löytäminen tuntuisikin hankalalta. :)
Ja me ostettiin talvella lisäksi ketterämmät matkarattaat, jotka saa helpommin autoon, junaan tai lentokoneeseen, ja jotka voi hyvin jättää päiväkodin pihalle tarvittaessa.
 
Heippa taas kaikille.

Ajattelin nyt välillä itsekkin kertoa omia kuulumisiani. Sikiön liikkeet alkavat koko ajan tuntua selkeämmin kuin aikaisemmin ja nyt huomaa jo ihan yllättäenkin, että kukas mua oikein tönii sisältä päin. emoticon Pakko myöntää, että on aivan ihana tunne.


Mielenkiinnolla olen seurannut, kuinka ihmiset toivovat töittensä loppuvan ja itse sain eilen tietää, että pääsisin toukokuun lopuksi ja kesäkuun ajaksi töihin. emoticon Opiskelijana tälläistä tarjousta ei voi sivuuttaa. Vielä vain pitäisi ehkä tuolle miesystävällekkin kertoa, että menen vanhemmilleni puoleksitoista kuukaudeksi asustelemaan töiden takia. No saa luvan suostua ajatukseen, koska on itse asustellut omilla vanhemmillaan jo neljättä kuukautta, kun hän on auttanut vanhempiaan metsähommissa ja minä olen ollut yksinäni opiskelupaikan kämpällä. Tietenkin joskus aina joka toinen viikonloppu ollaan oltu yhdessä ja joitain päiviä niitten lisäksi.

Jännä on ollut seurata myös muiden hankintoja. Itse en ole hankkinyt vielä mitään, jos ei lasketa kolmea bodya, jotka ostin miesystäväni syntymäpäivälahjaa varten. Jotenkin tässä rupee kyllä miettimään, että pitäisikö sitä alkaa kunnolla oikein panostamaan tavaroiden hankintaan vai ehtiikö vasta myöhemmin. Vaikka mieleni tekisi kyllä hankkia vaikka mitä. emoticon En ole vielä oikein viitsinyt hankkia mitään, kun tiedän että kaikki tavarat pitäisi sitten muuttaa tulevaan kämppäämme, kunhan sellainen saadaan vaan ensiksi vuokrattua. Mietin myös, että voinko jättää kämpän hankinnan kokonaan miesystäväni vastuulle, kun en tiedä pääsenkö itse katsomaan sitten kämppiä, kun opiskelu paikkakunta on n. 90km:n päässä. Vähän kyllä pelottaa.emoticon

Lisäksi vielä haluan toivottaa jaksamista kaikille, joiden raskaudessa on ollut iskiaskipuja tai muita ikäviä sivuoireita. Itse olen onneksi tässä vaiheessa säästynyt niiltä ja voin vain toivoa, ettei sellaisia myöhemminkään ilmestyisi.

Jaksamista teille kaikille! emoticon
 
Jee tickerit toimii :)
Kcatri: Mä kanssa luulen että vaikka johonkin työhaastatteluunkin joutuisi niin työnantaja tuskin palkkaa jos ilmoittaa että kerkeis olla vain n. kuukauden töissä ennen äitiyslomaa <:)  Typerää sinänsä että raskaana olevan on melko mahdotonta saada töitä mutta harvempi tosissaan enää loppuraskaudesta haluaa uudessa duunissa aloittaa.  Mä taas mielelläni kävisin edes pari kertaa viikossa töissä, sais vähän lomaa tähän hullunmyllyyn, mutta noissa keikkatöissä hiljenee aina kesää kohti...
Mä oon kanssa välillä harrastanu sitä että kopioin sitä kirjoittamaani tekstiä mutta mulla noi häviämiset ei tapahdu siinä vaiheessa kun painaa lähetys-nappulaa vaan ihan yhtäkkiä kesken kiivaimman naputtelun...  Siinä vaan tulee semmonen sivun päivitys - rulla ruutuun pyörimään ja teksti katoaa sen siliän tien.  Se on ärsyttävää!
Raspberry:  Mä en uskaltais jättää kämpän valintaa mieheni harteille.  Se ei kuitenkaan osais kattoa olisko sopiva keittiö tai tarpeeksi säilytystilaa, sen kun miettisi vaan jotain sopivaa paikkaa telkkarille tai muuta epäolennaista :D  Me muutettiin tähän nykyiseen kun odotin esikoista ja silloin jo piti olla tarkkana huonekalujen sijoittelun yms kanssa kun mies ei osannut ollenkaan ottaa huomioon että mihin pinnasänky, hoitopöytä yms. tullaan sitten sijoittamaan.  Muuten kyllä sokeesti ihastuttiin tähän kämppään kumpainenkin niin että tosissaan vasta vuokrasopimuksen allekirjoituksen jälkeen tuli tarkastettua että olihan täällä pesukoneliitäntä XD
Rattaiden valintaan vaikuttaa tosiaan ihan älyttömästi se että mihin niitä itse eniten tarttee ja minkälaisessa talossa asuu jne.  Me asutaan "maalla" ja isoin käyttötarkoitus oli vaan semmonen "kunhan käpsehditään" ympäriinsä eri maastoissa.  Näin ollen ei tarvinnu hirveesti miettiä että mahtuuko vaikka hissiin tms.  Varmasti joutuu enemmän miettimään jos matkustaa vaikka paljon julkisilla jne.  Mulla oli tosissaan se isopyöräsyys ja edullisuus ne ainoat kriteerit :D  Onhan noi meidän yhdistelmät aika hmmm ei niin kauniit mutta käyttötarkotukseensa hyvin näppärät.  Ja tosiaan, kantavat sekä kakaran että kauppakassit tarvittaessa.  Yhdistelmiä varmaan käytetään pikkuisenkin kanssa, jos se vaan vaikka ulkona suostuu nukkumaan, ja pidemmälle reissulle nuo tuplat siis.  Niissä erikseen säädettävät selkänojat ja pikkuiselle kantopussi siksi aikaa kun sitä tarttee.  Kaikkihan ei edes yhdistelmiä hommaa, moni vauva pärjää rattaissa ihan hyvin makuupussillakin topattuna mikäli selkänojan saa siis laskettua ihan alas asti.
(Ah miten ärsyttävää, taas toi ukko pyörii tossa selän takana kyttäämässä)
Ja miehestä puheen ollen, täälläkin se puhuu mahalle silloin tällöin.  Sai ukkokin bongattua monoa kädellään tässä pari iltaa sitten.  Sehän ei kovin pitkään sitä malta harrastaa (kun kyllästyy jos ei heti jytise), mutta nyt sattui taas valtava riehumiskohtaus pienelle niin vein miehen käden mahalle.  Ja joo, tisseistä on mies kanssa selittänyt että tahtoo käyttää niitä hyväksi niin kauan kun ne hänen käytössään ovat.
Pitäs varmaan ottaa kuvia lisää noista vähistä vermeistä mitä vauvalle olen hommannut niin saisi tonne hankinnat kuvina -osioon.  Ehkä sitten kesällä ehtii enempi ottamaan semmosia "kokonaisuuskuvia" kun saa noi kaikki olemassa olevatkin asiat jo laitettua esille (hoitopöydät, pikkuiset vaatteet, pinniksen sun muut).
Maanantaina neuvola, sitten saa ne Kelan laputkin.  Odotan kuin kuuta nousevaa että sais äitiyspakkauksen!  Toivottavasti kerkiää vielä saamaan ton 2010 pakkauksen kun siinä oli niin ihania vaatteita :)  Tosin eihän sitä tiedä miten ihania sitten seuraavassa pakkauksessa olisi...  Meinataan siis pakkaus ottaa vaikka ikäero pieni onkin.  Onhan siinä kaikki peitot ja vermeet mihin se raha-avustus menisi mennen tullen eikä riittäiskään.
 
Meille ostettiin vaunut ihan rehellisesti pelkän hinnan perusteella. Halusin yhdistelmät, joissa on isot pyörät ja kaikki muu oli sitten mitä oli. Ostimme Emman Bestar-yhdistelmät, jotka maksoivat 200e ja ne on nyt olleet meillä joka päiväisessä käytössä vuoden ja mitään vikaa renkaiden kulumisen lisäksi ei ole. Myöskin uudet tuplat ostettiin siis hinnan ja renkaiden perusteella.

Raspberry: Ehtiihän noita tavaroita vielä hommailla. Meilläkin ostettiin esikoiselle kaikki vasta kun olimme vaihtaneet asuntoa joskus rv30 tienoilla.

Moon: Ne 2010 äp:n vaatteet olis kyllä ihania, mutta meillä tultiin siihen tulokseen, että otetaan rahana. Meidän tarvitsee hommata uutta vain pyyhe ja yksi semmoinenkin on jo ostettu. Esikoinen ei käyttänyt kertaakaan äp:n peittoa, vaan aluksi sitä laatikkoa varten tekemiäni peittoja ja sitten ohuempaa vilttiä (sekin aina potkittuna pinniksen kulmaan). Ja kaikki muu nyt sitten meneekin hyvin käytettynä. Ja toivon, että saan viime syksynä lapsen saaneelta tutulta nuo ihanimmat vaatteet, kun heille ei enää lisää lapsia tule. :)
 
Meki otetaan se äitiysavustus rahana.. En oikeen ees aatellu noita peittoja sun muita.. Muistaakseni meil on useempi peitto täällä muuttohelvetissä jossain..

Mun täytyy nyt harkita noita vaunuja tarkkaan.. Meillä ei siis autoa ja tullaan varmaan menemään bussilla ainakin neuvolamatkat sun muut.. Et pitäis mahtua bussiin. Ja meillä on onneksi alhaalla vaunusuoja.. Asutaan siis kerrostalossa.. Mut nyt näyttää siltä, että vaunusuoja on täynnä lasten pyöriä... Taidan joutuu oleen kusipää änmä ja ottaa oman käden oikeuden vähän vaunusuojan siistimiseen.. Noh.. kesällä sitten aattelin kattella..

Eilen taas ihan hirvee iskiaskipu.. Autsiiih.. Se on ihan hirvee..

Vaaveli edelleen kovin vilkas.. Potkii virtsarakkoa ja tonne suolistoon päin kanssa... se ei ihan niin kivaa ole.. En oo muutamaan päivään kuunnellu sydänääniä.. Saas nähä..

Tä nyt ei ihan raskausjuttu ole.. Mutta meitin poika oppinut uuden sanan: Tissi.. Heti kun riisun paidan, niin huutaa "Tissi" ja juoksee luokse ja yrittää näprätä.. Isänsä poika selvästi.. Taputtelee välillä masua ja yrittää möyhentää sitä.. Jääny vähän ylimääräistä nahkaa viime synnytyksestä jota poika sit tykkäsi "leipoa"... Kohta ei enää saa kiinni..

Meillä mies todennut, että viimeksi levenin joka suuntaan.. Nyt vain eteenpäin.. Oiskohan ollu kohteliaisuu vai vaan kiltti valhe...
 
Tänne iski mahatauti (eli ripaska) ja ei olis tosiaan tarvinnut tulla. Tänään iltapäivällä neuvola... en tiiä, jos siellä kävis kuitenkin. Oon odottanut sitä mooonta viikkoa ja kun ei niitä liikkeitäkään tunne, niin sydänäänten kuuntelu olis paikallaan. Ja sitten sais niitä lappusia että pääsis äitiyspakkausta tilaamaan... Tahtoo!!

emoticon
 
Mulla oli eka raskaus fyysisesti suht oireeton, ja niin tääkin on ollu tähän asti (rv 21+1). Viimeks kävin viä spinningissä rv 34, enkä ollu päivääkään saikulla. Menispä tääkin loppuun asti yhtä hyvin! Ei tässä oo töitäkään enää kun reilu 3kk!! Kevät menee niin nopsaan aina kun on kaikkee menoo ja häppeninkiä!

Viimeks ostettiin vaunut sillä perusteella et oli yhdistelmät, heittoaisa ja hyvät renkaat. Loppujen lopuks anoppi ne makso kun halus. Ja sekin oli kriteerinä et löyty hobby hallista (sai osarilla). 

Tällä kertaa otan avustuksen rahana. Viime paketistakin jäi vaatteet melki käyttämättä (kun saatiinki niitä muualta niin paljo, enkä tykänny niistä äippäpaketin vaatteiden väreistä ni mielummin käyttää ne nätimmät. En siis tilalle ois ostanu mut kun kerran ilmaseks sai!!), ja meillä on kaks peittoo ja se pussi tallella, samoin pyyhe yms mitä viimeks tarvittiin siitä. Ja kun ei oikein tarvi ostaa mitään, viä kun eilisen ultran mukaan saadaan toinen tyttö emoticon , niin panostan sen rahan sit matkarattaisiin vaikka :)

Niin, eilisessä ultrassa siis kaikki ok ja näyttää et esikoinen saa pikkusiskon!! Enemmän toivoinki tyttöö, ja viä kun oireet (tai niiden puuttuminen) sama kun esikoisella niin itestäkin on tuntunu siltä. Mut sit tuli hetkellinen mustasukkasuuskohtaus, kun yleensä tytöt on iskän lellikkejä ja pojat sit äidin, niin aattelin et nyt miehellä on kaks "lellikkiä" ja mulla ei yhtään!! Hih, raskauden piikkiin! Onneks sitä kesti siis pari sekuntia!! Oli pakko käydä sen jälkeen sittarissa kattoon tulokkaalle jotain kivaa, mut siä oli vaatteet niin tylsiä ja rumia et ostin sit valmiiks sellasen Ainun uniriepupupun (esikoisella ihan ehdoton unilelu!!!!!). Ja sen yhen helistimen ja bodyn oon ostanu. Mennään viikonloppuna shoppaileen lähikaupunkiin, niin pääsen oikein henkkamaukalle hypisteleen ihania vauvojen- ja lastenvaatteita!! Muuta en si meinaakkaan ostaa, kaikki on viä niin tallella. Ellei si tarvi sen takia et esikoisella ei oo tarvinnu (kun syntyy eri vuodenaikana).

Jos selkä tai nivuset renkkaa niin ostakaa se jumppapallo ja kauratyyny!!! Ihan ehdottomia!! Hih, tyttö vaan pelkäs aluks jumppapalloo ihan hirveesti, alko poraan heti kun sen näki! Nyt jo leikkii sillä.

Eilen pääsi mieskin tunteen potkuja!! :) On jo viikon ajan tuntenu ulospäinkin, eilen sit piti kättä mahalla otolliseen aikaan! Istukka on edessä, niin siks tuntuu vaimeemmilta ja tunsin uudelleensynnyttäjäks suht myöhään liikkeet.

Välillä tulee huono omatunto kun ei ehdi jotenkin hokittaan tätä raskautta niin paljon kun ekaa, ja kaikki niin tuoreessa muistissa ettei hae tietoo joka päivä. Noh, eiköhän se oo aika monella uudelleensynnyttäjällä!
 
Puoliväli jee! :)
Miten tässä nyt jo ollaan. Vastahan vähän aikaa sitten tuskailin mielessäni kun ei aika kulu mihinkään. emoticon

Nyt olen jo onneksi vähän alkanut tuntemaan pikkuisen liikkeitä. Kaveri tykkää kovasti heitellä kuperkeikkoja. Ultrista ja sydänäänten kuunteluista päätellen meidän vauva on kovastikin liikkuvaista sorttia.
Meillä myös mies kovasti juttelee vauvalle ja kuuntelee korva mun vatsalla josko se vastaisi :D Iltaisin Öttiäiselle toivotetaan hyvää yötä siinä missä minullekin ja aamulla kun mies lähtee töihin toivottaa taas kivaa päivää minulle ja Öttiäiselle. Hassu mies.

Eilen alettiin tosissaan miettimään kastetaanko meidän vauva kirkkoon vai ei. Kumpikaan meistä ei ole millään tavalla uskonnollinen. Kirkossa käydään vaan häissä, hautajaisissa ja ristiäisissä. Mulla itselläni ei ole mitään mielenkiintoa kuulua kirkkoon. En halua kirkkohäitäkään. Reilu vuosi sitten herättiin perheeni kanssa karuun todellisuuteen kirkon kankeudesta kun piti järjestää mun veljen hautajaisia. Kaikesta piti maksaa ja mistään asiosita ei kirkolla kiinnostanut kuulla meidän mielipidettä.
En ole vaan saanut aikaseksi erota kirkosta ja nyt sitten kun tuo pikkuinen on tulossa niin sen takia en ole vielä eronnut.
Kirkkoristiäiset olisi meidän mielestä jotenkin virallisemmat mutta onko siinä virallisuudessa sitten mitään mieltä joos me vanhemmat ei kumpikaan osoiteta mitään mielenkiintoa kirkolle.

Samalla mietittiin sitten kummejakin. Ihanne tilanne olisi jos saadaan miehen puolelta 2 kummia ja mun puolelta myös 2. Mun toinen veli on varmasti sylikummi, muut kummit onkin sitten vielä mysteeri.
Aluksi ajattelin että mun erittäin hyvä ystäväni olisi toinen "mun puolen" kummeista mutta tässä odotusaikana ajatukset on muuttuneet aika lailla. Tämä ystävä on tai oli parhaita ystäviäni kun asuin Kouvolassa. Asuttiin naapuritaloissa ja vietettiin tosi paljon aikaa yhdessä. Tämä ystävä on kuitenkin jäänyt aivan eri aaltopituudelle kuin minä. Hän haluaa vain juhlia ja pitää hauskaa. Eihän siinä mitään pahaa ole, itse tein aivan samaa vielä puolitoista vuotta sittten. En vain oikein näe että tässä ystävässä olisi sitä vastuullisuutta mitä mielestäni kummilla tarvitsee olla. Tiedän että tämä ystävä pettyy todella paljon kun ei pääse kummiksi ja luultavasti se hiertää meidän välejämmekin melko lailla. Huoh..

Vaikeita asioita tämmöset. Onneksi näitä ehtii vielä miettimään syksyyn saakka.
 
Mä en oo tota kummiasiaa sen enempi miettiny vielä. Pojalla on kaksi kummia. Mun sisko ja miehen sisko. Mies olis halunnut ystäväpariskunnan, mutta he kieltäytyivät vedoten häämatkaan. Ristiäiset olivat siis ennen heidän häitään..emoticon .. Eipähän tartte uudestaan kysyä. Ymmärrän kyllä, ettei halua kummeiksi, mutta onko pakko keksiä tommosia selviä valheita.. Myönnän, että loukkaannuin hiukan itseni ja enemmän mieheni puolesta... Ite oon sitä mieltä, että on kunnia, jos joku pyytää kummiksi..

Me kastetaan ihan kirkkoon.. Tai siis saa sen pyhän kasteen. Saavat lapset sitten myöhemmin päättää itse haluavatko kuulua kirkkoon vai ei. Itse en kovin uskonnollinen ole, mutta jotenkin koen turvalliseksi kastaa lapsi. Mutta nää on niin mielipidejuttuja..

Pakko taas purnata. Tällä kertaa työjuttuja.. Vituttaa ihan hirveesti ja törkeesti nyt. Saatiin työvuorolistat.. Ja kappas.. Ite olen töissä äitienpäivänä.. Ja vielä illassa!!! Onhan se mukavaa, että lähes tuore äiti laitetaan iltavuoroon, kun semmoiset joilla ei ole lapsia saavat nauttia äitienpäivän kotona.. Noh.. Onhan se epäreilua oottaa, että äidit saisivat päivän vapaaksi. Onhan lapsettomillakin äiti.. Ja tiiän, että on kohtuutonta olla nyt vihainen tästä.. Mutta jotenkin aattelin, et ois esimiehellä ollu sen verran pelisilmää.. Argh.. Eipä auta muu kuin mennä töihin silloin.. Olin kyllä hirveesti oottanu äitienpäivää.. Ensi vuonna sitten..

Mutta nyt töihin.. On jo kiiru..

 
Mä en kuulu kirkkoon mutta lapset kastetaan.  Se on miehelle tärkeä juttu vaikka uskovainen ei ole hänkään :D  Ehkä sitten pääsee itsekin helpommalla kun ei tartte miettiä mitä ohjelmaa nimiäisiin järkkäisi kun kaikki menee sen kristillisen protokollan mukaan.  Eikä perinteissä sinänsä vikaa ole...  Saavat lapset sitten halutessaan erota kirkosta.  Uskonnollista kasvatusta ei kuitenkaan ole, joulut ja pääsiäiset pyöriköön tonttujen ja tipujen ympärillä.
Meillä esikoisella on neljä kummia.  Sama määrä piti olla tulokkaalla.  Sovittiin tosiaan neljästä ja mä sitten kerkesin pyytää yhtä kaveriani ja sillä aikaa mies oli pyytänyt neljää omaa kaveriaan...  Iso riita saatiin aikaseksi tästä, ja mun mielestä ihan syystäkin.  Mun mielestä ensinnäkin neljä on jo iso määrä kummeja, VIIDESTÄ puhumattakaan :/  Ja isompi asia oli se että mies oli omin päin mennyt tekemään tämän "kummikaahaamisen".  Eihän niitä pyydettyjä kummeja kehtaa lähteä perumaan, se olis jo tosi noloa!  Mutta tämän tapauksen ansiosta mulle jäi sitten päätäntävalta yksinäni lapsen nimeen. Samoilla linjoilla ollaan toki miehen kanssa että ihan perinteinen suomalainen nimi laitetaan, mutta minä teen sen päätöksen joka tapauksessa.  Sentään.
idaho:  Tympee toi äitienpäiväjuttu :/  Luultavasti se ääliö esimies ei ole edes ajatellut asiaa, sen kun lätkiny niitä vuoroja.  Onko sun mahdollista vaihtaa vuoroa jonkun kanssa?  Mua otti aikanaan päähän kun ite sai aina paskimmat työvuorot kun muilla oli lapsia ja ne meni aina edelle, sama homma lomien kanssa - omat toiveet ei merkannu kun lapselliset sai haluamansa ja itelle jäi ne mitä muut ei huolinu.  Katkera olin, mutta ymmärsin toki.  Ja oletan että nyt kun on itse lapsellinen niin saisi töissä sitten joustoa työvuorojen ja lomien suhteen.
Mulla menee jo toinen äitienpäivä "sivu suun" kun mies on jossain armeijakavereiden ryyppäystapahtumassa >:(  Viime vuonna se oli pois kotoota mun synttäripäivän, äitienpäivän, kihlapäivän...  Tapaamisen vuosipäivänä se oli kotona kamalassa krapulassa.  Että näin huomaavainen kotivastaanotto meillä on juhlapäivinä.  Tänä vuonna se on sentään ainakin mun synttärinä kotona, mutta tuskinpa sitä juhlistetaan edes mitenkään...  Ja on muuten ensimmäinen kerta meidän neljän vuoden taipaleen aikana kun mies on kotona silloin...
Huh, alkaa olla oikeesti loman tarpeessa...  Saattaa kuulostaa kornilta kun ottaa huomioon että olen hoitovapaalla mutta tosiaan kotiäidin oma aika on nollassa.  Työpäivät kestää sen 14h/vrk ja loppuaika ollaan yöpäivystyksessä.  Mä haluisin niiiiiin vaikka mökille YKSIN viikonlopuksi!  En ole ollu kovinkaan monta tuntia yksin esikoisen syntymän jälkeen :/  Yrittäkää siis ensisynnyttäjät nauttia, vauvan syntymä on toki maailman ihanin asia mutta oma aika on jotain omituista luksusta mitä tulee sitten kaiholla muistelemaan <:)  Ja perheloma on sinällään korni ilmaisu, sillon lomailee perhe mutta äidillä on vaan enemmän passattavaa...
 
Meillä ei kumpikaan kuulu kirkkoon, joten meidän pirpanaa ei tulla kastamaan. Pidämme nimiäiset tai nimenantojuhlat, vai miksikä niitä nyt sanotaan. Meillä tulee kolme kummia. Kaksi minun ystävääni ja yksi miehen ystävä ja tästä miehen ystävästä tulee sylikummi. Teen itse kummitodistukset ja varmaan mies pitää puheen. Haluaisin, että minun isä soittaisi kitaralla jonkun kappaleen ja yksi tummaääninen ystävä vois laulaa luikauttaa. Kakkua ja kahvia tietenkin ja illalla boolia. Oikein rentoa antiristiäismeininkiä :D. 

Meillä mies pitelee kättä masun päällä iltaisin ja meillä tyttö villiintyy aina silloin. Päivät on kauheen rauhallinen, mutta heti ku iskä tulee viereen, niin alkaa kunnon show. Ei ole liikkeitä kuitenkaan tuntenut. Jos tässä vielä pari viikkoa odottelis sitä iloa. Sanoin tuossa eilen miehelle, että voisi jo alkaa juttelemaan pienelle, että se varmaan jo rupeaa kuulemaan. Heviä sille pitää ainaki soittaa alusta asti, niin tottuu meidän jytäilyihin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top