Hormonihuuruisia ajatuksia äitiydestä

En usko, etta vauva valittaa siita jos imetyksen aikana aiti vaikkapa lukee kirjaa, on netissa tai katsoo telkkaria. Vauvalle on tarkeinta, etta ruokaa riittaa... Kuitenkin kun imettaa tuntikaupalla paivan aikana, niin kylla siina ehtii fiilistella vauvankin kanssa ihan reilusti eli pieni "oma aika" imetyksen aikana on ainakin itselle ihan tervetullutta. :)
 
Miksi mutseilla on valitettavan usein huono omatunto asiasta sun toiosesta? Kuinka ärsyttävää. Mulla on huono omatunto ties mistä. Siitä, etten tarjoa tarpeeksi viihdykettä vauvalle kun on hereillä. Siitä, että toivon typin nukahtavan, että pääsen tekkemmään omia juttuja. Siitä, että annan korviketta välillä. Siitä että sitä ja siitä että tätä. Ei miehillä ole tällaista varmastikkaan, ainakaan samassa mittakaavassa Tää on taas jotai äitiyden mukana tuomaa ominaisuutta ilmeisesti. Kuitenkin sitä tekee kaikkensa, jotta lapsi voi hyvin ja silti! Plaah....
 
Mä en ymmärrä miten paljon työtä on yhdessä vauvassa, joka Sitäpaitsi nukkuu suurimman osan päivästä. Ei ymmärrä mieskään joka kysyi miten voin olla niin väsynyt ja masentunut kun me vauvan kanssa maataan sängyssä koko päivä ja mä VAAN annan tissiä. Voi jumal.. Itsestäänkö nuo vauvan vaatteet peseytyy ja rintakumit, tuttipullot, sinappiperseet, vanhempien vaatteet, tiskit ym. Aah.. Tästä tulikin viesti joka kuuluisi valitusketjuun, anteeksi ja hyvää yötä. :/
 
se on jännä että raskaana oleville ja tuoreille äideille aina kerrotaan juuri ne tarinat mitä ne viimeisenä haluaisivat kuulla. Miksei ihmiset osaa pitää asioita omina tietoinaan. Ei ihme että ihmisillä on synnytyspelkoja ym.
 
Jasmin7 sanoi:
Miksi mutseilla on valitettavan usein huono omatunto asiasta sun toiosesta? Kuinka ärsyttävää. Mulla on huono omatunto ties mistä. Siitä, etten tarjoa tarpeeksi viihdykettä vauvalle kun on hereillä. Siitä, että toivon typin nukahtavan, että pääsen tekkemmään omia juttuja. Siitä, että annan korviketta välillä. Siitä että sitä ja siitä että tätä. Ei miehillä ole tällaista varmastikkaan, ainakaan samassa mittakaavassa Tää on taas jotai äitiyden mukana tuomaa ominaisuutta ilmeisesti. Kuitenkin sitä tekee kaikkensa, jotta lapsi voi hyvin ja silti! Plaah....
Click to expand...

Niimpa. Ja varsinkin internetin vauvapalstoja lukemalla saa itselleen ihan ilmaiseksi huonon omatunnon vaikka omatunto ennen sita olisi ollut puhdas. Tuntuu, etta on olemassa vain yksi oikeanlainen aiti-tyyppi. Ainoa oikea tapa synnyttaa lapsi on alakautta. Ainoa oikea tapa ruokkia lapsi on tissimaidolla ja imettaa pitaa ainakin 2-vuotiaaksi. Kotona pitaa olla ekat kolme vuotta 24/7 kiinni vauvassa (vauva mukaan myos vessanpytylle) ja viihteella ei saa kayda. Ja mita huonomman omatunnon itselleen haalii niin sita enemman sita selittelee jokaikista vauvaan liittyvaa ratkaisua koko maailmalle. Ihan kuin se kuuluisi muille miksi vauvaa ruokkii pullosta tai koti on pikkasen sottanen. Jokainen tehkoot niinku tahtoo, ei se kuulu kelleen miten joku lapsensa ja kotinsa hoitaa. Ei tarvi selitella.

Ja sita paitsi. Se on aivan sama miten paljon yritat ja teet kaiken "oppikirjan mukaan", niin jossain on AINA joku niin taydellinen ihminen, jonka mielesta olet huono aiti. Antaa siis arvostelijoiden arvostella. Se ei johda mihinkaan.

Ei tarvitse tuntea syyllisyytta. Vauvalle ei tule elinikaisia traumoja vaikka se olisi kaksistaan isin kanssa aidin shoppailureissun ajan. Painvastoin. Uskon, etta sopivat tauot vauvanhoidossa vain syventavat aidin kiintymyssuhdetta vauvaan. Ei tarvitse eristaytya koko ulkomaailmasta.

Jotenkin ihan liian moni sortuu omaan perfektionistiseen luonteeseensa. Aina pitaisi olla vaan parempi ja parempi... Lopulta sita tulee vaan sokeaksi sille faktalle, etta me ollaan jo niita parhaita aiteja omille lapsillemme. Pitaisi vain olla ajattelematta liikaa. Niinku aivot narikkaan ja nautitaan vauvoistamme.

(ah, sainpas avauduttua :devil10 )
 
kiitos jälleen Littlered, saat minut aina tuntemaan itseni hyväksi äidiksi ja pystyn unohtamaan ulkopuolisten mielipiteet ja arvostelut :)
 
Littlered sanoi:
Ei tarvitse tuntea syyllisyytta. Vauvalle ei tule elinikaisia traumoja vaikka se olisi kaksistaan isin kanssa aidin shoppailureissun ajan. Painvastoin. Uskon, etta sopivat tauot vauvanhoidossa vain syventavat aidin kiintymyssuhdetta vauvaan. Ei tarvitse eristaytya koko ulkomaailmasta.
Click to expand...

Just!!:gen014

Ja noitten shoppailureissujen ansiota myös isän ja vauvan välillä kehittyy syvempi suhde, isälle luontevampi olla lapsen kanssa kun saa välillä yksin hoitaa omalla tavallaan. Pitäähän isänkin saada tuntea että sen hoito ja isä-taitoihin luottaa sen verran että uskaltaa jättää hänet lapsen kanssa kahdestaan. Uskon, että äidin pikku tauot vauvanhoidossa tekee hyvää myös isälle ja vauvalle:)
 
Pahimmat hormonihuurut ovat varmaan jo kadonneet. Joskus kuitenkin mielikuvitus laukkaa liikaa. Jos vaikka katson vauvaa kun se nukkuu ja on jotenkin niin herkka ja liikkis naky, niin mulle tulee mieleen ihan kamalia ajatuksia, etta sille sattuu jotain pahaa. Esim. ajatuksia kaiken maailman hulluista tai pedofiileista tai jos joku iso koira hyokkaa sen kimppuun ja raatelee sita... Siis ihan sairaita ajatuksia! Ja niista tulee sitten tosi ilkee ja oksettava olo itselle. Mietin vaan, etta olenko tulossa hulluksi, etta miten voin pitaa vauvaa sylissa ja miettia jotain niinkin sairasta kuin pedofiileja. Tulee vain niin itkuinen olo kun mietin miten pieni ja viaton toinen on... Ja miten paha maailma on...

Ja sitten samaan aikaan pieni syyllisyys omista perversseista ajatuksista. Vaan kaipa se on sitten tamakin vain sita aidin rakkautta. Kaipa jokainen pelkaa rakkaimpiensa puolesta ja haluaa suojella niita kaikelta pahalta... :rolleyes:
 
Littlered, mielestäni tuo on aika normaalia, kuuluu äidinvaistoon pelätä ja olla huolissaan ja ihmisluontoon maalailla piruja seinille. Pedofiilit summuut ny vaan on valitettavaa todellisuutta, järkevä pitää olla, vaikkei mikään harhaluuloinen. Ei sekään tunnu fiksulta, että uskottelis itselleen ja lapselleen elävänsä jossain lintukodossa..

Mulle tuli tänään ahaa -elämys äitiydestä. Äiti sanan yhdisti luonnollisesti omaan äitiinsä ja neuvoloissakin kun puhuttiin minusta äitinä, se kuulosti vähän oudolta. Mutta siitä lähtien kun pikkumurmeliini syntyi, on ollut maailman luonnollisin asia kutsua itseään äidiksi ja puhua itsestään kolmannessa persoonassa. Ja nyt kuulostan ihan omalta äidiltäni ja lapsuusmuistot tulee mieleen.. Minäkin olen maailman parhaan arvonimen haltija. :)

Olen myös väsynyt tytön vaivojen ja vaikeroimisen vuoksi ja hianot ajatukseni hukkaavat päänsä ja häntänsä sanoiksi puettaessa. Esimerkiksi tekstareita lähettäessä kirjoitan muka selkeästi ja oikein, mutta jälkikäteen huomaan sanoja puuttuvan, pääajatuksen jääneen hämärän peittoon tms.
Varmaan tässäkin kommentissa jotain häikkää, mutta silmät jo muutenkin ristissä ni en ala oikolukemaan. :)
 
Noita ihan samoja ajatuksia pyörii minunkin päässäni. Joskus iltaisin katson kun mies ja vauva nukkuu ja tajuntaan iskee musertava tietoisuus siitä, että jos niille kummallekaan kävisi jotain niin multa varmaan menisi järki. Ja joskus alkuaikoina kirosin hiljaa mielessäni että oliko ylipäätänsä pakko mennä rakastumaan, kun yksin ei olisi tarvinnut pelätä kenenkään puolesta... ja siitähän tuli sitten se syyllisyys.
 
Hah, niin totta tuo Lady Murmeliinin mainitsema kolmannessa persoonassa puhuminen. Joskus ennen vauvaa ajattelin, etta se on hieman ontuvaa, mutta nyt puhun itse samalla tavalla. :grin Toinen juttu on lassyttaminen. Itse inhoan sellaista ylenpalttista lassyttamista, joten puhunkin vauvalle ihan selkeesti, tosin hieman aanenpainoa vaihtaen. Silleen hieman pehmeemmin kuitenkin.

Ja sitten on se, miten vauvan kanssa "keskusteltaessa" tulee toteamuksen sijaan kysyttya silta monesti jotain, esim. "vaihdetaankos me nyt vaipat, jookosta?". Ihan kuin sille pikku-reppanalla olisi jotain valinnan varaa! Tai osaisi vastata siihen jotain tai saatikka edes ymmartaisi koko kysymysta. o_O
 
^Samanlainen puhetapa omaksuttu täälläkin ja käsittämättömän luontevasti.. Mitenkäs tuollaiselle pikkuiselle muutenkaan puhuisi. :)
 
Täälläkin puhutaan mamista ja papista, niin outoa mutta silti luonnollista :) meillä mennään kolmen kielen sekoituksella, minä puhun lapselle ruotsiksi, isä espanjaksi, ja vanhemmat keskenään englanniksi. Onko täällä muita uusia kaksikielisiä perheitä? Niin ja mä selostan pojalle yleensä päivän ohjelman ja kyselen jos herralle sopii... Kovasti pitää puhua "omilla" kielillä. Isää ärsyttää kun hän ei ymmärrä yhtään ruotsia... Haha, meillä on pojan kanssa omat salaiset jutut. :)
 
Ma ainakin aion puhua itsepintaisesti suomea vauvalle. Tosin en tituleeraa itseani aidiksi vaan mamaksi. Jotenkin se vain tulee luonnollisemmin, koska mies puhuu minusta pojalle mamana. Tosin katsoopi nyt miten tuon suomen kielen kanssa kay. Mulla on kaksi suomalaista kaveria, joilla kummallakaan ei ole lapsia (ainakaan viela), joten ei ole suomalaisia leikkikavereitakaan tiedossa. Mutta se ei oo tan paivan murhe. Kunhan nyt eka selvitaan hengissa vauva-ajasta. :)
 
Kieliexpertti Sophie, wau!
Oonkin miettinyt tota kieliasiaa ja lukenut aika paljon monikielisyydestä kotona.
Meidän kohdalla se on semmonen, että puolet porukasta alkaisi osoittaa sormella ja saarnata, että ei saa hämmentää vauvaa puhumalla montaa kieltä, eikä saisi puhua kuin äidinkieltään ja plää plää plää. Netti on täynnä "asiantuntijoita" ja saivartelijoita ja muuten vaan v*******joita. Mun mielestä monikielisessä ympäristössä kasvaminen on vaan rikkaus lapselle ja luo hyvän pohjan myöhempää opiskelua varten. Ja nykyään ei oo mahdollista syöttää vaan yhtä kieltä, kun jo televisiosta (ainakin suurin osa meidän katsomista ohjelmista) tulee mm englantia.

Niin meidän perheestä: Muiden ihmisten kanssa yritän puhua puhdasta kieltä, mutta kotona kun voi puhua ihan vapaasti miettimättä sanoja ja kielioppia, tulee puhuttua miten sattuu. Ensinnäkin asuinpaikkojen vuoksi miehen kans puhutaan ihan eri murteita. Sitten sekoitetaan toinen kieli, englanti. Miehelle on osaamisen kannalta aika sama, kumpaa kieltä käytetään. Välillä puhutaan kysyen suomeksi ja vastaten englanniksi ja jokapäiväinen puhe voi jäädä kokonaan päälle englanniksi pitkäksi aikaa. Koirastakin me tehtiin vahingossa englanninkielinen.. -.- Vauvallekin tuntuu jotenkin luontevimmalta puhua englanninkielisiä hellyttelysanoja. Hienoa, nyt on jo kaksi puolikasta kieltä. Jatketaan.. Mun kakkoskieli on venäjä, jota mun on ehkä vielä helpompi lausua kuin suomee..? Mun puhutussa suomessa on kuulemma pieni aksentti ja jotkut sanat on vaikeita lausua.. :/ Varsinkin jos alan selittään jotain suomeksi tai jännittää paljon, mukaan tulee aksentti ja sanoja unohtuu ja paikkailen puhettani venäjäksi tai englanniksi, mikä sana nyt ensimmäisenä tulee mieleen. Myös lausejärjestys muuttuu puhuessa ja kirjoittaessa tai jätän olla sanan pois, kuten venäjässä tehdään, enkä edes huomaa mitään outoa. Mies pysyy onneksi suht hyvin kärryillä mistä puhun, kun tarpeeksi kauan jankkaan. Ü Pitääkseni venäjää yllä puhun ja luen sitä itsekseni ääneen, sekä tietty joittenkin läheisten kans ja siten myös tytölleni.
Tämmöinen haters gonna hate sekametelisoppa.. Huh. Pitäisköhän skarpata.. Tytöstä tulee muuten joko lahjakas kielinero tai sit yhtä kielivammanen kuin äitinsä..
Koitan ajatella positiivisesti, että ympäristöstämme löytyy natiivipuhujina kaikkien kolmen kielen edustajia ja onneksi ei olla ainoita, jotka tytölle puhuu, joten eiköhän sieltä ihan fiksu kaveri kasva, vaikkei me puhuttaisikaan kirjakieltä..
 
Littlered, onko siellä etelässä suomalaisia kouluja? Vai meneekö poikanne espanjalaiseen kouluun? Täällä on skandinaavinen koulu joka perustuu ruotsalaiseen koulusysteemin, jossa 2 vuodesta lukioon asti käydään koulu ruotsiksi ja espanjaksi. Mutta meillä on tuskin varaa siihen... Hyvä koulutus on meikäläiselle vaan niin hullun tärkeä etten tiedä jos tämä espanjalaisten systeemi on ihan sitä parasta :(
 
Sophie, Meidan kotikaupungissa on ainakin joku englanninkielinen maksullinen koulu, jonka systeemeista en nyt tarkemmin edes tieda. Muut vastaavat ovat liian kaukana meista. Poika menee ihan tavalliseen kouluun. Uskon, etta se mita jaa paitsi koulutuksessa kompensoidaan sitten kunnollisella kotikasvatuksella. Me vanhempina ohjaamme lasta hyviin ja kiinnostaviin harrastuksiin. Lisaksi kaksikielisyys ja perheen matkustelu tuovat lapselle henkista paaomaa ja enemman mahdollisuuksia tulevaisuuden suhteen, joten lapsi ei "kasva tynnyrissa" ja voi vaikka sitten isompana itse valita asuinmaansa kun on pohjalla kielitaitoa/kokemusta. :)

Lady Murmeliini, Jatka ihmeessa mainitsemaasi sekametelisoppaa. Se kuulostaa ihan hyvalta! :)
 
Kolme viikkoo valvottuja öitä takana, munkin rytmi on muuttunut jo siihen.. En oo mitenkään parhaimmillani, saanut jo lempinimen nuthead..
No äsken töistä tullut mies tuossa pyysi tuomaan kahvia. En heti reagoinut, tuli uudestaan ja sitten alkoi toistaan sitä koko ajan, kuulemma siihen asti, että tuon.
Vähän napsahti, kun kuulin kyllä, mutten ehtinyt..! Joten kun viimein ehdin, maustoin kahvin omalla maidolla. Muodon vuoks heitin vähän lehmän maitoo perään, että kuuluis tölkin käsittelyn ääni. Kohta meen kaattoon joiko jo ja paljastaan...
O_o
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top