Mie kyllä mielelläni harrastaisin vaikka mitä, mutta työ ja rahanpuute haittaa harrastuksia. :D Sanoisin kuitenkin harrastavani ratsastuksen lisäksi noita kissatouhuja (näyttelyitä ja kasvatusta), lukemista ja käsitöitä, vaikka joskus lukemiseen tai käsitöihin tuleekin taukoa. Koiran kanssa toki lenkkeillään myös päivittäin, miksikähän sitä ei ole ajatellut harrastuksena? :D Olen kyllä lapsenakin saanut harrastaa. Partiossa kävin pitkään, lopetin, kun hävitin sen partiokirjani.

Se löytyi sitten kuitenkin myöhemmin ja jälkeenpäin harmittelin, kun lopetin tuollaisen takia. Olisin tykännyt edelleen käydä, vaikka olisikin pitänyt kohta jo siirtyä itse vartion johtajaksi. Ratsastusta nyt olen harrastanut ala-asteelta asti ja siitä tuli äkkiä se ykkösjuttu eli tallilla viihdyin harva se päivä. Meilläkin oli välillä molemmat vanhemmat pitkään työttöminä, joten rahaa ei ollut liiemmälti, silti sain ratsastaa ja käydä kisoissakin aika usein. Nykyisin sitä miettii, että mistä kaikesta vanhemmat ovat tinkineet, että tyttö on saanut harrastaa. Joten kiitollinen olen! En silti ole ollut niitä lapsia, jotka ovat mankuneet kaikkea ja saaneetkin. On tuo rahan arvo kuitenkin opittu. :)
Mutta itse toki toivon, että omat lapset löytäisivät sen oman juttunsa ja että pystyisin heille sitten tarjoamaan mahdollisuuden harrastaa sitä, mitä haluavat. Tietysti olisi kiva saada seuraa tallille, mutta jos ei tyttöjä kiinnosta, niin ei kiinnosta. Itse olen haaveillut parikymmentä vuotta siitä omasta hepasta. Nyt haaveilen myös siitä, että omat tytöt voisivat saada oman ponin, jos sitä haluavat. Ehkä jonain päivänä! :)
Ja kai se juoruaminenkin voidaan laskea harrastukseksi, kun miekin ala-asteella kerroin koulussa opettajalle, että yksi harrastukseni on haaveileminen. No, se on kyllä hyvä harrastus se!
