Helmikuun horinat

Sinbbu

Sinbbu

Keskustelun kolmiottelija
Saaks aloittaa jo helmikuun horinat? Vähän etuajassa, antakkee anteeks... tää menee horinoihin: Kännykkä oli heti aamuseltaan hukassa. Hetken etin sitäkin... no se oli jääkaapissa. Vissiin laitoin sen sinne hyllylle, kun kaivoin mehukannun. Mehukannu meni takas kaappiin ja sinne jäi puhelin. Huoh... ja mä sentään nukun yöt ihan hyvin! Imetyksestä ei huvita luopua vielä muutamaan kuukauteen mut päänuppi vois toimia vähän kirkkaammin välillä. :D
 
Hyihyi...eiku ei vais.. eihän tässä oo helmiuuhun kun jokunen hassu tunti (15h) :D Mä taas joskus kun laitan ruokaa niin auon jääkaappia, mutten enää muistakaan mitä sieltä olin ottamassa niin laitan kii ja kävelen takas hellan ääreen ja sit aina muistuu.. :p
 
Mä hävitin viime viikolla autonavaimeni. Olin muskarii menossa esikoisen kaa, ja autolle takasin tullessa mulla ei enää ollu avaimia. Siinä me niitä parkkipaikalle etittii. Kunnes mies tuli pikkuveljen kans tuomaa meille vara-avaimet. Siinä selitin kuinka siinä oli joku auto käyny taatusti kyttäämässä. On löytäny mun auton avaimet ja oli tullu pöllii mun auton mutta kun pörrättii esikoisen kaa siinä ympärillä ja kuinka mä soitan poliisille ettei ne vaa yöllä tuu sitte pihasta hakee mun autoa. Vielä tohkeissani selitin miehelle kuinka olin käsilaukun kaivanu monee kertaa ja tyhjentäny sen lumihankee. Samalla tätä selittäessä työnsin käteni käsilaukkuu ja hups! Auton avaimet osui käteeni. Miestä ei naurattanu! :grin

Seuraavana päivänä jätin kotiavaimet kotiin. Jäätiin ipanoiden kanssa pihalle siis. Onneksi oli auton avaimet mukana. Ajettii mun vanhemmille hakemaa vara-avaimet. Miestä nauratti. :grin
 
mulla vähän sama kokemus kun tiutsilla,hävitin kotiavaimet.olin ihan varma et ne oli mulla taskussa kun kotoa läksin,kaverinkaa ajeltii 60km lenkki ja matkalla pysähyttii muutamaa otteesee.kotia mentäessä huomasin et avaimet ei oo taskussa,onneks mies oli kotona ja aukas oven.sit piti lähtee ettimää niitä avaimia.no eikun miehenkaa sama lenkki samoilla pysähtymispaikoilla,ei löytyny avaimia.mentii takasi kotia niin kappas,siellä ne avaimet oli naulakossa.ei hymyilty meilläkää ja vieläkii saan kuulla siitä reissusta:laughing002
 
Mulla kans.. keittiön ikkunassa on pieni sarja ja olkkarissa. Vähän vielä valoa pimeään.. Onneksi päivät pitenee ja valon määrä lisääntyy. :Heartred
 
Noniinno... mä oon tehny outouksia ennen imetystäkin, joten en voine laittaa tota kännyjuttua sen piikkiin.. :D
 
Mul ainakin imetys vahvisti pöpipäätä :D Oli mulla ennenki kaikki hukassa. Muisti pätkii vaan enemmän. Niinku mun tädin mies tapas sanoa, "Ei se haittaa, jos avaimet on hukassa. Sitte pitää huolestua, ku ei muista, mihin niitä käytetään" :)
 
Minä imetän, mutta ei mun pässä tunnu yhtään erilaiselta. Alussa heti syntymän jälkeen mun järkeen vaikutti kyllä hormoonit ja väsymys mutta enää ei. Tuntuu vaan, että kotona ollessa ei paljon tarvii ajatella ja aivot käyvät sen verran hitaalla, että jos yhtäkkiä pitää alkaa ideoimaan jotain, niin hetki tarvii herätellä päätä.
 
No mulla alko pätkimää jo raskaana ollessa, oli varsin rasittavaa ku se vaikutti mun työharjottelujakson numeroon :sad001 Kyselin liikaa samoja asioita aina vaan. Nyt tuntuu et päässä ei pysy enää niin mikään. Monee kertaa unohtunu pyykit pariks päiväks koneeseen, esikon lääkepullo avattuna pöydälle ja mies saanu kulkee mun perässä korjaamas mun jälkiä :smiley-ashamed008
 
Minä en esikoisen ajalta muista, että olisi pää toiminut näin huonosti kuin nyt! Ja ihan samalla tavalla olen imettänyt silloinkin. :D Ehkä toinen kerta oli miun päälle liikaa. Tuntuu, että entistä enemmän sekoilen toimissani (juuri tuota jääkaapilla ravaamista tehdään täälläkin ja muutakin vastaavaa, "miun piti tehä tai hakkee jottain, mutta en ennää muista mitä".) ja puheissani, puhun mitä sattuu, suomenkin kielen sanat hukassa. :D Ja kesken keskustelun saatan yhtäkkiä lopettaa, kun pompsahtaa joku ajatus mieleen, ja sitten en osaa enää jatkaa. Joku myöhään puhjennut keskittymishäiriö. :D

Avaimia olen minäkin hukannut/unohdellut. Toiset autonavaimet oli pari viikkoa (ainakin) hukassa ja olevinaan olin joka paikan katsonut. Kaikki takkien taskut, laukut, laatikot, lipaston takaa, esikoisen lelulaatikoista, kun sekin joskus nappasi avaimet leikkiinsä. Loppujen lopuksi löytyi sitten kuitenkin toisen tallitakin taskusta. Tallitakki oli ensimmäinen, jonka taskusta katsoin, mutta väärän takin taskusta sitten. :D Ja kerran unohdin avaimet kotiin, kun lähdettiin äitini luokse kyläilemään. Onneksi oli miehellä kotiavaimet mukana, mutta oli kyllä ikävä olla kylässä, kun ei voinut olla varma, missä ne avaimet ovat. Onneksi olivat tallessa siellä lipaston laatikossa, missä niitä pidän.

Ja toissapäivänä hukkasi esikoinen pienen nallensa kauppaan. Mentiin autolle ja siellä mies tajusi, että nalle puuttuu. Minä lähdin sitten takaisin katsomaan, kurkkasin vielä ostoskärryt ohikulkiessani, ettei olisi kuitenkin sinne jäänyt, vaikka mies oli sitä mieltä, ettei siellä ainakaan ollut. Kipitin kaupassa (Prisma) kaikki välit, joista olimme kulkeneet, ja kassoilta takaisin tullessani harmittelin jo, kun ei nallea löytynyt. Olin itse saanut sen kaverilta lahjaksi vuosia aiemmin. Kurkkasin vielä sitten uudestaan sinne kärryihin ohikulkiessani ja siellähän se nalle oli! Näköjään ei voi omiin silmiinsäkään enää luottaa, mikähän aisti pettää seuraavaksi?

Ja minäkään en ole juuri öisin joutunut valvomaan, vaikka meillä edelleen syödään muutama kerta yössä, mutta en juuri väsymystä päivisin valita. Toivottavasti tämä lahopäisyys on ohimenevää, voisi mielellään kadota ennen töihin paluuta. :D
 
Haettiin pojalle tänään babystylestä uusi maxi-cosi pearl-istuin. Telakka olikin jo kopan jäljiltä ja mukavasti viihtyi poika istuimessa. On sen verran korkeammalla jo, että näkee uloskin. Jospa hän tuossa istuimessa malttaisi matkustaa mummoloihin nyt sit.. kahden viikon päästä tulikaste uuden istuimen kanssa sitten, kun pori kutsuu. :)
 
Mun mielestä se meijän istuin on tohon autoo ihan liian korkee,mut milläs mä niitä penkkejä rupeen matalammaks sahaamaa??täytyy vissiin ostaa isompi auto.
 
Mä oon huomannu et Tyyne herää kaks kertaa yöllä "syömään"; ekal kerral on vaan jano, ja se syö vaan muutaman hörpyn tissist. Sit vast tokal kerral on jo oikeesti kova nälkä ja sit syökii jo kunnolla.

Oon kyl nyt ihan poikki. Tänää tullu leivottuu sämpylöitä, tehtyy vispipuuroo ja Tyynelle mustikkasosetta. Huomen pitäs tehä sit viel Tyynelle peruna-porkkanasosetta. Oisin tota vispipuuroo sille antanu, mut ku ei viitti viel viljoja ottaa ku vast lihat alotettu.
 
Mä luulen, et meil on pojalla vähän sama meininki. Ennen kolmea ottaa vähän hörppyä ja nukahtaa hyvin pian ja syö sit pitkän tovin aamulla viiden kieppeillä.. En tullu vaan ajatelleeks, kun aina pöpperössä imetän pojan. Mut nyt ku Bettie puhuit Tyynen syömingeistä, nii jotenkin välähti..
Toivotaan hyviä unia niin saa ahkera äippä levätä kunnolla siellä. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top