Lemmikkien lopetuksesta piti sanoa, että se on tietysti se ikävin puoli siinä, kun eläimen ottaa. Ne kun tuppaavat elämään lyhyemmän aikaa kuin ihmiset. Ainakin nämä yleisimmät lemmikit. Ei se helppoa ollut, kun meidän vanhin kissa piti lopettaa, varsinkin, kun se olisi voinut elää vielä kymmenen vuotta.

Mutta kun sitten olen asiaa ajatellut, niin kyllä ne kaikki yhteiset vuodet ovat olleet sen arvoisia. Vaikka joutuikin luopumaan ennen aikojaan, niin en vaihtaisi kaikkea yhdessä koettua pois. Monta rakasta saa vielä hyvästellä vuosien aikana, olettaen, että itse eläisi normaalin ihmisiän verran, mutta monta rakasta saa myös tuntea ja pitää elämässään.
Mie en ikinä muista noita Muumeja aamulla, että voisi katsoa. Mutta on niitä jaksoja kyllä katseltu meillä sen verran paljon, ettei nyt suurta harmia ole. Vaikka Muumit on kyllä ihania. :D
Pöh. Taas on harmaata täällä. Kyllä se aurinko oli eilen niin kiva. Mutta eiköhän sitä tuonne pihalle silti jossain kohtaa vääntäydytä. Pitää vähän jotain liikuntaa tänäänkin harrastaa, että voi hyvällä omallatunnolla syödä itsensä ähkyyn illalla kavereiden kanssa. Onneksi on sitten perjantaina vajuttelupäivä, että pystyy edes jotain (ehkä) lauantaina kaupoilla sovittamaan. :D Pitäisköhän miunki ostaa jotkut tsemppifarkut. En kyllä oikein voi pienempää kokoa ostaa, kun nuo luut ei mihinkään tietääkseni kutistu, mutta jos vaan ostaa sellaiset, joissa haluaisi näyttää jos nyt ei hyvältä niin järkevältä. :D Kai sekin johonkin tsemppaisi.