Sen kun tietäs, miksi se joskus on. :/ Toivottavasti
Jäde saa sitten seuraavana yönä nukkua senkin edestä!
Noista lemmikkien kuolemisista olin vielä eilen illalla kirjoittamassa, kun sitten vaavi alkoi sellaisen itkun pinnasängyssä, että pitikin siirtyä saman tien sinne lohduttamaan. Itsellä on ehkä tuonut vähän perspektiiviä asiaan se, kun näin oman isäni kuolevan. Totta kai ne lemmikit on yhä yhtä rakkaita ja niiden menettäminen tekee kipeää eikä ikäväkään katoa ihan heti (jos koskaan kokonaan), mutta olen varmaan oppinut hyväksymään sen kuoleman paremmin. Jos oman isän kuolemasta voi toipua, niin voi lemmikkienkin. Tämä kissa, joka jouduttiin lopettamaan, oli kuitenkin hyvin erityinen minulle. Se oma lellikki. Meidän ensimmäinen oma kissa, niin kaunis ja kiltti. Ei tule koskaan toista samanlaista. Mutta oli se niin rakas, että mielelläni sille sen nukuttamisen soin, kun vaihtoehtona olisi ollut kuitenkin lopulta lisää kärsimystä toiselle. Ja olin kyllä koko sen ajan kissan kanssa, en voinut jättää sitä yksin siinä tilanteessa. Joskus olin ajatellut, että sitten kun tuo kissa kuolee, loppuu meidän kasvatuskin, mutta ei nyt sittenkään. Haluan, että kissan suku jatkuu, sitä kautta edes hitunen Eltsua elää vielä. :) (Eikä tätäkään muuten ilman kyyneliä kirjoitettu.)
Miulla oli kyllä eilen ihana ilta ystävien kanssa. Niin harvoin nähdään koko porukalla, että eilinen oli kyllä aivan mahtava. Ja söin kyllä jälkiruuankin ravintelissa enkä aio tuntea siitä huonoa omatuntoa. :P Naurettiin niin paljon, että varmasti joku kalori siinäkin kului. Ja olivat ihanat vielä lahjaksi ostaneet lahjakortin hemmotteluhoitoon. Pitää katsoa, milloin tämä mamma lähtee sitten hemmoteltavaksi miltei kahdeksi tunniksi. Voi että, oikein odotan jo sitä päivää! :D Mahtaa olla ihana olo sen jälkeen.
Toivotaan hyvää ja ihanaa päivää kaikille! Ja
Jädelle voimia sen marsun kanssa.
...mut jotenki en tiiä miks mieliala pyörii miinus/plussalla vuoron perään :D
ja huomenna kerhoaamu!
