ois paljon "kivempaa" jos toi marsu kuolis luonnollisesti,mut sit se kituis mikä ei oo kivaa sekään.onhan se jo 7 tai 8 vuotias.
mikä sen muumien teatteritädin nimi on?kaverin lapsella on leluna se täti mut me ei tiedetä sen nimee.
Mä kans kauhulla ootan oman koiran lopettamista. Toivottavasti se kuolee itekseen. Se ois jotenki helpompi itelleen käsitellä. Meil oli aikoinaan kolme kania. Eka kuoli itte, mut kaks muuta jouduttii lopettaa. Mä vaan itkin, ku iskä lähti niitä häkeissään viemään. Siellä ne kaikki kolme nyt takapihalla on haudattuna. Sinne tulee myös koiruus, sitte ku sen aika on. Toivottavasti ei vielä moneen vuoteen.
Täh, puolet keskusteluista tää jätti näyttämättä. Ihan sekasin, tai sit oon ite :D Mihi aikaa ne muumit oikeen tulee, ku multa menee aina ohi ? Ja mistä lähin pikku kakkonen on tullu viideltä ? Sillon ku mä olin pieni, se tuli aina kuudelta.
nykyisin se alkaa kyllä ennen seittemää,varttii-kymmentä vaille seittemän.siis se pikku kakkoi.ei se viijeltä tuu,sul on ny kello ihan sekasi.:) muumit tulee sit pikkukakkosen jälkee mut en muista et monelta.
Pihalla ku pikku kakkonen. Ei mitää tietoo.. meil katotaan nii vähä oikeestaan mitään.. muumitkin katon lähinnä vaan mä. Poika tykkää kaikkein eniten siit Puntti ja Piipertäjät-ohjelmasta, mut se tulee harvoin. Ja muovailuvahaanimaatiot on sen mielestä kivoja, mut muut ei kiinnosta.
Mä olen nyt koneella se essu päällä, mut täällä on vähä vilposa, ku aloin vasta lämmittämään eli oli pakko jättää vaatetta essun allekin
Tiskasin äsken, pyyhin pölyt, vaipat ovat koneessa ja seuraavaksi, kun tästä nyt raaksin nousta ja viedä imurin alakertaan, alan imuroida ja pestä lattioita. Ne onkin pesty viimeksi vauvakutsuille vai oliko sittenkin mun synttäreille No anyway sen verran aikaa, että oman pääkopan takia pakko hieman enempi siivota.
Ja ku mun viimeisin marsu kuoli ihan vaan luonnollisesti, niin paruin sitä niin paljon, että mies juoksi sisälle ja huusi "Kuka on kuollut?!!" Vastasin "Maaarsuu" "Siis kuka sun mummos vai???" Nyt voi jo tollekin nauraa, mutta kuvaa hyvin sitä miten erilailla minä ja mieheni suhtaudutaan pikku eläinten kuolemiin. Toi meidän 5 vuotias koira voikin olla vähä kovempi pala meidän miehelle
mä en ois niin järkyttyny jos marsun kuolleena tuolta löytäisin ku se et siihen pistettäis se piikki ja sit se ei enää hengittäis.mut toi oli kyllä hauska toi "marsuuuu",mä jotenkii voin niin kuvitella ton tapahtuman omalle kohalle:).
kun mummolan rantasaunalle oli hiiri tehny pesän ja siellä oli vielä sokee poikanen,no ville sitte pesää tuhoomaa ja sit se emokii hävis siinä rytkässä ni hyvä etten vollottanu sitä orpoa poikasta siellä,hormoonipäissäni myötätunnosta orpoa lasta kohtaa
Minä oon niin vuolaasti ja pitkään surenu kuolleita lemmikkejä. Kun olin taapero, meillä oli aivan ihana uroskoira. Se vahtas mua kokoajan ja seurasi perässä. Piti huolta.. nyhti vaatteista mut ojastakin ylös, ennenku isä ehti paikalle. Sit se raukka jäi auton alle ja kuoli. Seuraava koira kuoli synnytykseen, kun ei saatu eläinlääkäriä tarpeeks ajoissa paikalle. Oi voi.. että minä surin. Ja sen sellasta.. minulla on ollu oma kissa ja oon joutunu viemään sen piikille. Että mä märysin, kun sen katse sammui ja piti kantaa pieni, veltto otus hautaan. Kauheeta.. sniff.