HKI00550:Tiedän jollakin tavoin ton sun tunteen samaten myös jotenkin ton sun serkun ja hänen vaimon tunteet. Meillä ekaa "yritettiin" reilu vuosi (ei siis loppujen lopuksi pitkä aika). Siihen vuoteen mahtu yks keskenmeno, idiootti anoppi, joka vaan joka käänteessä hoki, että meidän pitäs "tehdä" lapsia ja vitutusta siitä, että tuttu teinitytteli tuli vahingossa raskaaksi ja jopa lesbo tuli raskaaksi (tosin vaan Emmerdalessa
), mutta minä en vaikka olisin halunnu. Silloin sitä oli tosi herkillä ja otti joka kommentin itteensä, sellaisetkin joita ei varmasti ollu mulle kohdistettu. Tilanne oli sitten nurinkurinen ku ite olin raskaana ja hyvä ystävä oli yrittäny miehensä kanssa tuloksetta saada vauvaa alulle. Kiusallinen tilanne, mutta siitäkin sitten pystyttiin juttelemaan.
Eipä noihin tilanteisiin taida mitään käyttäytymisopasta olla. Hienotunteisuus on varmaan joka tilanteessa kovaa valuuttaa. Ite pyrin välttämään kaikille kommentteja lasten tekemisestä, koska eihän niitä a) tehdä b) kaikki saa, vaikka haluaisivat ja c) kaikki eivät edes halua. Eihän siitä omasta raskaudesta tarvii hirveetä numeroa tehdä tai antaa muitten tehdä jos tietää, että paikalla on myös (huono sanavalinta, mutta nyt en keksi äkkiä parempaakaan...) yrittäjiä. Toisaalta taas se, että toinen pariskunta ei saa lapsia ei ole sen sillä hetkellä raskaana olevan syy.
Olipahan taas vuodatus, eikä taida olla päätä ei häntää, eikä parhaita selkäpalojakaan. Mutta kuitenkin joku aivojen tuuletushetki tuli tehtyä... Kiitos ja anteeksi.
