Ajattelin nyt avata helmikuulle yleisen höpöttelyketjun kun tammikuuta on enää 2h jäljellä. Voi kun helmikuu tois mukanaan leudommat kelit niin pääsis kaikki alottamaan viimesen kolmanneksen mukavammissa merkeissä :)
Helmikuun höpinät
- Ketjun aloittaja hymykuoppa
- Aloituspäivämäärä
Uskomatonta tosiaan, että on jo helmikuu!! Aika on menny tosi nopsaan. Huomenna tulee tasan 25 viikkoa. Enää 15 viikkoa jäljellä. Ihanaa, kun päivä pitenee ja valosaa aikaa on jo enemmän. Kevään tuntua jo ilmassa. Eilen mietiskelin jo ensi syksyä, kun meidän kuopus lähtee eka luokalle. Tosin eihän hän sitten ole enää kuopus vaan keskimmäinen :)
Jännittää vähän jo valmiiksi kuinka aamut sujuvat kahden koululaisen ja vauvan kanssa. Kuskaan pojat aina aamuisin kouluun ja haen iltapäivällä. Mutta jospa kaikki alkaisi sujumaan hyvin.
Jännittää vähän jo valmiiksi kuinka aamut sujuvat kahden koululaisen ja vauvan kanssa. Kuskaan pojat aina aamuisin kouluun ja haen iltapäivällä. Mutta jospa kaikki alkaisi sujumaan hyvin.
Ja mä mietin, et miten ihmeellä jaksan herätä ja herättää esikoisen eskariin. Taksi onneks hakee lähes kotipihasta, mut silti. On ollut niin rentoa tää meidän elämä ja lapset nukkuu aamusta pitkään.. ens syksynä sit velvoitteet "pilaa" koko homman.
tähdenlento
Jostain jotain jo tietävä
Eilen iski sellainen hormonipiikki että, ennen nukkumaanmenoa katsoin telkkarista villit nettivideot-ohjelmaa, ja nauroin niin katketakseni yhdelle koiravideolle etten meinannut saada henkeä, ja yhtäkkiä se muuttui hysteeriseki itkuksi! mies ihmetteli vieressä että sattuuko johonkin :D
Oli pakko ihan ylös nousta, kyllä se sitten helpotti mutta uni ei tullut enää sen jälkeen.
Oli kyllä todella erikoinen kokemus. :D
Oli pakko ihan ylös nousta, kyllä se sitten helpotti mutta uni ei tullut enää sen jälkeen.
Oli kyllä todella erikoinen kokemus. :D
Hetken aikaa mietin että olisko pitäny perustaa joku yökukkujien oma keskustelu, mutta onhan meillä onneks tää yleinen höpinäpalsta mihin voi sit vastaisuudessa tulla yön pikkutunteina purkamaan omia unettomia levottomuuksia. Kivahan se tietenkin olis jos kaikki nukuttais makeesti illasta aamuun saakka, mutta luultavasti niin onnekkaita ei kuitenkaan olla. Mä lupaan ainakin tulla tänne huhuilemaan juttuseuraa jos unet taas karkaa hyppysistä!
Mäki olin hereillä viime yönä ku teki olitte höpissy 
Heräsin sohvalta ja kamuki laitto viestin et on saanu vauvan aamuyöllä. Eihän sen jälkeen uni tullu hetkeen ku olin niin innoissani. Mul on öisin kielto avaa tietokonetta, etten vaa stimuloituis enempää.
Heräsin sohvalta ja kamuki laitto viestin et on saanu vauvan aamuyöllä. Eihän sen jälkeen uni tullu hetkeen ku olin niin innoissani. Mul on öisin kielto avaa tietokonetta, etten vaa stimuloituis enempää.
Juu en mäkään uskalla sängystä nousta kun korkeintaan vessaan ja juomaan, mutta puhelimella rupeen aina selailemaan foorumia tai jotain muuta jos en saa uudestaan unta heräämisen jälkeen. Sit yleensä nukahdan aina puhelin kädessä Ei toi varmaan kauheen järkevää toimintaa oo, mutta enpä oo keksiny muutakaan ajanvietettä, joka ei häiritsis vieressänukkujaa.
Ei toi varmaan kauheen järkevää toimintaa oo, mutta enpä oo keksiny muutakaan ajanvietettä, joka ei häiritsis vieressänukkujaa.Voi teitä yökukkujia :) Mä aina haaveilen että kun poju menee nukkumaan olisi mulla aikaa tehdä käsitöitä omassa rauhassa. Ja p:kat; väsy tulee viimeistään ysiltä. Meillä on jätkä nyt 1v 9kk ja nyt vasta on muutaman yön nukkunut putkeen heräilemättä. Univelkaa on about kahden vuoden eestä kun viime raskaudessa närästys piti loppuajasta hyvin hereillä.... On kyllä välillä niin tillintallin olo, että ihan kauhistuttaa miten sitä jaksaa sit kesällä uuden huutajan kanssa. No, mä toivon että tää seuraava olis rauhallisempi tapaus ja nukkuis heti yöt putkeen ilman 4kk:n koliikkihuutoja ja hammaskipuhuutoja ja muita huutoja.... Heh! Toivossa on hyvä elää!
Mun taktiikka on jälleen "pessimisti ei pety", eli valmistaudun ja pelkään pahinta: lapsella koliikki ja sammakset yms ja huutaa ekat 4kk putkeen, mä oon ihan pihalla ja iskee synnytyksen jälkeinen masennus ja parisuhde huutaa hoosiannaa jne. Et jos tilanne ei sit ookkaan kaikkein pahin, oon vaan helpottunut ja iloinen. ja miehen mukaan kieroutunut
M
Mannaryyni
Vieras
Miten muuten synnytyksen jälkeinen masis ilmenee? Onko se sitä, ettei haluakaa vauvan kaa olla missään tekemisissä???
Onko se sitä, ettei haluakaa vauvan kaa olla missään tekemisissä???
Kai se on aika yksilöllistä miten se ilmenee, mutta kyllä siihen kai usein kuuluu just ne negatiiviset tunteet ja että tuntuu ettei vaan jaksa. Omakohtasta kokemusta ei tietenkään vielä oo, mutta kyllähän jonkunlainen baby blues on tosi yleistä, ihan kunnon masennus sit tietenkin harvinaisempi ja sairaalahoitoa vaativa synnytyksen jälkeinen psykoosi vielä harvinaisempaa.
Mua vähän jännittää että miten kovasti omalle kohdalle iskee noi mielialaongelmat kun niitä on ilman synnytyksen aiheuttamaa hormonimyrskyäkin aikoinaan ollu ja niiden kanssa on pitkään tullu taisteltua. Turhahan sitä kai on etukäteen murehtia, mutta välillä aina huolestuttaa. Onneks on kuitenkin omat vanhemmat ja synnytyksen jälkeen meidän pieni perhe tukena.
Mulla babyblues ajoittunut maidonnousun kanssa samoille päiville ja ollut sen kotiintulon jälkeisen viikon päällänsä, kunnes alkanut helpottaa.
Jälkitarkastuksessa ne sit kyselee näistä alakuloasioista ja ilmeisesti siinä vaiheessa ei pitäis enää olla mitään babybluesia, vaan se on sit jo synnytyksen jälkeistä masennusta enempi, jos alakuloa ilmenee. Mut sehän voi kuulemma päsähtää päälle vielä siinäkin vaiheessa, vaikka vauva olis vuoden, et mene ja tiedä..
Itseä vähän jännittää, et kestääkö pää tämän stressaavan kevään.. onneks on paljon tukiverkkoa, et eiköhän se siitä sitten suttaantuisi, vaikka itse väsähtäisikin kaiken jälkeen.
Jälkitarkastuksessa ne sit kyselee näistä alakuloasioista ja ilmeisesti siinä vaiheessa ei pitäis enää olla mitään babybluesia, vaan se on sit jo synnytyksen jälkeistä masennusta enempi, jos alakuloa ilmenee. Mut sehän voi kuulemma päsähtää päälle vielä siinäkin vaiheessa, vaikka vauva olis vuoden, et mene ja tiedä..
Itseä vähän jännittää, et kestääkö pää tämän stressaavan kevään.. onneks on paljon tukiverkkoa, et eiköhän se siitä sitten suttaantuisi, vaikka itse väsähtäisikin kaiken jälkeen.
Jomsuli_00: mä oon ajatellut, että jos parisuhde kestää vauva-ajan ja rakennusajan, ni sit se kestää ihan mitä vaan :)
Tiukoilla oltiin, kun kuopus syntyi syksyllä 2007. 2008 alkuvuodesta ostettiin asunto, jonka mies sitten remppasi täysin. Ja samalla kävi 3-vuorotöissä. Olin kotona 24/7 kahden alle 2-vuotiaan kanssa. Hermo oli aika tiukalla, mutta siitä selvittiin. Ja varmaan selvitään kaikesta :)
Tiukoilla oltiin, kun kuopus syntyi syksyllä 2007. 2008 alkuvuodesta ostettiin asunto, jonka mies sitten remppasi täysin. Ja samalla kävi 3-vuorotöissä. Olin kotona 24/7 kahden alle 2-vuotiaan kanssa. Hermo oli aika tiukalla, mutta siitä selvittiin. Ja varmaan selvitään kaikesta :)