Nonniin, jospa sitä itsekin pääsisi oikein kunnolla kirjoittelun makuun täällä ottamalla kantaa näihin topicceihin... :-)
Rakenneultra näyttäisi olevan monella mielessä, ja täällä ilmoittautuu yksi malttamaton kanssa... 5.3. olisi... Pari viikkoa tuntuu pieneltä ikuisuudelta. Ajattelin, että olisin paljon maltillisempi tässä raskaudessa, kuin esikoista odottaessa. Pyh, ihan samat hössötykset tässä on käynnissä :-D !
Pahoinvoinnista ja muistakin oloista on näyttänyt olevan juttua. Alkuraskaus mulla oli todella etova, painokin pääsi vähän tippumaan. Tuntuu, että esikoista oli paljon helpompi odottaa. Tiedä sitten, koska silloin sai olla "rauhassa" ja levätä juuri silloin, kun huvitti. Nyt on kuitenkin parivuotias huollettavana...
Onneksi ällötykset ovat ohi, järjettömin väsymyskin on väistynyt, ainakin vähäksi aikaa. (Toki päiväunet maistuu esikoisen lisäksi edelleen minullekin...)
Hormonit ja myrskyt. Mä olen ollut aivan hirveä tyranni tässä raskaudessa. Oon itsekin huomannut, että on puolisolla kestämistä. Välillä ajattelenkin, että on miehellä kaksi uhmaikäistä talossa. Mä olen ihan tajuttoman lapsellinen ollut, ihan hävettää...
Neuvolassa on tullut käytyä kaksi kertaa. Eli kuukauden välein täälläkin.
Onko porukalla ollut jo neuvolalääkärikäyntejä? En yhtään muista, millä viikoilla ensimmäinen lääkäri on...
Kerron myös omien läheisteni suhtautumisen raskauteen. Ensimmäisenä saivat tietää sisarukset, äiti ja anoppi vähän jälkijunassa, koska olivat mitä mieltä olivat asian suhteen. Ikää ei minulla ole kuitenkaan paljoa (20v, kesällä 21v.), esikoinenkin (Stella syntyi juuri, kun täysin 18.) tuntui olevan jo "suuren sulattelun takana", eli saati sitten "TOINEN LAPSI, härregud!"... Käsittäisivät vain, että eipä mistään "vahingosta" ole missään vaiheessa ollut kyse...
Appiukko on pilvien päällä, oma isäni viilensi minuun välit täysin, kun odotin esikoistani, eli en ole kertonut odottavani toista lasta. Kerron toki ennen synnytystä tilaisuuden tullen, muuten en asiasta stressaa. Kerta ei isovanhemmuus kiinnosta, en kyllä lapsiani sinne tyrkytäkään. Kaksi mahtavaa isoäitiä kuitenkin on, vaikka heidän suhtautuminen aluksi olikin nihkeää. (Toki ymmärrän, että huolestumisesta oli kyse.)
Aina, kun olen sukulaisia tavannut, olen kyllä kertoillut, kun alkaa pikkuhiljaa ulospäin näkyä pötsi.. :-)
Ohhoh, kylläpäs tuli tuota tekstiä... Saipahan avauduttua oikein kunnolla.
Aurinkoista alkukevättä masunkasvattajille!
- Z